Peilailetko itseäsi kauppojen ikkunaruuduista?

L

lria_Aerdilainen

Hobitti
Tämähän nyt ei ole ollenkaan fiksu aihe, mutta tuli vaan mieleen kun itse harrastin tuota itsensä peilailua ikkunoista kävellessäni kaupungilla. Tämä johtui kyllä siitä, että minulla on sellainen ärsyttävä takki, joka ainakin tuntuu edestä pitemmälta kuin takaa. Sitä piti sitten katsella, että onko asia oikeasti noin. No niin, kenenkään ei ole pakko vastata, jos tämä vaikuttaa niin älyvapaalta, heh. :)
 
Vilkaisen ohimennen, varmistan vain että olen yhä olemassa. Kauppojen ikkunoiden heijastukset ovat suosikkejani, koska niissä yksityiskohdat(=virheet) eivät erotu niin selkeästi. Kunnollisiin peileihin ohimennen katsomista yleensä vältän, on jotenkin niin typerä ja pälyilevä ilme silloin. Enkä vielä ole niin pimentynyt, että avoimesti hymyilisin itselleni julkisella paikalla.
 
Ryhtini tarkistan ja jos on maiharit jalassa katson, kuinka törkeältä ne näyttävät. Vinkki: jos takaisin katsoo peikko, olet joutunut keskelle Petri Hiltusen peikkosarjakuvia!
 
Sen verran Narkissosta mussa on, että tulee yleensä peilailtua itseään melkein miltä tahansa peilaavalta pinnalta. Se on hauskaa.
 
Siis ihmisethän tekee ikkunaostoksia voidakseen katsella itseään näyteikkunan pinnasta. :) Katselen aika usein. Tarkistan Papa Legban tavoin ryhtiä ja lisäksi helman pituutta, miten hiukset on ja satunko rypistämään otsaani. Valitettavan usein nimittäin nykyään rypistän kulmiani ihan huomaamattani: ruttuotsaisuus on aika usein perusilmeeni.

Toinen hyvä puoli kaikissa heijastavissa pinnoissa on se, että niiden kautta voi tarkkailla toisia. Jos ei bussissa kehtaa suoraan tuijottaa jotakuta, niin voi ihailla sen kauluskäänteitä ikkunan kautta.
 
Minullakin on tapana katsella itseäni ja kaikkea muutakin ikkunaheijastuksien kautta. Vähän hölmöä tämä on varsinkin semmoisten kahviloitten kohdalla, joissa on vähän tummennetut ikkunat. Ne ovat hyviä peilejä, mutta todennäköisesti sisällä istuu ihmisiä, jotka ehkä katselevat ulos, ja minä näytän varmasti melko hassulta peilatessani...
 
Minäkin harrastan bussipeilailua :D

Näyteikkunoista vähemmän koska niin harvoin moisiin törmään, mutta melkein kaikista muista heijastavista pinnoista tulee jotakin tiirailtua. Kemian tunnilla oli joskus kivaa kun istui nenäkkäin vetokaapin kanssa ja näki oman kuvansa kahdessa koossa. Oli hyvää silmäjumppaa kun tarkensin välillä isompaan, välillä pienempään. :grin:
 
Tottakai. Kaikki naiset tekevät sitä, näin minulle on kerrottu. Hassua, että kauppojen ikkunoista näytän aina paremmalta kuin peileistä kauppojen sisällä.
 
Meikäläinen voisi sitten olla tämän topiikin ensimmäinen, joka tunnustaa ettei harrasta itsensä peilailua kauppojen ikkunoista. Ajatuskin tuntuu hassulta ja vieraalta, minä olisin luullut ettei niin oikeasti tee kukaan muuten kuin Hollywoodin romanttisissa komedioissa. Noh, kaikesta päättäen olin väärässä. Ehkä en vain esikaupunkilähiön lapsena ole tottunut näyteikkunoiden äärellä kasvaneiden lasiseen maailmaan?

Minä saan ihan kyllikseni itse tarkastelusta hampaita harjatessa, partaa ajaessa ja hiuksia kammatessa. :p Ehkä vain olen ulkonäöstään mitään välittämätön stereotyyppinen mies?
 
Tunnustan. Näyteikkunoista on mukava seurailla miltä näyttää, kun kävelee ja tarkistaa liehuvatko hiukset tuulessa. Tietenkin teen tämän sillälailla sivusilmällä, että kukaan ei muka huomaisi mitä teen. Seurailen myös omaa varjoani, varsinkin nyt kun aurinko on matalalla ja varjoista tulee niin pitkiä.

Olen sortunut usein myös bussipeilailuun etenkin pitkillä tylsillä matkoilla. Yritän aina katsoa ikkunan kautta kuka istuu takana olevalla penkillä ja joskus katselen myös itseäni.
 
En harrasta juurikaan näyteikkunoita tai bussin ikkunoiden kautta katselemista, mutta luokissa on kiva (ei vakoilla) tarkkailla eturivin ihmisiä. Melkein joka luokassa on televisio, ja jos sattuu istumaan takapenkillä pystyy mukavasti (joskin epätarkasti) seurailemaan edessä istuvien puuhia edestäpäin.
 
