Peruskontulainen juhla

Saatesanat: Seuraava kilpailurunoni edustaa peruskontulaista sielunmaisemaa ja taidekäsitystä. Halusin välttää yhtäältä postmodernin elitismin ja toisaalta sortumisen kansallisromanttiseen retroiluun. Tuloksena on tämän päivän peruskontulaista toivottavasti miellyttävä runo ilman ulkoa pakotettua mittaa tai loppusointua.

Työmetodina on käytetty kahvin voimalla ylläpidettyä aamuyön tajunnanvirtaa.

Peruskontulainen juhla

Laulaa juhlapuussa punatulkut
Ja taivasta kohti nousevat raketit

On syntymäpäivät Frodolla ja Bilbolla
Mitä tekeekään vanha poikamies omaisuudellaan?

Ei ruuissa säästellä voita tai kermaa
Nielevätkö hobittineidot liikaa?

Paistuu vartaassa possu ja mulli
Mutta maistuiko Bilbolle matkoillaan cram?

Juhlaväki jaksaa syödä ja hillua
Vaan antaako Ruusa Samille tanssin?

Pian nousee Bilbo esiin vapinoin
Ei poikamiestä vietelty maalaisidylliin

Puheellaan nostattaa poskille punan
Housuistaan kaivaa kouraansa sormuksen

Välähdykseen katoaa illan pomo
Kaikki virkkoo "Olipa siinä temppu!"

On hobittivieraiden ilmeet nuivat
Vaikka Gandalf piilosta heitti taian

Lähtee kääpiöretkelle Bilbo päästä Repun
Liekö puhtaaksi jynssäävät tämän mithrilpanssarin?

Jätti jälkeensä Sormuksen paperikuorissa
Viekö kohtalo Frodon käymään matkaan?

Voi lukija miettiä arvoitusta montaa
Oisko runoilijan päässä paljon kunnianhimoa?

Tulee mieleen Junnu Vainion Suomi-Ruotsi. Pidän kyllä tällaisista sanaleikeistä, mutta pakko myöntää että näin aamusta en välttämättä olisi halunnut törmätä ensimmäiseki ajatusteni manipulointiin. Tosin en voi syyttää kuin itseäni sillä minuahan varoitettiin Enkä voi edes syyttää kirjoittajaa koska omat aivonihan sen tekevät (vaikkakin se tässä tapauksessa olikin selvästi kirjoittajan tavoite).

Sanotaanko että olen sen verran tylsä ja huumorintajuton että jossain muussa yhteydessä tämä olisi varmasti minusta hauska, mutta jostain syystä en halua yhdistää tällaista huumoria Keski-Maahan (vaikka sitä sielläkin epäilemättä esiintyisi. Sitä ei vain meille kerrota). En esimerkiksi halua lukea kirjaa Loru sorbusten herrasta, koska todennäköisesti se vain ärsyttäisi minua. Ja silti sekä tämä runo että äsken mainittu kirja ovat molemmat omalla tavallaan minusta arvostettavaa taidetta. Arvostan sen olemassaoloa, mutta en halua itse tutustua siihen. Ristiriitaista. Näin siinä käy kun omat mieltymykset ja käsitys taiteesta menevät solmuun. Ettäs kehtaat Kointähti sekoittaa pienen lohikäärmeen pään tällä tavalla

Häh? Mitä minä muka tein? *Viheltelee, pyörittelee peukaloitaan ja katselee viattomasti yläviistoon*