Pöytäroolipelit

Kuinkas montaa teistä kiehtoo kyseinen asia? Kuinka moni täältä edes tietää mikä on pöytäroolipeli? Ja millaisia kokemuksia teillä on, että mitä peliä olette pelanneet.

Itse olen pelannut ja Omistan VtM:än(Vampire The Masquarade). Olen jopa porukan GM, eikä minulla ollut ääni valtaa asiaan

Mutta kuten tuossa kysymykseni kuului, ketkä kaikki siis ovat pelanneet ja tietävät mikä on Pöytäroolipeli...

pöytäroolipelin tiedän, mikäli (?) kerrankin olen oikeassa... Itse olen pelaillut monen moisia pelejä, viimeksi serkun itse kehitämää Lightly Path - nimistä... (Jos oikein kirjoitan) Hero of the Guest on toinen, sitä pelasimme myöhään yöhön (eli aamu viiteen) Eli ilmiö on tuttu.

Joo jeps juupa joopa onhan pöytäroolipelit todellakin tuttua tuohua ainakin minulle *kröhöm* monta tuntia Dungeons&Dragonsia mätkineenä

Minulla on joka perjantai 3-4 hengen kanssa, paitsi seuraavasta kerrasta lähtien, jos joku ei tule paikalle niin en pidä peliä ollenkaan...sillä alkaa tympimään koko ajan uuden paikan keksiminen kun on saanut juuri tehtyä, ideointia sun muuta jännää, sitten joku puuttuu, tärkeä henkilö niin sanotusti...>_< Ärsyttävää.

Minulla ei ole kokemusta oikein pöytörope pelaamisessa, mutta silti tungettiin GM:äksi vaikka en tajunnut Englannin kielisestä kirjasta paljoa mitään, onneksi porukassa on mukana tyyppi joka on pelannut Werewolfia jossa on samat säännöt melkeimpä...

Juuh, kyllähän näitä roolipelejä on tullut jo jonkinverran pelattua ja juuri näitä pöytäropeja. Dungeons and Dragonsin 3.0 ja 3.5 versiota, Gurpsia, Vampirea, Fuzionia ja ihan omia väännöksiäkin. Pelinjohtajanakin olen muutaman kerran ollut, vaikka mieluiten kuitenkin olen se pelaaja. D&D-kirjat ostettiin peliporukan kanssa yhdessä, ja toisessa peliporukassa jokainen on ostanut aina jonkin kirjan, joten taitaa lähes kaikki D&D ja Wod kirjat löytyä. Yksin noiden kaikkien ostaminen ei olisi ollut mahdollista. Toinen peliporukka jossa pelaan on 5 hengen kokoinen ja siinä yleensä veljeni on pelinjohtaja paitsi pari viimeisintä kertaa jolloin minä olen ollut, ja toinen on kuuden hengen.
Viikonloppu yleensä yhteen pelikertaan menee ja sellainen 10 euroa rahaa virvokkeiden ja ruoan muodossa. Pelisessio alkaa yleensä jossain kuuden jälkeen ja jaksamisesta riippuen jatkuu sinne kello 02.00 - 06.00.

Näitä aiheista taitaa olla jo tosin jonkinlaista keskustelua Roolipelit???- http://kontu.merri.net/keskustelu/viewtopic.php?t=2415 ja Nuoret roolipelaajat? -topiikissa http://kontu.merri.net/keskustelu/viewtopic.php?t=2377.

Onko kenelläkään ollut minkäänlaisia ongelmia pelien kanssa? Joku aina jää pois pelistä "oikean" elämän kiireiden takia, tai kampanja ei ikinä jatku vaan aina alkaa uusi, tai DM tappaa pelaajia tms.? Meillä ainakin tuossa toisessa porukassa ei tunnu oikein mikään kampanja jatkuvan paria pelikertaa pidemmälle, kun jo DM:llä on uusi kampanja idea..

Minulla on ollut pari kertaa jo...ja nyt sanoin että en pidä sitten peliä jos ei kerta ole paikalla. Ärsyttää luoda aina uusi paikka missä kulkea kun joku puuttuu edes ilmoittamatta ettei pääse tulemaan. Nyt perjantaina taas, pelaamme varmaan 11.30 - 15.30 saakka. Kuten aina ennekin, itse haluaisin olla pelaaja, mutta ketään ei tahdo olla pelinjohtaja, että me olemme ainoa peliporukka mitä tässä P***a kylässä on...tai no, tästä kaupungista missä asun on vain yksi, muut onkin sitten ympärillä olevista kaupungeista je palaaminen onnistuu vain perjantaisin...>_< ja sekin menee munkkien ja kahvin kanssa, että teen ja leivän...

Argh, Jehard hahmoni, siis loin tuon uudelleen, vaihdoin klaanin ja kaikki ennen pelaamisen aloittamista. Ennen Assamite, mutta sitten jo kaksi muuta pelaajaa valitsi sen, ja Ravonessiin meni yksi kavereistani joka on ensikertalaiseksi liian hyvä että voisin uskoa tuota ensikertalaiseksi. Nyt, Klaani Lasombra, Sabbat, mies tietenkin...

Viime pelikin, piti olla hiipiminen, kirjan hankkiminen jossa paljastuisi vamppyyri klaanien heikoimmat kohdat että piilopaikat sun muut, koska tässä "tarinassani" Independense ja Camarillan että Sabbat sotivat keskenään, ja Camarillan että Indien rauhan sopimus riippuu tuosta kirjasta täysin, joten kahden Assamiten ja yhden Ravonesin hahmon on hankittava tuo kirja, mutta kohtasivatkin museossa(19 kerroksinen) vastaansa Sabbatin manipuloituja ihmis kätyreitä jotka sitten aiheuttivat teurastuksen 18-19 kerroksessa, jossa nyt on erittäin mielenkiintoinen tilanne. Toinen Assamite pelaaja makaa lattialla olkapäät jumissa, aseet lukossa naamallansa, Ravones pelaajalla on kädet toimintakyvyttömät hopealuotien takia jotka ovat niiden sisällä(Käytän hieman vamppyyrien laista poikkeavaa asiaa tässä pelissä sitä helpottaakseni ettei pelaajien hahmot kuolisi saman tien) ja toinen Assamite jolla on jo tappo listassaan 55 tappoa plus ihmissusi jonka tappoi ihan tuurilla. Ja tuo toinen siis on Muramasa kädessään valmiina tappamaan lisää, ainut jolla on käynyt koko pelissä tuuria(Willpower pointtien jatkuvan käytön takia jonka käyttämis sääntöä muokkaan tiukaksi)...tuossa on tilanne, en jaksa nytten kertoa koko asiaa ihan siitä saakka kun peli alkoi, siinä tapahtui vaikka mitä...Ravones pelaaja joutui esittämään homo vartijaa sun muuta kivaa...

Taisi tulla liian pitkä...-_-''

Pelaan Vampirea (The Masquerade vielä, ei The Requiem) StoryTellerin johdolla ja olen GM D&D 3.5-ryhmässä. Laajempaa dataa minusta löytyy myös "nuoret roolipelaajat"-osiossa.

Vampire on loistava juuri sen takia, että jokainen aspekti vampyyrin elämästä on pohdittu tarkkaan, jättäen silti vapaat kädet pelaajalle luoda hahmon. Oma StoryTellerimme on loistava, etenkin NPC:eiden realistisuus on erittäin lahjakasta - immersio on väistämätön. Koko World Of Darkness ylipäätään on erittäin kiehtova kaikkien mahdollisten synkkää maailmaa kuvaavien sarjakuvien, elokuvien ja pelien jälkeen. Vampire on "a dream come true" minulle. Kiinnostusta löytyy muihinkin WoD:n peleihin, mutta toistaiseksi Vampire on päällä.

Dungeons & Dragonsissa vapautta on ehkä liikaakin, ja vaatii todella kokeneita pelaajia ja kokeneen GM:n että D&D:n ongelmarikkaasta pelistä saadaan toimiva. Omassa ryhmässä homma ainakin toistaiseksi toimii, saa nähdä tulevaisuudessa. Olen improvisoinnilla muokannut D&D:n sääntöjä ja maailmaa hieman omiin tarpeisiin sopivimmiksi - peli on muuttunut ihmeen paljon realistisemmaksi siinä samalla. Ja paremmaksi
D&D on aina minulle se oma juttu, sillä heti kun sain ensimmäisen Baldur's Gaten joskus koneelle, se oli menoa se. Tämä maailma ja säännöstö veti minut sisäänsä, ja ei ole päästämässä ulos. Saa nähdä mistä sitä itsensä vielä löytää.

edit: -A, eli nyt sit oikein eli D&D 3.5. Ole hyvä DarkSheer

Itse omistan joka ikisen BG:n ja IWD:n...PS2 pelejä ei tueta eikä lasketa, mutta ainoat mitkä puuttuu ovat Neverit...

Takaisin aiheeseen. En ole mitään muuta pelannut, paitsi yhtä aika hyvin minun mielestä luotua Pöytärope peliä...se on mielenkiintoinen että kohtalaisen haastavakin. Pöytäropet ovat ehkä parempaa kuin tarinointi, heitetään noppaa ja mietitään seuraavat asiat ja GM pistää hauskat kohtaukset jos tulee täys kämmi jossain. Kuten Ravones klaanissa pelaava pelaaja hauskuutta luodakseen piti hamsteria lemmikkinä ja tunki sen sitten housuihinsa...noh...heitin itse siihen noppaa ja sanoin tuolle hetken katsottuani kun pokka piti vaikka hymyilin melkein nauramaan alkaen."Hamsteri roikkuu nytten kiveksissäsi hampaistaan."Siitä sitten tuli tuolle vahinkoa pienesti ja kyllä alkoi naurattamaan porukkaa.

Tärkeintä minusta on pöytäroolipelissä GM:änä olona, että on joksenkin komedinen, ei liian tarkka ja sellainen pilkunviilaaja, että antaa hieman mennä tietyissä asioissa joissa itse kinaisi myöskin vastaan, ja luo hauskuutta pelin kulkuun eikä koko ajan vain jotain nonhauskuutta tuottavia kohtauksia joissa ollaan niin tosikkoja että pääträjähtää. Ainut vain, että puolet peli ajasta menee offaamiseen koska nuo alkavat yht'äkkiä keskustella jostain kuinka mummon saa tapettua jne...-_-'' jouduin jopa selittään noille Vamppyyreistä että mitä eroa niistä on ihmisiin sun muita, ensin kyllä käskin katsoa elokuvaia ja lukea kirjoja.

Olen aina rakastanut Vamppyyreitä myöskin, tyylikkäitä, niin charmikkaita...Raakoja tappajia...että varsinkin Interview With The Vampire, parhain vamppyyri elokuva minkä olen nähnyt. Varsinkin piano soitto kohdat, kun...en muista sen tytön nimeä meni pyytämään anteeksi Lestatilta tuon soittaessa pianoa...melkein tipuin tuolilta kun kuuntelin tuota kappaletta jonka omistan koneella 8minuutin mittaisena ja kuuntelen sitä aina pelatessani Tarinointia ja Vampire tyylistä peliä.

Hämärää keskustelua O_o

Mie oon ihan liian vähän ropettanut.. ja dd:tä vain. Kerran kokeillut Vampireä, ja rakastuin ihan kympillä^^' ... kun vain olisi mahdollisuuksia pelata. Ittekseen on aika tympeää (;

Tuosta offista... On hupaisaa pitää joku kuuden tunnin pelisessio, josta kaksi tuntia menee siihen että viimeinenkin saapuu paikalle (ja muistaa ottaa kaiken tarvittavan mukaansa...), toiset kaksi kaikenmaailman hahmo-updateihin ja viimeiset kaksi läpänheittoon. Siellä välissä tulee ehkä pari hetkeä pelattua...... ^^' Mutta kivaa son silti <3 Rakastan tuota mein porukkaa, vaikka kaikki miua onkin melkein 10v vanhempia.

ehkä mie otan huomenna tämän koneen Laukaalle mukaan, on täällä kuitenkin noin miljoona sääntökirjaa eri ropeihin... (ddtä siis lähinnä, ja sit woddista miulle tärkeimmät) ...ja pakotan ihmiset pelaa miun kanssa. Hah.

Niin, ja baldur's gate 2sta olen pelannut jonkin verran, noin niinkun btw, kun asiasta kerran puhuttiin

Pakko vielä mainita legendaarinen Hero Quest <3 vaikka onkin lautapeli. Uijui kun mie lapsena siitä tykkäsin^^. aikoihin en enää ole pelannut, kun isoveljeä ei näe ja pelin hän vei mukanaan kotoa muuttaessa. Mutta son p0p

Hero of the Quest on laatu, se on klassikko ja sitä yksinkertaisesti ei voi olla rakastamatta...
LP:n hahmoni, nuori mies, on rampa. Minulla on kaiketi pakkomielle tehdä hahmoistani jollain tavalla vajavaisia... :roll: Mutta rampuuden korjaa melkoisen hyvin hänen kykynsä muuttaa ääntä minkä tahansa elävän olennon ääneksi. Viime pelissä Talden (meitin hahmo) oli kyllä vähällä kuolla kun serkkuni menetti hermonsa... (Joo, hän ei oikein pitänyt siitä että Talden on pysynyt hengissä jo kolmen pelin ajan.) Mutta eiköhän tämäkin hahmo kuole... LP:n tarina on yksinkertainen tarina kahdesta suvusta, jotka ovat aikojen alusta olleet samoissa asetelmissa. Toinen suku on mestareiden sukua ja toinen orjien. Talden kuuluu jälkimmäiseen, mutta hänen erikoinen kykynsä muutti asetelmia. Siitä on oikeastaan kysymys...
Vampyyrit eivät enää oikeastaan kiinnosta, niihin kyllästyi kolmen pelin jälkeen, vaikkain silloin tällöin sellaisiakin hahmoja tulee yhä luotua.

Hei, kuinka moni asuu Helsingin seudulla ja harrastaa pöytäroolipelailua? Minua kiinnostaisi kovasti ryhtyä sellaiseen, mutta toistaiseksi se on ollut mahdollista ainoastaan tamperelaisten kavereideni kanssa, jotka ovat sellaisia oikein kunnon hardcore-pöytäroolipelaajia.

Cthulhun Kutsua olen pelaillut, ja se oli hauskaa. Tosin jostain syystä meidän äijäporukassa, jossa ikäjakauma oli 14-16, homma meni silloin teinigoottien painamiseksi ("heitä d30 ja kato ulkonäkö - oho, vai tuli d26... mä oon sulle kateellinen!") vaikka lähistöllä liikkui syväläisiä ja muita hirmuja. :roll:

KERP:iä ja roolimestaria lähinnä.. hauskaa oli. mentiin tyhjään luokkaan ja pistettiin muutama pulpetti toisiaan vastaan, niin kaikkien ei tarvinnut raahautua erikseen jonnekkin.. tosin kyllä sitä hauskempi oli kieltämättä vääntää jonkun kotona kun limsa/ruokahuolto pelasi ..

harmi ettei tullut enempää pelattua aikanaan

Juu. Näitähän on tullut pelattua vaikka kuinka montaa. Pelaajahahmona KERP:iä, Roolimestaria, AD&D:tä, Exalted:ia, Mage: The Ascension:ia, Rune Quest:iä, The Wheel of Time Role Playing Gamea ja johtanut olen Star Wars Role Playing Gamea, Rune Questia, Warhammwe fantasy role play:tä, Vampire: The Requiemin "demoa", jonka sai ilmaiseksi Fantasiapelit-nimisestä kaupasta helsingistä,. Jos unohdin jonkun niin muokkaan tätä viestiä myöhemmin.

Mitä hahmoluokkaa muuten suosite? Omasta mielestäni paras on varas. Expaa saa vaikka ei tappelisikaan, joka ei muuten ole kovinkaan kannattavaa varkaalla paitsi jos pääsee iskemään salaa selkään 8) ... Hiippailu ja alamaailman perustaminen on pop.

Wu Ming sanoi:

Pelaan Vampirea (The Masquerade vielä, ei The Requiem) StoryTellerin johdolla ja olen GM AD&D 3.5-ryhmässä.

Click to expand...

Eiih! Ei D&D (Dungeons and Dragons) ole yhtään sama kuin AD&D (Advanced Dungeons and Dragons). AD&D on nurinkurinen ja vanhempi sääntöjärjestelmä kuin D&D:n kolmas ja 3.5 versiot. AD&D taasen on D&D perheen toinen versio ja sen ominaisuuksia ovat Thac0, se että haltijat eivät voi olla druideja taikka bardeja ja todella outo rodusta ja classista riippuva maximi-taso. Sitä käyttäviä pelejä ovat muun muassa olleet Baldur's Gatet ja Icewind Dale I, kun taas D&D:n uusimpia sääntöversioita käyttäviä PC-pelejä ovat Icewind Dale II, Neverwinter Nights ja The Temple of Elemental Evil.

Nojaa.. aika turhaa avautumista.. pyydän anteeksi. Mutta ne ovat kuitenkin kaksi ihan erilaista sääntöjärjestelmää. :twisted:

D&D hahmoistani yleisin luultavasti on jonkinmoinen wizardi, ja joko half-elf, human taikka tiefling. D&D:n prestige classeista Shadow Adept on pitkäaikainen suosikkini. On vain aivan mahtavaa pelata pahaa velhoa, valloittaa maata, orjuuttaa ja kiduttaa ihmisiä ja tehdä yleensäkin kaikkea muuta, mitä oikeassa elämässä ei välttämättä tekisi. Onneksi meidän DM on yleensä erittäin suvaitsevainen tälläisten hahmojen suhteen. Myös rogue classi kuuluu suosikkeihini, sadististen sarjamurhaajien pelaaminen tosin on hieman vähentynyt. Eikä sitä aina edes tule pelattua pahiksella, vaikka tässä olikin parin vuoden tauko hyvis-kampanjoista. Ihan ensimmäinen roolipeli hahmoni oli muuten chaotic good elf ranger. Se pääsi peräti 12. tasolle, kunnes kaksi celestial leijonaa söi sen.

D&D-hahmoluokkana lemppari on lawful neutral munkki. Siinä on vain sitä jotain. Siihen samaistuu helposti. Lukee mun ammattina IRLkin munkki

Joskus tein testin netissä, että mikä D&D-hahmo olin:

Chaotic Good Elf Cleric/Monk
Statsit:
Str 14
Dex 15
Con 14
Int 14
Wis 16
Cha 14

Kaikki muut hahmoluokat on sitten kokeiluja D&D:ssä. Mutta se on aina mielenkiintoista koittaa. Esimerkiksi nyt kaverin AD&D 2nd-pelissä pelaan neutral good elf rangeria two-weapon short swordilla. Aika munchkin-hahmo munchkin-pelissä, mutta ihmeen paljon on jaksanut vääntää taustatarinaa ja on se meidän PJ jaksanut juontakin vääntää tarinaan.

Vampiressa pelasin ensin aika munchkin-assamiittia, jolla oli hieman yliluonnollisia ongelmia ja introverttinen luonne. Taistelijamunkki assamiitti-klaani-ideologialla. Aika lailla hahmo oli oma itseni *hieman* paremmilla fyysisilla ominaisuuksilla (onhan se vampyyri hei...). Tämänhetkisessä kronikassamme olen silmille hyppivä vainoharhainen malkaavi, joka tekee kenet tahansa hulluksi ennemmin tai myöhemmin :twisted:

Jooh, no en ole kunnolla koskaan pelannut. Meillä on joku suomalainen peli, Ankh kai nimeltään, jota viimeksi suunnilleen kuusivuotiaana tuli koetettua. Olin niin pieni, etten osannut. (yli 8 vuotiaille) Sen jälkeen ei ole muita perheemme jäseniä kiinnostanut kokeilla, joten siihen se lässähti. Eikä sitä voi oikein kenenkään kaverin kanssa kaksistaan pelata, kun pelaajia tarvitaan väh. 3. Voin silti todeta tietäväni, mistä ilmiöstä on kyse.

Kerpsiä, Gurpsia olen pääsääntöisesti pelaillut ja pidän roolipeleistä valtavasti.

Aina vain systeemissä/maailmassa tuntuu olevan jokin "virhe" tai jokin ominaisuus joka pilaa kaiken, mutta sitä muuttamalla kaikki menee päälaelleen. Tästä juteltuani kaverini kanssa päätimme kasata oman Rope systeemin sekä maailman. Saa nähdä mitä siitäkin tulee.

