Parhaemmat mokani

Täällä keskustellaan mokista eli itse tehdyistä erehdyksistä, jotka jäävät erityisesti huvittamaan, hävettämään tai harmittamaan. Tahallaan tehtyjä mokia ei lasketa, kuten otsikon typoa. Se on siinä kuitenkin muistuttamassa siitä, että parhaimmat (pahimmat?) mokat syntyvät usein silloin, kun pitäisi nimenomaan vaikuttaa vakaalta, järkevältä ja uskottavalta. Työhakemussähköpostin otsikointi on erityisen herkullinen moka-alue.

Ihan tuorein mokani oli se, kun Nuuksion tiimikoulutuksesta tullessani juttelin ventovieraan retkeilijän kanssa pysäkillä, bussissa ja junassa ja kun tallasimme rautatieasemalla kohti keskustaa, totesin meneväni Töölöön päin Ateneumin suojatien kautta. Hän hämmentyi pahan kerran. Vasta erottuamme tajusin tarkoittaneeni Kiasman suojatietä ja naureskelin hölmöydelleni. Nooo, taidemuseo kuin taidemuseo...

Erehtyminen on inhimillistä, mutta toisinaan se ei paljoa lohduta.

Yhdessä entisessä työpaikassani asiakas oli tulossa tuomaan esinettä huoltoon. Oli lounasaika, ja sanoin muille että lähtevät syömään, voin jäädä varastoon odottelemaan asiakasta. Muut lähtivät lounaalle ja mä aloin pakata aiemmin huoltamaani laitetta lavalle. Pyörin siinä lavan ympärillä ja rallattelin ääneen Kolmannen naisen biisiä joka menee niin että "mä jään kääpiöksi, mä en kasva enää". No, aikani siinä rallateltuani käännyin ja asiakas oli takanani, ja tuota tuota, arvatkaapa huviksenne oliko hän lyhytkasvuinen! En tiedä oliko hän kuullut mitä siinä lauleskelin (en nyt todellakaan mitenkään kailottanut) eikä hänellä ilmekään paljastanut mitään, mutta itse olisin sillä hetkellä mielelläni kadonnut sinne kuuluisaan maanrakoon.

Latasin johtamisnäytteeni YouTubeen kysymättä lupaa. Moka ei sinänsä ollut iso, koska videolta ainoa tunnistettava henkilö olen minä. Lähinnä harmittaa oma impulsiivisuus ja sellainen naiivius, että vaikka tämä ei riko mitään internetin yksityisyyden hyvän käytöksen sääntöjä (henkilöt ja paikka säilyvät täysin anonyymeina), niin ei se tarkoita, etteikö joku voisi siitä mieltänsä pahoittaa. On korrektia kysyä lupa, ennen kuin jakaa sisältöä sellaisiin paikkoihin, mistä niitä ei saa pois.

EDIT: Ja kyllä, videon ehti maksimissaan nähdä neljä eri ihmistä, koska se on nyt yksityinen ja jakolinkki naamakirjan puolelta poistettu. Ja jo tämän vuorokauden puolella voin kysyä lupaa sen julkaisemiseen.

Vaihdoin viimein puhelinoperaattoria 18 vuoden asiakkuuden jälkeen. Vaihdon piti tapahtua viime maanantaina mutta sunnuntaina kun olin toisessa kaupungissa yllättäen puhelimen verkko lakkasikin toimimasta. Ajattelin että vanha operaattori ilkeyttään katkaisi verkon ja kirosin heitä ja sommittelin mielessäni vihaista palautetta sosiaaliseen mediaan. Jouduin odottamaan pari tuntia, että kirjakauppa aukeaisi, että saisin klemmarin, jolla voisin avata sim-kortin paikan ja testata saamaani uutta korttia, operaattorien myymälätkään eivät olleet vielä auki. Uusi kortti ei toiminut ja ajattelin että ainoa ratkaisuni on ostaa prepaid-liittymä yhdeksi päiväksi. Kävin kuitenkin uuden operaattorin luona kysymässä onko kaikki kunnossa. He suosittelivat minua käymään vanhan operaattorin luona vielä varmistamassa. Sielläkin kaikki vaikutti olevan kunnossa ja myyjä pyysi nähdä puhelimeni. Olin jotenkin taskussa saanut mobiilidatan pois päältä, riitti kun sen laittoi takaisin. Hieman nolotti mutta ainakaan en kirjoittanut Elisalle vihaista palautetta sosiaaliseen mediaan.

