Pahimmat vikasi taiteilijana ja kuinka päästä niistä yli

En huomannut tällaista keskustelua, mutta kaikin mokomin saa poistaa, jos vahdit katsovat turhaksi. Toivottavasti, jos vahdit suovat tämän jäädä henkiin, tästä ei tule mitään listaustopikkia vaan henkevää keskustelua.

Alkoi eilen illalla ärsyttää erittäin paljon oma rajallinen maalauskykyni, kun katselin netistä todella korkeatasoisia fanart-vesiväritöitä. Nyt mulla on kesken taulu, josta kovasti uhkaa tulla Draco Malfoy (vaikka yritin sitä hiukan välttää - no, en kuitenkaan täydellä sydämellä), eikä se ole edes vertailukelpoinen eilisten näkemieni kaunottarien kanssa. Syynä on se, että mun maalauksista tuppaa tulemaan kauhean karkeita ja jotenkin kontrastisia ja värikkäitä. Tiedän, että jotkut herkkä-maalaajat taas sitten kadehtivat tätä ominaisuutta, mutta se ei paljoa lohduta, kun haluaisin itsekin maalata kerrankin jotain hienostunutta.

Toinen piirre, mistä en tunnu pääsevän eroon, on tietty muovisuus. Esimerkiksi juuri tässä en-muuten-ole-Draco-taulussa henkilön kasvot ovat niin muoviset että ällöttää. Välillä tekisi mieli heittää vain koko tekele roskiin tai tehdä jotain vielä dramaattisempaa, kuten viillellä se katu-uskottavasti halki. Tulisipa ainakin tunnetta. Aina kun yritän jotenkin siistiä sitä karkeaa maalausjälkeä, lopputulos on sitten ylipiirretty muovisuus paremmin kuin maalaus. En ole tyytyväinen siveltimenjälkeeni, koska minulla ei ole sitä - käytän sivellintä kuin kynää.

Onneksi olen vasta aloittelija enkä toivottavasti tuomittu tähän kurjuuteen loppuelämäkseni. Ja useimmiten olen jopa ihan tyytyväinen omaan ei-herkkään tyyliini.

Teidän vuoronne. Mikä ärsyttää ja miksi, oletteko juuttuneet johonkin virheeseen tai oletteko onnistuneet pääsemään eroon jostain klassikko-ongelmastanne? Auttoiko esimerkiksi välineiden vaihtaminen löytämään jotain uutta näkökulmaa tai niksiä?

Jännittävää. Minäkin onnistun hyvin harvoin maalaamaan mitään herkkää tai ei-kontrastista, koska en koe sellaisen maalaamista mitenkään mielekkääksi. Halusin kuitenkin myös opetella jotain sen suuntaista ihan vain opettelun vuoksi, ja siinä auttoi välineenvaihto. Tavallisesti maalaan akryyleillä tai erilaisilla sekatekniikoilla, mutta herkkiä maalauksia saan aikaiseksi vain akvarelleilla tai kuivapastelleilla.

Minun helmasyntini taitaa olla juuri tuo räiskyvyys. Kaikista maalauksistani tulee loppujen lopuksi puna-mustasävyisiä tai muuten vain intohimoisia, ja niihin ilmaantuu sidottuja, punatukkaisia naisia tai jotakin brutaalia. En sitten tiedä, miksi tällaisten maalausten synnyttäminen on niin helppoa. Toinen suuri ongelmani on matkimisen vaikeus - en osaa maalata näköisiä muotokuvia. Toisaalta yritän yleensä luoda henkilöstä tulevan tunnelman ennemmin kuin tarkat kasvonpiirteet, mutta luulen, että jälkimmäisen osaaminen antaisi vapauksia ensimmäisen toteuttamiseen.

Ennen en osannut maalata (tai piirtää) kovin spontaanisti tai nopeasti, mutta kaksi vuotta kuvataideterapiassa auttoivat tähän ongelmaan. Oli pakko saada aikaiseksi jonkinlainen syviä luotaava kuva kahdesti viikossa alle puolessa tunnissa, joten kehittyihän siinä.

