Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Olen kipeä. Tämä on ilonaihe, kunhan paranen ennen miittiä. Olen löytänyt uuden merkityksen sanoille "done with everything" joten pieni tauko ei voi tehdä pahaa. Menin kuumeesta huolimatta teatterin lukutreeneihin tänään (sieltä ei olla sellaisella varjolla pois) ja voi kuinka olen ikävöinyt tuota hommaa koko talven! (Varsinkin tätä politiikkaa: "kuumeessa? Näytökseen! Siskon häät? Näytökseen! Käsi murtui? Miksi mursit? Näytökseen sieltä!") Minulla on erinomaiset mahdollisuudet saada tänä vuonna se rooli minkä haluan ja olen yli-innostunut koko näytelmästä! Ensi kesänä on elämäsi tilaisuus, jos olet aina halunnut tehdä pienen maaseutumatkan katsomaan hauskaa 90-luvulle sijoittuvaa lämminhenkistä komediaa (ja niinhän te kaikki varmasti olette). Ensi-iltaan on varattu 120 lippua jo nyt, vaikka harjoitukset eivät ole vielä kunnolla alkaneet. Jos saan sen roolin, minkä haluan (mahtava, sarkastinen, karismaattinen henkilö, joka laulaa koko ajan), ensi kesästä voi tulla lähelle optimaalinen. Ja tottakai muutenkin. (Varoitus: saatan puhua aiheesta miitissä vähän liikaa.)

Jos ja kun en saa kesätöitä, voisin lähteä Tampereelle katusoittamaan.
 
Heräsin aamulla niskalihakset jäykkinä ja kipeinä. Tavallisesti se merkitsee päänsärkyä koko aamupäiväksi, mutta mennäviikolla olin fysioterapeutilla ja hän neuvoi venyttelyliikkeet trapeziusten vetreyttämiseksi. Kokeilin niitä kylppärissä ja ne toimivat! Ei satu enää!
 
Taas kaksi kukkahattutätitapaamista vähemmän. Kaipa nekin joskus loppuvat.
 
Äikän esseekokeesta 50 p/60. Ei nyt ehkä paras ikinä (minulle) mutta riittänee ällään. Toiveet taitavat toteutua.:) Lisäksi menen tänään opon kanssa toteuttamaan yhteishaun. Tässä samana aamuna olen vielä tarkistellut viimeisiä juttuja ja muuta. Vähän menee viimeiseen aamuun näköjään, mutta eiköhän tämäkin asia ala olla selvillä yhteishaun kohdalta. Tänään saan yhteishaun pois alta jolloin enää jää tehtäväksi varata erinäisiä aikoja erinäisiin virastoihin kortteja vaihtamaan. Ja tietenkin kaikkea muuta säätöä kuten lakin ostaminen, juhlien suunnittelu, autokoulun saattaminen loppuun.. jne. Asiat edistyvät tai ainakin ovat edistettävissä. :D
 
Sain nyt viimein viimeiset puuttuvat palikat uudesta pöytäkoneestani, jonka myötä kotelo on ensimmäistä kertaa kokonaan kiinni. Saikin taas käyttää melkein kaiken irti, mutta onpahan kiva lopputulos ja äänetkin riittävän alhaiset.

Huono puoli tosin on, että kello on nyt jo yksi, mikä tarkoittaa että jos nyt vähän Zeldaa, niin sitten... no, olen taas unilla vasta tooooosi myöhään. (Muoks: ei tullutkaan tästä pelkoa, ohjainpalikat alkoivat valittaa vähävirtaisuutta.)
 
Olin eilen koululla työpäivän jälkeen yrittämässä neljättä kertaa joskos pääsisin viimein pimeänsuunnistuksen rastiradan läpi (5 rastia ja 2 tuntia aikaa).
Kyllä vain, se on ohi nyt. Kun kehittelin itselleni motivaattoriksi "pimeän pelin" jossa minun pitää saada hengiltä viiden "fantasiamaailman" eri pahishahmo,
niin olihan ne rastit sieltä löydettävä (ja tapettava). Viimeinen rastini oli esim. Lukitar.
Game over.