Minua ahdistaa vieläkin useamman vuoden takainen moka, johon lasten isän kanssa yhdessä syyllistyimme ja josta Krasus joutui kärsimään. Siihen aikaan Luigi oli vielä vauva, ja pääasiallinen työnjakomme oli se, että lasten isä hoiti esikoisen kuljetuksen palloilutreeneihin ja minä huolehdin sillä aikaa vauvasta kotona. Eräänä iltana sitten mies kysyi ohimennen, onko minun puolestani ok, jos hän menee kavereiden kanssa keilaamaan Krasuksen koristreenien aikana. Minun puolestani asia oli täysin ok, enkä sitä sen enempää ajatellut, kun isä ja poika lähtivät yhdessä. Mutta illemmalla aloin ihmetellä, kun heitä ei kuulunut takaisin, ja lähetin viestiä asiasta miehen puhelimeen. Vasta siinä kohtaa meille selkeni informaatiokatkos: mies oli tarkoittanut, että hän on loppuillan keilaamassa ja minun pitäisi hakea Krasus treeneistä. Siinä vaiheessa kun äkkiä vauvan äidilleni heittäneenä ja häneltä auton lainanneena ehdin paikalle, lapsi parka oli odottanut tunnin verran hylättynä ja hädissään pimeällä kolun pihalla, jolta kukaan ei ollutkaan häntä treenien päätyttyä hakemassa.

Se oli aika eeppinen paska mutsi - hetki.

Tämä tapahtui peruskoulussa. Teimme jotain stressinhallintatestiä terveystiedossa missä oli paperi täynnä erilaisia "sano nimesi ääneen kolme kertaa, laske tämä lasku paperin kääntöpuolelle". Jos lapun luki tarkkaan, viimenen ohje on: tee vain tehtävät 1 ja 2 (kirjota nimesi paperiin ja laita kynä pöydälle) ja odota kolmen minuutin aikarajan loppumista. Minä höhlä tein ne kaikki tehtävät, huutelin ääneen kaikki "olen mestari tehtävien noudattamisessa" ja muut vastaavat. Minulle hihiteltiin testin aikana ja myös sen jälkeen, ja siis se tunne kun pääsen tehtävissä viimeiseen kohtaan ja ymmärrän mokani ja tahtoisin kirjaimellisesti valua nesteenä viemäristä alas. Paikalla oli myös senhetkinen ihastus, että hyvän vaikutuksen tein, joo-o. Edelleenkin nolottaa.

Sidhiel sanoi:

Tämä tapahtui peruskoulussa. Teimme jotain stressinhallintatestiä terveystiedossa missä oli paperi täynnä erilaisia "sano nimesi ääneen kolme kertaa, laske tämä lasku paperin kääntöpuolelle". Jos lapun luki tarkkaan, viimenen ohje on: tee vain tehtävät 1 ja 2 (kirjota nimesi paperiin ja laita kynä pöydälle) ja odota kolmen minuutin aikarajan loppumista. Minä höhlä tein ne kaikki tehtävät, huutelin ääneen kaikki "olen mestari tehtävien noudattamisessa" ja muut vastaavat. Minulle hihiteltiin testin aikana ja myös sen jälkeen, ja siis se tunne kun pääsen tehtävissä viimeiseen kohtaan ja ymmärrän mokani ja tahtoisin kirjaimellisesti valua nesteenä viemäristä alas. Paikalla oli myös senhetkinen ihastus, että hyvän vaikutuksen tein, joo-o. Edelleenkin nolottaa.

Click to expand...

Täähän on kai se klassinen missä eka kohta on "lue kaikki tehtävät läpi ennen kuin alat suorittaa"?

Uusin mokani oli kaatua julkisella paikalla ilman mitään näkyvää syytä. Ihan selvin päin ja keskellä päivää. Tökkäsin kävellessäni jotenkin toisen kengänkärjen asvalttiin ja se oli menoa. Kuvaavaa oli, että tapahtuneen jälkeen istuessani typertyneenä asvaltilla ihmettelemässä mitä ihmettä tässä just oikein tapahtui paikalle riensi välittömästi ulkomaalainen mies kyselemään "are you okey? are you sure?" kun taas natiivit eivät olleet näkevinään koko tapahtumaa No kunnossa oltiin, tosin eilen ihmettelin miksi vasen olkapääni on kipeä. Johtunee siitä näyttävästä pyörähdyksestä.

@Husky juu, juuri se.

Tämä ei ehkä ole niinkään moka, vaan valtava epäonnistumisten sarja. Tai no, kaikki alkoi oikeastaan siitä että mokasin auton katsastuksen: muistin totaalisen väärin katsastusajankohdan. Kun katsastus oli myöhässä ja autosta löytyi korjattavia vikoja, niin nykylain mukaan auto meni saman tien ajokieltoon ja sen sai ajaa ainoastaan korjaamolle.