Ohoo, näen, että tähän on vastattu! Mä ehdin jo luopua toivosta :wink:

Mä en ole koskaan kuivapastelleja kokeillutkaan, pitäisi siis ehkä joskus yrittää. Akvarellit ei oikein tunnu mun juttu olevan, kauhean vaikea tekniikka ja kärsivällisyys ei riitä sen opetteluun.

Niinhän se kyllä on, että tunnelma on paljon tärkeämpi kuin näköisyys sinänsä, mun mielestä. Tunnelmaa on vain niin vaikea luoda, tai musta ainakin tuntuu, ettei mulla ole siihen mitään kontrollia. Mutta sellaisia tauluja arvostan kyllä eniten, missä on vahva tunnelma.

Mäkin olen joskus käynyt sellaisella kuviskurssilla, missä tehtiin croquis-piirroksia, tuli tuosta nopeasta piirtämisestä mieleen. Se oli mun mielestä todella hankalaa, piirtää niin sukkelaan, mutta kyllähän se siitä alkoi helpottua. Meillä oli kyllä vain pari kertaa tuota croquis'ta, olisi varmaan kehittynyt paljon enemmän, jos olisi viikkoja sitä harrastanut.

Itselleni anatomia tuntuu tuottavan aina enemmän tai vähemmän ongelmia. Etenkin kädet ja jalkaterät, sekä eri kuvakulmat vaativat harjoitusta. Tällä hetkellä yritän oppia ja havannoida käymällä vapaaehtoisilla elävänmallin piirustustunneilla koulussa. 45 tuntia pelkkää harjoittelua. Luulisi, että edes jotain oppisi. ^_^''

Kuten Mafialegs antoikin jo hyvää palautetta, niin kuvan rajaaminen on yksi minun ongelmistani. Ehkä siinä auttaisi eniten se, että luonnostelisi huolellisesti ja miettisi mitä tulee tekemään, eikä vaan intuitivisesti piirrä / maalaa.

Kasvokuvista saan kohtalaisen näköisiä, koska olen niitä treenannut suhteessa eniten. Kädet ja jalkaterät ovat itsellenikin ongelmallisia. Mutta kyllähän hyvä piirtäjä on lähellä yleisneroa, koska jos haluaa piirtää oikein, on tunnettava piirrettävä asia. Ja jos miettii ihmisen piirtämistä, niin anatomiassa on todella opiskeltavaa. hyviä esimerkkejä anatomian tuntemuksesta lienevät itseoikeutetusti Da Vinci ja Gustav Klimtiltä se kaikkein kuuluisin, die Küss. Suudelmassa sen naisen käsien herkkyys kruunaavat koko komeuden.
http://www-users.cs.umn.edu/~shkim/Gallery/Gustav_Klimt_TheKiss.jpg

Myös nopeus on sellainen asia, mitä pitäisi harjoitella. Se, että oppisi nopeasti näkemään oleellisimmat piirteet ihmisestä ja muutamassa kymmenessä sekunnissa saisi vangittua ne yksinkertaisin vedoin, esikuvana vaikkapa matisse.

Tein tässä sarjan muotokuvia, tai no oikeastaan kasvokuvia hiilellä, joiden kopioista voisin laittaa ainakin parhaimmistoa tauluseinälle.

Lathron

Vaikka taitaa olla rajoitettu lähinnä tämä keskustelu piirtämäiseen ja maalaamiseen niin minä laajennan itseni kohdalta ainakin tämän myös miniatyyrimaalaukseen. Eli minä maalaan miniatyyrejä, en ole piirtänyt/maalannut enää vuosiin mitään. Miniatyyreillä en siis tarkoita mitään pienikokoisia tauluja vaan pieniä tinaukkoja jotka sitten maalaataan joko koristeiksi tai sitten strategiapelejen pelinappuloiksi.

