Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Olen viimeisen kuukauden aikana tapellut keskeneräisen kandini kanssa saamatta oikein mitään aikaan. Tänään sainkin sitten yhdessä illassa kuusi sivua kirjoitettua! Eihän tämmöinen satunnaisten energiapuuskien avulla opiskelu/työskentely mitenkään kovin hyödyllistä ole, mutta tällä hetkellä en jaksa tuntea syyllisyyttä huonoista opiskelutavoistani - nyt on aika loistofiilis!
 
Círdanin tavoin olen saanut pidempiaikaisen projektin eli Marion Illidan-cossin pitkästä aikaa vähän edistymään. Sen piti alkujaan olla helppo juttu: ebaylta tilattu peruukki ja korvat, naamiaispukuliikkeen halvasta tarzan-muskelipuvusta tuunattu yläkroppa, pahvista askarrellut miekat ja työteliäimpänä osana itse ommellut housut ja vyö.

Loppujen lopuksi ne housut ja vyö osoittautuivat helpoimmaksi hommaksi, jonka sain alta pois varsin vikkelästi. Muskelipaidan tuunaaminen sen sijaan oli lopulta mahdotonta, koska en saanut sitä värjättyä liilaksi millään konstilla, eikä varsinainen maalaaminen kangasvärillä tuntunut edes yrityksen arvoiselta, koska lopputulos olisi todennäköisesti ollut epätasainen ja kangas maalipinnan takia tönkkö. Niinpä eilen keräsin vihdoin itseni, piirsin summittaiset kaavat ja leikkasin alkuperäisen muskelipaidan ohutta, joustavaa materiaalia suunnilleen vastaavasta liilasta kankaasta sopivat osat. Tänään purin hammasta, silvoin alkuperäisen paidan niin että sain muskeliosat irti ja kovasti huonon ompelukoneen kanssa tapellen ja kiroillen ompelin uuden, oikean värisen paidan. Koska joustokankaan omepeleminen ei kuulu vahvoihin puoliini, Illidanin iho on nyt aika ryppyinen muskelien ympäriltä, mutta pääasia lienee, että Mario on tyytyväinen lopputulokseen.

Olen lisäksi saanut väsättyä isosta rautanaulasta ja fimo-massasta tuen halppisperuukin lötkölle poninhännälle, jotta se pysyisi asianmukaisesti pystyssä, ja hahmotettua suunnilleen, miten saan lateksiset Blood Elf -korvat ommeltua suoraan peruukkiin niin, että ne pysyvät mukana ja oikeassa asennossa (niissä oli alkujaan käsittämätön kuminauhaviritelmä, jolla ne oli tarkoitus kiinnittää pään ympäri, mutta se ei todellakaan toiminut, koska nauha olisi pitänyt vetää otsan yli ja silti korvat olisivat olleet ihan kummallisessa kulmassa). Olen kyllä melko varma, että kun cossin väsääminen on tähänkin asti ollut yhtä pieleen menemisten ja pettymysten taivalta, korvien kanssa tulee vielä lisää ongelmia, ja todennäköisesti jo valmiiksi leikatut miekkojen osatkin heittäytyvät hankaliksi siinä kohtaa, kun niistä pitäisi alkaa koota ja maalata lopullisia aseita. Onneksi vappuun on vielä aikaa...
 
Lähdin tänään suvun 110v mökille. Sähkö on mutta ei muuta. Junalla on kyllä hauska matkustaa kun voi nukkua koko matkan. Täällä metsän keskellä vietän sitten seuraavat päivät. Saan olla rauhassa ja rauhoittua. :heart:
 
Olin tänään pitkästä pitkästä aikaa pimeällä metsässä. Enimmäkseen seisoin hiljaa paikoillani kuuntelemassa, välillä vain kävelin mahdollisimman äänettömästi vähän matkaa eteen päin pehmoisen lumen peittämällä polulla. Oli hyvin hiljaista, mutta pieniä risahduksia, napsahduksia ja narahduksia kuului silloin tällöin puiden eläessä talvista elämäänsä, joskus läheltä, joskus kauempaa. Oksien läpi näkyivät yllä loistavat tähdet kirkkaina. Tuli hyvin seesteinen olo.
 
Last edited:
Yöjunamatka Rovaniemelle parin koiranpennun kanssa meni suhteellisen hyvin, joskaan en tainnut nukkua kovinkaan paljoa. Mainitut koiranpennut tykkäävät erittäin paljon lumesta ja lumikinoksista ja pihalla ollaan temmelletty koko päivä. Sain vuokramökin parven kokonaan itselleni ja täällä on mukavaa ja kodikasta. [22] Täällä on suihkussa peili sellaisella tasolla, että voi kätevästi pitää yksityisiä hiusmuotinäytöksiä shamppoon vaikutuksen alaisena. (Rankat duunit vaatii rankat huvit level. kaksi koiranpentua).

