Päivän Tolkienlainaus

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Lainataan Tolkienin kirjoituksia ja sanomisia.
Nopeat syövät hitaat, eli lainauksen saa heittää se joka ehtii ensimmäisenä.
Lainaus voi liittyä siihen missä mennään Keski-Maan kalenterissa, mutta sen ei tarvitse. Se voi tulla myös ihan lainaajan omista tunnelmista tai olla joku hänelle jollakin tavoin tärkeä kohta.
Lainauksia saa kommentoida jos on niihin jotakin sanottavaa (vanhempiinkin). Se ei ole pelkästään sallittua vaan jopa hyvin suositeltavaa jotta saataisiin välillä myös vähän keskustelua aikaan.
Mikäli lainaa muita kieliä kuin suomi tai englanti niin olisi suotavaa kertoa meille kielitaidottomammille mistä mahtaa olla kyse.
Lähteen merkitseminen on täysin vapaaehtoista.


Itse aloitan homman nyt ajankohtaan liittyvällä lainauksella.

"Näiden lehtien tähden", hän sanoi, "olen kävellyt kauas; sillä paljailla kukkuloilla tämä kasvi ei kasva; mutta Tien eteläpuolella olevista tiheiköistä löysin sitä, sillä tunsin tuoksun pimeässä."
(Frodo on juuri haavoittunut Viimapään kupeella. Kaapuhemmo, Sormuksen ritarit s.181)

Heitänpä teille myös kysymyksen lainaukseeni liittyen. Mikä kasvi voisi tässä ajassa ja paikassa olla athelasin vastine ja miksi?
 
Mikäs karkoittaisi synkän mielenraskauden paremmin kuin monikäyttöinen hamppu? Athelasin tavoin hampun tuoksu on tunnistettavissa, ja se voikin tuoda rappukäytävään päästessään talonmiehen ja poliisit yllätysvierailulle.
 
Hmm, itselleni on aina athelasista mieleen minttu. Kun ensimmäisen kerran luin athelasista ja sen tuoksusta aloin ajatella mintun tuoksua. Tämän ajan ja paikan athelas tuskin mintusta olisi, ei sentään niin parantava ole :D
 
Ehkä tuoksu voisi olla myös jotenkin minttua ja basilikaa yhdessä tms. Saksankirveli sopisi jos olisi tuoksuvampi. Sitä on muistaakseni kuitenkin käytetty ennen lääkitsemistarkoituksissa myös ja maku olisi juuri jotakin athelasiin sopivaa (aika anismainen), mutta kun se ei tuoksu kovin voimakkaasti.
 
Last edited:
Mulla tulee mieleen salvia. Tuoksu on voimakas ja sitä on aikojen saatossa käytetty sekä mausteena että rohtona vähän kaikkeen, keskiajalla mm. ruttoa vastaan. Lisäksi joku salvialaji kelpaa päihteeksikin.
 
Koska kasvin westroninkielinen nimi englanniksi käännettynä on kingsfoil eli "kuninkaanmiekka" (voisi suomentaa myös "kuninkaanlehti") tuo se mieleen basilikan, joka tarkoittaa suunnilleen samaa (kr. basileus 'kuningas', basilikos 'kuninkaallinen, kuninkaan'. Ja basilika on sangen tuoksuvainen yrtti. Sen käyttötavat Etelä-Euroopassakin ovat yllättävän athelasmaisia:

"Etelämpänä basilikaa on käytetty sydäntä vahvistavana ja masennusta lievittävänä rohtona. Basilikan eteerinen öljy sisältää mm. eugenolia, tymolia ja linalolia; se vaikuttaa antiseptisesti, kouristuksia laukaisevasti, ruuansulatusta edistävästi ja virkistävästi. Basilikan suolistoa tasapainottavia ja ruuansulatusta edistäviä vaikutuksia voi hyödyntää paitsi maustekäytössä myös hauduttamalla kasvista teetä. Basilikasta tehty keite lisättynä kylpyveteen vaikuttaa virkistävästi."

Lähde: http://www.yrttitarha.fi/kanta/basilika/
 
Päivän sitaatti: tiistai 8. lokakuuta 2013

J.R.R. Tolkien (Taru Sormusten herrasta sanoi:
Ihmisen on tosiaan itse elettävä sodan varjossa ennen kuin hän voi tuntea sen paineen; mutta kun aika kuluu, tuntuu usein unohtuvan ettei vuosi 1914 ollut nuorelle ihmiselle mitenkään vähemmän hirvittävä kuin vuoden 1939 ja sen jälkeisten vuosien kokeminen. Vuoteen 1918 mennessä kaikki läheiset ystäväni yhtä lukuun ottamatta olivat kuolleet.