Seuraava aamu olikin ensimmäinen aikoihin julkisilla kulkuvälineillä, eikä mennyt ihan putkeen ei. Olin lähdössä työkeikalle enkä löytänyt työkohteen avaimia mistään. Etsin niitä vartin aivan kaikkialta ja totesin lopulta että oli avaimia tai ei niin pakko lähteä että ehdin edes suunnilleen ajoissa. Otin puhelimen taskusta katsoakseni kelloa, ja siellähän ne avaimet olivat - puhelintaskussa, jonne en koskaan niitä normaalisti laita. Äkkiä kengät jalkaan ja ulos ovesta. Kerkesin muutaman rappusen alaspäin kun totesin että onkin pakko lähteä vielä käymään vessassa. Tässä kohtaa olin jo ihan kivasti myöhässä... Matkakortilla ei ollut saldoa, joten suuntasin R-kioskille lataamaan korttia. Paitsi että sitä R-kioskia ei ole enää! Oli se siinä vielä helmikuussa kun sieltä kävin passin hakemassa... Ekalla bussilla keskustaan ja asemalla sain kortin ladattua. Siinä sitten katselin että miltähän raiteelta juna lähtee, niin taulussa lukee isolla K-junien lähtöasema on Pasila. Kirotut ratatyöt. Siinä kohtaa alkoi jo naurattaa että eihän tää ole enää tottakaan. Ajoin toisella junalla Pasilaan ja katselin raiteelta 8 miten K-juna lähti raiteelta 1. Onneksi niitä nyt kuitenkin menee 10 minuutin välein. Junassa kyllä mietin että vielä tässä kerkiää kaatua rappusissa ja astua koiranpa*kaan ennen kuin on asiakkaan luona, mutta ilmeisesti kiintiö sille päivälle oli jo täyttynyt ja loppupäivä meni ihan mallikkaasti.

Husky sanoi:

Tai no, kaikki alkoi oikeastaan siitä että mokasin auton katsastuksen: muistin totaalisen väärin katsastusajankohdan. Kun katsastus oli myöhässä ja autosta löytyi korjattavia vikoja, niin nykylain mukaan auto meni saman tien ajokieltoon ja sen sai ajaa ainoastaan korjaamolle.

Click to expand...

Minulle on käynyt sama. Voinen lohduttaa että minun autossani katsastus oli muistaakseni aikalailla vuoden myöhässä Ja tiesin tasantarkkaan että autossa on toinen etujousi poikki, koska sen huoltoa selvitellessä huomasin katsastuksen puuttuvan (voihan örkin märkä pieru). Mutta se siitä. Ollutta ja mennyttä ja opinpahan huolehtimaan katsastuksista vähän paremmin.

Kävin rippijuhlissa ja asu oli tarkkaan mietitty korkeakorkoisia sandaaleita myöten. Kirkkoon mennessä korko juuttui ritilään ja onnistuin vääntämään koko kengät aivan raunioksi. Nilkutin coolisti sisään ja jätin taakseni kengänkappaleita... onneksi tyttärellä oli autossa kirppikseltä hankitut halpisballerinat. Huoh. Vaikka kyseessä olivat suomalaiset nahkakengät (eivät sentään käsintehdyt), niin 30 vuoden korkea ikä yhdistettynä ritilään oli selkeästi liikaa...

Eikä ollut edes ensimmäinen kerta, kun nilkutan ilman toista korkoa. Tai vessapaperi keihästettynä korkoon jne. Muistelin myös omia rippijuhlia. Yhteiskuvassa kaikki toiset tytöt olivat oikealla. Paitsi minä, joka olin poikien keskellä. Olen hyväksynyt oman osani nolojen tilanteiden naisena.

P.S. Tuosta ed. viestin tapauksesta kummirippilapseni äiti ja hänen siskonsa totesivat, että tietysti se tapahtui juuri sinulle. Kummit sivun mennen sanottuna käyvät myös siellä alttarilla kummilapsensa luona kaiken kansan katsoessa. Onneksi julkisten mokien luonteeseen kuuluu, että aikaa myöten muut ihmiset unohtavat ne.

Minulle kävi vastikään hieman samanlainen moka kuin @Ereine lle. Puhelin lakkasi yhtäkkiä osittain toimimasta. En päässyt nettiin eikä minulle tullut wa-tai messenger-viestejä. Pari päivää tilannetta ihmeteltyäni menin vihdoin dna:n liikkeeseen selvittämään mistä on kyse. Myyjä vilkaisi puhelintani ja sanoi, että kantsii laittaa tää mobiilidata päälle. Tädit ja tekniikka

Eilen oli ammattiyhdistyksemme vuosikokous. Olen kyseisen yhdistyksen sihteeri, ja eilisessä kokouksessa tehtävänäni oli mm. esitellä viime vuoden toimintakertomus. Aloitin sen pontevasti toteamalla, että yhdistyksemme on Suomen Fysioperäteippien yhteisöjäsen. Huomasin mokani välittömästi ja minua alkoi naurattaa, ja kahta enemmän kun näin, ettei ketään muuta naurattanut vaan kaikki istuivat totisina kuin hautajaisissa!