Päivän Tolkienlainaus

Tarkoittikohan Thorin, että kerätyn kullan päällä tulisi syödä, hurrata ja musisoida?
 
Kääpiöt tuntien tarkoitti. Tai jos ei nyt ihan suoraan päällä niin ainakin jossain sen yläpuolella.
 
“I wish it need not have happened in my time," said Frodo.
"So do I," said Gandalf, "and so do all who live to see such times. But that is not for them to decide. All we have to decide is what to do with the time that is given us.”
 
Voisiko tuosta päätellä, että Gandalf ei toivonut kyseessä olevan sen tapahtuvan ikinä?
 
No en minäkään toivoisi että Sauron ikinä tulisi asumaan näille nurkille tai että minulle tai kenellekään lähelläkään ikinä "annettaisiin" säilöön joku tuhoase jota joku vieras valta rupeaisi vainoamaan. Vaikkakin minullekin riittäisi Frodon tavoin että se ei tapahtuisi minun aikanani. Olen sen verran itsekäs ihminen ;)
 
Päivän Tolkienlainaus lauantaina 9.11.2013

Vaikka tänään olisi sekä Sepän ja Satumaan että Harhailua-runon julkaisemisen vuosipäivä (1967 ja 1925) esitän kuitenkin päivän sitaatiksi yhden Gandalfin hauskoista ja rohkaisevista lausahduksista. Muistatteko muita vastaavia? Tämän hän tokaisi Saattueen pohtiessa Moriaan menemistä ja Boromirin verrattua tyhmyyksissään Moriaa Mustan tornin porttiin:

  • "Ne jotka kulkevat Barad-dûrin porteista, eivät enää palaa."

Toisaalta tiedämme (ja Gandalfkin tiesi) ainakin yhden joka palasi, urhean ja sitkeän pikku ilkimyksen, ahhh, ssss...
 
Mutta eihän se ilkimys välttämättä kulkenut porteista. Sillähän oli ihan oma tunnelinsa.
Tosin en muista kirjan yksityiskohdista missä hänet vangittiin ja jos se tapahtui porttien ulkopuolella niin hänet varmaan toimitettiin sisälle portin kautta.
 
Klonkku hiiviskeli Mordorissa ja jäi siellä kiinni. Sitten se "vietiin Barad-dûriin ja siellä sitä kuulusteltiin ja kidutettiin". Nopeinta tietä, luulisin. (Ilmeisesti Sauron kidutti sitä henkilökohtaisesti sillä Klonkku muisteli myöhemmin, että "Hänellä on Mustassa kädessä vain neljä sormea, mutta se riittää". Aika traumaattinen kokemus valmiiksi hypertraumatisoituneelle yksilölle.)

PS. Tuohan on ilmiselvä Tolkienlainaus: "Hänellä on Mustassa kädessä vain neljä sormea, mutta se riittää". Hakkaa Gandalfin lakonisuudessaan mennen tullen.
 
Päivän Tolkienlainaus sunnuntaina 17.11.2013

Päivän lainaus tasan 56 vuoden takaa Tolkienin kirjeestä Herbert Schirolle:

J.R.R. Tolkien (Kirjeet sanoi:
Tarinassani ei ole "symbolismia" tai tietoista allegoriaa. "Viisi velhoa = viisi aistia" -tyyppinen allegorinen ajattelu on mielelleni täysin vierasta. Velhoja oli viisi, ja asia vain sattuu olemaan niin. Kysymys "ovatko" örkit kommunisteja on minusta yhtä järkevä kuin kysymys ovatko kommunistit örkkejä.

Tolkien jatkaa kirjeessään vielä allegoria-aiheen käsittelyä ja sanoo, että vaikkei allegoriasta ole kysymys, tarinaa voi toki soveltaa. Hän muistuttaa, etteivät asiat ole aivan yksiselitteisiä, sillä "hobittien keskuudessa esiintyy laiskuutta ja typeryyttä, haltioiden keskuudessa ylpeyttä ja [käsialasta ei saa selvää],..." Tämän vuoksi Tolkienin mielestä tarinaa voi soveltaa nykyaikaan, mutta hänen mielestään tarina "ei varsinaisesti käsittele valtaa ja herruutta, vaan ne ainoastaan panevat pyörät pyörimään". Sen sijaan hänen mukaansa tarina käsittelee "kuolemaa ja kuolemattomuudenhalua. Mikä käytännössä tarkoittaa että tarinan on kirjoittanut ihminen!"

