Beldarius
Goddess of Death
Tein nämä runot joskus melko kauan aikaa sitten, mutta yhdistin ne runokokoelmaksi kun luovan kirjoittamisen lukiokurssilla piti tehdä kolmen tekstin kokoelma. Valitsin nämä yhdeksi osaksi (toiset olivat tarinoita). Arvosanaksi tuli muuten 8+:
--------------------------------------------------
Metsälinna
Ikuinen taivas ja muinainen maa
Ne pysyvät ja elävät aikojen taa.
Maailma on paha ja tumma vaan
Missä ma elää vapaana saan?
Metsässä loistaa hopeinen linnani
Sudet ovat hovini ja eläimet kansani.
Ystäväni eläimet ovat vapaa kansa
Metsien eläimet välittää ja auttaa toisiansa.
Sudet ovat lempeitä, kansaa luottavaista
Pöllöt ovat viisaita, heimoo auttavaista.
Keskellä suurta metsää hovissain
Eläimet ja ihmiset elävät rinnakkain.
Linnassani liitelee haukkoja vapaina
Kotkat elää sen suurissa saleissa.
Sudet nukkuvat ihmisten huoneissa
Ja hevoset laukkailee pihoissa.
Ihmiset elävät yhdessä kanssa eläinten
Eläimet, linnut eivät tapa kansaa ihmisten.
Ihmiset eivät tapa eläimiä, kansaa lintujen
Vaan auttavat ne toisiansa yhdessä eläen.
------------------------------------------------------------
Lohikäärmeiden sota
Suuri lohikäärme lentävä kiitää,
Pilviverhon tumman lävistäen,
Kultainen hirviö uljaasti liitää,
Kohti aurinkoa kimmeltäen.
Sen takana soljuvat mustin harjoin
Satakunnat rivistöt lohikäärmeiden
Ne lentävät kohti vuoria varjoin
Kohti turmaansa yli aarnimetsien.
Niiden koti se oli kauan aikaa,
Kunnes vihollinen valtas maan,
Mukanansa pahaa mustaa taikaa,
Pahat käärmeet kera ruhtinaan.
Varjoruhtinas hän nimeltänsä oli,
Tullut kaukaa, syvien varjojen vuorilta,
Kaikilla lohikäärmeillä suuri oli huoli,
Niiden oma ruhtinas nukkui syvää unta.
Sateenkaarilohikäärme herättäkää nyt,
Sen maa on Varjoruhtinaan vallan alla,
Ja kansa sen puoliksi pois on hävinnyt,
Herättäkää se värikristallikivien voimalla.
Kaksitoista nuorta, kivien haltijaa,
Saapukaa paikkaan alla vuorien,
Kivet asettakaa, ja loitsu lausukaa,
Ja lohikäärme herää alla vuorien.
-------------------------------------------------------------
Kaksi sotilasta
Usva joesta kohoaa,
Samea kirkkaan kadottaa,
Sateen piiskaama maa,
On sodan runtelemaa.
Musta ja valkoinen kohtaavat,
Harmaaksi yhdessä muuttuvat,
Savuverho tuulessa katoaa,
Ja näyttää kaksi soturia seisovaa.
Vuosia ovat he taistelleet,
Aatteidensa puolesta sotineet,
Nyt he hyökkäävät taas,
Ja toinen heistä on maass'.
Maahan lyöty on hyvä, uskollinen,
Seisova on paha ja petollinen,
Vaikea on ollut kummankin tie,
Mutta nyt kohti loppua se vie.
Maahan lyöty nousee, aseen kohottaa,
Ja ampuu vihollista seisovaa,
Hyökkäyksen tämä torjuu,
Mutta voimasta iskun horjuu.
Lopputaisto, viimeinen, tämä on,
Se on heille tienä kohtalon,
Vuosia sitten määrätty,
Rauhan tie on hylätty.
