Lainaukseni valinta tapahtuu samalla metodilla kuin viimeksi. Nyt hiukan puoliväliä ennen. Ja tällä kertaa lainaus onkin aika pitkä, mutta minä halusin lainata sen nyt kokonaan. Huolimatta siitä että se meni jo toisen sivun puolelle.
Tämä on elollisista tiedettävä!
Ensin ovat neljä vapaata kansaa:
vanhin kaikista, heimo haltiain,
kaivajakääpiöt pimeissä majoissaan,
maasyntyinen entti, vuorien ikäinen,
ihminen kuolevainen, hevosten herra.
Hm, hm, hm.
Majava rakentaa, kauris loikkaa,
mettä syö karhu, tappelee karju,
koira on nälissään, jänis on peloissaan...
Hm,hm.
Kotka on pesässään, härkä laiduntaa,
hirvi on sarvipää, haukka siivillään,
joutsen on valkea, käärme on kalsea...
Hum,hm; hum hm, miten se meni? Rum tam, rum tam, rumpati tum tam. Se oli pitkä luettelo. Mutta ettehän te missään tapauksessa tunnu sopivan mihinkään! >>
>>Meidät kai aina unohdetaan vanhoissa luetteloissa ja vanhoissa tarinoissa>>, Merri sanoi. >>Meitä on kyllä ollut olemassa jo aika kauan. Me olemme hobitteja.>>
>>Tehkää uusi säe>>, Pippin sanoi.
Puolikasvuiset hobitit, asujat kolojen.
Pankaa meidät niiden neljän joukkoon, ihmisten (ison kansan) jälkeen, niin asia on sillä hoidettu.>>