Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Pitkästä aikaa taas olen kuunnellut podcasteina tuoreita ja vähän vähemmän tuoreita (mutta aina hyvin ajankohtaisia) Ylen radio-ohjelmaa Luontoiltaa töissä touhuillessa. Jos millä niin näillä saa kaipuun luontoon herätettyä. Ja varsinkin keväiset pihalintupläjäykset saavat nousemaan suuhun vienon vakio kevätpiippukessun maun ja sen tunelman keväästä kun pihalinnut aktivoituu ja muuttolintuja alkaa saapuilla.

Mutta siis Luontoillalle peukut täältä tänään(kin)

Pelasin nuorena Vamperina Dark Cloud- pelin demon läpi todella monta kertaa PS2:lla.
Nyt kun meillä on PS4, saimme sen ostettua PS Storesta. Voi tätä nostalgiaa! Ja nyt saan pelata pelin kokonaan läpi!

Nukuin pitkään (yli kymmeneen). Sain nukuttua parin viikon aikana kerääntyneitä univelkoja pois. Olin vähän seikkailemassa Hollolassa, kun siellä oli eilen lumikenkäohjaajan koulutus. Olimme puolet koulutuksesta ulkona mainiossa aurinkoisessa säässä ja ilokseni lunta oli enemmän kuin täällä kotipuolessa. Menin bussilla Hollolaan yöksi jo perjantaina. Bussi ohitti Forssan ja Hämeenkosken. Kurssilla oli mies Janakkalan Ladusta. Lahdessa näin Harry Potterin näköisen nuoren miehen (vaikka tupakaulahuivi olikin mustavalkoinen). Fiilistelin bussimatkat edestakaisin lukemalla ikivanhoja Potterficcejä (viime kerrasta on 10 vuotta). Te kontulaiset olette olleet mielessäni tämän viikonlopun aikana. Niin monet pienet asiat ja paikkakunnat muistuttavat teistä. Ei teitä pääse unohtamaan.

Viikonloppuisin ehtii kulkea kävellen koirapuistoon ja nähdä aurinkoa. Tänä viikonloppuna näin myös veljeä ja hänen tyttöystäväänsä. Sekä La La Land että yhdessä syöminen elokuvan jälkeen tuntuivat kovin ansaitulta poikkeamiselta arjesta ja ehkä siksi niin ihanilta.

Paljon hyvällä tavalla jännittäviä asioita luvassa töihin liittyen tässä runsaan kuukauden sisällä.

Avopuolisokin on nykyään töissäkäyvä opiskelija. Tunnen helliä tunteita ja ylpeyttä kumppanista usein noin muutenkin ja nyt rintani on välillä aivan pakahtua.

Asunto tuntuu tilavammalta nyt, kun iso osa kotijumppavarusteista on myyty eteenpäin ja muutenkin uudelleenjärjestelty materiaa. Toisensuuntainen materia-ilonaihe on pitkään haaveilemani Uhana Designin puseron osto, kun löytyi sopiva koko sopivalla alennuksella.

Tein puolivahingossa vietävän hyvää soppaa. Eli siis heittelin kaikkea mahdollista pavuista ja kaalista riisiin ja porkkanaan kattilaan. Vähän jännitti ensiksi, että tuliko niitä kuivattuja chilipaprikoita sittenkin liikaa, mutta ei tullut. Juuri sopivan tulista että lämmittää mutta suu ei pala. Paprikoiden lajikkeesta en kyllä tiedä koska sain ne itäisestä Euroopasta tuliaisina: sellaisia pieniä, pyöreitä, kuivattuina tummanpunaisia ja hieman ryppyisiä (kuivaaminen voi vaikuttaa asiaan) sekä tarpeeksi tulisia että kaksi sellaista maustaa kevyesti neljä litraa keittoa.
Lisäksi neljä päivää lukiota jäljellä. HAH! Vapaus koittaa ihan kohta! Lukuloma myös mutta näh ei niihin ylppäreihin nyt silleen edes tarvitse lukea.

Ilahduttavaa jo nyt, että muutaman viikon päästä voin hyödyntää siirtymää töistä tenttiin penkkarikarkki-loottaukseen. (koska jotenkin ilmainen, lumihangesta poimittu karkki aina hakkaa kaupasta töissä ansaitulla palkalla ostetun...)

Jos olet Helsingin suunnalla, niin etsi viikin rekka, saat karkkia vaikka syliin.

Wanhan D&D:n valmisseikkailuiden ja taustamateriaalin lukeminen. Roolipelisessiot olivat yksi harvoja ilonaiheita vanhaan pahaan aikaan.

Minut valittiin mukaan eräälle kirjoittamisen mestarikurssille. Kurssin päätteeksi ei varmaankaan saa tittelia Mestarikirjoittaja, mutta silti!
Hakunovellini kirjoitin viimeisenä iltana ja olen yhä sitä mieltä, että toteutus on alusta loppuun melkoista kakkaa, mutta joko kurssille oli vain vähän hakijoita, tai sitten muutamassa tunnissa pusertamani sonta onkin hyvää ainesta. Harmillista tässä on, että nyt joudun kolmen kuukauden ajan olemaan tekemisissä kyseisen tekstin kanssa, vaikka kuinka hävettäisi...

Ainoastaan tasan kuukausi älykännykän saamisen jälkeen olen hankkinut siihen liittymän. Nyt kelpaa eksyillä eri paikoissa kun aina mukana kulkeva navigaattori pelastaa! Myös odotusajat kevenevät, kun voin piipahtaa Käärmeessä vaikka käräjillä tuomiota luettaessa. Voi auvoa!