Savuverho taas palaa,
Peittää kaksi sotijaa,
Toinen ampuu, kysymys suunnaton:
"Kumpi heistä se on?"
Verho savuinen vetäytyy taas,
Ja paljastaa soturin maass',
Toinen heist' on kadonnut pois,
Kuin ollutkaan häntä ei ois.
---------------------------------------------------
Palava laakso
Erämainen alppilaakso pimentyy,
Sääksi lennon lopettaa kun varjot syventyy,
Viirupöllö on lennolla,
Susia liikkuu pellolla.
Samana iltana niityt palaa,
Pyökkimetsät lisää liekkejä valaa,
Kun tulivuoren savua ja laavaa,
Purkautuu kohti laaksoa alavaa.
Laakso palaa, eläimet kuolee,
Vanha mies vain puuta vuolee,
Mökki palaa, ja mies lähtee,
Matkaa kohti Pohjantähtee.
---------------------------------------------------------
"Kaksi sotilasta" syntyi Yrjö Jylhän Kiirastulen lukemisen jälkeen. Rakastan Jylhän runoja yli kaiken ja yritin kopioida hänen tyylinsä.
"Palava laakso" on opettajan antama tehtävä. Piti valita jostain lehdestä kymmenen sanaa ja laittaa ne runoon, jonka kirjoittaa. Minä valitsin 'erämainen', 'alppilaakso', 'viirupöllö', 'susi', 'niitty', 'pyökkimetsä', 'tulivuori', 'savu', 'laava' ja en ole varma oliko viimeinen 'laakso' vai 'alava'. Lopun keksin myöhemmin.
Lohikärmesjuttu oli alun perin ihan tavalliseksi tarkoitettu runo, mutta sitten tajusin lopun kuvastavan tarinaani 'Taistelu Yrlannista'.
Ensimmäisen (eli Metsälinnan) kirjoitin, kun olin lukenut sanoituksen erääseen Symphony X:n lauluun. En ole kuullut heidän musiikkiaan, mutta ihastuin täysin The New Mythologyyn. Tässäpä osoite nimenomaisen laulun sanoihin: http://www.darklyrics.com/lyrics/symphonyx/vthenewmythologysuite.html
--------------------------------------------------
Metsälinna
Ikuinen taivas ja muinainen maa
Ne pysyvät ja elävät aikojen taa.
Maailma on paha ja tumma vaan
Missä ma elää vapaana saan?
Metsässä loistaa hopeinen linnani
Sudet ovat hovini ja eläimet kansani.
Ystäväni eläimet ovat vapaa kansa
Metsien eläimet välittää ja auttaa toisiansa.
Sudet ovat lempeitä, kansaa luottavaista
Pöllöt ovat viisaita, heimoo auttavaista.
Keskellä suurta metsää hovissain
Eläimet ja ihmiset elävät rinnakkain.
Linnassani liitelee haukkoja vapaina
Kotkat elää sen suurissa saleissa.
Sudet nukkuvat ihmisten huoneissa
Ja hevoset laukkailee pihoissa.
Ihmiset elävät yhdessä kanssa eläinten
Eläimet, linnut eivät tapa kansaa ihmisten.
Ihmiset eivät tapa eläimiä, kansaa lintujen
Vaan auttavat ne toisiansa yhdessä eläen.
------------------------------------------------------------
Lohikäärmeiden sota
Suuri lohikäärme lentävä kiitää,
Pilviverhon tumman lävistäen,
Kultainen hirviö uljaasti liitää,
Kohti aurinkoa kimmeltäen.
Sen takana soljuvat mustin harjoin
Satakunnat rivistöt lohikäärmeiden
Ne lentävät kohti vuoria varjoin
Kohti turmaansa yli aarnimetsien.
Niiden koti se oli kauan aikaa,
Kunnes vihollinen valtas maan,
Mukanansa pahaa mustaa taikaa,
Pahat käärmeet kera ruhtinaan.
Varjoruhtinas hän nimeltänsä oli,
Tullut kaukaa, syvien varjojen vuorilta,
Kaikilla lohikäärmeillä suuri oli huoli,
Niiden oma ruhtinas nukkui syvää unta.
Sateenkaarilohikäärme herättäkää nyt,
Sen maa on Varjoruhtinaan vallan alla,
Ja kansa sen puoliksi pois on hävinnyt,
Herättäkää se värikristallikivien voimalla.
Kaksitoista nuorta, kivien haltijaa,
Saapukaa paikkaan alla vuorien,
Kivet asettakaa, ja loitsu lausukaa,
Ja lohikäärme herää alla vuorien.
-------------------------------------------------------------
Kaksi sotilasta
Usva joesta kohoaa,
Samea kirkkaan kadottaa,
Sateen piiskaama maa,
On sodan runtelemaa.
Musta ja valkoinen kohtaavat,
Harmaaksi yhdessä muuttuvat,
Savuverho tuulessa katoaa,
Ja näyttää kaksi soturia seisovaa.
Vuosia ovat he taistelleet,
Aatteidensa puolesta sotineet,
Nyt he hyökkäävät taas,
Ja toinen heistä on maass'.
Maahan lyöty on hyvä, uskollinen,
Seisova on paha ja petollinen,
Vaikea on ollut kummankin tie,
Mutta nyt kohti loppua se vie.
Maahan lyöty nousee, aseen kohottaa,
Ja ampuu vihollista seisovaa,
Hyökkäyksen tämä torjuu,
Mutta voimasta iskun horjuu.
Lopputaisto, viimeinen, tämä on,
Se on heille tienä kohtalon,
Vuosia sitten määrätty,
Rauhan tie on hylätty.
Savuverho taas palaa,
Peittää kaksi sotijaa,
Toinen ampuu, kysymys suunnaton:
"Kumpi heistä se on?"
Verho savuinen vetäytyy taas,
Ja paljastaa soturin maass',
Toinen heist' on kadonnut pois,
Kuin ollutkaan häntä ei ois.
---------------------------------------------------
Palava laakso
Erämainen alppilaakso pimentyy,
Sääksi lennon lopettaa kun varjot syventyy,
Viirupöllö on lennolla,
Susia liikkuu pellolla.
Samana iltana niityt palaa,
Pyökkimetsät lisää liekkejä valaa,
Kun tulivuoren savua ja laavaa,
Purkautuu kohti laaksoa alavaa.
Laakso palaa, eläimet kuolee,
Vanha mies vain puuta vuolee,
Mökki palaa, ja mies lähtee,
Matkaa kohti Pohjantähtee.
---------------------------------------------------------
"Kaksi sotilasta" syntyi Yrjö Jylhän Kiirastulen lukemisen jälkeen. Rakastan Jylhän runoja yli kaiken ja yritin kopioida hänen tyylinsä.
"Palava laakso" on opettajan antama tehtävä. Piti valita jostain lehdestä kymmenen sanaa ja laittaa ne runoon, jonka kirjoittaa. Minä valitsin 'erämainen', 'alppilaakso', 'viirupöllö', 'susi', 'niitty', 'pyökkimetsä', 'tulivuori', 'savu', 'laava' ja en ole varma oliko viimeinen 'laakso' vai 'alava'. Lopun keksin myöhemmin.
Lohikärmesjuttu oli alun perin ihan tavalliseksi tarkoitettu runo, mutta sitten tajusin lopun kuvastavan tarinaani 'Taistelu Yrlannista'.
Ensimmäisen (eli Metsälinnan) kirjoitin, kun olin lukenut sanoituksen erääseen Symphony X:n lauluun. En ole kuullut heidän musiikkiaan, mutta ihastuin täysin The New Mythologyyn. Tässäpä osoite nimenomaisen laulun sanoihin: http://www.darklyrics.com/lyrics/symphonyx/vthenewmythologysuite.html
