Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Löysin arkistojen kätköistä Haltiamielen aikoinaan tekemän kartan tästä meidän ihkaomasta Konnustamme. Ai että kun alkoi hymyilyttämään.

https://www.dropbox.com/s/tweuz6k8dop3ny9/kontumme2.jpg?dl=0
kontumme2.jpg
 
Pyynikin munkkikahvilan yön yli nukkuneet munkit, pussillinen kolmella eurolla.

Kesän ensimmäiset kanttarellit ja niistä tehty kastike.

Hupsut vilkutteluvideot kummitytöltä.

10 työpäivää jäljellä ennen työpaikan vaihdon mukana ilmestynyttä lomaa.

Viikonloppuun ängettynä sekä päiväkäynti miittiin että sunnuntaille Ultra Bra Ilosaarirockissa. Edellinen kerta UB:n keikalla olikin Valkealan Elovalkeilla, kun olin ala-asteelainen. :D
 
Tukholman Scifi-kirjakaupasta tarttui mukaan paketti the Hobbit -peikkominiatyyrejä ~15 eurolla, ovh:n ollessa 66€. Taas tavaraa hyllyyn odottamaan kokoamista ja maalausta, pelissä käyttämisestä nyt puhumattakaan...
No, lähti sieltä myös Adventures in Middle Earth: Loremaster's Guide.
 
Vaikka nyt onkin surullinen ja yksinäinen olo, vietin juuri yhden elämäni parhaista päivistä/illoista/öistä karonkassa on-off saunoen varmaan kahdeksan tuntia putkeen, syöden paljon, juoden lievästi terästettyä muumilimsaa, laulaen sydämeni kyllyydestä suomipopin helmiä, puhuen syvällisiä pilkkopimeässä saunassa ja heittäen surkeaa näytelmäläppää. Kukaan ei juonut liikaa, kukaan ei onnistunut juottamaan minua humalaan, kukaan ei hukkunut, kaikin puolin onnistunutta. Mutta minulle tulee niin järkyttävä ikävä näitä jätkiä ja tätä huonoa huumoria ja sitä tunnetta, mikä tulee kun kuulee jäätävän rumpunostatuksen ennen Kikan "Anna rakas raju hetki"-biisiä, joka on ihan surkea kappale, mutta samaan aikaan ehkä paras, minkä tiedän. Tai sitä kun 15 ihmistä laulaa liian pienessä saunassa Murheellisten laulujen maa klo 1.30 aamuyöstä ja ulko-ovessa lukee "saunan käyttöaika 11-23".

Elämä on suorastaan rakastettavan kivuliasta.
 
Kirjakaaos alkaa olla selvitetty :). Pois lähti vain hieman reilu hyllymetri. Osittain tästä urakasta johtuen yli puolet kamarin lattiatilasta on avoimena, joten sen pesu on mahdollista. En tiiä onko tuo sitten ilon aihe, mutta ainakin tulee kuurattua osa vanhasta tervan kärystä pois.
 
Olen viettänyt viimeiset kaksi päivää erittäin hyvien ystävieni kanssa, joita en ole nähnyt pitkään aikaan. Eilen katsottiin läpi kaikki elokuvat, mitä ollaan tehty vuodesta 2011 lähtien vuosittain. Tulee kyllä vanha ja nostalginen olo. Simpukkapuhelimet vaihtuvat videokameroihin ja monikamerakuvaamiseen, editointi muuttuu amatööristä ammattilaiseksi. Ensin ilmaantuvat skootteripakokohtaukset, sitten autosta kuvatut takaa-ajot. Kehitys on huikeaa. Ei voi kun ihailla meidän luovuutta, mielikuvitusta ja ennen kaikkea muuntautumiskykyä. Jokaisella on keskimäärin viisi roolia jokaisessa, hahmot ovat huikeita, niistä on jäänyt paljon hyviä läppiä. Minä olen varmaan huonoin tyypittelijä, mutta olen näytellyt kaikkea pihalla olevasta pankinjohtajasta tanskalaisen hurmurienon kautta tyttöön, joka muuttuu aina öisin eräänlaiseksi supervarkaaksi ja tekee ovelia ryöstöjä (tämä on paras roolisuoritukseni). Rakastan vanhojen leffojen katselemista ja niille yhdessä nauramista. Ollaan kasvettu pikkutytöistä ihmisiksi, joilla on taloja, autoja ja poikaystäviä. Ei minulla, mutta muilla :grin:.

