Avantquelosten
Hobitti
20.2 sai ensi-iltansa tämä draama/sota-elokuva.Elokuva on saanut hyvät arvostelutkin lehdissä, joista olen lukenut.Itse olen menossa leffan katsomaan heti kun tulee meille.Mielipiteitä jo leffan nähneet 
Päämääränä Cold Mountain [SPOILEREITA!]
- Keskustelun aloittaja Avantquelosten
- Aloitettu
tjuuh, kävin tuon elokuvan katsomassa viime torstaina
kelpoa viihdettähän se oli, lipun arvoinen elokuva.
Cold mountain on ns "pintapuolisesti" näyttävä suuren luokan rakkausdraama, mutta ei "sisällöllisesti" aivan yhtä ehtaa tavaraa, mielestäni.
elokuvassa oli monia vivahteikkaita pieniä roolihenkilöitä (ja suorituksia) jotka toivat pientä lisäsäväystä kokonaisuuteen ja olivat kuin olivatkin piristävä lisä.
elokuvan albiino ei tosin aivan minua vakuuttanut, ei hyvä.
Mitä suuriin nimiin sitten tulee, pääosanesittäjät näyttelivät myös hyvän, tasapainoisen elokuvan.
Jos sinulla ei ole parempaa tekemistä iltaisin, tämä kannattaa käydä katsomassa
samaa mietin minäkin, pitääkin mennä katsomaan saksikäsi edward taas
kelpoa viihdettähän se oli, lipun arvoinen elokuva.
Cold mountain on ns "pintapuolisesti" näyttävä suuren luokan rakkausdraama, mutta ei "sisällöllisesti" aivan yhtä ehtaa tavaraa, mielestäni.
elokuvassa oli monia vivahteikkaita pieniä roolihenkilöitä (ja suorituksia) jotka toivat pientä lisäsäväystä kokonaisuuteen ja olivat kuin olivatkin piristävä lisä.
elokuvan albiino ei tosin aivan minua vakuuttanut, ei hyvä.
Mitä suuriin nimiin sitten tulee, pääosanesittäjät näyttelivät myös hyvän, tasapainoisen elokuvan.
Jos sinulla ei ole parempaa tekemistä iltaisin, tämä kannattaa käydä katsomassa
Mederit sanoi:
samaa mietin minäkin, pitääkin mennä katsomaan saksikäsi edward taas
Juu, se albiino oli kyllä niin läppä. Olisi voinut jättää pois. Mutta sattuuko kukaan tietämään, onko sitä vanhaa naista (joka menetti miehensä ja poikansa) näytellyt nainen esiintynyt muissakin leffoissa/ sarjoissa joita on tullut Suomeen? Mietin asiaa läpi leffan, kun oli niin pirun tuttu jostain...
Mederit, Kathy Baker. Se on ollut esim. Saksikäsi Edwardissa.
Torstaina kävin katsomassa. Ihan kiva pätkä joo, mutta henkilöhahmot jäivät kovin etäisiksi. Ada Monroe oli parhaiten lähestyttävä, ja etenkin Jude Lawn hahmo oli todella etäinen. Zellwegerin pirtsakka hahmo varastaa showta aika paljon, ja muutenkin, sivuhahmot olivat sitä herkkua.
Ei mielestäni ihan sen kaiken hehkutuksen arvoinen, vaikkakin menevän mukavan kiva, luultavasti toisella katselukerralla parempi.
Torstaina kävin katsomassa. Ihan kiva pätkä joo, mutta henkilöhahmot jäivät kovin etäisiksi. Ada Monroe oli parhaiten lähestyttävä, ja etenkin Jude Lawn hahmo oli todella etäinen. Zellwegerin pirtsakka hahmo varastaa showta aika paljon, ja muutenkin, sivuhahmot olivat sitä herkkua.
Ei mielestäni ihan sen kaiken hehkutuksen arvoinen, vaikkakin menevän mukavan kiva, luultavasti toisella katselukerralla parempi.
Etsiskelinkin jo tänään tällaista topikkia.
Koko juttu oli mielestäni miellyttävän realistisesti ja kaunistelematta kuvattu ja selkeä. Joissakin kohdissa heikkohermoisempi voi jopa hieman järkyttyä.