Minun suurin vikani lienisi värioppi. Usein on todella vaikea keksiä mitään järkeviä väriskaaloja figulle. Myöskin väriliukumien luonnollisuus ja valon asettuminen figulle työllistää. Valonasettumista olen ihan tutkinut katsomalla mihin kohtaan sitä figua se valo oikeasti asettuu ja maalannut sen mukaan, jonkin verran joutuu liioittelemaan että näyttäisi sopivalta skaalaan. Väriliukumista saisi aina paremmat lisäämällä liukumaan lisää värejä mutta se vaatisi lisää jaksamista. Ei jaksa.

Värioppia kai pitäisi ihan jostain opetella. Voisi vaikka testata myöskin vastavärivarjostusta, se voisi olla mageeta.

Roark sanoi:

Eli minä maalaan miniatyyrejä, en ole piirtänyt/maalannut enää vuosiin mitään. Miniatyyreillä en siis tarkoita mitään pienikokoisia tauluja vaan pieniä tinaukkoja jotka sitten maalaataan joko koristeiksi tai sitten strategiapelejen pelinappuloiksi..

Click to expand...

Pistä hyvä mies kuvia pikku-ukoistas! Itse en ole harrastanut kuin parin high elf spearmanin verran figumaalausta, mutta pari kaveria on aikaisempina päivinä vääntänyt melkoisia armeijoia. Lähinnä wanhoja 40k eldar ja örkkiarmeijoita, kai.

Mutta jos maltat ottaa kuvia, niin minä voin koittaa ainakin heittää jonkinsorttisia ehdotuksia väriopin suhteen.

Lathron

Pahin ongelmani joka tulee nyt mieleen, on se etten osaa maalata/piirtää kasvoja pieninä. Kasvokuvia osaan kyllä tehdä. Heti jos kuvassa on koko vartalo ja kasvot ovat suuruusluokkaa: 2cm, alkaa tökkiä. Kyllä saan aikaan jonkinlaista tuherrusta, mutta elävät kasvot jäävät vain haaveeksi. Yleensä (varsinkin vesiväritöissä) henkilöt jäävät kasvottomiksi.
Pitäisi vain harjoitella. Huokaus.

Kädet ja jalkaterät ovat minullakin aina ongelman paikka. Tosin olen kehittynyt.
Käsien piirtämisessä autaa kun piirtää ensiksi neliötä muistuttavan kappaleen kämmeneksi ja siitä lähtemään viisi viivaa, mihin asentoon sitten sormet haluaakaan. Enään pitää piirtää käteen lihakset sun muut.

Olin monta vuotta taidekoulussa ja sielläkin tuli vastaan croquis-piirtäminen. Inhosin sitä pitkään, koska en millään tajunnut miten muka piirroksesta saa näköisen, tai edes asennon oikein.
Lopulta rupesin käyttämään "palikkatekniikkaa" (niin kuin sitä kutsun.) Sillä saa asennon nopeasti piirrettyä. Ideana on että ruumiinosat piirretään palikkamaisina. Rintakehä on vähän vinkura kolmio. Pää on soikio. Kädet ja jalat koostuvat kahdesta pitkulaisesta soikiosta +kämmen/jalkaterä. Alavatsa/lantion alue muistuttaa puoliympyrää.
Toivottavasti tajusitte.
Minua ainakin "palikkatekniikka" auttaa asentojen hahmottamisessa ja piirtämisessä. Kannattaa kokeilla. Mittasuhteiden tosin täytyy olla jokseenkin jo hallinnassa.

Tuhkan kommentista tuli mieleen pari viikkoa sitten löytämäni nettisivu, minkä avulla voi piirrellä kotonakin esimerkiksi 30 sekunnin Croquis piirustuksia.

http://www.posemaniacs.com/pose/thirtysecond.html

Kiitos Freaky Mikelle. Tuosta sivusta on hyötyä. Kotona kun on vähän hankalaa harrastaa croquista. (Ellei halua pakkotyöllistää vanhempia tai kavereita)

Tuli mieleen tuosta Tuhkan aiemmasta kommentista, että mulla ainakin on kasvojen piirtämisessä auttanut suuresti ihan silkka kopiointi. En tiedä, kuinka paljon se sitten auttaa tuollaisissa kuvissa, joissa on nimenomaan tarkoitus näkyä muutakin kuin kasvot. Mutta mä siis ainakin kehityin omasta mielestäni kasvojen piirtämisessä paljon kun piirtelin ihmisiä ihan vaan lehtikuvista tyynen rauhallisesti. Saman luulisi pätevän kokovartalokuvien piirtämisessä.

