Pöytäroolipelit

Minun pöytärope kokemukseni lähtivät liikkeelle muutamasta äkillisesti pidetystä pelistä, joista opin nopeasti joitakin nyrkkisääntöjä siitä, miten koko homman olisi tarkoitus toimia.

Sen jälkeen aloinkin vetää ensin sisarelleni, sitten hieman laajennetulle porukalle erääseen itse luomaamme fantasiamaailmaan perustuvaa ropea. Pyrin pitämään säännöt mahdollisimman nollassa eli noppaa heitetään ja sääntöjen kanssa ronkeloidaan todella harvoin. Enimmäkseen pelini perustuu omaan kerrontaani ja pelaajien reagoimiseen.

Olen tarinankertojatyyppiä, joten maailman kuvailu ja tunnelmointi onnistuu suhteellisen hyvin, mutta toisaalta olen välillä miettinyt systeemin kehittämistä. Kokemattomuudessa ropejen kanssa on toisaalta vahvuutensa, mutta myös heikkoutensa. Toisaalta toivoisin, että minulla olisi paljon kokemusta mahdollisimman erilaisista ropeista, jotta osaisin kehittää omaa peliäni paremmaksi. Toisaalta minusta taas on ollut mukavaa ja kehittäväistä kehittää kaikki itse, jolloin olen saanut maailmasta ja muusta mieleiseni. Tämä myös sallii erilaisten toimivien ratkaisujen vahingossa keksimisen. Uskon, että jos olisi ollut paljon enemmän ropettamassa, poimisin muiden keksimiä ratkaisuja. Ei välttämättä huono asia, mutta luovuus ja kokeileminen unohtuisi melkoisen varmasti.
 
Darksheer sanoi:
Onkos muilla ihmisillä täällä useampia peliporukoita joissa pelaa, vai vain se yksi? Ja kuinkas paljon/usein ostatte roolipelikirjoja/muuta materiaalia? Itsellä jää kirjojen ostaminen aika vähälle, kun peliporukassa on niin paljon ihmisiä jotka ostavat. Ja hyvä niin, ei niihin itsellä oikein varaa olisikaan. :)

Minulla on hyvin vaihtelevasti peliporukoita. Parhaimmillaan olen ollut mukana (pelaajana tai pelinjohtajana) viidessäkin yhtä aikaa, tällä hetkellä pelejä on vain kaksi, joista toista pelaan ja toista johdan (ja joissa on pääosin ihan eri ihmiset mukana). Minusta on hauskaa pelata eri ihmisten kanssa, ihan senkin takia, että erilaisten ihmisten pelityylit ovat niin erilaisia. Samalla pääsee myös pelaamaan eri genrejä: en ole missään vaiheessa pelannut kahta samaa peliä yhtä aikaa. Lähimmäksi taisin päästä kun oli menossa Changeling ja Vampire yhtä aikaa. Olen pelannut nyt noin kymmenisen vuotta, eli eri pelejä ja hahmoja on siihen väliin mahtunut aikamoinen lauma: D&D, AD&D, Over the Edge, Cthulhu, Paranoia, Werewolf, Vampire, Changeling, Warhammer jne.

Voisin sanoa, etten ropekirjoja juurikaan osta. Minulle riittää yleensä se ihan peruskirja, ja sitten ehkä hankin jonkun lähdekirjan, jos tarve vaatii. GM:nä, siis. Loput keksin itse. Pelaajana ostokset jäävät yleensä vieläkin vähäisemmiksi, koska tosiaan jollain yleensä kirjat on, ja useimmissa pelaamissani peleissä kaikilla pelaajilla ei tarvitse olla omaa kirjaa. Tosin esim. D&D:ssä se helpotti huomattavasti.

Tällä hetkellä pelaan Changeling: The Celtic Cycle -peliä (Changelingia muutettuna noin vuoteen 400 sopivaksi) ja pelautan Buffy: The Vampire Slayer'ia (hahot tosin eivät ole televisiosarjan hahmoja eikä tapahtumapaikkana Sunnydale).
 
Itse vedän tällä hetkellä vanhaa kunnon RiimunEtsintää (RuneQuest), kohta neljättä vuotta. Olen toiminut oikeastaan koko roolipelielämäni yksinomaan pelinjohtajana, ja olen siihen ratkaisuun täysin tyytyväinen, ilmeisesti myös peliporukka. Peliporukkamme on hyvin kiinteä yksikkö, johtuen pitkälti siitä, että pelaamme kamppanja-pohjalta.