Siinäpä se. Vaan mikä mahtoi olla Tolkienin tunnetusti kehnolla käsialallaan tuhertama haltioiden toinen negatiivinen luonteenpiirre? Ennakkoluulo? Ei olisi tullut mieleenikään rinnastaa velhoja viiteen aistiin, mutta ilmeisesti vuonna '57 sellaisia ajatuksia joku (kirjeen vastaanottaja Schiro itse?) esitti.
 
Päivän Tolkienlainaus perjantaina 22.11.2013

Koska tänään tulee kuluneeksi 51 vuotta kirjan The Adventures of Tom Bombadil and other verses from The Red Book ilmestymisestä, esitämme kokonaista neljä sitaattia alkuteksteineen ja käännöksineen:

Hei, nöpö iloinen, hei ja hoi ja trallallaa!

Hey! Come derry-dol, merry-dol, my darling!

Hei, nöpö iloinen, hip ja hei ja trallallaa!

Come, derry-dol, merry-dol, my darling!

Hei, nöpö iloinen! Ding ja dong ja trallalaa!

Hey dol! merry dol! ring a dong dillo!

Hei, nöpö iloinen! Suloinen! Ei ilo lopu, eipä ei!

Hey! Come merry dol! derry dol! and merry-o!


Tässä teille Tom Bombadilin elämänfilosofian neljä tärkeintä aspektia: 1) Ding/Dong-dikotomia, 2) "Wovon man nicht singen kann, darüber muss man schweigen", 3) "Ihminen ei elä ainoastaan derrydolista, hän tarvitsee myös merrydolia", 4) "Don't worry, say 'ring a dong dillo' and be happy!".
 
5) Jos et pysty olemaan vahvempi, ovelampi tai nopeampi, on silloin hyvä olla maailmanpoliittisen sodanajan Kaikista Suurin Arvoitus (sekä vieraille jännittävää viihdettä tarjoavan pienen metsäpalstan ehdoton valtias).

Mikä tapaa yleensä hieman kompensoida asioita.

Kyseisellä alueella.

(Ainakin kunnes Ardan perineen kykylajin jylisevät koneet lähestyvät.)
 
Päivän Tolkienlainaus (9. joulukuuta 1943)

Päivän kirpeä sitaatti tulee tasan 70 vuoden takaa, J.R.R. Tolkienin kirjeestä Christopherille toisen maailmansodan loppuvuosilta. Professori kommentoi kirjeessään mm. marras-joulukuun vaihteessa pidettyä Teheranin konferenssia ja kirjoittaa:

"Täytyy tosin myöntää, että hymyilin kierosti 'ja melkein kellahdin lattialle eivätkä sen jälkeiset tapahtumat minua kiinnostaneet', kun kuulin että se verenhimoinen murhaaja, Josif Stalin, oli kutsunut kaikki kansat yhteen samaan kansakuntien perheeseen, joka omistautuu hirmuvallan & suvaitsemattomuuden lopettamiselle! Mutta pakko todeta, että siinä kuvassa (lienee tämä?) meidän pikku kerubimme W.S.C. todella näytti porukan suurimmalta roikaleelta."

Kyseessä on siis kirje 53 kokoelman Kirjeet sivulla 86. Tolkienin sitaatti "ja melkein kellahdin..." on peräisin amerikkalaisen runoilijan Bret Harten (1836-1902) runosta The Society Upon the Stanislaus. Harte kirjoittaa: "And he smiled a kind of sickly smile, and curled up on the floor, / And the subsequent proceedings interested him no more."

W.S.C. tarkoittaa luonnollisesti Winston Churchillia, S. on hänen kolmas etunimensä Spencer; toinen oli Leonard, mutta sikarimies käytti itsekin nimenomaan nimikirjaimia W.S.C. kun ei jaksanut tai halunnut koko nimeään kirjoittaa.
 
TSH sanoi:
Gandalf siirsi tuolin vuoteen viereen ja katsoi Frodoa pitkään. Väri oli palannut Frodon kasvoille ja hänen silmänsä olivat kirkkaat ja valppaat ja täysin hereillä. Hän hymyili ja näytti olevan aivan kunnossa. Mutta velhon silmät erottivat hänessä hienoisen muutoksen, ikään kuin läpinäkyvyyden aavistuksen, ja erityisesti sen huomasi peiton päällä lepäävästä vasemmasta kädestä.
"Se oli kuitenkin odotettavissa", Gandalf sanoi itsekseen. "Hän ei ole vielä lähimainkaan selvinnyt siitä, eikä edes Elrond voi ennustaa miten hänen lopulta käy. En usko että hän joutuu pahan valtaan. Hänestä tulee ehkä kirkkaalla valolla täytetyn lasin kaltainen - niiden nähdä jotka näkevät."
 
