Viime vuoden alussa pääsin vihdoinkin kokeilemaan pöytäroolipelejä. Ensimmäisellä kerralla pelattiin Ultima Thulea (kaveri oli löytänyt sen kirjastosta) ja homma imaisi minut mukaansa, vaikken kovasti pidäkään muinaisesta Pohjolasta pelimaailmana. Silloin oli pelaajana, mutta kuinkas ollakaan, jouduin sitten seuraavaan peliin PJ:ksi.
En halunnut olla PJnä Ultima Thulessa, joten löysin netistä jonkin suomalaisen ropen, jota sitten käytin pelissä. Järjestelmä oli aika kökkö (nimeä en enää muista), mutta sillä pelikerralla loin sellaisen NPCn, jota kaksi vakiopelaajani tulevat vihaamaan aina: Mestari Vilèn, tuo raivostuttava paksu puolituiskauppias. En nyt kuitenkaan kerro hänestä enempää
Kesällä olin päässyt olemaan pelaajana Warhammer Role Playssä. Se pelikerta oli erittäin hauska. Kaverini yrittää ampua hahmoni vieressä olevaa vihollista, mutta heitti nopalla kriittisen kömmähdyksen, ja nuoli ei osunut viholliseen.. vaan minun hahmoni selkään. Meinasi siinä henki lähteä, ja se nuoli törrötti hahmoni selässä loppupelin ajan (ei kauaa) kun kukaan ei saanut sitä pois. Aina silloin tällöin muissa peleissä tulee huomauteltua kaverille tuosta tapauksesta.
Tällä hetkellä olen PJnä RuneQustiä pelatessa. Seuraava pelikerta pitäisi olla tässä tammikuun puolella, katsoo nyt..
Itse huomaan useasti olevani bardi monissa peleissä. Kaipa se johtuu siitä, että en oikeassa elämässä omista hyvää lauluääntä saati osata soittaa mitään soitinta (no kitaraa, mutta erittäin huonosti), joten siksi on mukava pelata hahmolla, joka osaa soittaa ja laulaa. Rotu on yleensä puolhaltia, ihminen tai haltia. Nykyään olen useimmiten ollut PJ, vaikka viihtyisin enemmän ihan pelaajana.
Roolipelit ovat elämän suola.
Kiitos Darksheer tuosta AD&D ja D&D selvennyksestä. Mie olen aina ihmetellyt, että mitä ero niillä kahdella on.