Vaikka pelaamme RuneQuest-säännöillä, pelimaailmana ei esiinny Glorantha, vaan itse kehittämäni universumi, jossa tosin on suoriakin lainauksia Gloranthasta. Olen hankkinut kaikki mahdolliset kirjat pelisäännöistä ja niiden laajennuksista seikkailuihin. Rahaa palaa, mutta kaikki ostokset ovat osoittaneet hyötynsä useammin kuin kerran...

Pelinjohtajat: Millainen on pelinjohtamistyylinne? Keskityttekö enemmän dramatiikkaan vai suoranaiseen hack 'n' slashiin? Entä kuinka lineaarinen tyyliinne on? Pistättekö hahmot usein tilanteisiin joissa on toimintavaihtoehtoja tasan yksi, vai saavatko he poukkoilla täysin oman mielensä mukaisesti?

Itse pyrin pitämään tunnelman enemmälti nimenomaan ROOLIpelaamisena, vaikka vaikeuksia tuottaakin pelaajien powergamer-olemus... Minulle tunnelma tulee ensin. Lineaarisuudesta sen verran, että tapanani on tarjota hahmoille porkkanaa, johon tartutaan tahi ei. En siis suoraan "pakota" tekemään mitään. Ja jos hahmot pyrkivät johonkin tiettyyn tavoitteeseen, heillä on varmasti useampi kuin yksi tapa saavuttaa se, vaikkei tämä välttämättä olekkaan hahmoille heti selvää. Entäs te?
 
Kuten jo aiemmin sanoin, lähinnä fiilistelen porukkani kanssa. Hyvin on toistaiseksi toiminut, vaikkei tajutonta läiskimistä olekaan ollut ilmassa koko ajan. Lineaarisuudesta sen verran, että olen käytännössä antanut väen tehdä mitä tahansa, mutta samalla pidän huolen siitä, että ennemmin tai myöhemmin he seuraavat löyhästi asettelemaani juona.

Pelimme sijoittuu erään scifikaupungin keskusta-alueelle viiden päivän juhlien ajaksi. Alue on siis tavallaan rajattu, vaikken olekaan koskaan kieltänyt hahmoja lähtemästä kauemmas. Ennen pelikertaa suunnittelen mitä uutta missäkin paikassa on tarjolla (keskustelut, tapahtumat, jne), sekä löyhästi sen, mitä kuviota juoni seuraa. Sen jälkeen pelaajat poukkoavat paikasta toiseen täysin vapaasti, vähän kerrassaan pakottaen itse itsensä seuraamaan juontani, vaikka saavatkin näennäisesti valita rajattomasti tekemisiään. Välillä saatan improvisoida jonkin juonenpätkän, varsinkin kun pelaajat tekevätkin jotakin täysin sellaista mitä en osannut odottaa. Toistaiseksi homma on pysynyt suhteellisen hyvin kasassa, lähinnä rajatun alueen takia. Varmaan kun tämä kampanja on pelattu, joudun miettimään uusia tekniikoita.
 
Herra Alismäki sanoi:
Pelinjohtajat: Millainen on pelinjohtamistyylinne? Keskityttekö enemmän dramatiikkaan vai suoranaiseen hack 'n' slashiin? Entä kuinka lineaarinen tyyliinne on? Pistättekö hahmot usein tilanteisiin joissa on toimintavaihtoehtoja tasan yksi, vai saavatko he poukkoilla täysin oman mielensä mukaisesti?

Minä keskityn selkeästi enemmän juoneen kuin mättöön. Slayer on tietenkin "genrenä" sellainen, jossa mättöä on tietty määrä oltava, se kun kuuluu televisiosarjankin olemukseen, mutta myös hahmojen ja NPC-hahmojen välisiin suhteisiin käytetään paljon aikaa. Ainakin yhdessä aikaisemmista kamppiksistani (World of Darkness) hahmot eivät muistaakseni tapelleet kertaakaan, ja silti tekemistä riitti monen pelikerran ajaksi. Minusta mättö ei ole olennainen osa ROOLIpelaamista. Hauskaahan se on, ja tiettyihin genreihin kuuluu, mutta sitä ei välttämättä tarvita. Riippuu toki kamalasti pelaajistakin.