Tätä vauhtia osaan kohta hyväksyttävästi räpätä (vain englanniksi) ja osaan myös kohta koko Hamiltonin ulkoa (ei nyt iiiihan vielä, mutta we're getting there (Hamilton on rap-musikaalina huomattavasti haastavampi opetella ulkoa kuin muut sing-through musikaalit.)) Ettei elämästä vaan tule tylsää, pitää aina keksia uusia obsessioita.
Olen onnistunut pitämään poissa mielestä monia epäreiluja, käsittämättömiä ja surullisia asioita ja keskittymään muihin. Se ei vaan ehkä jatku kauaa. Mutta lasketteleminen ehkä ajaa ne pois vielä hetkeksi.

Olen saanut tanssikärpäsen pureman ja perjantain tanssitunnit ovat viikon kohokohtia. Esitystanssistamme tulee mieleen entit tai Star warsin Endor kuvattuna jollakin todella taiteellisella tavalla (ehkä osittain, koska musiikkina on joku omituinen Imperial march-remix ja tanssin alussa on eloon herääviä puita). Ensi vuonna voisi ottaa enemmänkin tunteja ja vaikka jotain toistakin tanssilajia.

Pitäisi ehkä mennä nukkumaan, jos haluaisi olla huomenna törmäämättä puihin mäessä.
 
Kandin tarina jatkuu: ensimmäinen kunnollinen raakileversio lähetetty ohjaajalle Oscareita sivusilmällä seuraten. Tuntuupa hyvältä! Toivottavasti minua ei syödä keskiviikkona semmassa täysin elävältä...

Oscareista puheenollen: Mahershala(lhashbaz - olen tottunut pidempään nimeen) Ali, näyttelijä josta olen pitänyt kovasti jo yli kymmenen vuotta, voitti ensimmäisen Oscarinsa!
 
Kävin verikokeessa, mikä ei itsessään ole ilon aihe. Se on ilonaihe että se oli elämäni kivuttomin verikoe. Yleensä kun otetaan useampi putki verta niin kipu yltyy koko ajan mitä pidempään neula on paikoillaan. Tällä kertaa en kuitenkaan alun nipistyksen jälkeen tuntenut yhtään mitään. Harvinaisen miellyttävä kokemus. Ei alkanut edes pyörryttää, kuten minulle yleensä käy.
 
Pitkästä aikaa kotona vierailemassa maailman ihanimman koiran luona. ❤
Ajoin myös eilen auton asemalta kotiin asti ilman ongelmia, vaikka tiet olivat ihan järkyttävässä kunnossa.

Huomenna pääsen kahden tunnin mittaiselle issikkavaellukselle!
 
NO NYT! Täällä kirjoittelee vastaisuudessa eräs Nienna.:grin: On hyvä viikko, eilen tuli voimaan tietty laki joka päästää minutkin naimisiin niin halutessani, samana päivänä hiihtokultaa, tänään abiristeilylle, huomenna Tukholmaan..
 
Sain aamun teeni onnistumaan ja nyt sitä on ilo nauttia.
Näin käy töissä ehkä 5-7 aamuna vuodessa ja tämä on yksi näitä onnistuneen teen aamuja. :)
 
Eddiellä on nyt lemmikkipassi, siru ja rokotukset kunnossa ja nyt vaan odotellaan että kolmen viikon päästä rokotukset ovat vaikuttaneet tarpeeksi pitkään ja katsotaan mihin väliin Eddien uusi omistaja saa varattua matkan Suomeen ja koiraa hakemaan :)
 
