Parhaat repliikit Tolkienin kirjoissa

Yksi parhaista repliikeistä on mielestäni tämä Angmarin noitakuninkaan Gandalfille lausuma pätkä:

"Kurja houkka!" se sanoi. "Kurja houkka. Minun hetkeni on tullut. Etkö tunne Kuolemaa kun sen näet? Kuole nyt! Turhaan kiroat!"

Mielettömän pureva ja kohtalokas. Jollakin kierolla tapaa ehkä huvittavakin.
 
Vaikea valita parasta, mutta Gimlin sykähdyttävä repliikki Éomerille kuuluu parhaiden joukkoon: "Olette valinnut illan; minun rakkauteni kuuluu aamulle. Ja sydämeni ennustaa että pian se on iäksi mennyt."

Aamulla ja illalla Gimli viittaa tietenkin Galadrieliin ja Arweniin.
Olin liikuttunut, sillä tässä lauseessa tulee esiin se, miten Gimli, joka oli aluksi haltioita vastaan, menetti heille lopulta sydämensä.
 
Hobitissa, Thorin: "Älkööt hänen varpaansa ikinä kaljuuntuko!"
(Ylistää Bilboa koska tämä on lupautunut retkelle mukaan.)
 
Hei, suositelkaa T-PAITATEKSTIKSI sopivia repliikkejä! Kun mulla on pari tylsää paitaa, mihin vois kirjottaa jotain, niin onks ideoita? ;)
 
Jokin iskevä haltiakielinen lause voisi kenties sopia, kuten:

Lacho calad! Drego morn! "Liekki syttyy! Yö pakenee!" (Húrin sotaan lähtiessään, KTK 91)
Auta i lómë "Yö väistyy" (sotajoukot Nirnaeth Arnoediadissa vastauksena Fingonille, Silm. 238)
Aurë entuluva! "Päivä koittaa kerta!" (Húrin Nirnaeth Arnoediadissa, Silm. 244 - huom. painovirhe entuliva > entuluva)

Tai miksi ei ytimekäs entinkielinen tokaisu:

Burárum! (Puuparta örkkejä kirotessaan, TSH, Kaksi tornia, luku Puuparta)

Ja onhan noita. Pidempiä ja lyhempiä lausahduksia, viisaita sellaisia, löytyy esim. Kontuwikin kokoelmasta Sananlaskut ja sanonnat.

Jos omaan käyttöön T-paitaansa sitaatteja painaa, ei kai kopiraittiasioita tarvitse pohtia. Vasta sitten, jos alkaa valmistaa myyntiin paitoja, näin luulisin.
 
Merri Kahdessa Tornissa (Palantír):

"Onko meillä pitkä matka ratsastettavana tänä iltana, Gandalf? En tiedä mitä ajattelet liepeissäsi riippuvista pikku lumppureista, mutta lumppuria väsyttää ja se jättäisi mielellään roikkumisen vähäksi aikaa päästäkseen makuulle."

Tää on hyvä. Ihana! :grin:
 
Jos on pakko valita, laitan ensimmäiseksi Ukko Gamgin tokaisut, kuten

<i>Sellainen tuuli se vasta paha on, joka ei tuo kenellekään mitään hyvää</i>
 
mikkokivipuro sanoi:
Jos on pakko valita, laitan ensimmäiseksi Ukko Gamgin tokaisut, kuten

<i>Sellainen tuuli se vasta paha on, joka ei tuo kenellekään mitään hyvää</i>

Tervehdys Mikko! Tässä on kuulkaas kontulaiset vallan mainio mies, vanha kuoma, oikea Mikkojen Mikko.

Tuota voisin kompata vanhalla hobittisananlaskulla että "kaunis on joka kauniisti tekee". Siinä on mielestäni paljon sellaista viisautta, mikä löytyy yleensä vasta kun on kolunnut elämää tarpeeksi ja pettynyt tarpeeksi monesti. En tosin tiedä onko tämä sellaisenaan paras repliikki mielestäni, mutta noin kertaluontoisena elämänviisautena vallan mainio.
 