Hahmoilla on yleensä useampia eri toimintamahdollisuuksia, mutta lopulta he aina päätyvät suunittelemaani juoneen, tavalla tai toisella. Toistaiseksi illuusio vapaasta tahdosta on käsittääkseni kuitenkin säilynyt! :) Joskus harvoin on vain yksi vaihtoehto, ja silloinkin se on yleensä sellainen "joko pelastamme opettajamme [Watcher] ystävän tai emme tee asialle mitään" -tyyppinen valinta. Etenkin Slayerilla alkaa olla jo niin voimkas velvollisuudentunto, ettei tarvitse juurikaan tilanteisiin pakottaa. Toisaalta: Slayeriin olen suunnitellut koko "kauden" kestävän juonikaaren, jonka haluaisin pelaajien selvittävän, eli heitä ohjataan siihen suuntaan aina hienovaraisesti silloin tällöin.
 
Herra Alismäki sanoi:
Pelinjohtajat: Millainen on pelinjohtamistyylinne? Keskityttekö enemmän dramatiikkaan vai suoranaiseen hack 'n' slashiin? Entä kuinka lineaarinen tyyliinne on? Pistättekö hahmot usein tilanteisiin joissa on toimintavaihtoehtoja tasan yksi, vai saavatko he poukkoilla täysin oman mielensä mukaisesti?

Itse pyrin pitämään tunnelman enemmälti nimenomaan ROOLIpelaamisena, vaikka vaikeuksia tuottaakin pelaajien powergamer-olemus... Minulle tunnelma tulee ensin. Lineaarisuudesta sen verran, että tapanani on tarjota hahmoille porkkanaa, johon tartutaan tahi ei. En siis suoraan "pakota" tekemään mitään. Ja jos hahmot pyrkivät johonkin tiettyyn tavoitteeseen, heillä on varmasti useampi kuin yksi tapa saavuttaa se, vaikkei tämä välttämättä olekkaan hahmoille heti selvää. Entäs te?

Minun pelinjohtamiseni on lähinnä improvisaatiota. Kehittelen vain jonkin paikan missä pelaajat ovat ja jonkin yksinkertaisen tapahtumasarjan, jolla saan tutustettua pelaajat toisiinsa. Aina pelaajat eivät muodosta suoraan seikkailija ryhmää, mutta parilla porkkanalla kyllä sekin pian aina muodostuu. Siinä vaiheessa kun pelaajat alkavat miettiä mitä tekisivät, olen jo luultavasti keksinyt ainakin pari mahdollista juonikuviota jotka sitten esittelen pelaajille. Se miten pelaajat näihin suhtautuvat vaikuttaa siihen minkälaisia ne lopulta ovat. Aina ne pelaajat eivät kuitenkaan seuraa mitään niistä reiteistä jota oli alunperin suunnitellut, mutta ei se haittaa kun ajatuksen keksi vain minuutti pari sitten uutta ideaa vain kehiin. Jostain kumman syystä kuitenkin tuntuu että vaikka peli olisikin muuten hack'n slashia, niin silti yli puolet peliajasta menee siihen kun pelaajat viettävät aikaa paikallisessa tavernassa. :1420: On sitä pari peliä pelattu niinkin ettei kukaan kuollut pelin aikana.

Improvisaatio toimii yleensä tosin vain jos on tuttu peliporukka ja hyvä pelihenki. Silloin tulee niitähyviä ehdotuksia mahdollisiin juonikuvioihin jo pelaajilta itseltäänkin eikä sitä tarvitse yrittää puristaa itsestään mitään eeppista tarinaa, kun pelaajatkin ovat mukana tarinankerronnassa. Näinkin siis välillä. :)

Nykyisessä peliporukassani on puolet pelaajista sellaisia jotka nauttivat hack'n slashista, joten heille on mukava heittää aina välillä nenän eteen kinkkisiä sosiaalisia ja muita roolipelaamista vaativia ongelmia. Näistä on syntynyt yleensä ne parhaat naurut.

Minä en hirveämmin välitä asioiden pikkutarkoista kuvauksista, ja yleensä raapustan jonkinlaisen yksinkertaisen piirustuksen avuksi jos pitää jotain asiaa tarkemmin kuvailla. Se on helppompaa kun jokainen pelaaja tietää minkänäköinen tyrmä tai tunneli on eikä suuremmalla varmuudella tule väärinkäsityksiä. NPC:eiden nimet ovat yleensä ainoat asiat joita laitan ylös johonkin paperille ennen pelin alkua (muuten en itsekään niitä muista).