Mun mielestä varsinkin miesten piirtäminen on btw jostain syystä tosi hankalaa. En tiedä, mistä se sitten voisi johtua, mutta moni muukin valittaa samaa.

Ja Roark, tuo vastavärivarjostus kuulostaa muuten aika jännältä. Sitä samaa voisi kokeilla varmaan ihan tauluissakin ja näin. Pitääpäs testata joku kaunis päivä.

Minun pahin vikani on, että en voi jatkaa kesken jäänyttä työtä. Sama miten upeissa fiiliksissä tekisi sitä maailman tähän mennessä parasta hiilityötä, erehtyy käymään viiden minuutin tauolla hakemassa teekupin ja kas! Työtä ei enää vain pysty jatkamaan! Paperille saa tehtyä korkeintaan pari viivaa joilla pilaa kaiken siihen mennessä heppoisesti aikaan saadun.
Toinen todella paha vika on, että en voi värittää esim. lyijykynätöitä. Minun on tehtävä hommat suoraan väreillä tai sitten lyijykynällä/hiilellä, mutta en osaa täydentää toisella toista.
Ja kolmas on, että en osaa piirtää mallista. Tätä olen tosin koettanut ahkerasti harjoitella pois, siihen varmasti tuo FreakyMiken linkki tuli tarpeeseen.
Voisihan tässä lopuksi mainita, etten osaa lainkaan piirtää tai maalata, mutta se on minusta yltiöpäisen hauskaa. En voisi koskaan kuvitella laittavani mitään esille tms. Värit ovat kauniita, ja kaunis taide on upeaa. On vain yritettävä pitää oma kynnys tarpeeksi matalalla eikä pyrkiä niihin upeisiin klassikkoteoksiin.

Huoh. Minulla taitaa olla lähes kaikkien muiden ongelmat yhdessä ihmisessä.

1. Päärynän kanssa sama ongelma. Miesten piirtäminen ON vaikeaa! Olen pähkäillyt ja pähkäillyt, mikä loppupeleissä erottaa naisen ja miehen, mikä se on se yksi piirre, miksen keksi sitä?

2. En osaa piirtää eri-ikäisiä ihmisiä. Piirroksistani tulee aina joko kymmenvuotiaita tai 17-vuotiaita teiniprinsessoja suhteettoman kapeilla piirteillä (itseasiassa ihannoin disneymäisiä vartaloita, hoikka lantio muttei silti mikään ruikku!)

3. En pysty Loslothwenin tapaan jatkamaan keskeneräisiä töitä. Piirroksen jälki muuttuu, yleensä ihan erilaiseen suuntaan, ja työstä tulee täysin... Miten sen sanoo... Muuttunut. Kuin toinen osa olisi jonkun muun piirtämä.

4. Sormet, kasvot ja varpaat. Realistisuuden näky.

Hmm, tuossa kaiketi pahimmat Tuhkan palikkatekniikkaa voisi kokeilla. Muuten, tuli tämmöinen hullu ideanpoikanen korvasta sisään, että mitäs jos vaikka joskus esmes vaikka otettaisiin porukassa henkilökohtaiset haasteet. Hmh, älkää kysykö miten tämä käytännössä tulisi toimimaan, mutta kutakuinkin niin että jokainen projektiin osallistuva piirtäisi ensin jostain (mallista/hienosta kuvasta/tavoitteestaan?) niin hyvän kuin osaa. Sitten harjoittelisi pari viikkoa (?) ongelmakohtiaan ja piirtäisi saman piirroksen uudelleen, ja laittaisi sitten kummankin kuvan tauluseinälle näkyviin.