Kyllähän noissa kirjoissa on paljon hyviä kohtia, esimerkiksi tuo aiemmin mainittu "Girlpower!"-kohta ja sitten kirjassa Kaksi Tornia ollut Samin ja Klonkun hiiviskelyriita, josta tulisi vähän liiankin pitkä lainaus. Myös muita ihania kohtia olette jo lainailleet aikaisemmin. :3 Lisäksi mieleen on syystä tai toisesta jäänyt nämä:

Klonkku Sauronista: "Älä katso meitä! Mene pois! Nukkumaan siitä!"
Nukkumaan siitä? Oh, toki...

ja ihana keskustelu Galadrielista Gimlin ja Éomerin välillä:
"Ah!" Éomer sanoi. "En sano että hän on elävistä naisista kaunein."
"Siinä tapauksessa minun on haettava kirveeni", Gimli sanoi.

Tuo vain saa aina hymyn huulille. : D
 
Akssani oleva pätkä on ehdottomasti yksi parhaista. Ja Gandalfhan tuon sanoo Theodenille ja... eeh en muista oliko juttuseurana Merri vai Pippin, mutta kuitenkin.
 
Laiskana en jaksa etsiä tarkkaa kohtaa Tarusta, mutta mieleen on painunut Aragornin sanoma Fangornin metsän edustalla: "<i>Menkäämme siis metsään</i>". Omiin silmiin tuo lause hypähtää aina.
 
Itselleni on jäänyt vahvasti mieleen Kahdesta Tornista Gilmin huudahdus: "Ei, ei!" Gilmi huusi. "Tee hulluuksissasi mitä tahdot, mutta päästä minut ensin maahan tämän hevosen selästä! Minä en tahdo nähdä mitään silmiä!" (sivu 481)
Jostain syystä tämä jaksaa aina naurattaa minua, vaikka Gilmi onkin vakava hahmo.

Tuosta Emean t-paitatekstistä tuli mieleen, että ystäväni painatti minulle syntymäpäivälahjaksi paidan, jossa lukee "Save the ents!". Tämä on lähinnä sisäpiirin vitsi, mutta varmaan tolkienistitkin tajuavat pääpointin :)
 
Offiahan tämä, mutta mainitsen kuitenkin vinkkinä myös oman muinoisen kaverilta synttärilahjaksi saamani mustan T-paidan. Siinä oli etupuolella nazgulin pää (hupun ääriviivat ja punaisina hehkuvat silmät) ja takana cirthillä kirjoitettu teksti "puhuminen on hopeaa, kiljuminen kultaa".

Tietysti myös sormuksen tengwar-teksti olisi aika päheä paitaan painettuna.
 
Nämä sanat ovat painuneet mieleeni hassuina ja hiukan kolkkoina.
Kolmas Aika, Rohan, Théoden valmistaa joukkojaan Minas Tirithiä auttamaan Sauronin viimeistä hyökkäystä vastaan.
...- En ole laukku enkä juuri vaan ruhjottu hobitti, Merri sanoi. -Pakkaa sitten itsesi kuntoon, herra laukku, marsalkka vastasi.... Kohtalonivaa, että niin pieni olento voi olla niin suuressa, kuolemanvaarallisessa ja julmassa paikassa kuin Pelennorin kentät Sormuksen Sodan aikoihin!
 
Aijai, ihana viestiketju!

Viime joulun aikaan kirjoittelin muistiin omia suosikkejani, joten lähdinkin heti otsikon nähtyäni kipkap listaani etsimään!
Täältä tulee...

Sydämeni laulaa onnesta Gimlin kauniille sanoille, jotka hän lausuu Galadrielille Ritareissa:
" -- ellei ole luvatonta pyytää, ei, vaan mainita yhtä ainokaista hiusta tukastanne, joka voittaa maisen kullan niin kuin taivaan tähdet voittavat kaivosten jalokivet."

Toisen suurenmoisen Gimliyden poimin Kuninkaan paluusta:
" Minä rakastan sinua, jollen muuten niin niiden tuskien vuoksi mitä olen takiasi kestänyt, joita en koskaan unohda."