Tiirailen itseäni korkeintaan sen verran, että sulaudun varmasti väkijoukkoon. Liika tiirailu kiinnittäisi huomiota. Sen sijaan muita tarkkailenkin heijastavien pintojen kautta enemmän. Heidän liikkeitään, suuntaansa ja sitä, kauanko he ovat jo olleet näköpiirissäni. Sitten, kun alkaa nähdä useita univormunkaltaisia keltatakkeja ja maahan on piiretty tähtiä ja kuunsirppejä, on aika ottaa jalat alle. :knockout:
 
Aina. :)
Sitä vain jotenkin katsoo ohimennen, että näyttääkö uusi laukku typerältä tai onko takki hyvin. Hyvä puoli ikkunoissa on, että ne ovat todella isoja joten sitä näkee itsensä erilaisena kokonaisuutena kuin pienemmässä kokovartalopeilissä.
Ikkunanheijastumista myös toisinaan katselen ihmisiä matkustettaessa, mutta harvemmin. Viimeksi sunnuntaina katselin kuinka junassa 3-vuotias pieni poika kävi puolen minuutin välein katsomassa aikuista miestä (jostain syystä hän oli kiinnostava) ja kuinka mies reagoi siihen.

Muosk/miten sitä ei osaa kijrottaa oikein
 
Ikkunasta peilaillessa näyttää yleensä paljon kauniimmalta kuin tavallisesta peilistä katsottaessa, epätarkkuus pehmentää ja sumentaa piirteitä. Siksipä usein pysähdynkin peilailemaan ikkunoista, tosin kaupan ikkunoista en juurikaan, koska en käy paljoakaan kaupoissa. Järven pinta, oman huoneeni ikkunallinen ovi ja tietokoneen pimeä ruutu taasen ovat suosikkejani ei-peili-peileistä. Peili on muutenkin jännä vekotin, ilman sitä elämä olisi paljon mielenkiintoisempaa. Mitäpä jos emme koskaan näkisikään kuvaamme mistään?
 
Vindriel sanoi:
Olen sortunut usein myös bussipeilailuun etenkin pitkillä tylsillä matkoilla. Yritän aina katsoa ikkunan kautta kuka istuu takana olevalla penkillä ja joskus katselen myös itseäni.
Click to expand...

Metroissa tämä onnistuu vielä paremmin, koska suurimman osan ajasta ollaan maan alla ja ikkuna heijastaa tällöin valaistun metron tapahtumia hyvin. Mertopeilailuin lisäksi saatan joskus vilkaista näyteikkunasta omaa peilikuvaa vain tarkistaakseni, että nenä on vielä oikein päin päässä ja hiukset eivät ole muuttuneet vihreiksi tai muuksi epänormaaliksi väriksi sitten viime näkemän. :wink:
 
Samooja sanoi:
Mertopeilailuin lisäksi saatan joskus vilkaista näyteikkunasta omaa peilikuvaa vain tarkistaakseni, että nenä on vielä oikein päin päässä ja hiukset eivät ole muuttuneet vihreiksi tai muuksi epänormaaliksi väriksi sitten viime näkemän. :wink:
Click to expand...

Mutta jos katsot näyteikkuansta, hiuksesi saattavatkin näyttää juuri siinä valaistuksessa, joka kyseisessä näyteikkunassa on, vihreiltä. Aika überjännää oikeastaan, mutta toisaalta, vihreät hiukset olisivat kivat. Keväiset.
 
Kiva huomata, etten olekaan maailman ainoa tapapeilailija. Minä peilailen itseäni aina kun on mahdollista, ihan joka paikassa, vaikka yritänkin tehdä sen niin vähän huomiota herättävästi kuin mahdollista. Minun peilailuintoni syy on yksinkertaisesti se, että minusta on hauska nähdä, miltä näytän. Enkä siis tarkoita, että "voi kun on kiva ihastella itseäni jokaiselta peilaavalta pinnalta kun olen niin söpö ja kaikkea", vaan ihan yksinkertaisesti sitä, että jaksan edelleen, melkein kolmekymmentä vuotta tässä kehossa vietettyäni, hämmästellä sitä aina kun näen sen ulkoapäin: "Ai toltako mä näytänki, vai tolla lailla mun posket menee ku mä hymyilen, onpas mun nenä vinkeä sivulta nähtynä" ja niin edelleen.
 
Kyllä sitä täytyy jokaisen heijastavan pinnan lähelle osuessa tarkastaa mihin suuntaan hiukset sojottavat ja kuinka pitkälle korviin paita on noussut. Ja tietysti pitää vetää vatsa sisään ja ottaa hyvä ryhti seuraavan kymmenen metrin ajaksi.

Lukeudun myös näihin bussi/metro-kyttääjiin. Metrossa se oikeastaan tapahtuu melkein pakosti, kun ei sitä voi koko matkaa tuijottaa vastapäätä istuvaa hyypiötä; katse ajautuu automaattisesti ikkunaan ja yht'äkkiä huomaan tuijottavani pari metriä minusta istuvan työn IHANAA hametta tai jonkun tädin huvittavaa ilmettä. Yhtenä päivänä tarkkailin koko ajan yhtä naista, joka viidentoista minuutin metromatkalla popsi poskeensa viisi mandariinia/klementiiniä. (mistä ne muka erottaa toisistaan?)
 
Vehka sanoi:
Aika überjännää oikeastaan, mutta toisaalta, vihreät hiukset olisivat kivat.
Click to expand...

Mistä tuli, pienenä offina tosin, sillä kyseessä on nyt "oikea" peili, mieleeni: Julkisissa vessoissa kun on sitä kivaa sinistä valoa etteivät narkkarit löydä verisuonta, niin niissä se peilailu vasta hauskaa on kun vaaleat hiukset muuttuvat vinkeän pinkeiksi :D
 
You must log in or register to reply here.
Ylös