Roolihahmot eivät minulle ainakaan jääneet laisinkaan epäselviksi ja etäisiksi. Päinvastoin. Katselijan oman ajatusmaailman varaan jättäminen avarsi paljon sitä, mitä tekijät ovat ajatelleet kyseistä elokuvaa valmistaessaan. Jollakin tavalla tuntuu kuin tuntisin Adan ja Inmanin paremmin kuin useimmat "selvemmiksi" tietyissä elokuvissa tulleet hahmot. Onko tämä sitten kiinni mielikuvituksesta tai toisaalta sen puutteesta eri ihmisten osalta.
Nicole Kidmanin rooli jäi huomattavan vaisuksi verrattuna tähtösen aikaisempiin roolisuorituksiin.
Loppujenlopuksi käteen jää loistavasti toteutettu elokuva kaikilla mausteilla, rakkaudella, hienoilla tehosteilla ja realistisuudella, mutta kuitenkin hieman liian pitkä(veteinen) ja olmi elokuva. Asiaa voi kuitenkin tarkastella kahdelta kannalta ja minä omassa mielessäni valitsin positiivisemman niistä.
Koko juttu oli mielestäni miellyttävän realistisesti ja kaunistelematta kuvattu ja selkeä. Joissakin kohdissa heikkohermoisempi voi jopa hieman järkyttyä.
Roolihahmot eivät minulle ainakaan jääneet laisinkaan epäselviksi ja etäisiksi. Päinvastoin. Katselijan oman ajatusmaailman varaan jättäminen avarsi paljon sitä, mitä tekijät ovat ajatelleet kyseistä elokuvaa valmistaessaan. Jollakin tavalla tuntuu kuin tuntisin Adan ja Inmanin paremmin kuin useimmat "selvemmiksi" tietyissä elokuvissa tulleet hahmot. Onko tämä sitten kiinni mielikuvituksesta tai toisaalta sen puutteesta eri ihmisten osalta.
Nicole Kidmanin rooli jäi huomattavan vaisuksi verrattuna tähtösen aikaisempiin roolisuorituksiin.
Loppujenlopuksi käteen jää loistavasti toteutettu elokuva kaikilla mausteilla, rakkaudella, hienoilla tehosteilla ja realistisuudella, mutta kuitenkin hieman liian pitkä(veteinen) ja olmi elokuva. Asiaa voi kuitenkin tarkastella kahdelta kannalta ja minä omassa mielessäni valitsin positiivisemman niistä.
Mederit sanoi:
Mitä ihmettä?! Minusta se oli varsin mukava hahmo; saisin luultavasti itse halvauksen jos miekkonen kävelisi vastaan pimeällä kadulla. Oli tuo ratkaisu ainakin parempi kuin joku perus-persoonaton-pahis.
Hmm... Olenko väärässä, mutta eikö se vanha nainen ole David E. Kellyn sarjojen vakiokasvoja? Rooman sheriffin päärolissa ja visiteerannut Käytäpelissäkin noin äkkiä muistellen.
Elokuvasta. Ihana ja persoonallinenkin. Tosin loppuratkaisu ärsytti nii-in paljon. Karmeaa draamaa ja pirun hyvä tuuri munasolujen kanssa. :wink:
Pitänee muuttaa Lontooseen tai muuhun isompaan kaupunkiin, niin näkisi nuo elokuva ajoissa.Uh, upea elokuva. Kävin eilen katsomassa ja teki kyllä vaikutuksen. Oli se varsinainen odysseia sekin. Jude Law oli niin suloinen vähäpuheinen kaveri (ja kuka muuten näytteli sitä cherokeeta? Oli niin tutun näköinen jostakin.), varmasti sillä oli juuri haettu kontrastia sodan mielettömyydelle.
Minä en itse pidä Nicole Kidmanista, mutta Renee Zellweger oli loistava. Ihana murre ja eleet.. Ja kukolta lähti henki näppärästi..
Tuli vain kiinnitettyä taas epäolennaisiin asioihin huomiota, kuten alun taistelukohtauksessa siihen rusakkoon.. kaverini kanssa oltiin kummatkin elokuvan jälkeen että taistelu meni pikkuisen ohi kun mietittiin kummatkin tahoillamme että ehtiköhän se rusakko räjähdyksestä pois.. :mrgreen:
Minä en itse pidä Nicole Kidmanista, mutta Renee Zellweger oli loistava. Ihana murre ja eleet.. Ja kukolta lähti henki näppärästi..
