Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Mattfield tarkoittanee kiipeilykurssia, jonka käytyään saa kiipeillä alaköydellä. Se tarkoittaa, ettei enää kiipeilyseinällä ollessaan killu ylhäältä automaattikelalta/kaverin pitelämänä taljalta tulevan varmistusköyden varassa vaan kuljettaa itse varmistusköyttä mukanaan ja kiinnittää sitä seinässä oleviin hakasiin sitä mukaa kuin etenee ylemmäs.
 
Nyt on iso stressi ohi. Sain "Sukella talveen" tapahtumassa opintoihin liittyvän näytön osion suoritettua kunnialla läpi. Eteinen on vielä täynnä roinaa ja jälkisiivousta vielä riittää, kun tavarat pitää saada takaisin omille paikoilleen. Kohta pääsee saunaan, eikä loppupäivänä tarvitse tehdä yhtään mitään järkevää. Huomennakin pääsen valmiiseen pöytään syömään.
 
Last edited:
Helsingissä asunut ystäväpariskunta sai Dublinista töitä ja muutti sinne. Hyvä että yhteisen elämän rakentelu pääsee nyt paremmin käyntiin... Molemmat ovat nyt maahanmuuttajia, suomalais-brasilialaisia.
 
Pitkä päivä täynnä mielenkiintoista tekemistä.
Opiskelin kirkumisen alkeita ja psykologisen trillerin kuvaamista. Tajusin, kuinka mahdotonta on tehdä hyvä ja riittävä yövalaistus ilman asianmukaisia valoja ja tarvikkeita. Kuuntelin omituista ja kiehtovaa musiikkia. Harjoittelin pianoimprovisaatiota suoraan nauhalle, sekä selkeästi puhumista.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin apurien isoskoulutuksessa opettama elämänohje mielessä: Käsi housussa ja Jeesus mielessä :p. (Tämä saattoi naurattaa meitä vähän liikaa.)
 
Tein sämpylöitä. Niistä tuli vähän isohkoja, mutta eihän se mitään haittaa. :)
 
Matkalla kohti Tamperetta kotiörkin kanssa ja kilpaa yritetään keksiä elokuvia, joista saisi jotain mielenkiintoista lisäämällä R:n nimeen.

Pääsin 4 viikon 3D-mallinnuskoulutukseen ja myöhemmin keväällä myös 3D-tulostusta tarkoitus opetella. Jännän äärellä!
 
Päivän huippuhetki: kävin kiipeämässä koulun pihassa olevan rakennuksen katolta kaverini kaverin sinne heittämän puolitäyden limsapullon ja myöhästyin bilsan tunnilta. Miksikö? Koska olen yllytyshullu ja nautin jännityksestä :grin:. Olisin myös kovasti halunnut jälki-istuntoa aiheesta: kiipesi koulun piharakennuksen katolle hakemaan mountaindew-pullon. :p

Kaverini mukaan olin hyvällä tavalla hullu. Hulluus tiettyyn pisteeseen asti on mielestäni terveellistä ja tärkeää. Se auttaa jos on tylsä elämä ;).

You are only given a little spark of madness. You must not lose it.
 
Hissan prelissä oli kysymys Danten Helvetistä ja miten se kuvaa keskiajan moraalikäsityksiä. Pääsin korjailemaan tehtävänantoa, koska jostain syystä ensimmäinen ja toinen piiri olivat väärin päin. Vähitellen alan olla niin pitkällä opiskeluissa, että niistä kirjoista jotka olen lukenut on oikeasti jotain hyötyä. Koska Dantesta ei nyt kauheasti ole hyötyä alakoulussa..;)
 
Ensimmäinen esitarjous asumisoikeusasunnosta tuli tänään. Viikko olisi aikaa miettiä, kuitenkin näkemättä asuntoa sisältä. Jos vastaan myöntävästi ja otan kirjallisen tarjouksen, saisin lisää harkinta-aikaa ja mahdllisuuden vierailla paikan päällä. Esitarjous on annettu ilmeisesti kahdelle muullekin samantyyppisen asunnon jonottajalle, joten välttämättä en tätä saisi vaikka huutaisin "Shut up and take my money!", mutta positiivista kuitenkin ensimmäisen esitarjouksen tuleminen näinkin pian virallisen asunnonhakuilmoituksen jättämisen jälkeen. Toki olen ollut asiaan liittyvän kaupungin jonotusnumeron haltija jo kaksi vuotta - kaupunki siis organisoi jonotusta asumisoikeusasuntoihin ja firmat huseeraavat sen lisäksi minkä kerkeävät. Omanlaistansa jonottamista, hakemista ja uudelleen jonottamista tämä.
 
Jos ei sairauden takia nukuta niin voi vaikka säveltää keveästi ikuisuusprojektina olevaa partituuria sinfoniaorkesterille. Olen iloinen että saan tätä eteenpäin. Tiedän ettei partituuri varmasti täytä klassisen äänenkuljetuksen vaatimuksia tai edes genren tunnusmerkkejä, mutta hyvässä tapauksessa musiikkini voi 50 vuoden päästä olla ehkä jotain Tuomas Holopaisen tai Ludovico Einaudin tuotannon kaltaista, kun vaan jaksan kuunnella ja säveltää. :D

Bändimme kitaristi vastasi minulle, että olen tehnyt hyvän, laulajamme äänelle sopivan kappaleen, jossa toimii kaikki tunnelmaa myöten. Tämä on iso asia, koska kyseinen kitaristi on tehnyt useita albumeita ja kiertänyt maailmaa, ja ranskalainen mustalaisjazz on minulle aivan uusi tyylilaji. Hän tietää, mistä puhuu. Tähän mennessä olen lähettänyt hänelle sähköpostilla kymmeniä erilaisia kappaleita, ja tuo sai hyväksynnän. Olen jälleen kerran iloinen siitä, että saan soittaa ja jammailla noiden upeiden ihmisten ja muusikoiden kanssa. Minun Stadi-perhe. <3

Uskaltauduin baariin laulamaan karaokea ja useampi ei-tuottajan näköinen tuottaja tuli pyytämään yhteystietoja. Pitänee suunnitella käyntikortti, sen verran kontaktipyyntöjä olen viimeisen parin kuukauden aikana saanut.