Lissää vaan! Suosikkisitaattini Frodolta on "En kanna vettä taskussani". Nauran sille joka kerta :grin:

Rakastan Gandalfin huumorintajua ja sen hetken ikimuistoista leppoisuutta, kun hän lausahtaa:
"Kaikilla velhoilla pitäisi olla pari hobittia hoivissaan - opettamassa heille sanan merkitystä ja oikaisemassa heitä."


Tästä tulikin pitkä litania, mutta mukaan mahtunee vielä yksi. Samin ihana peräänantamattomuus ja tomeruus pääsevät oikeuksiinsa, kun hän Cirith Ungolin tornissa tokaisee:
"No niin, antaa tulla! Kertokaa johtaja Shagratille, että se mahtava haltiasoturi on tulossa kylään ja että hänellä on haltiamiekka mukanaan!"

Ai niin, ja Roverandom! Olen lukenut sen pari kertaa, muttten muista yhtäkään sitaattia sanasta sanaan. Se kirja on joka tapauksessa täynnä listaamisen arvoisia lausahduksia ja kuvauksia! :)
 
"Miekkaa en tahdo"

Frodon sanat Cormallenin kentällä, kaiken kokemansa jälkeen. Nämä pari sanaa kertovat niin paljon Frodon (ja kirjailijan) ajatuksista.

Tämä kolahti tällä lukukerralla.
 
Kyllä professorimme todella taisi hienojen, koskettavien ja vaikuttavien kohtausten ja repliikkien kirjoittamisen. Kuten toisetkin ovat täällä kertoneet, saavat ne minussakin usein tunteet pintaan, koskivatpa ne sitten vaikuttavuutta, surua, haikeutta, viisautta tai huumoria.

Täällä on jo mainittukin monta omaa suosikkiani kuten esimerkiksi Húrinin ja Morwenin viimeinen keskustelu, Fingolfinin ja Morgothin kaksintaistelu tai paremminkin se lakoninen mutta ah-niin-vaikuttava toteamus... "Ja Morgoth tuli". Gandalfin toteamus Frodolle kuoleman ja elämän ansaitsevista ja Éowynin ja Noitakuninkaan "sananvaihto" Pelennorin kentällä. Mutta pistetään mukaan pari "uuttakin".

Silmarillionista löytyy seuraava varsin vaikuttava lopetus (se ei ole varsinaisesti kenenkään repliikki, paitsi ehkä kertojan itsensä näkemys maailmamme historiasta ja ihmisluonteesta)

"Mutta valheet jotka Melkor, mahtava ja kirottu, Morgoth Bauglir, Sorron ja Vihan Mahti, kylvi haltioiden ja ihmisten sydämiin, ovat siemen joka ei kuole ja jota ei voi tuhota; ja aina ja yhä uudestaan se alkaa versoa ja kantaa mustaa hedelmää viimeisiin päiviin asti."

Keskeneräisten Tarujen Kirjassa vangitun Húrinin vastaus Morgothille kun tämä sanoo Húrinin perheen olevan nyt hänen armoillaan.

"Armoa sinulla ei ole."

Lopuksi vielä pari Denethorin repliikkiä. Ensimmäinen on harvinaisen oikea toteamus sodasta yleensä ja jälkimmäinen kuvaa mielestäni aika hyvin Denethorin luonnetta ja kykyä kylmään tosiasioiden hyväksyntään. Kuninkaan Paluusta siis molemmat.

"Sodassa on paljon pantava alttiiksi."

"Jos minä olisin! Jos sinä olisit!", hän sanoi. " Moiset sanat ja jossit ovat turhia. Se on mennyt Varjon alle, ja vain aika osoittaa mikä kohtalo sitä odottaa, ja meitä."
 
Eräs suosikkikohtani Silmarillionista (luvusta "Maeglin"), Eölin läksiäissanat Curufinille:

On hyvä havaita sukulaismies ystäväksi hädässä, ruhtinas Curufin. Muistan sen kun palaan.

Tässä on siis kyse kahden keskivertoa ilkeämmän haltiauroon ei kovin ystävällismielisestä keskustelusta, joka on minulle kokonaisuudessaan yksi Tolkienin tuotannon helmiä.

Then Curufin said to Eöl: 'What errand have you, Dark Elf, in my lands? An urgent matter, perhaps, that keeps one so sun-shy abroad by day.'

