Partio

H

Kontulainen
Täällä toivottavasti keskusteltaisiin partion Suurjuhlasta 2007, jossa varmaan monikin kontupartiolainen oli. Minusta olisi mukava keskustella tapahtumasta, ja kai tässä voisi muistakin leireistä keskustella, vaihdetaan sitten otsikko. :)

Keitä kaikkia oli Suurjuhlassa? Miittiähän sinne mietittiin, mutta ajoissa sinne kirjoittivat vain minä, Douv. Lisäksi Nerwen, joka ei päässyt paikalle ja ehdotti pientä miittiä vaikkapa jäätelöllä. Eli homma siis Douvin sanoin kuivui kasaan. :(

Mutta, jos muisteltaisiin kuitenkin jälkikäteen. Itse pidin tapahtumasta valtavasti. Vaikea oikeastaan sanoa, mikä oli hauskinta. Mutta, olkaa kilttejä ja kertokaa omia kokemuksianne jne. niin kirjoittelen aina minäkin, kun mieleen tulee lisää asioita.


Täällä nyt voisi keskustella kaikesta partioon liittyvästä, retkistä, leireistä, varusteistakin, jos tänne kukaan enää kirjoittaa.


[color=darkred:28b5031cc4]Henane muoks. Muutin topikin otsikon vähän laajemmaksi, jotta se käsittelisi partiota yleisesti[/color]
 
heh, juu minäkin olin suurjuhlassa, mutta en ole ollut niin aktiivinen täällä etten tuskin olisi miittiinkään ilmaantunut...

Juu. Suurjuhla. Oli hauskaa, kuten partiossa yleensäkin oman lippukunnan kanssa, ruoka oli ihan hyvää ja niin edelleen. Kuitenkin oli paljon epäselvyyttä eri asioissa, kuten missä pitää olla, milloin ja miten varustautuneena, missä sälytetään tavaroita jne. Meidän majoituskoulullakin majottui noin 200 vaikka 80 oli ilmoitettu... onneksi ruoka ilmeisesti riitti... Mutta muuten noin järjestelyn puolesta ihan toimiva, ei koskaan ole ollut eikä ehkä olekaan täydellistä tapahtumaa noin isolle porukalle...

Toinen asia, josta löytäisin miinusta oli lauantain iltaohjelma, sunnuntain paraati ja messu: Ainoastaan messussa oli partiomaista tunnelmaa, vaikka sekin, kuten kaikki muutkin ohjelmat olivat mielestäni ihan liian lyhyitä. Iltajuhlan sirkusesitys oli kiva keksintö, mutta 10 minuuttia tihrustellen näyttämölle on liikaa. Frangen oli hyvä juontaja, mutta olisin toivonut enemmän partiomaista toimintaa, jotain muuta kuin se pakollinen juhlavuosi-video, esimerkiksi jotain laululeikkejä tai piirien huutojen huudatukset tms. Tietovisa oli hauska idea. Suurjuhla-paidat loppuivat kesken, ostin poikien 152-koon, ja koska en asu hämeen partioaitan lähellä, pikkusiskolleni on lähes mahdotonta mennä ostamaan paitaa, hän kun ei ehtinyt koko partiotorille ollenkaan, kun vartiolaisohjelma oli kuulemma venynyt, en tiedä miksi, ja heidän vartionsa oli vain kävellyt pyynikinharjua edestakaisin.

Että näin. Nyt on tosin aika vuodatus-fiilis ettei kannata ottaa kaikkea ihan kirjaimellisesti...
 
Totta, järjestely oli hieman epäonnistunut aikataulujen suhteen. Majoituskoulullamme lyseon lukiossa ruokajono paraatin jälkeen ulottui pitkälle ulos asti, varmaan ainakin kolmekymmentä metriä. Junamme oli kaiken lisäksi lähdössä aika pian ruokailun jälkeen. Eihän siinä sitten auttanut kuin raaka etuilu kyynärpäätaktiikkaa käyttäen.

Kyllä, lauantain iltajuhlan sirkusesitys oli tosiaan liian pitkä. Porukka alkoi käydä entistäkin levottomammaksi sen aikana. Mutta tietovisa oli todella hauska, ja Frangenin juonto myöskin.

Messusta en oikein osaa sanoa, sillä olin puoliunessa sen ajan. Lippukuntamme istui U-katsomossa ja aurinko porotti suoraan silmiin. Olin nimittäin edellisenä yönä nukkunut todella huonosti. Säpsähdin aina välillä hereille kun aloin nuokkua.

Suurjuhla-paitojahan voi tilata netistä, Hämeen partiokaupan sivuilta. Sieltä sen itsekin jouduin tilaamaan, koska ne olivat loppu kun kävimme sunnuntaina partiokylässä. Tässä Hämeen partiokaupan sivut: http://www.partiokauppa.fi/index-test.html . Sieltä valitsee kohdan Scoutshop ja sitten Suurjuhla-tuotteet. Hinnaksi tosin tulee 18 euroa, postikulut 8e.

Aijai, paita pitää tilata huomiseen mennessä.
 
okei, kiitos vinkistä! Sisko kun oli aika maassa kun ei saanut sitä paitaa käsiinsä... (10vee) Tosin voi olla, että vanhemmat ovat jo hankkineet sen hänelle (olen ollut maanantaista poissa kotoa). No joo.
 
Etsin Partio topiikkia hetken ja löysin tämän kahden vuoden takaa.

Ihan yleisesti voin sanoa partiosta, että ei voi kieltää etteikö siitä olisi ollut hyötyä joskus. Olen kuitenkin 13vuotta harrastanut ja samassa lippukunnassa vieläkin pyörin. Utin Pilvenveikot on aktiivinen lippukunta, joten ollaan mukana yhdessä sun toisessakin.

Nyt on kyllä pakko laittaa mainos Kultainen Talikko kilpailusta, joka on leikkimielinen partiotaitokilpailu:


Kultainen Talikko ja Hopeinen Hanko 15.5.2010 Utissa

Kultainen Talikko ja Hopeinen Hanko kilpailu on perinteinen Utin Pilvenveikkojen järjestämä hupipartiotaitokilpailu. Ensimmäiset Talikko kilpailut järjestettiin 70- 80-luvulla ja uusi sukupolvi on jatkanut kilpailuiden järjestämistä.
Tehtävät kilpailussa on hauskoja, maalaismaisia ja aivan päättömiä...
Kilpailussa ei tarvitse osata kaikkia partiotaitoja, riittää kun pitää hauskaa ja osaa lahjoa!
Sillä kisan voittohan ei ratkea välttämättä parhailla tehtäväsuorituksilla vaan ehkäpä hyvillä lahjuksilla.....

Keväällä 2010 Talikko kisataan jälleen...

Tule viettämään hauska ja ikimuistoinen päivä keskiaikaisessa hengessä Talikkomaille Uttiin.

Utin Pilvenveikot ry järjestää perinteisen Talikko-kilpailun ja kutsuu kaikki partiolaiset mukaan kilpailemaan.

Tärkeintähän ei ole voitto vaan hyvät lahjukset!

Sarjat:
Kultaisesta talikosta kisaavat "turjakkeet" eli poika- ja sekavartiot, sarjajohtajanaan Henni.
Hopeisesta hangosta taasen "neidokkeet" eli tyttövartiot, sarjajohtajanaan Anton.

Kilpailuun ei ole ikärajaa (kunhan yksi vartion jäsenistä omistaa ajokortin)
Kilpailu on avoin kaikille!

Itse olen suunnittelemassa tuota kilpailua ja toivotankin Konnusta löytyvät partiolaiset tervetulleiksi osallistumaan kisaan :)
 
Tosiaan viime kerralla tuli niin kiire tätä kirjoittaessa, etten kerennyt kirjoittaa partiovuosistani mitään. Mutta nyt on enemmän aikaa :)

Elikkäs totesin edellisessä viestissä olleeni 13vuotta partiossa. Olen ollut muutamalla suurleirillä, yhdessä Partion suurjuhlassa Helsingissä, monilla pienimmillä leireillä sekä vaelluksilla.

Monista hauskoista muistoistani partiosta nostan esiin PT-kisat, eli Partiotaitokilpailut. Niissä on vietetty monia käsittämättömiä sekä hullunkurisia hetkiä. Eräissä kilpailuissa jokainen satutti itsensä jotenkin. Yksi sahasi sormeensa, toinen löi vasaralla sormeen, kolmas teki saman, neljäs muistaakseni sai laudan pätkän naamaansa, kun oli varomaton. Olin ainut jolle ei ollut alkutehtävän aikana käynyt mitään ja mitähän viimeisen sahauksen aikana sitten lopulta kävi. Minua sahattiin polveen. Noh kaikki paikattuna lähdimme rastilta eteenpäin, kolmanneksi viimeinen rasti oli kiritaival, eli juostaan mahdollisimman nopeasti rastilta toiselle rastilta. Olimme juuri pääsemässä ennen toista vartiota paikalle, kun kaaduin suolla ja taitoin nilkkani. Kuitenkin hurjalla klinkkaamisella kerkesimme ennen toista vartiota seuraavalle rastille. Saimme tehtäväksemme huutaa: ”Partiointia äännekkäimmillään!” Sattumoisin olimme tulomatkalla harjoitelleet vartiovetäjämme kanssa Kymi-huutoa, eli Kymenlaakson partiopiirin Piirihuutoa.
Piirihuuto alkaa hiljaisella äänellä, matkan varrella ääni voimistuu ja lopussa huudetaan!
Hiljaa,
soljuu,
virtaa,
murtaa,
pauhaa,
kuohuu:
KYMI!!!

Noh.. rastihenkilö laski kolmeen ja neljä meistä vartiostamme alkoi huutaa ”Partiointia äänekkäimmillään” ja viides alkoi huutamaan kymihuutoa. Koko muu porukka hiljeni ja jäi kuuntelemaan mitä viides jäsenemme huutaa ja koko rastitehtävä meni pieleen. Maksimipisteistä 5 saimme vain 2, mutta olemme saaneet naureskella asian tiimoilla monesti ja muistuttaa tätä viidennettä jäsentä hieman kiusoitellen :)
Olemme käyneet paljon retkillä ja tällä hetkellä vedän kahden muun kanssa tyttövartiota joka toinen viikko. Tyttövartio on todellakin ollut jo monta vuotta meidän vedettävänämme, mutta yhteishenki on ollut aina hyvä.
Entäs muut, minkälaisia partiokokemuksia teille on jäänyt tai on? Mitä teette partiossa, oletteko vetäjänä vai muutoin vain?
 
Ei tää nyt varsinaisesti ole surunaihe, mutta kyllä mua näin myöhäisherännäisenä retkeilyihmisenä on pikkuisen harmittanut etten mukulana mennyt partioon, Ei siksi ettei olisi kiinnostanut, vaan siksi että mua tökki se että partiossa yhtenä juttuna oli se kristillisyys. Vanhempani eivät kuuluneet kirkkoon, mutta antoivat mun itse päättää tämmösistä jutuista ja kun itseäni tökki niin jäi partioon menemättä. Nykypäivänä partiokin on pikkuisen kai erilainen.

Siirretty suruja-ketjusta. Tik
 
Lippukunnat eroavat toisistaan uskonnollisuudessa, mutta tästä on iloa vain isommilla paikkakunnilla, joissa on varaa valita. Partiolupaus on muuttumassa, eikä siinä enää viitata yliluonnollisiin entiteetteihin. Vanhemmitenkin voi liittyä partioon, mutta kulttuurin omaksuminen lienee pitkän ja kivisen taipaleen takana.
 
Lippukunnan eroavat toisistaan hyvin paljon muutenkin. Paitsi että uskonnollisuuden määrä vaihtelee laidasta laitaan, myös muun toiminnan sisällöissä painottuvat eri asiat. Kuopuksellemme haettiin tarkoituksella paikkaa nimenomaan lähimmästä metsänkävijä- eli mänkijälippukunnasta, koska niiden toiminnassa korostuu erähenkisyys. Eräs tuntemani aikuinen timanttipartiolainen puolestaan huokasi joskus oman lippukuntansa painottavan ihan liikaa sisätiloissa tapahtuvia aktiviteetteja.

Partiokulttuurin aikuisena omaksumisen vaikeudesta tai helppoudesta sanon vain, että sekin riippuu lippukunnasta ja omasta taustasta. Lisäksi lapsen siivellä on helpompi lipua toimintaan mukaan. Minäkin olen edelleen (ja varmaan ikuisesti) evp eli "ei vielä partiolainen", mutta oman lippukunnan kulttuuri on kyllä vanhemmille jaetun infon, evp-porukalle avointen retkien ja tapahtumien sekä talkootoiminnan kautta tullut hyvin tutuksi. Osaan lippukunnan oman huudonkin varmaan paremmin kuin lippukuntaan jo kolme vuotta kuulunut kuopus itse ;)
 
Last edited:
Itse harrastan partiota, aloitin sen uudestaan tänä vuonna harrastettuani sitä yläasteella pari vuotta ja hyppäsin suoraan johtajan saappaisiin. Meidän lippukunnassamme uskonnollisuus ei näy juuri mitenkään muuten kuin siinä, että partiolupauksessa mainitaan sana "Jumala" ja että seurakunta toimii lippukunnan taustayhteisönä, esim. kerhotilamme sijaitsevat seurakuntakeskuksessa, ja uskonnollisuutta ei muuten päivittäisessä toiminnassa edes juurikaan huomaa. Partiossa opetettavat arvot ovat mielestäni hyvin lähellä kristinuskossa opetettavia arvoja (lähimmäisistä huolehtiminen jne.), mutta siihen liittyy paljon muutakin. Sen takia onkin hienoa, miten monenlaista porukkaa partiossa on uskontoon tai mihinkään muuhun sen kummemmin katsomatta ja että lippukunnasta löytyy kyllä tekemistä aivan kaikenikäisille.
 
Partiolupaus on muuttumassa, eikä siinä enää viitata yliluonnollisiin entiteetteihin.

Meidän lippukunnassamme innostuttiin tuosta uudesta lupausluonnoksesta niin, että sitä on käytetty kai jo yli vuoden virallisen sijaan. Hupsista. Kun 11 vuotta sitten aloitin partion, äiti suhtautui asiaan varautuneesti juuri tuon uskontopuolen takia. Onhan se kirkko siellä taustayhteisönä, muttei se tunnu vaikuttavan lippukunnan itsenäiseen toimintaan.

Viime syysretken toteutetimme muuten TSH-teemalla, josta johtajisto taisi kyllä saada lapsia enemmän irti. En ole vieläkään päässyt yli siitä, että vaikka olin lainannut kaverilta mm. hienon viitan haltiarekvisiitaksi rastilleni, ensimmäinen saamani kysymys kuului "Ootko sä siis nyt örkki?"
 
Ylös