Pidättekö animaatioista?

  • Keskustelun aloittaja Ankeuttaja
  • Aloitettu
A

Ankeuttaja

Vieras
Minä pidän. Saattaa toki johtua siitä, että en ole koskaan kasvanut aikuiseksi. Tai ainakin eräs teini totesi tietokoneeni taustakuvan sopivan 8-vuotiaalle tytölle, mutta ei minulle.

Mutta asiaan, itse olen törmännyt useisiin animaatiohin, jotka paitsi ovat juuri sitä viihdyttävää arkipakoa, jota viihteeltä etsin, myös omaavat sen verran ajatuksia tai ainakin niitä herättäviä ituja, että pureskeltavaakin saa. Toki minulle kelpaa myöskin pelkkä viihdyttävä viihde. Elokuvareissuihin tänä vuonna tulee kuulumaan Itse Ilkimys 3 ja Autot 3.

Omat suosikkini:
1) Phineas ja Ferb. Tämä sarja tuntuu olevan sellainen, että siitä joko pitää tosi paljon tai sitten ei tajua mikä siinä muka on niin hyvää, "juonikin kun on aina ihan sama". Vielä en ole törmännyt yhteenkään "ihan ok" mielipiteeseen. Omaan huumorintajuuni kolahtaa todella kovaa.

2) Avatar the Last Airbender. Tästä saa irti vaikka mitä. Uudempi versio (Legend of Korra) on sitten mielestäni väkisin "isompaan makuun" väännetty eikä siksi oikein toimi.

3) Star Wars Rebels ja Clone Wars (uudempi). Kivaa katsottavaa, 'nuff said.

4) Itse Ilkimys + minionit. :D Itse Ilkimyksen näkemisen jälkeen olen aina kuvitellut Jawojen kaapujen alta löytyvän minionien kaltaisia käveleviä juustonaksuja.

5) G1 Transformers. Kyllä, juuri se lelumainokseksi halvalla tehty alkuperäinen sarja, joka ei juuri juonikuvioilla voi kehua. Silti siinä ovat ne robotit juuri oikean näköisiä.

6) Zoids. Animea en ole juuri harrastanut, mutta tämä vanhus kelpaa. Koska: dinosaurusrobotteja. Nam.

7) Vanhat maantiekiitäjät. (Syö Jaskan kuppilassa)

8) Wanhat Akun, Mikin ja Hessun yhteisseikkailut.

9) Wanha vaaleanpunainen pantteri.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon käyttäjä:
Pidänkö? Johan nyt toki. Ikävuosistani huolimatta... tai oikeastaan juuri Ikävuosistani johtuen. ;)

Lapsuudessa syttynyt animaatioihastus ei ole kadonnut, mutta jonkun verran se on kaventunut ja kohdentunut. Enää ei tule niinkään katsottua lapsille tarkoitettuja jokaviikkoisia "perusanimaatioita" vaan enemmänkin vanhoja "klassikoita" ja pidempiä animaatioleffoja. Ohessa muutamia omia suosikkejani:
- Hayao Miyazakin leffat (vastikään TV:stäkin tuli kaksi: "Porco Rosso" ja "Tuuli nousee")
- Nikke Knatterton (on se vaan niin legendaarinen, onneksi kaikki jaksot löytyvät DVD:ltä)
- Disneyn vanhat lyhhärit (Aku, Mikki, Hessu, Pluto)
- Vaaleanpunainen pantteri (juuri ne vanhat, ei uudemmat)
- Olipa kerran ihminen (joka katsomiskerralla yhtä kiehtova sarja)
- Itse Ilkimys (1 osa oli varsin mainio animaatiopala)

Sitten joitakin "uudempia" (tarkoittaa kaikkia 90-luvun alun jälkeen tulleita :grin: ) sarjoja joita on tullut katseltua:
- Pokemon -alkuperäinen sarja (tunnustan; katsoin tätä. Silkasta tieteellisestä mielenkiinnosta, tottakai.)
- He-Man and the Masters of the Universe (mielestäni ihan hyvä vuoden 2002 lämmitys 80-luvun alkuperäisestä)
- Star Wars: Clone Wars (uudempi)

Ja samaa mieltä olen Ankeuttajan kanssa. Kyllä ne Transformersit ovat robotin näköisiä juuri tuossa G1-sarjassa. Ja ZOIDS... keräsin lapsena näitä hirmulisko- ja muita hirviörobottileluja ja ne olivat tosi kova sana. Tuota animesarjaa en ole kuitenkaan nähnyt. Pitäisiköhän paikata puute sivistyksessä?
 