Tämä on mielestäni aika rankka sitaatti ja olen sitä - ynnä yleensä ottaen Tolkienia ensimmäisessä maailmansodassa - viime aikoina usein pohtinut. Samaten kuin Suuren sodan (engl. Great War ennen kuin toista oli koettu) vaikutusta Tarun Sormusten herrasta maisemiin (esim. Mordor, Kalmansuot) ja tapahtumiin. Sitaatin loppuosa on tylyssä lakonisuudessaan harvinaisen tosi kuvaus sodan olemuksesta. Siitä alkaa nyt olla jo sata vuotta. Onko ensimmäisestä maailmansodasta tulossa jo unohdettua menneisyyttä, Keski-Maan puoliksi tarunomainen tapahtuma?
 
Minua on hämmästyttänyt, että kaiken kokemansa jälkeen Tolkien on kirjoittanut sotimisesta niinkin ylevään sävyyn. Tämä tietysti kuuluu hänen valitsemaansa tyylilajiin mutta hänen kokemustensa pohjalta tyyli olisi voinut muodostua paljon inhorealistisemmaksi. Tolkien näki edelleen paljon kaunista maailmassa. Voisikohan sanoa, että hän toipui varsin hyvin sodan kauhuista? Ehkä Tolkienkin mielsi itsensä pieneksi ja yllättävän sitkeäksi mieheksi mikä heijastui siihen kun hän kuvasi kuinka hobitit ovat enemmän kuin päältä päin näyttää ja kuinka heillä uskomaton kyky toipua.
 
Päivän sitaatti 9.10.2013

J.R.R. Tolkien (Taru Sormusten herrasta sanoi:
"Todellista paluuta ei ole. Minä voin kyllä tulla Kontuun, mutta se ei enää tunnu samalta; sillä minä en ole enää sama. Veitsi ja piikki ja hammas ovat haavoittaneet minua, ja kauan kannettu taakka painaa. Mistä löydän levon?"

Päivämäärän suhteen vain summittaisesti kohdallaan, mutta aiempaan keskusteluun liittyvä kuitenkin. Heijastaako tämä sitaatti missä määrin Tolkienin omia tuntoja ja missä määrin yleisempää sodasta palaavien miesten kohtaloa, on pohtimisen arvoinen. Monet henkiinjääneet perustivat perheen Samin tavoin ja saattoivat nousta yhteiskunnassa korkeallekin, mutta saattoivat olla samalla joltain osin syvältä rikkoutuneita kuin Frodo.
 
Minulle tuo lainaus osui ja upposi. Tosin rinnastin sanat enemmän omiin tällä hetkellä aika sekaviin tunnelmiini.

Sodasta palannut mieshän oli ymmärtääkseni monesti muuttunut. Tullut hiljaiseksi, ahdistuneeksi ja katkeraksi. Voidaan maalailla kuvaa onnellisesta perheensä, mutta usein isä jäi hyvin etäiseksi ja pahimmassa tapauksessa oli kulissien takana väkivaltainen. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt kaikille ja tosielämän Samejakin oli.
 
Olen jo siitä lähtien kun luin Hobitin, melkolailla automaattisesti rinnastanut Bilbon ja Tolkienin. Nyt vasta tuli mieleen, että Frodossa voi olla muistumia siitä kun Tolkien palasi nuorena miehenä sodasta.

Hobitin kirjoittamisen aikoihin Tolkien lienee ollut elämänsä vireessä, lapsilauman kanssa riitti touhua, ura oli hyvässä vedossa ja sodasta oli jo aikaa. Hobitissa seikkaileva Bilbo on pääsääntöisesti varsin hyvällä tuulella.

TSH:n kirjoittamisen aikoihin lapset olivat omillaan, toinen vieläkin mielettömämpi sota on koettu ja oma ikääntyminen alkoi jo tuntua. Ehkä Tolkienilla oli aikaa muistella sitä tyhjyyden tunnetta kun palasi sodasta, ystävät olivat kuolleet ja vuosien sotaponnistukset tuntuivat turhilta, vaikka olikin voittajien puolella. On helppo kuvitella kuinka Tolkien on myöhemmin muistellut ja surrut kuinka äkkiä iloinen nuoruus loppui ja kuinka mukava olisi ollut jatkaa tapaamisia edesmenneiden ystävien kanssa.
 