Oli samalla kivaa tehdä keskellä arkea jotain erilaista. Kun pääsin viimein lähellä keskiyötä kotiin, oltiin yösaunassa. Siis kuka on normaalisti keskiviikkona vähän ennen puolta yötä saunassa, kun seuraavana päivänä pitää olla töissä? En ehkä saanut kunnolla nukuttua, kun illalla juotu energiajuoma tuntuu kohisevan suonissa nyt aamullakin edelleen, mutta olin silti ensimmäisenä työpaikallani, kuten tavallisestikin ja olen energinen. Nukutaan sitten ensiyönä.
 
Historian alustavat tulokset ovat täällä. 35/36. Pienoinen hämmennys kyllä tuli tuosta pistemäärästä, tiesin kyllä että se meni hyvin mutta että noin hyvin. :wtf:Viime vuoden ällän raja on ollut 33, joten huh. :grin:
Heräsin myös tänään aikasin ja olen saanut jo touhuttua vaikka mitä, käytyä ulkona ja luettua vähän pääsykokeisiin. :)
 
Kirottujen saraseenien voitosta huolimatta matsi Crusader Rex -lautapeliä oli mieluisa kokemus. Erityisesti oli mukavaa, että pääsin liikkeelle aamun väsymyksestä ja harmituksesta välittämättä, niinkuin kunnon ristiretkeläisen toki kuuluukin. Hyvä loppu arkiviikolle, vaikken töitä olekaan nähnyt kuin televisiossa.
 
Maanantai ja vieläpä kellojensiirron jälkeinen sellainen - ei ole kuitenkaan onnistunut näkymään kovinkaan negatiivisessa valossa, vaikka heräilyssä hieman olikin havaittavissa tukkoisuutta. Tänään on saanut töissä paljon aikaiseksi ja taidan palkita itseni sillä, että lähden aikaisin töistä. Ehtiipähän nähdä aurinkoakin!

Ai joo ja menin vahingossa pummilla töihin ratikalla kun ajatukset oli hieman harhateillä. Sekin on iloista: säästin rahaa enkä jäänyt kiinni, vaikka toki noin muutoin on varsin suotavaa maksaa matkusteluistaan. Unohdin myös työpaikan lätkän jolla pääsee sisään, mutta sekään ei ole haitannut :)
 
24 tunnin facebookpaaston jälkeen mieli on jo kirkastunut, vaikka Perkele koetteleekin välillä hyveellistä koalaamme. Käärme ei ole onneksi yhtä turmiollinen paikka, joten täällä roikkuminen ei samassa mittakaavassa johda kadotukseen. Paasto jatkuu vielä ensi maanantaihin, joten kuka tietää vaikka innostuisin tekemään jotain luovaa tahi kehittävää vaihteeksi.
 
Nyt on ollut sellaista namia kun viikon sisään ostin Horizon Zero Dawnin ja kauan odotettu Mass Effect Andromeda ilmestyi. <3 Ainiin, pitikö johonkin tenttiinkin lukea? :D
 
Meinasin kirjoittaa tähän jotain, mutta sitä jotain kirjoittaessani koin niin ison henkilökohtaisen oivalluksen omasta itsestäni, että tyydyn nyt kirjoittamaan vain tämän. Onpa hienoa, kun on alusta, jolla voi kirjoittaa, niin kuin kirjoittaisi parhaalle kaverilleen, kokee tulleensa kuulluksi, ja ymmärtää jotain merkityksellistä. Kiitos kontulaiset <3
 
Noniin.. tapahtuu taas mielettömästi mielettömän hyviä juttuja. :heart: Toissapäivänä olin ajotunnilla, jossa oli suunnistustehtävä, jossa ei saanut käyttää mitään tietä, jonka nopeusrajotus olisi yli 80km/h. Tämä siksi ettei reitistä tulisi liian helppoa. Eli piti mennä pikkuteitä ja opetella reitti ulkoa viidessä siihen annetussa minuutissa. En eksynyt kertaakaan, eikä edes poliisin ohjaus vaihtoehtoreitille tulipalon takia häirinnyt minua pääsemään perille kohdepaikkaan. Ajo-opettaja sanoi että ei ole nähnyt vastaavaa suoritusta aikoihin, ja juu, en osannut reittiä ulkoa. Muutaman maamerkin tunsin reitin varrelta, mutta en muuta. Miittiajo ja muu härvellys paperikartan voimin on ainakin opettanut suunnistamaan, koska navigaattori jotenkin häiritsee elämääni kun pitäisi katsella tietä ja navigaattoria samalla.