Tuli vain kiinnitettyä taas epäolennaisiin asioihin huomiota, kuten alun taistelukohtauksessa siihen rusakkoon.. kaverini kanssa oltiin kummatkin elokuvan jälkeen että taistelu meni pikkuisen ohi kun mietittiin kummatkin tahoillamme että ehtiköhän se rusakko räjähdyksestä pois.. :mrgreen:
Jep, Kathy Baker näytteli tohtori Brockia Rooman Sheriffissä. Käytäväpelistä en tiedä.targuin sanoi:
Kai tässä topikissa tajutaan viestien sisältävän [color=red:33ddce287c]spoilereita[/color]
Tulipa taas kerran vakuututtua sodan mielettömyydestä. Täydellisestä mielettömyydestä. En ole ihan niin kovapintainen kuin luulin, alun taistelukohtauksessa käänsin pään pois. Lahtaaminen on pahinta.
Kyllä tuollainen traaginen rakkaustarina vetoaa. Ja mietin, että olisiko onnellinen loppu ollut parempi? Ehkä pidin siitä enemmän juuri siksi, että se loppui traagisesti.
Nicole ei ollut yhtä hyvä kuin esim. Tunneissa, mutta oli kuitenkin roolissaan uskottava. Renéen suoritus oli vähän kummallinen sinänsä, että välillä tuntui ylinäytellyltä ja liiankin koomiselta. Mutta ehkä toisella kerralla, kun koomisuuteen on tottunut, siihen hahmoon pääsisi vähän syvemmälle. Ja sitten tietenkin Jude Law. There are no words... Okeiokei, myönnetään, että teki vaikutuksen osittain ulkonäöllisten seikkojen ansiosta. :wink:
Targuin on oikeassa. Minusta albiino oli piste iin päälle. Uskottava, varsinainen paholaishahmo. Ne hailakat silmät vielä. Se oli sadisti, sodan julmuuden ja täydellisen tunteettomuuden ruumiillistuma. Inmanin negaatio. Puistattava!
Pidän sotaelokuvista, jotka kerrotaan pääosin
rintaman ulkopuolelta. Kuten Charlotte Gray, Pianisti ja nyt tämä. Se tappamisen katsominen on alkanut yököttää, mutta sodat on sen verran dramaattista kamaa, että aineksia riittää useampaan sataan rakkaus- tai muuhun draamaan. Tämä upposi minuun - helposti ja syvälle
muokkis: Ehkä tuo raakuus (carnage, mikä se nyt on) on pahinta juuri siksi, että se ei ole kauhua tai fantasiaa tai huonoa fiktiota. Vaan kun edelleen miljoonat joutuu kohtaamaan vastaavaa. Miten siitä toipuu? Joillekin voi olla todella vaikeaa vaikkapa nähdä auto-onnettomuus. Kuinka kukaan sitten voi selvitä ehjänä siitä, että näkee kaverinsa tulevan ammutuksi ja itse ampuu kuoliaaksi lukemattomia? Inman toi senkin jotenkin aidosti esille, sekä vuohimummon luona että Adalle puhuessaan.
Tulipa taas kerran vakuututtua sodan mielettömyydestä. Täydellisestä mielettömyydestä. En ole ihan niin kovapintainen kuin luulin, alun taistelukohtauksessa käänsin pään pois. Lahtaaminen on pahinta.
Kyllä tuollainen traaginen rakkaustarina vetoaa. Ja mietin, että olisiko onnellinen loppu ollut parempi? Ehkä pidin siitä enemmän juuri siksi, että se loppui traagisesti.
Nicole ei ollut yhtä hyvä kuin esim. Tunneissa, mutta oli kuitenkin roolissaan uskottava. Renéen suoritus oli vähän kummallinen sinänsä, että välillä tuntui ylinäytellyltä ja liiankin koomiselta. Mutta ehkä toisella kerralla, kun koomisuuteen on tottunut, siihen hahmoon pääsisi vähän syvemmälle. Ja sitten tietenkin Jude Law. There are no words... Okeiokei, myönnetään, että teki vaikutuksen osittain ulkonäöllisten seikkojen ansiosta. :wink:
Targuin on oikeassa. Minusta albiino oli piste iin päälle. Uskottava, varsinainen paholaishahmo. Ne hailakat silmät vielä. Se oli sadisti, sodan julmuuden ja täydellisen tunteettomuuden ruumiillistuma. Inmanin negaatio. Puistattava!