Peräti yksi siis pitää. Mukava huomata, että joku muukin pitää alkuperäisistä transformereista. Säälittävä nörtti kun olen, olen hommannut paitsi kaikki G1 tuotantokaudet ynnä sen elokuvan, niin myös nk. Takara-sarjan, joka julkaistiin alunperin vain Japanissa. Sitä en tosin ole katsonut vielä kokonaan.

MUOKS: ainoa vika noissa on, että niissä ei ole suomenkielistä tekstitystä, joten ei voi oikein jakaa niitä 11 vuotiaan jälkikasvun kanssa.

Zoideja löytyy takanreunalta vieläkin. Mielelläni hommaisin niitä lisää, mutta kiitos rahtimaksujen ja Suomen #¤%&"!! tulli- ja ALV käytännön paisuu jokaisen härvelin hinta kaksin- kolminkertaiseksi. Mur. Gojulas the Ogre olisi niin namia. Nyyh!

Vanhoista jäi mainitsematta Scooby Doo, josta en osaa selittää miksi se on mielestäni hauska. Kaiken lisäksi se ei edes kuulu "lapsena" katseltuihin, vaan pääsin siihen ensimmäistä kertaa käsiksi 25 vuotiaana Cartoon Networkin kautta.
 
- Pokemon -alkuperäinen sarja (tunnustan; katsoin tätä. Silkasta tieteellisestä mielenkiinnosta, tottakai.)

Minä katson uusimpia poksuja kuopuksen kanssa aina kun ehdin ihan silkasta katsomisen ilosta. Tietysti siihen vaikuttaa osaltaan se, että kun on veivannut pelit läpi, anime antaa lisäsyvyyttä jo tuttuun maailmaan. Lisäksi Y on tähänastisista peleistä lempparini, ja Netflix pyörittää animesta parhaillaan kautta XYZ.

Esikoisen kanssa katsoin aikoinaan Kim Possiblea, joka oli omalla tavallaan todella hauska ja viihdyttävä. Melkein-supertyttö, joka kamppailee menestyksekkäästi kaikenlaisia arkkiroistoja ja hulluja tiedemiehiä vastaan samalla kun suorittaa oppivelvollisuuttaan, on aika hauska idea, ja toteutus oli sekä visuaalisesti että huumorin puolesta hyvä.

Phineas ja Ferb tuli myös tutuksi esikoisen kanssa, mutta minun kävi aina kauheasti sääliksi isosiskoa, joka ei koskaan kyennyt todistamaan vanhemmilleen nerokkaiden pikkuveljiensä kolttosia, ja sarjan hullu tiedemies oli tehty minun makuuni liian naurettavaksi. Nokkaeläin Perry oli toisaalta niin hauska hahmo, että se pelasti paljon. Varsinkin viattoman lemmikkieläimen roolia esittäessään =D

Meillä on hyllyssä kasoittain Disneyn ja Ghiblin piirrettyjä, joista varsinkin viimeksimainituista tykkään melkein kaikista, jotka vain olen nähnyt. Aaltojen kuohu on kai ainoa, joka oli mielestäni tylsä. Disneyn teoksista tykkään erityisesti Mulanista ja Bravesta.

Dreamworksin Kungfu Pandat ovat ihan loistavia, samoin koko sarja Shrek-elokuvia.

Tykkään toisinaan myös nostalgioida Sailor Moonin parissa, mutta en tähän mennessä ole jaksanut taikatyttöilyä sen isompina annoksina kuin että olen päässyt kauden 2 melkein loppuun. Sen sijaan viiltävän hieno Samurai Champloo on tullut katsottua jo kahdesti, ja pidän sen visusti hyllyssäni, koska haluan katsoa sen vielä monta kertaa.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä mainitsen maanmainio tv-sarjan My Little Pony - Friendship is Magic. Osaltaan viehtymykseeni vaikuttaa se, että olin pienenä suuri MLP-fani ja katsoin silmät kiiluen muutamaa ponivideotani uudelleen ja uudelleen. Nostalgiaa siis. Uusi sarja on kuitenkin todellakin uusi ja erilainen ja kerrassaan loistava ilman mitään lapsuudenhuuruisia muisteluitakin. Ponit ovat saaneet wanhaan hempeilyyn verrattuna todella vahvat ja loistavat luonteet, ja tarinoiden juonet ovat paljon moniulotteisempia kuin 80-lukuisella söpöilyaikakaudella. Tykkään myös siitä, että nykyiset ponit seikkailevat keskenään, ilman mukana roikkuvia ihmislapsia, ja niiden keskinäiset suhteet ovat inhimillisen monimutkaisia entiseen "ollaan kaikki söpösti kavereita" -meininkiin verrattuna. Ponit ovat aikuistuneet =)
 
No onhan meitä täällä nyt jo ainakin kolme.:grin:
Ilmeisesti erilaisista piirroselokuvista ja animaatioista on ollut täällä ennenkin puhetta, joten kaikki eivät ehkä viitsi kommentoida uudelleen. Minullehan kaikki on täällä uutta.

Scooby Doo on muuten minullekin vasta vanhemman iän tuttu. Sarjahan on saanut alkunsa jo vuonna 1969 mutta minä katselin Velman, Shaggyn, Freddien ja Daphnen (ja Scoobyn tietty) seikkailuja ensi kertaa vasta selkeästi yli kolmekymppisenä. Itse sarja ei kylläkään iskenyt niin kovaa vaikka ihan hauskaa katsottavaa välillä olikin.

Aikoinaan (siis 80-luvulla) se ylivertainen animaatioiden lähde oli muuten Sky Channel ja siellä ohjelma nimeltä Fun Factory. Kuka muistaa? Sitä penskana tapitettiin tuntikausia niin että äidin hermo oli loppua. Siellä ensi kertaa näin Transformersitkin. Ei tuolloin ollut englannin taito sitä kaikkein parasta mutta ei se katsomista haitannut ja kuvathan ne kertoivat tarinaa.

Sieltä muistuukin mieleen yksi parhaista sarjoista eli Inspector Gadget. Olen sitä myöhemminkin jonkun verran katsellut ja vaikka oma ikääntyminen on hiukan sarjaan vaikuttanut niin olisi kyllä kiva omistaa se DVD:llä.

Disneyn leffoista sen verran, että pidän monista hyvinkin paljon. Siis niistä "oikeista animaatioista" ennen 3D-animaation yleistymistä. Kaunotar ja Hirviö on yksi suurimmista suosikeistani. No, on esim. Frozen tullut katsottua eikä se lainkaan huono ollut.

Off topic: Zoidsit joita minä keräsin olivat niitä "Original European Release" malleja 80-luvulla. Niillähän oli oma, UK Zoids sarjakuvaan perustuva tarina (ja nimet), jotka eroavat kait aika merkittävästi japanilaisten omista (ja animesta). Ne jäivät kuitenkin minulle niiksi "oikeiksi" Zoidseiksi. Suomessa niitä oli myynnissä jotain 40+ erilaista, joista sain hankittua 18. Joukossa jopa 3 "isoa" eli Zoidzilla, Redhorn ja Mammoth.
 
Kyllähän nuo lapsuuden animaatiot ovat jääneet ihan hyvin kutkuttamaan, eikä tapa katsella piirrettyä jälkeä ole jäänyt senkään jälkeen paitsioon. Se täytyy kuitenkin todeta, että Disneyn musikaaliosuuksia sisältävät elokuvat vieroksuttivat minua pienenä. Kenties se johtui niiden kohtausten "erärealistisuudesta", kenties siitä että tunteiden näyttäminen revitellen tuntui vieraalta, mutta niin tai näin, en ole vieläkään katsonut läheskään kaikkea Disneyn tarjontaa. Esimerkiksi 90-luvun tarjonnasta osaan heittämällä sanoa nähneeni ainoastaan Aladdinin, Leijonakuninkaan ja Mulanin. Ehkä joku muukin tullut nähtyä, mutta ei vaan nouse mieleen. Pixar-tuotanto on paremmin tiedossa kuin perinteisemmät Disney-animaatiot.

Lapsuusaikojen piirretyissä on myös se, että niistä muistaa paljon paremmin niiden teemamusiikit kuin itse sarjojen sisällön. Matka maailman ympäri 80 päivässä, Ankronikka, Tiku ja Taku, Alfred J. Kwak, Taotao... kaikilla sama tarina, että mitään itse sarjoista ei muista, mutta teemat kyllä lähtee rallattamaan päässä.

Olipa kerran ihminen oli kyllä sellainen tapaus, että se jäi päähän. Sitä myöten tuli vähän vanhemmalla iällä tutustuttua muihinkin saman sarjan osiin, tosin jotenkin nuo ihan uusimmat vieroksuttavat tyyliltään, ja toisaalta taas ensimmäinen sarja eli Olipa kerran avaruus on jotenkin vieroksuttava myöskin. Ehkä joskus pitäisi vielä antaa "kunnon tsäänssi" niillekin.

Sitten on toki tuo japanilaisten anime. Ghibli on itsestäänselvyys oikeastaan, ne on hyviä. Kauhean innokas animen katsoja en kyllä sitten muuten ole. Löytyy ne jotkut sarjat joista on tykännyt ja nauttinut, mutta jotenkin semmoista villitystä ei ole syntynyt, että olisi ihan pakko saada lisäälisäälisää. Tuorein anime, jonka olen katsonut, on One Punch Man. Ja se on kyllä hyvä. Ikisuosikikseni on muotoutunut Azumanga Daioh. Olen varastanut siitä sarjasta tipan omaa nykyistä huumorintajuani.
 
Phineas ja Ferb tuli myös tutuksi esikoisen kanssa, mutta minun kävi aina kauheasti sääliksi isosiskoa, joka ei koskaan kyennyt todistamaan vanhemmilleen nerokkaiden pikkuveljiensä kolttosia, ja sarjan hullu tiedemies oli tehty minun makuuni liian naurettavaksi. Nokkaeläin Perry oli toisaalta niin hauska hahmo, että se pelasti paljon. Varsinkin viattoman lemmikkieläimen roolia esittäessään =D
<Doofenshmirtz ääni> Hei! Minä olen paha, en hullu!</Doofenshmirtz ääni>
Makuasioita ja silleen, mutta Doofenshmirtz (Tollontyö) kehittyi todella paljon kausien 1. - 4. välillä ja (en olisi uskonut, että joskus sanon jotain tällaista) hänen ja Perryn "Frenemy" suhde on jotain käsittämättömän kutkuttavaa.

Isosisko taas ei saa mitään sympatiaa. Candace on malliesimerkki rautakangen alakautta nielaisseista kontrollifriikeistä, joita en voi sietää elävässä olemassa (elämää kun ei ole). Varsinkaan kun pikkuveljet eivät edes tee mitään väärää, vaan ovat luovia.
Dreamworksin Kungfu Pandat ovat ihan loistavia, samoin koko sarja Shrek-elokuvia.

Nämä! "Se oli mun.., nyrkki." Parhautta. Ja jos joku vihaa tuota sanaa, aina parempi. :)

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä mainitsen maanmainio tv-sarjan My Little Pony - Friendship is Magic.)
Kuulut sitten pikkusiskoni kanssa samaan kastiin.
 
Aikoinaan (siis 80-luvulla) se ylivertainen animaatioiden lähde oli muuten Sky Channel ja siellä ohjelma nimeltä Fun Factory. Kuka muistaa? Sitä penskana tapitettiin tuntikausia niin että äidin hermo oli loppua. Siellä ensi kertaa näin Transformersitkin. Ei tuolloin ollut englannin taito sitä kaikkein parasta mutta ei se katsomista haitannut ja kuvathan ne kertoivat tarinaa.
Jepjep! Tosin en kuulunut niihin etuoikeutettuihin, joilla olisi ollut taivaskanava kotona. Kaverille piti mennä. Nyyh! Säälikää mua. Oli ankea lapsuus ja se vaan ankeutui ja niin syntyi ankeuttaja. Byää.
13-vuotiaana osasin enklantia sen verran hyvin, ettei seuraaminen tuottanut vaikeuksia. :) Roolipelaaja ja silleen.

Sieltä muistuukin mieleen yksi parhaista sarjoista eli Inspector Gadget. Olen sitä myöhemminkin jonkun verran katsellut ja vaikka oma ikääntyminen on hiukan sarjaan vaikuttanut niin olisi kyllä kiva omistaa se DVD:llä.
Oijoi! Namia! Miten tuo pääsikin unohtumaan... Pitääkin muistaa hommata nuo jostain alkukielellä. Inspector Gadgetin ääni muten muistuttaa hämmästyttävän paljon Maxwell Smartin ääntä, nyt kun asiaa ajattelee ja muistelee. Sattuma?

Off topic: Zoidsit joita minä keräsin olivat niitä "Original European Release" malleja 80-luvulla. Niillähän oli oma, UK Zoids sarjakuvaan perustuva tarina (ja nimet), jotka eroavat kait aika merkittävästi japanilaisten omista (ja animesta). Ne jäivät kuitenkin minulle niiksi "oikeiksi" Zoidseiksi. Suomessa niitä oli myynnissä jotain 40+ erilaista, joista sain hankittua 18. Joukossa jopa 3 "isoa" eli Zoidzilla, Redhorn ja Mammoth.

Eurooppalaisilla Zoideilla olikin ihan eri taustatarina, kuin Japanilaisilla. Niistä julkaistiin Spider Manissa ihan omaa sarjakuvaa. Zoids 2:n oli tarkoitus jatkaa sitä, mutta TOMY:n tehdas Englannissa paloi ja homma kuivui siihen. Japanilainen tarinahan oli alunperin ainoastaan niiden laatikoiden taakse pätkissä painettuna. Se Animesarja on jotain muuta. Vaikka tapahtuukin samalla planeetalla niin sitä on yksinkertaistettu ja sokerikuorrutettu. Esim. Dark Zoideja ei ole ollenkaan mukana, ainoastaan Guylos imperiumin nimi on siirretty Zenebas imperiumin nimen tilalle. No, seuraava sarja olikin sitten perinteinen jaappanilainen "tehdäänpä tästä taistelulaji" sarja, jossa Zoidijoukkueet kisailevat keskenään sodanomaisessa rinnakkaiselossa. Sitä en ole katsonut. Olisi kiva, jos joku tekisi kunnon animaation siitä alkuperäisestä stoorista.
 
Olipa kerran ihminen oli kyllä sellainen tapaus, että se jäi päähän. Sitä myöten tuli vähän vanhemmalla iällä tutustuttua muihinkin saman sarjan osiin, tosin jotenkin nuo ihan uusimmat vieroksuttavat tyyliltään, ja toisaalta taas ensimmäinen sarja eli Olipa kerran avaruus on jotenkin vieroksuttava myöskin. Ehkä joskus pitäisi vielä antaa "kunnon tsäänssi" niillekin.
Olipa Kerran Avaruus löytynee vielä jostain alelaarista halwalla. Vanhempi poika on katsonut sen läpi miljoona kertaa ihan teini-ikäisenä. Itse pidin siitä kohtuullisen paljon, lähinnä hienojen avaruusalusten takia. Mistähän muuten johtuu, että pahiksilla on aina hienoimmat härvelit?

Sitten on toki tuo japanilaisten anime. Ghibli on itsestäänselvyys oikeastaan, ne on hyviä. Kauhean innokas animen katsoja en kyllä sitten muuten ole. Löytyy ne jotkut sarjat joista on tykännyt ja nauttinut, mutta jotenkin semmoista villitystä ei ole syntynyt, että olisi ihan pakko saada lisäälisäälisää. Tuorein anime, jonka olen katsonut, on One Punch Man. Ja se on kyllä hyvä. Ikisuosikikseni on muotoutunut Azumanga Daioh. Olen varastanut siitä sarjasta tipan omaa nykyistä huumorintajuani.

Animeen suhtaudun ristiriitaisesti. Toisaalta sieltä löytyy vaikka mitä, toisaalta minun on vaikea päästä yli siitä keijusilmäisestä piirrostyylistä, joka ei vaan iske. Ghibli tuntuu olevan kulttimaineessa, joten se vahvistaa käsitystäni että kultturellit kulttijutut eivät minuun vaan iske. Totoro ynnä Kiki on tullut nähtyä ja molemmat jättivät kylmäksi, ei mitään tunteita kumpaankaan suuntaan. Lienen karmea ja kulttuurielinkelvoton juntti.
 
Kun kerran aloin avautumaan, niin yksi sarja pitää vielä lisätä: Madagaskarin Pingviinit. Yltää lähes Phineasin ja Febin tasolle omalla arvoasteikolla. Ottaa suunnattomasti päähän, että Kikkelodon (kuten Disney) ei suostu julkaisemaan tuotantokausibokseja. Mur.
 
Inspector Gadgetin ääni muten muistuttaa hämmästyttävän paljon Maxwell Smartin ääntä, nyt kun asiaa ajattelee ja muistelee. Sattuma

Eipä ole sattumaa sillä Don Adams, mies Maxwell Smartin takana, ääninäytteli Inspector Gadgetiä. Hahmotkin ovat samankaltaisia, joka ei liene sattumaa sekään . Myös Gadgetin nemesiksen, Dr. Claw:n nimi voi olla kumarrus "Get Smartille" sillä eräässä sen jaksossa esiintyi "Claw" niminen KAOS agentti. :)

Olipa Kerran Avaruus -sarja tuli aikanaan hankittua kummipojalle mutta se olisi pitänyt hankkia myös itselle. :cry: Jos niitä vielä laareissa pyörii niin täytyykin katsella. Löytyy kai sitä netistäkin tilattavaksi.

Mistähän muuten johtuu, että pahiksilla on aina hienoimmat härvelit?

Ihan totta!
 
@Ankeuttaja Jos haluat astetta rajumman Ghiblin, niin katso Tulikärpästen hauta. Luulisi että se iskee jo vähän ankeaankin sydämeen :) Kiki ei ole omiakaan suosikkejani, mutta Totorossa iskee se lapsuuden hömelöys. Muutoin ykkösenä pyörähtelee varmaankin Henkien kätkemä, vaikka senkään juonikulku ei ole ehkä ihan niin timanttinen; loppu tuntui varsinkin ensimmäisellä katselukerralla hieman kiirehdityltä. Toisaalta, jos elokuva saa tunteen sellaiseksi että sen maailmaa haluaisi nähdä enemmän, niin ehkä jotain on tehty oikein. Sitten myös Ghibli-aikoja edeltävä Castle of Cagliostro on ollut itselleni mieleen.
 
Tulikärpästen hauta ei imo ole raju vaan sydäntäraastavan surullinen ja toivoton tarina. Tosi hieno kyllä, hankin sen ensikatselun jälkeen asap omaan hyllyyn heti vesiputousitkusta toivuttuani. En vain ole kestänyt katsoa sitä toista kertaa.

Prinsessa Mononokessakin on vähän enemmän potkua kuin Ghiblin pienten lasten leffoissa, joihin Totoro ja Kiki kuuluvat (itse kyllä tykkään kovasti myös niistä, samoin Ponyosta, joka sekin on selkeästi lapsille suunnattu). Porco Rossokin on aikuisempi tarina, olkoonkin, että päähenkilö on vähän absurdi otus. Myös Diana Wynne Jonesin kirja Liikkuva linna on kääntynyt hienosti animeksi Ghiblin studion käsittelyssä.
 
Last edited:
Raju on ehkä yleisesti huono sana kuvaamaan elokuvaa, mutta henkisellä tasolla se iskee aika rajulla otteella. Minulla on Tulikärpästen haudasta enkku-DVD ja suomi-DVD. Kumpaakaan en ole katsonut. Yli kymmenen vuotta siitä kun elokuvan näin ja en vieläkään ole sulanut ajatukselle yrittää katsoa se uudelleen.
 
Castle of Cagliostro on vain yksittäinen leffa koko siitä Lupin III kaanonista, mikä käsittää kymmeniä elokuvia tai tv-spesiaaleja ja useamman animesarjankin. Lupinien luulisi kelpaavan hyvin myös varttuneempaan makuun, koska niissä kehitellään yleensä vaikka mitä monimutkaisia juonia erilaisten aarteiden varastamiseen ja missään tavallisissa toimintaleffoissakaan ei ole niin viihdyttäviä takaa-ajokohtauksia, kuin Lupin III elokuvissa.
Ghiblit on jo mainittu, mutta on olemassa yksi muukin anime-ohjaaja, joka tekee lähes yhtä huikeaa jälkeä, eli Makoto Shinkai. Hänen uusin elokuvansa tuli joihinkin teattereihin vasta täällä suomessakin. En ole ehtinyt sitä vielä näkemään, mutta tykkään tyypin tyylistä, koska kaikissa hänen elokuvissaan on ollut yleensä valtavan kauniita maisemia.

Threadissa on jo listattu paljon eri piirrossarjoja, 3D-animaatioita ja muuta mielenkiintoista, joten yritän keksiä jotain semmoisia joita ei ole taidettu vielä mainita. Alkuun vaikka joitakin 80-luvun sarjoja mitkä näin lapsena YLE:n kanavilta suurinpiirtein samoihin aikoihin kuin Alfred J Kwakit ja muut paremmin tunnetut hittisarjat.

Kallen kiipeilypuu
Leikkitiikeri Luukas (Tygtigern Lukas)
Peukaloisen Retket
Tarinatuokio (Janosch's Traumstunde)
Tohtori Sykerö

Yksi aika kiehtova piirroselokuva oli 70-luvun alussa tehty scifipiirretty "Kielletty planeetta" mikä jätti kaikessa outoudessaan niin syvän vaikutuksen, että näin siihen liittyviä unia aina silloin tällöin lähes koko lapsuuteni ajan.
Vanhoista hyvistä nukkeanimaatioista voisi mainita ainakin Kaislikossa suhisee ja Myrskylinnut sarjat, sekä Pat & Mat lyhärit pikku kakkosessa, mutta oli siellä myös toinenkin lyhyemmäksi jäänyt sarja minkä visuaalisesta tyylistä tykkäsin tosi paljon, eli Romu-Nisse ja hänen ystävänsä.
Myös 1988 valmistunut stop motion animaatio Alice oli suorastaan tajunnanräjäyttävä kokemus kaikessa surrealistisuudessaan, kun se tuli telkkarista joskus 90-luvulla. Toinen oikein omaperäisen tyylinen nukkeanimaatioelokuva oli Tumma kristalli.

Ysärisarjoista jäivät mieleen etenkin nämä:

Beavis and Butt-head
Cow and Chicken
Daria
Dexters Laboratory
Kaukametsän pakolaiset
Oggi ja torakat
Ren & Stimpy
Simpsonit
Tehotytöt
The Maxx

90-luvun piirroselokuvien parhaimmistoa on mielestäni Painajainen ennen joulua ja myös ensimmäiset Wallace & Gromit elokuvat tulivat silloin ja olen ollut kova fani heti alkuhetkistä lähtien. Sen vuosikymmenen lopullakin tuli yksi oikein hyvä piirrosleffa, eli Rautajätti.
2000-luvun puolella tulleista piirrossarjoista voisi mainita ainakin Samurai Jackin, Futuraman, Paavo Pesusienen ja Rick & Mortyn, mutta en ole enää kovin aktiivisesti seurannut länsimaisia sarjoja, koska aloin tykkäämään jo enemmän animesta ja siellä tuotetaan niin paljon eri sarjoja, ettei edes ehtisi katsomaan kaikkea minkä haluaisi.