Musiikki! Kaikki miljoonat projektit, jotka samaan aikaan ajavat minut epätoivon partaalle ja antavat hurjasti energiaa. Ensi kuussa on keikkoja triolla ja vaikka millä kokoonpanolla, ihania kappaleita, ihanaa henkeä. Koulussa on tekeillä elokuvakonsertti kevään loppuun ja sinne teemme Bohemian Rhapsodyn (hyvä idea) mutta se on upea ja olen liian kikseissä koko konsertista ylipäätään!! Lauantaina pitäisi saada neljässä tunnissa vihdoin valmiiksi 20min pitkä musikaalimedley neljälle laulajalle, näitten laulajien kanssa siitä tulee onneksi hyvä *epämääräistä tanssia*, olemme myös suunnitelleet osallistuvamme triolla Gospel-musiikin SM-kisoihin (älkää kysykö miksi, gospel ei edes ole mikään päämusatyylimme).

Eli lyhyesti sanottuna tulen niin kuolemaan ennen kuin tämä kevät loppuu. Järkyttävä stressi, hysteerinen nauru, liikaa vastuuta, liikaa kokeita, liikaa paineita siitä pääseenkö mihinkään kouluun (noo... Ehkä pääsen, mutta saanko 11,3 keskiarvoksi tykkiin), etukäteistressi siitä saanko tehdä Tykissa tarpeeksi musaa yms. Tuntuu vähän siltä kun olisin hitaasti hajoamassa sisältäpäin, mutta nautin siitä silti jotenkin todella masokistisesti.

No mutta, juuri nyt minun pitäisi olla lukemassa matikan kokeisiin.
P.S Musiikki on maailman paras asia (jos olen jo nyt näin sekaisin, en halua tietää millainen olen kevätmiittiin mennessä).

Tänään lähtee. Viimeinen virallinen lukiopäivä on juurikin tänään. Enää koeviikko, penkkarit ja kirjoitukset. Tilaamme pizzaa ruokalaan ja pidämme karkkipicnicin viimeisellä tunnilla.
Yliopiston valintasäätö alkaa vähitellen selkiytyä, mikä on ehdottomasti kiva asia. Sitten tietenkin purpuristamme tulee ehkä eeppisin ikinä, "pojat" menevät piiriin polvi maassa ja pitävät toisistaan käsistä kiinni ja sitten "tytöt" hyppäävät siihen käsien päälle istumaan ja sitten koko hökötys nousee seisomaan. Jako tyttöihin ja poikiin on siis tehty tanssijoiden fyysisen voiman perusteella, jotta tämä nosto sujuisi.
Lisäksi huomenna Tallinnaan. Joka tapauksessa (luku)loma alkaa tänään iltapäivällä. Eipä tässä muuta.

Kävin tänään Megazonessa ensimmäistä kertaa yli 14 vuoteen (viime käynnillä odotin Mariota kahdekasannella kuulla, siksi muistan hyvin tarkkaan, kuinka kauan siitä on). Käynnin syy oli käytännöllinen: Luigi haluaisi pitää kaverisynttärit Zonessa, muttei ollut koskaan oikeasti käynyt siellä pelaamassa, joten pitihän paikkaa ensin testata. Kokemus oli molemmille valtavan hauska, ja minä saatan tämän innostamana joskus livahtaa salaa pelaamaan ihan omin nokkinenikin. En muistanutkaan, miten kivaa lasersota hämärässä sokkelossa on =)

Nyt on käyty Tallinnassa.. virkistäytymässä. Olo on suoraan sanoen aika kamala mutta ainakin oli kiva päivä eilen. Ja tietysti olen nukkunut ehkä neljä tuntia ja syönyt viimeksi aamulla. Huomenna on äikän preli ja onneksi siihen ei tarvitse valmistautua, voin mennä suoraan nukkumaan kunhan pääsen täältä satamasta kotiin.

Eilinen radio-ohjelma on nyt takana päin ja varmaan siitäkin syystä sain poikkeuksellisen hyvin nukutuksi. Tänään vapaaehtoistyötä: isännöimässäni ryhmässä on aiheena "Ritarit - Rohkeutta ja rakkautta" (Toki parempi olisi ollut "Ritarit - Rohkeutta ja Romantiikkaa", mutta myöhäistä muuttaa). Saapa sitten nähdä, millainen osanotto on tällä kertaa, tämän vuoden puolella ryhmät ovat olleet erittäinkin hyvin onnistuneita. Vapaaehtoisuuden vastapainoksi saan ilmaisen ruoan lounasravintolassa, tänään valitsen listalta varmaan juurespihvit.

Kaiken kaikkiaan on mukava olla elossa.

Huh, selvisin sen suurempaa rahanmenoa ja vaivaa...
Olin viemässä kamoja retkimajalle, jossa on launtaina talvitapahtuma. Ajoin auton ihan liian kauan alas liukkaalle mäelle, enkä sieltä sitten pois päässytkään ilman apuja. Kettukin katseli hyvän tovin kun yritin peruuttaa autoa ylös jäistä ylämäkeä. Jäin sille ketulle juttelemaankin ja otin pari kuvaa. Lähitaloista sain apua ja osaava auton käsittelijä sai pienellä vaivalla auton mäkeä ylös, eikä tarvinnut soittaa paikalle mitään järeän luokan kalustoa. Ja pääsin ihmisten aikaan kotiinkin vaikka pimeä ehtikin jo tulla.

Jaakon hieno esimerkki opettajan rakentavasta ja energisoivasta suhtautumisesta oppilaisiin/motivoitaviin.
https://www.facebook.com/jaakko.lindfors/posts/10155119389324284

Kävin eilen liidikurssin ja tänään sitten kävimme jo kaverin kanssa kaksistaan treenaamassa juuri opittua taitoa 4 tunnin verran. Huikean hauskaa puuhaa ja jännittävää!

@Mattfield, mikä on liidikurssi?