Onpas minulla hulluja poikasia pääni sisällä

Minä olen valmis vastaamaan haasteeseen... Se voisi olla ihan hauskaa ja hyödyllistä. Lähtisikö kukaan muu?

Minun ongelmani on myös tämä Loslothwenin mainitsema juttu, mutta ennen kaikkea se, etten kertakaikkiaan vain jatka työtäni, kun sitä olen aikani piirrellyt, tai maalannut. Se on laiskuutta. Yleensä teen työt loppuun vain paineen alla, esimerkiksi lahjaksi aioitut rustailen viimeisenä päivänä otsa hikisenä. Mitenkös tästä parantuisin... ottamalla vain itseäni niskasta kiinni, asettamalla aikarajoja ja kaikkein tehokkainta olisi lyödä muutamasta eurosta vetoa kavereiden kanssa siitä, että saan kuvan valmiiksi määräaikaan mennessä. Vain minä olisin maksuvelvollinen, jos häviäisin. Eikö kuulostakin tosi vapauttavalta luovuuden purkamiselta?
Toinen voisi olla jo mainittu hitauskin, mutta siitä en halua tai jaksa parantua.
Ikuisesti, tai siis toivottavasti ei ikuisesti, minun ydinongelmani, on se, etten piirrä tarpeeksi! Nykyään olen kylläkin ehkä hitusen, pikku hitusen verran saanut korjattua sitä.. Mutta oikeita, loppuun asti vedettyjä, hienoja töitä en ole tehnyt sitten pitkään aikaan. Tosin yksi tuntemani ammattitaiteilija ei käynyt vuoteen pajallaan... ei siis taiteillut ollenkaan. Ehkä emme välttämättä puhukaan ikuisesta ongelmasta.
Tällä hetkellä, minä rakastaisin piirtää muotokuvia, mutta ei ole mallia. Toisekseen minä haluaisin jäljentää jonkin taulun (tietysti ottaen joitain vapauksia ), mutta ei ole kunnon maaleja. Tästä löytää ehkä yhden syyn laiskuuteeni, minun ei nyt tee mieli tehdä omakeksimiä lyijykynäsöherryksiä (huomatkaa, puhutaan vain tästä kaudesta). Ja tiedättekö, minä ikävöin taidekouluun. Tämä on ensimmäinen vuosi sitten esikoulun, etten käy taidekoulua. Olen suorittanut kaikki kurssit, joten en voi jatkaa. Hei hetki... meniköhän tämä hiukan offailuksi? Ei kai, en jaksa miettiä Ehkä ne olivat vain omat ajatukseni, jotka sekoitin tähän kirjoittamiseen...
Mielestäni Lathronin näyttämä taideteos oli ihana (juuri se käsi!), ja FreakyMiken kroki-linkki tosi hyödyllinen... piirsin lehtiööni niin paljon niitä, etten varmaan edes löydä kaikkia.

Minäkin voisin ehkä olla kiinnostunut vastaamaan haasteeseen...


(Olen muuten uusi täällä, vaikuttaa kivalta tämä paikka)

Tervetuloa joukkoon iloiseen, Cleo!

Kiva huomata että se pikkuinen, satunnaisesti syntynyt ideanpoikanen on saanut edes vähän kannatusta. Mitä luulette, olisiko meidän järkeä ruveta siihen jo kolmistaan vai vieläkö odotamme muutamaa henkilöä lisää? Mielipiteitä?

Voitaisiin odottaa vielä vähän aikaa. Kolme on nimittäin aika vähän. Aivan miten haluatte. Minä voin alkaa piirustella heti kun vain aloitetaan

Mitämitä? Minä myös!

Jipii, neljä

Oho. Meinasin ruveta spämmimään. Siis niin, minusta haaste onnistuu mainiosti pienelläkin porukalla, isolla se voi olla hauskempaa

Mikä ihmeen haaste? Kertokaa lisää! Kertokaa lisää!

Edit. Idrilin idea siis tämäkin. Olen mukana. En ole kummoinenkaan piirtäjä mutta sittenhän se nähdään.. :wink: