Perinneasut ja -tavat

Kun olin aktiivisempi pinterestin käyttäjä joitakin vuosia sitten, niin ehdin keräämään yhteen tauluun satamäärin erilaisten muinaiskorujen, vaatteiden ja muiden aiheeseen sopivien esineiden kuvia. https://fi.pinterest.com/mikkoanttonen/viking-rus-finno-ugric/

Kansiossa on iloisesti sekaisin pohjoismaisia, slaavilaisia ja balttilaisia pukuja jne. Myös muutamia saamelaisiakin, koska tyyleissä on mielestäni paljon samaa.

Kimonoon pukeutumisesta ilmestyi mielestäni aika hyvä juttu Japan Timesin eilisessä numerossa. Siinä tulee esiin niin traditionaalinen kuin anarkistinenkin näkökulma aiheeseen, samoin ei-japanilaiset kimonoon pukeutujat. Lisäksi sivutaan Kim Kardashianin aiheuttamaa laajaa pahennusta, hän kun typerästi nimesi uuden alusvaatelinjansa kimonoksi. Ihan millä tavalla tahansa ei siis tosiaan toisten kulttuurien vaatetraditioita sovi käsitellä edes silloin, kun lähdekulttuuri on dominoivassa asemassa omassa maassaan ja vähintäänkin tasa-arvoinen muiden maiden kulttuurien kanssa - ei ainakaan, ellei nimenomaan halua antaa itsestään kuvaa totaalisena törppönä.

Englanniksi ilmestyneissä kimonokirjoissakin on muuten havaittavissa lehtijutussa käsitelty ilmiö, jossa tiukasta traditionaalisuudesta halutaan päästä vapaampaan suuntaan ihan jo senkin takia, ettei koko kimonokulttuuri kuristuisi kuoliaaksi omiin sääntöihinsä. Vanhemmasta päästä, 80-luvulta, on The Book of Kimono, joka opettaa tiukkaakin tiukemmat säännöt paitsi kimonon pukemiseen, myös kimono päällä käyttäytymiseen. Kirjassa tuodaan julki myös ajatus siitä, että kimonoon pukeutumisen taito on asia, joka kaikkien kansojen pitäisi omaksua. Vuonna 2011 ilmestynyt The New Kimono markkinoi jo sitä näkökulmaa, että kimonon osia pitäisi pystyä yhdistelemään vapaammin paitsi keskenään myös länsimaisten vaatekappaleiden kanssa, ja että on vallan mainio ajatus modata vanhoista kimonoseteistä tuoreempia uudenlaisilla asusteilla ja muuntelemalla itse vaatekappaleita esim. kirjomalla. Vuonna 2017 julkaistu The Social Life of Kimono sisältääkin sitten materiaalia laidasta laitaan, perinteisellä tekniikalla suoritettavalla kimonokankaan kudonnalla itsensä elättävistä ihmisistä radikaaleihin japanilaisnuoriin ja muotisuunnittelijoihin, jotka käyttävät kimonoa juuri niin kuin lystäävät, ihan oman makunsa mukaan puettuna ja asustettuna.

Henkilökohtaisesti pidän kaikenlaisista tavoista pukea kimono, ne kun muistuttavat siitä, että kimono on ei niin kovin kauan sitten ollut Japanissa vielä jokapäiväinen asu, josta oli lukemattomia muunnoksia pukeutujan sosiaalisen aseman, ammatin, tilanteen ja vuodenajan mukaan. Jos jatkossakin pitäydytään vain nyt pitkään ainoana oikeana vallalla olleeseen, samurailuokalta perittyyn jäykkään pukeutumistapaan, kimonokulttuuri tuskin jaksaa pinnistellä hengissä edes ensi vuosisadalle asti.

Jossain aiemmassa viestissä mainittiin marikankaista valmistetut gaktit eli saamenpuvut. Ne, kuten muutkin moderneista materiaaleista valmistetut perinneasut, ovat mielestäni elävää perinnettä parhaimmillaan. Samaa ajatusmaailmaa edustavat monet Facebookin Amerikan alkuperäiskansojen perinteitä esittelevät ryhmät: löytyy neonvärejä, led-valoilla koristeltuja asuja pimeässä tanssimiseen, on Hello Kitty, Disney-, sci-fi-, fantasia- ja ties mitä muita kuoseja, kaikkea mahdollista jonka pukujen käyttäjät kokevat omakseen ja omaa persoonaansa kuvaavaksi, vaikka pukujen perusmalli on aina perinteinen. Yksi hienoimmista viime aikoina näkemistäni asuista (tai regalioista kuten niitä ryhmissä kutsutaan) oli varhaismurkkuikäisen tytön huivitanssiasu, joka oli väritykseltään keltamusta ja jonka jokainen koriste - niitä oli monta perinteiseen tapaan asemoituina ja ryhmiteltyinä mokkasiineista hiuksiin asti - oli pieni Batman-merkki.

Olen itse haaveillut muinaispuvusta parikymppisestä asti, mutta nyt mietin, etten ehkä kuitenkaan haluaisi "oikeaoppista", jotain hautalöytöpukua uskollisesti replikoivaa pukua. Sen sijaan voisi olla paljon motivoivampaa tehdä ihan oma uniikki puku muinaispuvun mallilla mutta omaan makuun ja persoonaan parhaiten sopivista nykyajan materiaaleista ja itseä miellyttävillä koruilla kiinnitettynä. Eivät muinaissuomalaisetkaan takertuneet yhteen ainoaan tapaan pukeutua, vaan muoti eli ajan mukana silloinkin. Miksei siis 2020-luvun ihminen yhdistäisi menneisyydelle kumartavassa puvussaan perinteitä ja nykyaikaa, vanhoja tapoja ja omaa persoonaansa?

Aloin kotona vietetyn hiihtoloman aikaan työstää itselleni viikinkityylistä ”esiliinapukua” (apron dress). Mallihan eroaa suomalaisista muinaispuvuista etenkin siinä, että siinä on selvät olkaimet, joilla tuubimainen mekko kiinnitetään ja mekko kulkee kainaloiden alta, kun muinaispuvuissa kangas on kiinnitetty olkapäiltä. Jäin kuitenkin miettimään, että käytettiinköhän tämäntyyppisiä esiliinamekkoja lainkaan Suomessa? Itse olen kuvitellut, että esim. ruotsinkieliset suomalaiset ovat osin viikinkien jälkeläisiä. Toki nykyisinhän viikinki mielletään usein enemmän ammatiksi, ja Skandinavian muinaiskulttuurista käytetään nimitystä ”Norse” ainakin englanniksi.

Tekstiilit toki säilyvät heikosti Suomen happamassa maaperässä, mutta tähänastiset löydöt eivät käsittääkseni tue ajatusta esiliinamekosta Suomen alueen rautakautisena asusteena. Esihistorian kuva tietysti muuttuu jatkuvasti tutkimuksen edistyessä, ja olen nähnyt skandimekoistakin jo aiempia suoria tuubeja tyköistuvampia rekonstruktioita, mutta suomimekot ovat ilmeisesti pysyneet toistaiseksi linjalla "taitettu ja vartalon ympäri kiedottu, soljilla ja vyöllä kiinnitetty suorakulmion muotoinen kangas".

Isilmírë sanoi:

Tekstiilit toki säilyvät heikosti Suomen happamassa maaperässä, mutta tähänastiset löydöt eivät käsittääkseni tue ajatusta esiliinamekosta Suomen alueen rautakautisena asusteena. Toki esihistorian kuva muuttuu jatkuvasti tutkimuksen edistyessä, ja olen nähnyt skandimekoistakin jo aiempia suoria tuubeja tyköistuvampia rekonstruktioita, mutta suomimekot ovat ilmeisesti pysyneet toistaiseksi linjalla "taitettu ja vartalon ympäri kiedottu, soljilla ja vyöllä kiinnitetty suorakulmion muotoinen kangas".

Click to expand...

Tässä on toki positiivista se, että nämä suomalaiset muinaispuvut ovat periaatteessa yksinkertaisia tehdä. Mulla on yksi tällainen muinaispukuhenkinen fantasia-asu, jonka tein Helsingin Worldcomiin. Siinä on päällysosan istuvuudessa aikamoisia ongelmia, mutta saattaa olla, että aito villa toimisi paremmin. (Omani on raakasilkkiä, köh, köh .
Tuosta historiallisesta aspektista mietin, että eikö niitä skandeja sitten levittynyt Pohjanmaalle jo viikinkiaikaan, mutta ilmeisesti historian tutkimuksen mukaan ruotsinkieliset muuttivat ainakin laajemmin Suomeen vasta ristiretkiaikaan.