Tämän päivän Tolkienlainauksen nappaan arpapelillä. Sen kunniaksi että eilen aloitin taas Tarun lukemisen pitkästä aikaa on tämä yksiin kansiin niputettu trilogia lähdekirjanani. Avaan kirjan satunnaisesta kohdasta ja valitsen lainaukseni siltä aukeamalta joka minulle avautuu. Otat aukeamani kirjan loppupuolelta.

TSH (kaapuhemmo) sanoi:
Sam joutui pois tolaltaan. >>Frodo-herra, nyt minä menen!>> hän huusi. >>Minä menen tutkiman mitä on tekeillä. Lähden katsomaan missä Ukko on.>>
Tuon aukeaman mahdollisista lainauspätkistä tämä miellytti minua eniten. Sam on itsevarma ja todella päättänyt ottaa ohjat käsiinsä ja ruveta toimimaan ja puolustamaan kotiseutuaan.
 
A single dream is more powerful than a thousand relaties.

tämä on varmasti kaunein ja tsemppaavin sanonta, minkä Tolkien on kehitellyt.
 
Lainaukseni valinta tapahtuu samalla metodilla kuin viimeksi. Nyt hiukan puoliväliä ennen. Ja tällä kertaa lainaus onkin aika pitkä, mutta minä halusin lainata sen nyt kokonaan. Huolimatta siitä että se meni jo toisen sivun puolelle.

Kaapuhemmo, Kaksi tornia, S.407-408

Tämä on elollisista tiedettävä!
Ensin ovat neljä vapaata kansaa:
vanhin kaikista, heimo haltiain,
kaivajakääpiöt pimeissä majoissaan,
maasyntyinen entti, vuorien ikäinen,
ihminen kuolevainen, hevosten herra.
Hm, hm, hm.

Majava rakentaa, kauris loikkaa,
mettä syö karhu, tappelee karju,
koira on nälissään, jänis on peloissaan...
Hm,hm.

Kotka on pesässään, härkä laiduntaa,
hirvi on sarvipää, haukka siivillään,
joutsen on valkea, käärme on kalsea...
Hum,hm; hum hm, miten se meni? Rum tam, rum tam, rumpati tum tam. Se oli pitkä luettelo. Mutta ettehän te missään tapauksessa tunnu sopivan mihinkään! >>
>>Meidät kai aina unohdetaan vanhoissa luetteloissa ja vanhoissa tarinoissa>>, Merri sanoi. >>Meitä on kyllä ollut olemassa jo aika kauan. Me olemme hobitteja.>>
>>Tehkää uusi säe>>, Pippin sanoi.

Puolikasvuiset hobitit, asujat kolojen.
Pankaa meidät niiden neljän joukkoon, ihmisten (ison kansan) jälkeen, niin asia on sillä hoidettu.>>​
 
Koskapa kukaan muu ei ole innostunut tämnäänkään nappaamaan vuoroa ja minulla on inspiraatio päällä niin otetaan jälleen samalla tyylillä. Nyt alkupuolta.

Kaapuhemmo, Sormuksen ritarit, S. 135
Hei! Hoi! Mikä suunta on retkillänne?
Ylös, alas, tuonne vai tänne?
Hörökorva, Siloturpa, Häntyri, Höykky,
Valkosukka pieni ja lihava Möykky!
 
Tänään lainaan kuvauksen kaikista kauneimmasta Ilúvatarin lapsesta mitä maa on päällään kantanut ja jonka nimi on kaiverrettuna Tolkienin oman vaimon hautakiveen.
Hänen vaatteensa oli sininen kuin pilvetön taivas, hänen silmänsä harmaat kuin ilta tähtien syttyessä; hänen kaapuunsa oli kirjottu kultakukkia, hänen hiuksensa olivat tummat kuin illan varjot. Kuin valo puiden lehdillä, kuin kirkkaiden purojen solina, kuin tähdet maailman usvien yllä, sellainen oli hänen loistonsa ja ihanuutensa; ja hänen kasvoillaan oli valo.
 
Ylös