Lasit, lautaset rikki, ne roskiin saa viedä!
Veitset ja haarukat väännelkää!
Sitä ei Bilbo Reppuli siedä-
pullotkin murskaksi iskekää!

Repikää liina ja tallokaa rasvaa!
Kaatakaa maitoa lattialle!
Matolle antakaa luukasan kasvaa!
Viiniä roiskikaa kaikkialle!

Mättäkää ruukut kiehuvaan pataan,
survokaa niitä petkelellä;
jos jokin ei murene siruun sataan,
sitä eteisen seinään voi mätkytellä!

Sitä ei Bilbo Reppuli siedä!
Siis varoen lautaset pois pitää viedä"​

Tämä tuskin kaipaa kauheasti selityksiä, mutta ihan kaiken varalta kerron että kyseessä on Kääpiöiden laulu heidän ollessaan Bilbon vieraina Hobitin alussa.
 
Tässä laulu myös alkukielellä erään oxfordilaisen professorin esittämänä:

http://www.youtube.com/watch?v=Z7HFnbYc7MM
 
Hohoo, Jaamar osui nyt lempiaiheeni äärelle! Kirjoitin tuosta runosta ja Lohikäärmevuori- ja Hobitti-käännösten versioinneista erinäisiä vuosia sitten varmaankin opiskeluaikojeni hauskimman esseen. Oivaltavin juttu, mitä sieltä tajusin (tää on se "in brief" -versio), löytyy säkeistä 1 & 3 ja 13 & 14:

JRRT:
1. Chip the glasses and crack the plates!
2. Blunt the knives and bend the forks!
3. That's what Bilbo Baggins hates –
4. Smash the bottles and burn the corks!

5. Cut the cloth and tread on the fat!
6. Pour the milk on the pantry floor!
7. Leave the bones on the bedroom mat!
8. Splash the wine on every door!

9. Dump the crocks in a boiling bowl;
10. Pound them up with a thumping pole;
11. And when you've finished, if any are whole,
12. Send them down the hall to roll!

13. That's what Bilbo Baggins hates!
14. So, carefully! carefully with the plates!

Katsotaan säepareja vierekkäin:

1. Chip the glasses and crack the plates!
3. That's what Bilbo Baggins hates –

13. That's what Bilbo Baggins hates!
14. So, carefully! carefully with the plates!

Säkeissä 1 ja 14 toistuu plates-riimi, mutta ne ovat sisällöltään päinvastaiset. Säkeet 3 ja 13 taas on välimerkitystä lukuun ottamatta täysin identtiset. Sekä alun että lopun säkeissä on syy-seuraus-suhde, mutta ne ovat keskenään päinvastaiset. Alussa kääpiöt on sillai, et "Bilbo ei tykkää tästä --> rikotaanpas sen astiat", mutta lopussa ajatus muuttuukin muotoon "Bilbo ei tykkää tästä --> kohdellaan sen astioita nätisti." Eli toisin sanoen: me vaan vähän pilailtiin, me ollaan ihan kivoja kavereita oikeesti :D

Entä suomennokset?

Lohikäärmevuori (Risto Pitkänen)
1. Lasit rikon ja lautaset särjen!
3. Se Kalpa Kassiselta riistää järjen –

13. Mitään pahempaa Kalpa Kassinen ei tiedä!
14. Siis varoen! varoen täytyy lautaset viedä!

Sisältö toki on sinällään oikea, mutta riimien, sanojen ja kokonaisen säkeen toistamisen aikaansaama yhteys runon alun ja lopun välillä - ja siten syy-seuraus-suhteen muutoksen näkyminen - puuttuu tästä kokonaan. Erityisen jännää on se, että "That's what Bilbo Baggins hates[-/!]" on käännetty kahdella eri tavalla. Eikö kääntäjä ole huomannut asiaa? Vai onko ajatellut, ettei se ole niin tärkeää, tai onko todennut, että menee liikaa aikaa ja vaivaa laittaa toi kohta natsaamaan?

Hobitti (Panu Pekkanen)
1. Lasit, lautaset rikki, ne roskiin saa viedä!
3. Sitä ei Bilbo Reppuli siedä –

13. Sitä ei Bilbo Reppuli siedä!
14. Siis varoen lautaset pois pitää viedä!

Well, look at that! Sama riimi (viedä) toistuu säkeissä 1 & 14, ja säkeet 3 & 13 on välimerkitystä lukuun ottamatta täysin samat! Koko homma alun ja lopun yhteyden, syy-seuraus-suhteiden ja asetelman päälaelleen kääntämisen [sic ;) ] kanssa toimii! Saatoin olla (tai saatan edelleenkin olla) hivenen fiiliksissä tästä käännöksestä :D

Ja vaikka pidän Jacksonin leffan vastaavasta kohtauksesta, niin aina sen lopuksi on vähän hmpph-fiiliksissa, koska se TÄRKEÄ ja koko kohtauksen tiivistävä "So, carefully! carefully with the plates!" puuttuu sieltä. Tosin vastaava ajatus näkyy kyllä kuvassa, kun tyypit esittelee puhtaita astiapinoja. Mutta silti! PURISTI VASTUSTAA! *tirsk*

Jos kuuntelee biisin, niin huomaa, että myös säkeiden järjestystä on muutettu, mutta se ei mua haittaa! Sitä paitsi se on selvästi tehty mm. laulumaisuuden takia: riimit on siirretty lähemmäs toisiaan, mikä nyt vaan usein kuulostaa paremmalta.
 
En ole koskaan tullut ajatelleeksi kyseistä runoa noin syvällisesti. Se vaan sattuu olemaan Samin peikko-runon lisäksi yksi suosikkini. Mutta juuri tämän takia on hyvä että meillä on niin laaja joukko erilaista osaamista omaavia otuksia. Joltain löytyy aina jotain uutta annettavaa kun vaan onnistuu sohaisemaan sopivaan kohtaan (ja kaikki likaiset mielikuvat joita viimeistään tämä konnettini tuo ihmisten mieliin voitanee jättää täysin omaan arvoonsa ;) ).
 
Päivän sitaatti: perjantai 11.10.2013

Koska ilta jo pitkälle edennyt on, on aika uuden sitaatin, hop Ronald loikkaa - ja näki kauppojen ikkunoissa...

"Savukkeet sekä purukumit
(paperit, askit ympärillään
jotta on millä roskata rantaa);
korjaamot joissa raatavat miehet
kädet ja kasvot mustina karjuu,
pauke ja kolke ja moottorin jyly
käy kaiken yötä - hilpeä ääni!
Joskus (harvoin) lävitse kuulee
poikien huudot, joskus myöhään
milloin ei satu moottoripyörä
kohdalle, kuulee (se joka viitsii)
meren äänen; ei hellitä meri.
Mistä ei hellitä? Banaaninkuorta
ja appelsiinin se kirnuta jaksaa,
paperimoskaa ja pullojen kuohaa,
tölkkejä, purkkeja jyystää ja jauhaa
ennen kuin aamu taas lisänsä antaa,
rämisten pysähtyy linja-auto
kievarin eteen ja torvet soivat
kun kansaa saapuu Herratiesminne
ja Viisvaikkatänne, Kimalan rantaan
ja viettävä katu, niin kaunis ennen,
talojen painosta hoippuu veteen."

Tässä oli Alice Martinin suomennos Tolkienin runosta Progress in Bimble Town eli "Kehitystä Kimalan kaupungissa", joka on julkaistu vuonna 1931. Ote on julkaistu Roverandomin viitteissä sivulla 115. Humphrey Carpenterin mukaan (J.R.R. Tolkien - elämäkerta, s. 126) runo heijastaa Tolkienin tuntemuksia Fileyn rantakaupunkia kohtaan, kun hän kävi siellä lomamatkalla vuonna 1922. Oli toisessa topiikissa meinaan puhetta Tolkienin suhtautumisesta liikenteeseen, nykyaikaiseen teollis-kaupallis-kiireelliseen elämänmenoon yms. Oli hänellä oma autokin, mutta runon perusteella hänellä oli terveen kriittinen käsitys modernin (siis jo 1920-luvulla) maailman hössötyksistä. Kyseinen ote (runon alusta puuttuu 19 säettä) on otettu mukaan viitteeseen, jossa todetaan, että kautta koko Roverandomin Tolkien "ilmaisee huoltaan saastumisesta ja teollistumisen vaikutuksesta". Niinhän Tolkien antoi satikutia teollistumisen haittavaikutuksille muissakin teoksissaan, ajatellaanpa vaikka Tarua Sormusten herrasta.
 