And Eöl knowing his peril restrained the bitter words that arose in his mind. ' I have learned, Lord Curufin,' he said, 'that my son and my wife, the white Lady of Gondolin, have ridden to visit you while I was from home; and it seemed to me fitting that I should join them on this errand.'

Then Curufin laughed at Eöl, and he said: 'They might have found their welcome here less warm than they hoped, had you accompanied them; but it is no matter, for that was not their errand. It is not two days since they passed over the Arossiach, and thence rode swiftly westward. It seems that you would deceive me; unless indeed you yourself have been deceived.'

And Eöl answered: 'Then, lord, perhaps you will give me leave to go, and discover the truth of this matter.'

'You have my leave, but not my love,' said Curufin. ´The sooner you depart from my land the better it will please me.'

Then Eöl mounted his horse, saying: 'It is good, Lord Curufin, to find a kinsman thus kindly at need. I will remember it when I return.'

Then Curufin looked darkly upon Eöl. 'Do not flaunt the title of your wife before me,' he said. 'For those who steal the daughters of Noldor and wed them without gift or leave do not gain kinship with their kin. I have given you leave to go. Take it, and be gone. By the laws of the Eldar I may not slay you at this time. And this counsel I add: return now to your dwelling in the darkness of Nan Elmoth; for my heart warns me that if you now pursue those who love you no more, never will you return thither.'

Tämä on ilmeisesti vuodelta 1951. Aikaisemmissa versioissa Eöl lähetti poikansa Maeglinin Gondoliniin. Tosin vielä 1970-luvun alussa J.R.R.Tolkien kirjoitti Eölin ja Maeglinin tarinaan täydentäviä huomauksia ja selityksiä, (joista ainakaan suurinta osaa ei otettu mukaan Christopher Tolkienin toimittamaan Silmarillioniin; HoME XI, 317-339), ilmeisesti viimeisenä Beleriandin haltioista kertovana tarinana jonka parissa J.R.R.Tolkien työskenteli.

Tässä Gondolinin tuhoon laajentuvassa tarinasikermässä (Turgon, Aredhel, Eöl, Maeglin, Idril, Tuor) olisi kieltämättä ollut potentiaalia syvennettäväksi ja laajennettavaksi, Hurinin lasten tarinan veroiseksi mutta pohjavireeltään sitäkin mustemmaksi romaaniksi. Tolkienin pitkä kertomus Gondolinin tuhostahan on 1910-luvulta, ja sen uudelleenkirjoitus jäi Silmarillionissa julkaistun lyhyen version ja Tuorin tulosta Gondoliniin kertovan katkelman varaan.

Aiheen vetovoimaan viittaa myös se, että Maeglin näyttää olevan varsin suosittu hahmo fanfictiossa ja -kuvituksissa.
 
Last edited:
Pippinin tokaisut ovat hauskimpia:

”Oikotie matkan mutkistaa”
”Gandalf on laukonut monia vastaavia hilpeitä huomautuksia”
On myös hauskaa kuinka Pippin kertoo tapahtumista luvussa Hylkytavaraa.
Ja sitten jossain Pippin toteaa myös, että Merri ymmärtää karttoja paremmin kuin hän. En nyt muista missä kohtaa se oli.
 
Tätä sitaattia olen joskus oikeasti käyttänyt (pohjustettuani sitä ensin toteamuksella "Kuten Klonkku sanoi...)

Anna nyt heti kalaa ja pidä inhottavat pottupaistokset!

Repliikki on tosin parempi Samin ja Klonkun pidemmän kulinaarisen keskustelun huipennuksena luvussa "Yrttejä ja jänispataa".

"Sméagol won't grub for roots and carrotses and - taters. What's taters, precious, eh, what's taters?"
"Po-ta-toes," said Sam. [ ...] "I´ll cook you some taters one of these days. I will: fried fish and chips served by S.Gamgee. You couldn't say no to that."
"Yes, we could. Spoiling nice fish, scorching it. Give me fish now, and keep nasty chips!"

(Raakaravinto-Klonkulle ei kelpaa edes klassinen lontoolainen katuruoka.)
 
Last edited:
Ylös