Lineaarisuutta en usko peleistäni paljoa löytyvän. Mahdollisuuksia on aina yhtä paljon kuin pelaajilla ideoita ja ideoiden lisääntyessä potentiaaliset mahdollisuudet kasvavat.

---------------------------------------------------------------
Valvonut lähemmäs 30h putkeen pelatessaan DD:tä. Väsyttää muttei nukuta. Onnellinen kun selvisi hengissä.
 
Warhammer Fantasy, Warhammer 40k & Keskimaa

Itse olen pelannut Warhammer Fantasya, Warhammer 40k:ta ja Keskimaata. Noista miniatyyripeleistä Warhammer Fantasy on omasta mielestäni parempi, sillä tossa tulevaisuuteen perustuvassa versiossa meleetaistelut jää turhan vähille. Omistan omat Warhammer Fantasy ja 40k armeijat, Fantasyssä mulla on kääpiöitä ja 40k:ssa Space Marineja. Kumpaankin armeijaan on kulunut helposti ainakin 250€, eli kallis harrastus kyseeessä. :| Ja noi armeijat on koottu monien vuosien saatossa; Olen keräillyt Warhammereita jo ala-asteelta aktiivisesti ja ei niin aktiivisesti.
Sitten Keskimaahan. Olen pelaillut kyseistä roolipeliä aika monta kertaa kaveriporukan kanssa. Hahmoja mulla on ollut Hobitti, joka osasi pihistellä aika hyvin lantteja ihmisten taskuista, toisena hahmona mulla on haltia jonka ammatti on taistelu-munkki. Olen myös tehnyt oman seikkailun, joka on pelattu kahdessa porukassa, ja olen aina ollut GM roolissa. Yleensä pistän porukan aluksi kapakkaan ja yritän saada kaikki tutustumaan toisiinsa keinoilla millä hyvänsä, muuten sitten annan aika vapaasti pelaajien päättää, mitä he tekevät.
 
Re: Warhammer Fantasy, Warhammer 40k & Keskimaa

Harald sanoi:
Itse olen pelannut Warhammer Fantasya, Warhammer 40k:ta ja Keskimaata. Noista miniatyyripeleistä Warhammer Fantasy on omasta mielestäni parempi, sillä tossa tulevaisuuteen perustuvassa versiossa meleetaistelut jää turhan vähille. Omistan omat Warhammer Fantasy ja 40k armeijat, Fantasyssä mulla on kääpiöitä ja 40k:ssa Space Marineja. Kumpaankin armeijaan on kulunut helposti ainakin 250€, eli kallis harrastus kyseeessä. :| Ja noi armeijat on koottu monien vuosien saatossa; Olen keräillyt Warhammereita jo ala-asteelta aktiivisesti ja ei niin aktiivisesti.

Nyt olen utelias. Olenko ainoa, jonka mielestä Warhammerit (ei Warhammer Roleplaying Game) ja Space Marinet yms. ovat strategiapelejä eivätkä roolipelejä? Monet puhuvat niistä roolipeleinä, mutta minusta niissä ei niinkään pelata ROOLIA, vaan nimenomaan strategioidaan armeijaa. Ei saa käsittää väärin, minulla ei ole mitään strategiapelejä vastaan, minusta ne eivät vain ole roolipelejä.

Asiasta toiseen. Viimeisimmissä viesteissä on ollut jo jotain juttua siitä, miten pelaajahahmot saa samaan "porukkaan." Onko kellään mitään hyviä/huonoja konsteja, millä hahmoista saa porukan? Perinteiset "mystinen henkilö X palkkaa teidät" -jutut ovat ihan toimivia, mutta mielummin haluaisin, että hahmoilla olisi joku muukin syy roikkua yhdessä kuin vain raha. OK, ehkä tähän vaikuttaa se, että itse pelaan/pelautan enemmän "oikeaan maailmaan" sijoittuvia pelejä, joissa ei ole silleen "seikkailijoita" (kuten fantasiamaailmoissa), eli pitää kehitellä jotain hyviä syitä. Werewolfissa päästiin helpolla. Juuri ihmissusiksi muuttuneet pennut tekivät ihan kiltisti mitä ihmissusien vanhimmat käskivät, ja muodostivat (käskystä) oman laumansa. Ensimmäisten hengenpelastusten ja yhteisten mokien jälkeen yhteishenki olikin sitten jo hyvin tiivis. :)
 
Re: Warhammer Fantasy, Warhammer 40k & Keskimaa

Ksu sanoi:
Nyt olen utelias. Olenko ainoa, jonka mielestä Warhammerit (ei Warhammer Roleplaying Game) ja Space Marinet yms. ovat strategiapelejä eivätkä roolipelejä? Monet puhuvat niistä roolipeleinä, mutta minusta niissä ei niinkään pelata ROOLIA, vaan nimenomaan strategioidaan armeijaa. Ei saa käsittää väärin, minulla ei ole mitään strategiapelejä vastaan, minusta ne eivät vain ole roolipelejä.