Eilen sain passi-ja henkilökorttiasiat selviteltyä poliisilla, saman päivän illalla tapahtui tämä: ehdin repiä itselleni kaksi lippua (kaverille myös) Rammsteinin JA Evanescencen keikalle kesäkuulle Vantaalle. :shock: Vähän kuumotti kun lippusivu ilmoitti että lippuja jäljellä 50 ja 300 ihmistä katsoo tätä sivua juuri nyt. Käytännössä huusin kaverille puhelimessa että "Lähdetkö, vastaa viidessä sekunnissa!". Nyt olen parisataa köyhempi, mutta onneksi kaverin osuus tulee minulle kohtapuoliin. Mutta silti, huh. Tekee mieli huutaa tänne jokin ääniviesti epämääräistä kiljumista.:D Täysi-ikäisyys ja niin paljon uusia keikkamahdollisuuksia, yksikään ihana bändi ei enää ikinä jää välistä K-merkkien takia. :p Luultavasti elämäni hienoin keikka odottaa juuri minua parin kuukauden päässä, sitä ennen ylioppilaslakki ja Ruotsimiitti.. !! ;)
 
Pysähdyinpä tässä nyt huomioimaan, että on ollut todella hyvä idea laittaa oma pääkone seisomatyöpisteeksi, sekä vähän panostaa siihen että se on ergonomisesti kohdillaan. Ei tule viikonloppuna vaan istuttua paikoillaan vaan aika kuluu seisten, kunnes sitten jalkapohjat alkavat antaa periksi. Ja seisomisajat tuntuvat pitenevän hiljoksiin, vaikken kyllä kellon kanssa olekaan alkanut mittailla.

Hinnan puolesta hömelöin hankinta on ollut tämmöinen Gymba-lauta, joka on periaatteessa vaan kestävää muovia kaarevana levynä, jonka ulkoisemmalle puolelle on laitettu pala lattiamattoa. Se kuitenkin sattuu olemaan juuri sopivan korkuinen tälle kotikutoiselle laitokselleni. Ja no, välillä on myös kiva keikkua, tosin keikkumispuoli on jalkapohjille murhaa kun sillä puolen ei ole mitään pehmikettä. Kenkien kanssa toimii paremmin, mutta ei niitä jaksa sisällä kauhean usein laitella. Hinta tällä laudalla on kuitenkin aika tökerö, koska valmistuskustannukset tuskin ylittää kymmentä euroa ja perushinta kaupassa on hyvän matkaa yli 100 euroa.
 
Olen elänyt pari kuukautta siinä uskossa, että olen hukannut suosikkikorvakorujeni toisen parin. Sen lisäksi, että se on suosikkejani, se on lahjaksi saatu Kalevala-koru ja ylipäänsä ainoa koru, josta minulla on ihan kunnollinen sarja: korvikset, kaula- ja rannekorut. Luulin esimerkiksi imuroineeni sen tai huuhtoneeni viemäriin. Mutta eilen se löytyikin laatikoidenjärjestelypuuskan keskellä odottamattomasta paikasta! :)

Enää tämä päivä mukaan lukien kaksi maanantaita, jolloin on pieniä ruokataukoja lukuun ottamatta yhtäjaksoista menoa klo 9–21.
Lisäksi tänä keväänä ei ole enää yhtään täysin täyttä viikonloppua, vähintään toinen päivä on vapaa. Ehdin jo tulla hulluksi, kun oli monta viikkoa ilman yhtään vapaapäivää. (Vapaapäivä= päivä, jolloin ei ole pakko poistua kotoa. Vapaapäivä voi sisältää silti useita tunteja esimerkiksi koulutehtävien tekemistä tai useita tuntej huonoa omaatuntoa siitä, ettei tee koulutehtäviä.)
 
Posti toi tänään syntärilahjaksi hankkimani urheilu/älykello. Kumpa lumet sulaisi, että pääsisin pyöräilemään. Toivottavasti tämä vekotin auttaisi vähäsen aktivoimaan liikkumaan ettei kaikki päivät menisi vain istuen.

3D-kurssi on jo kohta puolessa välin. Joka päivä oppii kaikkea uutta ja jännää.
 
Ylös