Paljon hyviä yksittäisiä elokuvia toki löytyy täältäkin ja olen katsellut varmaan suurimman osan kaikista Pixarin, Dreamworksin ja muiden isompien studioiden leffoista, mutta ne ovat yleensä jo niin tunnettuja, etten viitsi käydä mitään listoja laatimaan. Tähän loppuun vain muutama hieman aikuisempaan makuun suunnattu animaatioelokuva joista tykkäsin erityisen paljon.

Bellevillen kolmoset
Illusionisti
Fantastic Mr. Fox
Mary and Max
 
Last edited:
Heh, eräs henkilö väitti kauan sitten, että Daria on allekirjoittaneen naispuolinen vastine. Mene ja tiedä. Dexter's Laboratory ynnä tehotytöt eivät taas koskaan ole kolahtaneet.

Ja lisää: Gravity Fallsiin olisi mukava tutustua, vaikka en sen piirrostyylistä pidäkään, mutta se loppui jo.
 
...tehotytöt eivät taas koskaan ole kolahtaneet

Meikäläinen katseli myös tehotyttöjä (ei sitä uutta versiota) ja vaikka se ei nyt varsinaisesti "kolahtanut" niin kyllä se ajanvietteenä meni. Lähinnä kumminkin muutaman kiinnostavan pahiksen ja hömelöpormestarin toilailujen takia. Eihän nyt kukaan voita esimerkiksi Mojo Jojoa. :grin:

 
Monelle milleniaaleille tuntemattoman Sky Channelin aikaisen DJ Kat Show'n voittanutta ei ole; siinä tai vastaavaan aikaan muina päivinä näytettiin kaikki parhaat piirretyt — jotka olivat kaiken lisäksi tuolloin, pikkuliikkeiden ja VHS-kasettien aikana ennen YouTubea muutenkin todellisia harvinaisuuksia saada silmiensä eteen. Vankkumaton mielipiteenihän on, että jopa "namedroppailuun" turvautumattakin on helppo (hyvämuististen yli 30-vuotiaiden) havaita monen 80-luvun sarjan olleen mahdollisessa partiopoikamaisuudessaankin etevän eeppisiä ja liikuttavia kokonaisuuksia, joista ei voi puhua monen nykyisin tarjotun naamanvääntelyn ja huomiokyvyn kehityshaitan kanssa edes samana päivänä. (Vaikka nykyisestä massasta erottuvat toki helpommin kaikki harvat juonellisesti jne. lapsia aliarvioimattomammat panostukset!)
 
Last edited:
Jep, Fun Factory viikonloppuaamuisin ja DJ Kat Show arkiaamuisin. Molemmat näyttivät paljon samoja piirrettyjä sarjoja.

Koulunkäynti tosin "häiritsi" DJ Kat Show:n katselua ellei sattunut niin hyvin, että oli vasta kymmeneksi (tai jopa yhdeksitoista) meno. Taisi se sama lähetys kyllä tulla iltapäivisinkin mutta meillä oli kotona sen verran tiukat "TV:n katselumääräykset", että arkena ei semmoiseen saanut tuhlata tuntikausia. Niinpä DJ oli vähän sellaista "salakatselua" aamuisin kun vanhemmat olivat jo töissä. :p
 
Avatar the Last Airbender on vaan sellainen "lastensarja", että sitä on pakko suositella uudelleen. Siis nimenomaan sitä animaatiosarjaa, siitä tehty elokuva on karmea. Ko. sarjaa on sitten vielä jatkettu muutamalla Dark Horsen tuottamalla sarjakuvakirjalla, itse asiassa viides kovakantinen ilmestyy syksyllä. Sitä odotellessa hommaan se neljännen. :grin:
 
Ylös