Asiasta toiseen. Viimeisimmissä viesteissä on ollut jo jotain juttua siitä, miten pelaajahahmot saa samaan "porukkaan." Onko kellään mitään hyviä/huonoja konsteja, millä hahmoista saa porukan? Perinteiset "mystinen henkilö X palkkaa teidät" -jutut ovat ihan toimivia, mutta mielummin haluaisin, että hahmoilla olisi joku muukin syy roikkua yhdessä kuin vain raha. OK, ehkä tähän vaikuttaa se, että itse pelaan/pelautan enemmän "oikeaan maailmaan" sijoittuvia pelejä, joissa ei ole silleen "seikkailijoita" (kuten fantasiamaailmoissa), eli pitää kehitellä jotain hyviä syitä. Werewolfissa päästiin helpolla. Juuri ihmissusiksi muuttuneet pennut tekivät ihan kiltisti mitä ihmissusien vanhimmat käskivät, ja muodostivat (käskystä) oman laumansa. Ensimmäisten hengenpelastusten ja yhteisten mokien jälkeen yhteishenki olikin sitten jo hyvin tiivis. :)

Djaa-a, tuo pelaajien yhteentuominen on ikuinen ongelma. Kaikki tuntuvat aina haluavan tehdä itsenäisiä hahmoja joiden ei tarvitsisi turvautua muiden apuun. Tai sitten sosiaalisesti rajoittuneita/ihan täysiä mielipuolia (näin siis meillä).

Ainahan hahmot voi laittaa jo alussa yhteen ennenkun peli edes alkaa, syvyyttähän siitä hieman pois jää, vaikka laittaisikin pelaajat yhdessä miettimään ystävyys suhteidensa historiaa. Yhteishenki kuitenkin yleensä tiivistyy parin session jälkeen ja taustat tiivistyvät yhteiseksi kokonaisuudeksi pelaajien keksiessä lisää taustaa hahmojensa luonteenpiirteiden tueksi.

Kovin monen mielestä mystiseltä mieheltä saatu tai baarimikolta huhuna kuultu tehtävän anto on todella kliseinen juttu. Itse pidän kliseistä, paitsi siinä vaiheessa kun joka peli alkaa samalla lailla. Vaihtoehtoja joita mieleen nyt tulee voisi olla; pelaajien asettaminen vaaratilanteeseen jo alussa, sellaiseen josta ilman yhteistyötä ei selviä tai sitten jonkin pelaajan taustaan listätty motivaattori joka edellyttää apujoukkoja. Nämä tosin alkaneet olla jo senverran suosittuja että kliseitähän nekin varmaan.. :(
--(muoks)--
Ah, ainiin.. minustakaan pöytästrategiat eivät ole oikein roolipelejä.. voihan sellaista tosin roolipelinäkin pelata, mutta noin yleisesti ottaen ne ovat vain strategiaa ilman mitään syvempää eläytymistä hahmoihin. D&D miniatures on myös tämmöinen, tosin suunnitteilla olisi myös pelate roolipeli-peli käyttäen sen sääntöjä. :)
 
Kannattaa vaihteluksi kokeilla seuraavaa pöytäropea.
"my life with master",suomeksi "kätyrin osa"

Vähän perustetta idealle löytyy tuolta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kätyrin_osa

Hyvänä tai huonona juttuna voidaan mainita se,että olen pelannut sitä mutanttininjakilpikonnina,tikku oli Isäntä ja pahikset niitä "kyläläisiä".
Ihan hyvin toimi noinkin poikkeuksellisissa oloissa..

tämä on kuitenkin tällä hetkellä ainut Roolipeli,jossa paino sanalla Rooli,ei Peli. Kaikki eivät ehkä pidä sellaisesta,mutta kaikki eivät olekkaan tälläisiä.