Viime vuoden alussa pääsin vihdoinkin kokeilemaan pöytäroolipelejä. Ensimmäisellä kerralla pelattiin Ultima Thulea (kaveri oli löytänyt sen kirjastosta) ja homma imaisi minut mukaansa, vaikken kovasti pidäkään muinaisesta Pohjolasta pelimaailmana. Silloin oli pelaajana, mutta kuinkas ollakaan, jouduin sitten seuraavaan peliin PJ:ksi.
En halunnut olla PJnä Ultima Thulessa, joten löysin netistä jonkin suomalaisen ropen, jota sitten käytin pelissä. Järjestelmä oli aika kökkö (nimeä en enää muista), mutta sillä pelikerralla loin sellaisen NPCn, jota kaksi vakiopelaajani tulevat vihaamaan aina: Mestari Vilèn, tuo raivostuttava paksu puolituiskauppias. En nyt kuitenkaan kerro hänestä enempää
Kesällä olin päässyt olemaan pelaajana Warhammer Role Playssä. Se pelikerta oli erittäin hauska. Kaverini yrittää ampua hahmoni vieressä olevaa vihollista, mutta heitti nopalla kriittisen kömmähdyksen, ja nuoli ei osunut viholliseen.. vaan minun hahmoni selkään. Meinasi siinä henki lähteä, ja se nuoli törrötti hahmoni selässä loppupelin ajan (ei kauaa) kun kukaan ei saanut sitä pois. Aina silloin tällöin muissa peleissä tulee huomauteltua kaverille tuosta tapauksesta.
Tällä hetkellä olen PJnä RuneQustiä pelatessa. Seuraava pelikerta pitäisi olla tässä tammikuun puolella, katsoo nyt..

Itse huomaan useasti olevani bardi monissa peleissä. Kaipa se johtuu siitä, että en oikeassa elämässä omista hyvää lauluääntä saati osata soittaa mitään soitinta (no kitaraa, mutta erittäin huonosti), joten siksi on mukava pelata hahmolla, joka osaa soittaa ja laulaa. Rotu on yleensä puolhaltia, ihminen tai haltia. Nykyään olen useimmiten ollut PJ, vaikka viihtyisin enemmän ihan pelaajana.
Roolipelit ovat elämän suola.

Kiitos Darksheer tuosta AD&D ja D&D selvennyksestä. Mie olen aina ihmetellyt, että mitä ero niillä kahdella on.

RuneQuest on ikisuosikki. Neljäs vuosi menossa. Pari pidempää taukoa on ollut. Pääasiassa olen pelaaja mutta nyt alkaa uusi kamppanja joka on minun ja Lumisuden käsialaa.

Meillä on ollut kaksi eri PJ:tä ja heidän tyylinsä eroaa reilusti. Toinen PJ: "No mercy!" ja toinen: "OK, ehkä en ihan näin ajatellut tämän menevän..." Itse yritän puoliväliin. Toivottavasti onnistuu.

Itse omistan (RQ-kirjojen lisäksi) ASTRAN ja pari Twilight-kirjaa. Nämä ostettu ihan huvin vuoksi.

Hmm.. nyt alkaa taas tulemaan ongelmia peliporukoiden kanssa. Innostuin nimittäin liittymään pariin uuteen mukaan. Nyt onkin sitten niin että on 5 peliporukkaa jossa pelailen/olen pelinjohtajana. Nyt sitten pitäisi yrittää pitää paperit kasassa, löytää aikaa jokaiselle peliporukalle ja alkaa laskemaan rahojaan tarkemmin että voi joskus syödäkkin. Vielä tosin ei ole kaikista tiedossa peliajankohtia, joten ehkä saan sumplittua.

Onkos muilla ihmisillä täällä useampia peliporukoita joissa pelaa, vai vain se yksi? Ja kuinkas paljon/usein ostatte roolipelikirjoja/muuta materiaalia? Itsellä jää kirjojen ostaminen aika vähälle, kun peliporukassa on niin paljon ihmisiä jotka ostavat. Ja hyvä niin, ei niihin itsellä oikein varaa olisikaan.