Tuo on minulle täysin uutta Tolkienia. En kai ole tutustunut tarpeeksi hyvin Roverandomin viitteisiin. Tosin Tolkienin suhde kehitykseen ja uudenaikaiseen tekniikkaan ja teollisuuteen oli jo tarussa niin selvästi nähtävissä että vaqikka runo vieras olikin niin ajatuksellisesti en saanut siitä paljonkaan uutta. Minä en myöskään oikein löytänyt runoon rytmiä joten sen lukeminen oli aika takkuista enkä hirmuisesti pitänyt siitä, mutta mielenkiintoista nähdä myös näitä satujen ja tarinoiden ulkopuolisia tuotoksia joihin en hirmuisesti ole perehtynyt.
 
Ei jokainen kulkija jolla on nukkavierut housut ole lurjus, joku voi olla lumppuri jolla on oma pikku koira, joku puutarhuri ja joku harvinainen tapaus voi olla velho etsimässä itselleen tekemistä.
Näin kun Roverandomiin tavallaan päästiin niin otin lainauksen ihan kyseisen kirjan alusta. Ei ensimmäinen lause, mutta ensimmäisen sivun alkupäästä.
Tämä leikittelevä ja toisaalta asiat melko suoraan sanova tyyli on se joka minua erityisesti Tolkienin saduissa viehättää ja jota vasta nyt huomaan jollain tavalla pyrkiväni matkimaan omissa kirjoituksissani.

Niin pienestä erehdyksestä voi seurata suuria seikkailuja. Se että Rover luuli tämän ihan hyvissä aikeissa liikkuvan velhon yrittävän varastaa hänen pallonsa johti siihen että herkkänahkainen velho loukkaantui pahan kerran ja lopulta Rover päätyi puremaan häntä lahkeesta. Se mitä sitten tapahtui johti Roverin moniin seikkailuihin vaikka tilanne ensin vaikuttikin toivottomalta. Mutta näistä tapahtumista en nyt kerro enempää etten pilaa jonkun lukukokemusta. Vähän ehkä mainostuksen tynkää, mutta Roverandom on jo pelkästään kerrontatyylin puolesta hyvin lukemisen arvoinen kirja. Ainakin suomeksi. Olisi tavallaan ihan mielenkiintoista yrittää lukea sitä alkuperäiskielellä, mutta tiedän että monet sanaleikit menisivät minulta ohi korkealta ja kovaa kun kielitaito on mitä on. Olisi silti hauska vertailla jos joltain löytyy kyseinen pätkä englanniksi. Mitä eroja ja yhtäläisyyksiä ja miten Kersti Juva on onnistunut tässä suomennoksessaan.
 
Päivän Tolkienlainaus torstaina 17.10.2013

Mutta Samin ilta syveni pimeäksi hänen seistessään Satamassa; ja katsoessaan harmaalle merelle hän näki vesien päällä varjon joka pian katosi länteen. Hän seisoi siinä myöhään yöhön kuullen vain aaltojen kuiskeen ja huokailun Keski-Maan rannoilla ja tuo ääni painui syvälle hänen sydämeensä.

Onko Tarun Sormusten herrasta keskeinen teema luopuminen? Alistuminen siihen, että kaikki katoaa ja muuttuu; oman pienuuden hyväksyminen ja onnen - jos sitä on - löytyminen vasta sen jälkeen?
 
Luopumisestahan koko kirjassa on tavallaan kyse. En sin Bilbo luopuu sormuksesta ja sen jälkeen Frodon tehtävä on luopua siitä. Moni luopuu hengestään toisten hyväksi. Esim. Gandalf joka myöhemmin palaa entistä vahvempana. Aragorn luopuu tehtävästään auttaa sormuksenviejää ja valitsee lähteä pelastamaan nuoria hobitteja. Theoden luopuu vastentahtoisesti uljaimmasta hevosestaan ja myöhemmin myös hän hengestään. Denethor luopui toivosta ja Arwen kuolemattomuudesta. Eli selkeästi ajatuksena tosiaan on että pitää luopua jostakin saadakseen jotakin muuta.

Minua tuo Frodon ja Bilbon matkaan lähtö surettaa lähinnä juuri Samin kannalta. Miten kurjaa onkaan yöaikaan taivaltaa pitkä matka takaisin kun on juuri menettänyt toverin jonka kanssa on kokenut ihmeellisen matkan. Toisaalta Saminkin oli luovuttava Frodosta voidakseen keskittyä kunnolla ja kokonaan perheeseensä.
 
Ylös