PS.
Fianchetten (aloituksen) täytyy rooliPelissä olla kliseinen.
Kaikkien majatalojen nimien täytyy olla mallia väri+taikaeläin.
Myös artifaktin nimi kelpaa.
Satunnaishirviöitä täytyy heittää epätodennäköisimmällä mahdollisella tavalla: jättiläisiilimatoja tiellä tai vastaavaa. Tietä käyttävistä iilimadoista voi sitten myöhemmin tehdä vaikka koko pelin kantavan ongelman,jolloin kyseeseen voi tulla esimerkiksi "punainen hiisi baarifianchette tielaitoksen iilimato-ongelman ratkaisulla" a'la squirrel.
 
No nyt olen sitä mieltä että täältä löytyy innokasta porukkaa testaamaan omaa pöytäropeani (pahasti keskeneräinen). Jos kiinnostaa niin lähettäkää viestiä jukkapietila@hotmail.com niin lähetän sen. AD&Dtä olen itse pelaillut muutaman kerran, mutta nyt on jäännyt vähemmälle. Eipä minulla mitään muuta ollut.
 
Minä olen jo pitemmän aikaa ajatellut hommata kavereitten kanssa jonkin pöytäroolipelin. Mihinkaan porukkaan on vaikea päästä sillä täällä meilläpäin ei ole paljon ollenkaan roolipelaajia, tai jos on he ovat hyvin piilossa. Myöskään pelejä ei täältäpäin oikein löydy joten senkin takia ei olla vielä viititty pelaamista vielä aloittaa. Jossain vaiheessa kokeilimme jotain yksinkertaistettua versiota jostain pelisysteemista, mutta se ei oikein iskenyt sillä säännöissä oli niin paljon aukkoja ja ne olivat muutenkin aivan sieltä. Kysäisisin muuten mitä peli systeemiä te kokeneemmat pelaajat suosittelisitelisitte tällaisille aloittelijoille?
 
Itse olen pääsyt roolipelin makuun vasta kaksi viikkoa sitten. Pelasimme neljän hengen porukalla(yksi Pelinjohtajana) ja aloitimme pelaamisen kolmen maissa päivällä ja lopetimme sitten kymmenen maissa illalla. Aika kului kuin siivillä. Tulihan siitä sitten pienet haukut kotona tultuani niin myöhään, mutta oli kyllä ehdottomasti sen arvoista;

Pelasimme Pelinjohtajamme kehittelemällä maailmalla, Empyrealla jossa on omat karttansa, maansa, kansansa ja uskontonsa. Ryhmämme koostui äkeästä temppeliritarista, liian positiivisesta jousinaisesta joka hyppäisi vaikka kallionkielekkeeltä pelastaakseen hevosensa ja minusta, hiljaisesta ja heikosta kirjatoukasta, jota ritarimme sai jo ensimmäisen tunnin ajan kantaa selässään kuin siiseliä. Peli eteni hyvin, kaksi meistä ei ollut koskaan ennen pelannut,( nopista emme tajua vieläkään mitään, uskomme sen asian luottavin mielin PJ:llemme) mutta pääsimme hommasta hyvin nopeasti jyvälle. Taistelu kohtauksista voin sanoa sen verran, että nuolenjänteen katkeaminen, epäonnistunut sotahuuto, hyökkäys juoksuun lähtien ja kompastuminen vihollisen jalkojen juureen, vihollisen taklaus edellisen päälle ja tajuttoman miehen lyöminen kepillä olivat vain osa huvia. :D Roolipelit ovat koukuttavia, kun niiden makuun pääsee, niin ei tahdo päästää irti :wink: Lisää!!

Tässä kaikkien huviksi ja hyödyksi PJ:mme minulle antamat sivustot. www.uta.fi/jarjestot/tyr/sitaatit.html Viettäkäätte yhtä hupaisia hetkiä näiden lausahdusten parissa kuin minä. Siiseli on puhunut.
 
Pöytäroolipelit iskivät minuun ja lujaa. Harmi vaan, että nykyään pääsee harvoin pelaamaan :/ Tai sitten jos pääsee, niin minä olen silloin miltei pakosta PJ. Enkä ole oikein hyvä pelinjohtaja.
En tiedä mikä minua siinä noppien viskomisessa viehättää, luultavasti se, ettei koskaan tiedä, mitä voi tapahtua, kiitos noppien.
Ja hahmonluonti on aivan ihanaa. Vapaa-aikanakin saatan vain kaivaa vaikkapa Fantasy Imperiumin tai RuneQuestin ohjekirjat esille ja rupean vain tekemään (jälleen kerran) uutta hahmoa, jota en varmasti koskaan pääsekään pelaamaan.
Nyt on taas pöytäroolipelikuume meneillään, kiitos Tuija Lehtisen Asvalttisoturin.