Kontulaisten lukuisat ilonaiheet ovat olleet tänä yönä loistavia tuomaan ilon ja mielenrauhan. Erityisesti olen jälkikäteen iloinen @Arwen Undomiel Iltatähti :den vibrasta. Siitä se lähtee! Joku päivä laulat I Will Always Love You:ta vapautuneesti ja mietit ettet koskaan olisi uskonut itsestäsi. Ja sitten tuottaja tulee pyytämään käyntikorttiasi. ;)
 
Vaikka työt ovat suunnattoman väsyttäviä ja tyhmiä, niiden tekemistä jaksaa huomattavasti paremmin kun jälkeenpäin pääsee lounaalle douvin kanssa.

Viime viikonloppuna oli myös erittäin mainiota majoittaa Steelejä ja kissakahviloida Steelien kanssa.

+Uskomatonta, minulla on sunnuntai ja maanantai vapaata eli KAKSI vapaapäivää putkeen! Ensi viikolla on myös iltavuoroja paljon, eli saa nukkua pitkään!
 
Tulipa tehtyä kolme tekstitaidon vastausta. Steinbeckin miljöön kuvaus, Seitsemän veljeksen keskinäiset suhteet, Draaman kaari kohdassa Lauri juopottelee ja ketuilee Hiidenkivellä. Lääkärintodistuksen avulla saattaa jopa olla mahdollista saada 666 pistesarja.:grin:
Joka tapauksessa meni tarpeeksi hyvin että hyvällä esseellä älläni ei ole vaarassa. Nyt sitten nukkumaan kolmeksi vuorokaudeksi. Ainakin kolmeksi. Olo oli kyllä melko omituinen kun siellä istui useiden eri kolmiolääkkeiden (esim yskänlääke) ja muiden vaikutuksen alaisena. :wtf:
 
Pizza, pekoni ja croissantit kahvin kanssa... se että saa kaikessa rauhassa kalkkeuttaa sydänverisuonensa.
 
Tämän viikonlopun hyviä asioita:
1. Tanssiminen on ihanaa!
2. Löysin uuden hyvän kirjan, jota en voi laskea kädestäni.
3. Saan tänään tietää, minkä näytelmän teemme ensi kesälle.
4. Sain improvisaation tehdä lihaskuntoa ja venytellä samalla kun katsoin vanhoja American ninja warrior-jaksoja ja tuli ikävä flowparkia ja ala-asteen pihaa, jossa oli kiva leikkiä olevansa ninja. (I'm still a ninja!)
5. Tein eilen illalla huonon one woman-version One day more:ista. Hauskaa oli, vaikka siitä tulikin huono.

Kokonaisuutena menee onneksi taas paremmin kuin torstai-iltana, jolloin makasin kolmeen asti valveilla kuuntelemassa "hello darkness my old friend" ja itkin. Ilman perjantain tanssitunteja jatkaisin loppuviikon huonolla fiiliksellä aina viikonloppuunkin. Vaikka tänään pitääkin päättää lopullinen yhteishakujärjestys niin en jaksa edes stressaantua siitä kovin pahasti. [22]
 
Lievä paniikki iski sanan yhteishaku kohdalla, mutta sitten muistin että onhan minulla vielä .. kuukausi tai alle.:D
Ilonaihe on äskeinen auringonlasku, joka näytti siltä kuin joku olisi kaatanut koko lännen täyteen pinkkiä karkkiväriä.
 
4. Sain improvisaation tehdä lihaskuntoa ja venytellä samalla kun katsoin vanhoja American ninja warrior-jaksoja ja tuli ikävä flowparkia ja ala-asteen pihaa, jossa oli kiva leikkiä olevansa ninja. (I'm still a ninja!)

Siinä tapauksessa tervetuloa Bujinkan Budo Taijutsun pariin harjoittelemaan ninjailun jaloa taitoa. Shinden Dojo järjestää opetusta hyvinkin monella paikkakunnalla ympäri Suomea, ja kun käynyt peruskurssin ja maksaa jäsenmaksua jollekin paikkakunnalle, saa halutessaan ja tilaisuuden salliessa osallistua treeneihin myös muilla paikkakunnilla.
 
Poika 10-v. kiinnostui juuri ninjoista. Missäköhän olisi kirjallista materiaalia heistä paitsi lyhyt kohtaus Clavellin Shogunissa? Kyseinen poika ja isyyssuhde häneen ovat pysyvä ilonaiheeni. Oma isäni kuoli kun olin kaksivuotias, eikä minulla ollut ketään, jonka kanssa katsoa jänskiä elokuvia (Rogue Onen katsomossa poika piti minua kädestä pitkin leffaa) tai köllötellä pedillä ja piereskellä kilpaa.
 
Fantasianinjailua (=ninjojen yliluonnollisetkin kyvyt ovat totta) on Otorin klaanin tarinassa, mutta nuortenfantsuna se taitaa kyllä olla vähän liian rankkaa tekstiä 10-vuotiaalle kaikkine raakoine veritekoineen ja raiskausyrityksineen.
 
Ylös