Abiristeily on nyt virallisesti historiaa. Hauskaa oli, paitsi ensimmäisenä yönä, jolloin tajusin juoneeni aivan liikaa viiniä kerralla. Oletin, että laivan viinilasilliset olisivat olleet 12cl. No, sieltähän tuli aina se 20cl vaikka hinta oli edelleenkin se 6e. Täten voitte arvata seuraukset, kun kittaa keikkuvassa laivassa lähestulkoon neljä lasillista parissa tunnissa. Hyvänä puolena päätin lujasti olla koskaan enää juomatta mitään alkoholipitoista laivassa, jossa muutenkin tulen vähäisestäkin aallokosta heti hyvin merisairaaksi. Olipa ainakin opettavainen kokemus, jollei muuta.
Tukholman vanhakaupunki oli seuraavan päivän ohjelmistoa, aivan ihana paikka. :heart: Löysin jostain bändipaitakaupasta ilmeisesti s-kokonsa takia viimeiseksi jääneen Rammstein-paidan, joka oli nyt aivan pakko ostaa. Lisäksi löytyi ihana Enterprisen pienoismalli ja pikkuinen punainen taalainmaan puuhevonen. Seuraava yö laivassa oli säädöntäyteinen. Sain muutaman muun kanssa älynväläyksen viedä neljästä hytistä kaikki tikkaat ja koota niistä esterata laivan pääkäytävälle. Lopputulos: vartijat paikalle ja käsky palauttaa tikkaat välittömästi takaisin. Esterata oli kuitenkin pystyssä hetken ja minä selvänä olin nopein radan läpi hypellyt abi. Muiden laivalla olleiden ilmeet olivat kyllä eräänlaisia: joukko sekavasti käyttäytyviä lukiolaisia raahaamassa tikkaita pitkin laivaa. :grin: Pöydillä tuli tanssittua, hoilattua My heart will go on hississä, jossa oli myös muita ihmisiä ja palautettua kala buffetista takaisin Itämereen. Muut "uivat" lattialla pääkäytävän läpi, joivat salakuljetettua piimää baarissa, yrittivät iskeä tarjoilijoita ruotsiksi ja joku taisi nukkua yönsä pallomeressä. Touhussa ei ollut tosiaankaan mitään järkeä, mutta ainakin oli kivaa.:p
 
Ei millään pahalla, mutta reissu kuulostaa minun korvaani pahimman luokan painajaiselta :D Minä tosin olenkin tällainen vanhapieru joka hermostuu jo siitä jos kymmenen aikaa joku korottaa ääntään laivan käytävällä. Hyvä kuitenkin että teillä oli hauskaa :)

Kaunis päivä takana. Tällaisia kevätpäiviä ei koskaan voi olla liikaa. Aurinkoista, pikkupakkanen ja linnut laulaa. (Tosin olen puolen päivää ollut kuin ampiaisen liian aikaisin hereille pistämä karhu, mutta ei nyt ajatella sitä).
 
Luultavasti muutkin ei-abit + laivan työntekijät olivat aivan samaa mieltä. [22] Tuli jälleen ajankohtaiseksi kysyä itseltään että "miten meni niinku omasta mielestä..".
 
Tässä on viimeiset pari viikkoa ollut jonkinlainen kevätmasennuksen tynkä. Tänään on kuitenkin ollut verrattain vapautunut olo ja kaiken kukkuraksi heräsin suht aikaisin jo ennen yhdeksää - ilman herätystä! Päivän puuhastelut ovatkin olleet sitten verrattain kirjavia:

  • Imurointia
  • Pyykkäystä
  • Pölyjen pyyhkimistä
  • Huonekalujen siirtelyä (melkein kaikki painavimmat liikkui)
  • Seisomistietokonepisteen valmistelu
  • Uusien paikkojen löytämistä samoille vanhoille tavaroille, mutta valikoiden minkä tarvitsee olla esillä
  • Roskien vientiä
  • Syömistä
  • Pääsiäisloman matkalippujen hankinta (ja ylipäätään päätös että pidän lomaa pari viikkoa)

Vielä voisi pyöräyttää tiskikoneenkin jos tahtoisi olla oikein ahkera. Ai niin ja perunat kai pitäisi keittää ennen kuin alkavat huonota liiaksi.
 
Ei millään pahalla, mutta reissu kuulostaa minun korvaani pahimman luokan painajaiselta :D Minä tosin olenkin tällainen vanhapieru joka hermostuu jo siitä jos kymmenen aikaa joku korottaa ääntään laivan käytävällä. Hyvä kuitenkin että teillä oli hauskaa :)
Itse olen puolestaan vain hyvilläni, ettei yleinen kunnollisuus ole vielä täysin pilannut nousevaa nuorisoa. :D
 
Sain pitkästä aikaa luettua mukavan mittaisen kirjan muutaman päivän sisällä alusta loppuun ihan kokonaan. Tämä saattaa kuulostaa (varsinkin täällä Konnussa, lukuharrastajien luvatussa maassa) hassulta ilonaiheelta, mutta lukeminen ja etenkin asioiden (tässä yhteydessä kirjojen) loppuun saattaminen on ollut viime aikoina masennuksen ja ahdistuneisuuden takia jotenkin ihan älyttömän hankalaa - siksi tämä tuntuu hienolta saavutukselta. Ehkä tästä vielä joskus päästään takaisin takavuosien lukutahdin tasolle...
 
Oma talvilomani on vihdoin täällä, ja huomenna pääsen pitkästä pitkästä aikaa ihmettelemään Helsingin vilinää. Ja vielä sellaisessa seurassa, jossa varmasti viihtyy! Niin ja kai siellä jonkun AncarA:n keikka ja bileetkin olis. :grin: :heart:
 
Ylös