Elikkäs, Dilraen tahtoo pelaamaan. Löytyisikös Kouvola-Kuusankoski -alueelta peliporukkaa, joka haluaisi ottaa mukaan uuden pelaajan?
 
Elhendi

Onkos kukaan pelannut elhendiä? Itte pelailen sitä kaverin kanssa mutta harmillista kun on liikaa menoja viikolla Asuuko kukaan muuten Vesilahti-Lempäälä seudulla? Kun tuppaan oleen liian vähän peli seuraa nimittäin kaksin se tuppaa kyllästyttään.
 
Hârn

Löytyykö muita Harniin tutustuneita? Kyseessähän on maailmasta (HarnWorld) ja pelisysteemistä (HarnMaster) koostuva kokonaisuus, joka on lähestymistavaltaan mikrohistoriallinen keskiaikaishenkinen fantasiamaailma. Kiinnostuin maailmasta nimenomaan sen historiallisen pohjavireen takia. Vaikka Harnin maailma onkin keksitty, se noudattelee historiallisia malleja varsin tarkkaan. Harn on saari, joka on oikea mikrokosmos täynnä tuttuja hahmoja: roomalaisia, viikinkejä, ritareita, kymmenen jumalan pappeja, velhoja, kääpiöitä ja haltioita. Ja ennen kaikkea maalaiskyliä ja pikkukaupunkeja tavallisine asukkaineen: seppiä, tavernanpitäjiä, mylläreitä, kauppiaita ja kerjäläisiä. Se mikä tekee Harnista erityisen on kaikkialle ulottuva perusteellisuus ja todentuntuisuus.

Harnissa olennainen osa on varsin tuottelias ja paneutunut fanikunta, joka on tuottanut runsain mitoin ilmaista ja laadukasta lisämateriaalia nettiin. Esimerkiksi www.lythia.com on koonnut tästä materiaalista edustavan otoksen. Tätä aineistoa on varmaankin helppo käyttää minkä tahansa fantasiamaailman taustamateriaalina. Jos tarvitsee vaikkapa keskiaikaista kylää, jota bandiitit vainoavat ja seikkailijat puolustavat, on pelinjohtajalla mistä valita.

Rupesin itse keräämään Harnia kymmenkunta vuotta sitten, ja ehdin hommata ajan mittaan kohtuullisen määrän niteitä. En tullut varsinaisesti koskaan pelanneeksi kyseistä peliä, ja pari vuotta sitten muuton yhteydessä päätin lahjoittaa kokoelmani Oulun yliopiston kirjaston roolipelihyllyyn. Siellä ne tänäkin päivänä odottelevat innokkaita lukijoita :roll:
 
Ars Magicaa olen pelaillut nyt vuoden päivät. Kyseinen peli käsittelee myyttistä keskiaikaa, eli maailmaa, joka perustuu historialliseen keskiaikaan, mutta joka on läpeensä yliluonnollinen. Pelimaailman lähtövuosi on 1220, mikä on mukavan lähellä tutkimiani keskiajan jaksoja. Kokemus pelistä on ollut pääosin positiivinen, vaikka roolipelilliset kykyni ovatkin varsin rajalliset.

Mutta nyt kiinnostukseni myös Harnia (kts. viesti yläpuolella) kohtaan on herännyt uudestaan, ja olen alkanut hahmotella mahdollisuutta yhdistää Ars Magican sääntöjärjestelmä pienin muutoksin Harniin. Työnimenä on luonnollisesti Ars Harnica Rule System. Allaolevat linkit Kiukkuisen Oravan majatalon keskusteluihin aiheesta.

http://www.majatalo.org/foorumi/viewtopic.php?f=30&t=5501

http://www.majatalo.org/foorumi/viewtopic.php?f=30&t=5502

Juu, tiedetään ettei tämä tule onnistumaan, tähän menee valtavasti aikaa eikä kukaan ole koskaan saanut mitään hyötyä tämmöisistä projekteista. Mutta minkäs sitä kiinnostukselleen mahtaa. :D
 
Tänne piti sitten kirjoittaa Kointähden määräyksestä. Roolipelit eivät ole oikeastaan minun juttuni, ja olen ollut vain netissä yhdellä sivustolla, minun ja ystäväni perustamalla. Enkä sielläkään paljoa. Pöytäroolipelejä en ole koskaan pelannut. Tuo Ars Magica kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta, kun fantasia ja historia kiinnostavat. Mutta omista kokemuksista en voi oikein puhua.
 
Pahoitteluni Caladwenille käskytyksestä. Roolipelit ovat aika monimuotoinen asia, joten on vaikea arvioida, voisiko kyseessä olla oma juttu. Erilaisia miljöitä on valtava määrä, pelityylejä yhtä monta kuin ryhmääkin ja jokainen pelaaja ja pelinjohtaja on omanlaisensa. Yhteistä on kuitenkin se, että kaiken ytimessä on sosiaalinen vuorovaikutus niin pelitilanteessa kuin sen ulkopuolellakin. Yksilöstä sitten riippuu, millaista vuorovaikutusta hän kaipaa, ja peliryhmästä se, millaista vuorovaikutusta on tarjolla. Mutta olivat pelikokemukset sitten millaisia tahansa, ovat ne varmasti opettavaisia.

Olen tosiaan pelannut Ars Magicaa puolitoista vuotta, aikaisempi kokemus roolipeleistä ovat varhaisnuoruudessa pelatut Dungeons&Dragons ja Tie Tähtiin 2300AD. Nyt uutena tuttavuutena olemme koonneet Pathfinder-porukkaa, mutta ensipeli tällä ryhmällä on vielä pelaamatta. Tälläkin pintapuoleisella tutustumisella näyttäisi siltä, että roolipelit-käsite on hyvin laaja. Noista varhaisnuoruuden roolipelikokemuksista puuttui oikeastaan se varsinainen roolin pelaaminen, kyse oli pikemminkin taisteluista ja ongelmanratkaisusta. Ars Magicassa taas on painottunut hahmojen, maailman ja seikkailujen rakennus pelinjohtajiston ja pelaajien vapaamuotoisena yhteistyönä. Kuvaavaa on, että aloitimme kolmella pelinjohtajalla, joista itse olin yksi - avustavassa roolissa tosin - , mutta myöhemmin yksi alunperin pelkkänä pelaajana toiminut henkilö on vetänyt seikkailuja pelinjohtajan roolissa. Eli alkujaan seitsemästä pelaajasta yli puolet on hoitanut jossain muodossa pelinjohtamiseen liittyviä tehtäviä. Kaikilla ryhmän jäsenillä on ollut kaksi pelihahmoa, joista on pelannut kerrallaan yhtä, ja seikkailusta on kerrallaan vastannut yksi pelinjohtaja. Kuulostaa varmasti kovin sekavalta, mutta kaikki on toiminut varsin hyvin. Olemme keskittyneet luomaan tarinoita ja roolipelaamaan hahmojen kohtaamia tilanteita, emme riitelemään siitä kuka käskee. Pelityyli on ollut avoin ja keskusteleva.

Pathfinder on sitten toistaiseksi kuin romaani, josta on lukenut pelkän takakansitekstin. Eli jonkunlaisia arveluja tulevien pelikertojen sisällöstä ja olemuksesta on mielessä, mutta odotukset eivät välttämättä toteudu. Ainakin pelihierarkiat tuntuvat paljon perinteisemmiltä, eli on olemassa yksi ja vain yksi jumalankaltainen pelinjohtaja, joka jakaa tietoa pelaajille sen mukaan minkä katsoo "realistiseksi". Pelaajat eivät myöskään ilmeisesti saisi vaihtaa hahmoistaan tietoa, vaan kaiken tulisi tapahtua pelitilanteissa hahmojen kesken. Ennakkotietojen mukaan itse pelitilanteessa pitäisi myös aina erikseen mainita, milloin EI puhu hahmona. Kaikki tuntuu huomattavasti muodollisemmalta kuin mihin olen Ars Magicassa tottunut. Saapa nähdä, miten tämä realisoituu käytännössä.

Mutta kaiken kaikkiaan voi sanoa, että olen tällä hetkellä varsin innostunut roolipeleistä. Tämä siitäkin huolimatta, että tiedostan olevani roolipelaajana ikääni suhteutettuna aloittelija, enkä edes mitenkään lahjakas aloittelija. Tässä vaan tuntee olevansa jonkun suuren äärellä: roolipelit eivät ole oma planeettansa maailmankaikkeudessa, ne ovat ketju rinnakkaisia universumeita.
 
Ylös