Karmean hyvää draamaa. Minullekin tuli mieleen tuo hedelmällisyysjuttu, että kävipä tuuri. Mutta toisaalta, yhdyntä jossa on todella suuri tunnelataus, saattaa laukaista ovulaation. Sillä selitettiin itse asiassa sitä, miten niin monet vaimot tuli raskaaksi sotilasmiestensä lyhyiden lomien aikana. Niin, näin tarpeellisia asioita oppii lääkiksessä.targuin sanoi:
Pidän sotaelokuvista, jotka kerrotaan pääosin
rintaman ulkopuolelta. Kuten Charlotte Gray, Pianisti ja nyt tämä. Se tappamisen katsominen on alkanut yököttää, mutta sodat on sen verran dramaattista kamaa, että aineksia riittää useampaan sataan rakkaus- tai muuhun draamaan. Tämä upposi minuun - helposti ja syvälle
muokkis: Ehkä tuo raakuus (carnage, mikä se nyt on) on pahinta juuri siksi, että se ei ole kauhua tai fantasiaa tai huonoa fiktiota. Vaan kun edelleen miljoonat joutuu kohtaamaan vastaavaa. Miten siitä toipuu? Joillekin voi olla todella vaikeaa vaikkapa nähdä auto-onnettomuus. Kuinka kukaan sitten voi selvitä ehjänä siitä, että näkee kaverinsa tulevan ammutuksi ja itse ampuu kuoliaaksi lukemattomia? Inman toi senkin jotenkin aidosti esille, sekä vuohimummon luona että Adalle puhuessaan.
jalokuusi
Kontulainen
Ihme on kyllä tapahtunut, se saapui tänne. Se oli kyllä tuon tyyliseksi elokuvaksi hyvä. Vähän liikaa minun tyyliin verta ja tappamista, mutta kyllä sen kesti. Odotin koko elokuva ajan, että milloin se Natalie Portman hyppää kankaalle ja lopultahan se sieltä löytyi. Pienestä, mutta sinänsä hyvästä roolista. Renée Zellwegerille ei voi muuta kuin nostaa hattua. Nainen on kyllä Oscarinsa ansoinnut ihan täydellisesti. Hiukan ehkä ylinäyttelyn makua, mutta sopi hamolle, kuin nakki munakkaaseen. Lehdissä kun on ollut juttua, että Renée vie koko shown mukanaan tullessaan kuvioihin, ja se kyllä pitää osin paikkaansa, mutta kyllähän Niksun ja Juden rakkaustarina pysyy hienosti kasassa.
Pitää vielä mainita, että Juden hahmon nimi Inman kyllä huvitti minua. Viimeisen kerran kun Niksu, eli Ada huusi, että Inman, niin tuli mieleen ihan Ingman, saa maidon maistumaan!
Ihanainen Jack White vei kyllä sydämeni lauluillaan!
Pitää vielä mainita, että Juden hahmon nimi Inman kyllä huvitti minua. Viimeisen kerran kun Niksu, eli Ada huusi, että Inman, niin tuli mieleen ihan Ingman, saa maidon maistumaan!
Ihanainen Jack White vei kyllä sydämeni lauluillaan!
Kävinpä katsomassa minäkin. Ihan nautittava viihde-elämyshän tuo oli, mutta ikihyviksi en ihastunut. Taistelukohtausten raakuudesta huolimatta leffa oli jokseenkin imelä - kyllä rakkautta voisi kuvata kauniisti ja arvokkaasti valuttamatta miljoonaa siirappilitraa. Ja elokuvan henkilöhahmot olivat varsinainen maalaiskliseiden paraati. Hetkittäin tuntui siltä, että katselen Yhdysvaltain sisällissotaan siirrettyä Vaahteramäen Eemeliä. Zellwegerin roolisuoritusta kuvaa tosiaan parhaiten sana "ylinäytteleminen". Myönteistä olivat komeat maisemat ja ammattitaitoinen ohjaustyö.
Parasta oli ehkä elokuvan ihana pelimannimusiikki. Rokkikukko Jack Whiten läsnäolo elokuva oli iloinen yllätys. Ja Jude LawŽssa on ehdotonta karismaa.
Parasta oli ehkä elokuvan ihana pelimannimusiikki. Rokkikukko Jack Whiten läsnäolo elokuva oli iloinen yllätys. Ja Jude LawŽssa on ehdotonta karismaa.