Oikeasti, jonkun pitäisi kieltää minulta internet öisin :D näitä "elämänoivalluksia" ei kestä kukaan.
 
Katsoin just The Miittikuvia. Kiva että teillä oli kivaa. Sain Henanen terveisetkin. Ja mukavaa, että mukana oli paljon uusia miittaajia, jotka toivon mukaan uskaltautuvat tulemaan toistekin. :)

Itse kotiuduin tänään 6 päivän Survival-vaellukselta. Luonnosta ei paljoa syötävää herunut, kun mustikatkaan eivät ole kypsyneet, sieniä tuli vastaan vain muutamia ja kalaakaan ei joka päivä saatu ja nekin jotka saatiin, olivat hyvin pieniä. Oli sadetta, lämpöä, hyttysiä ja kiukkuisia muurahaisia, mutta eihän sitä ikäviä asioita kauaa muista. Meillä oli tosiaan hyvä 11 hengen porukka ja fiilis pysyi korkealla. Nälän tunnekin hävisi nopeaan. Silti olimme mielissämme, kun viimein pääsimme opistolle saunaan ja saimme vähän ihmisen (ja ennen kaikkea hobitin) ruokaakin syödäksemme. :D

Omassa pienessä mielessäni keksin taas omiani. 11 + 2 opettajaa = 13 kääpiötä, joten aloin mielessäni nimeämään kuka on kukin. Minä olin tietysti lempparikääpiöni Bofur. Gandalf ja voro puuttuivat vielä tässä vaiheessa reissua.
 
Paketillinen materiaalia Harn-roolipelimaailmaan saapui tullista. Tavara oli sellaista, minkä olin jo kertaalleen ostanut, mutta lahjoittanut Oulun yliopiston kirjastolle. Näiden ihastuttavien niteiden näpelöinti synnytti lempeän, suorastaan euforisen hyvänolontunteen ja energisen, innostuneen vireen. Jotain näissä on!
 
Pohdiskelin ääneen, jokohan olisi vihdoin aika myöntää, ettei Warzonea tule enää koskaan pelattua, ja katsoa, saisiko figuista yhtään rahaa esim. ebayllä..Koko pelisysteemihän simahti aikoinaan jo siinä vaiheessa, kun armeijakirjatkin olivat olemassa vasta kahdelle armeijalle, ja vaikka sitkeä huhu väitti, että peli aiotaan kyllä vielä joskus julkaista kokonaan, mitään ei tapahtunut. Figut ovat siis lojuneet tyhjän panttina säilytyslaatikossa jostain ajoilta ennen Marion syntymää, ja ajattelin, että kai niistä pitää vihdoin raatsia luopua lisätilan saamiseksi. Mutta! Mies alkoi googletella, millaisia summia ihmiset ehkä olisivat Warzone-figuista halukkaita maksamaan, ja löysi sen sijaan tiedon, että pelistä on julkaistu uusi versio jo pari vuotta sitten. Pikaisesti vilkaisten joukot näyttivät olevan pitkälti samoja kuin muinaisella 90-luvulla, ja peliä on kehitetty entistä enemmän siihen suuntaan, että se on helppo aloittaa, koska taistelut käydään pienten ryhmien välillä. Enpä siis myykään figujani ihan vielä, ties vaikka ne vielä pääsisivätkin taistelukentille =)
 
Olempa ollut vähän turhan iloinen viimeaikoina. Olen kovasti pahoillani!

Olen nyt elämäni ensimmäistä kertaa isosena riparilla. Skipattuani lähes kaikki isoskoulutukset ja toisen iskoleirin, en olettanut selviytyväni tästä tehtävästä kovin kunnialla. Olen onneksi ylittänyt odotukseni. Koen omistavani auktoriteettiä, pärjään mainiosti kaikissa ryhmänvetotilanteissa, tulen hyvin toimeen vetäjäporukan kanssa. Oma ryhmäni on mukava ja jaksavat ihan hyvin olla raamiksessa mukana, keskustellakin osaavat. Olen päässyt näyttelemään iltaohjelmissa kaikkea bussipysäkkimummelista Legolakseen. Umpisurkealle vedenkaatosketsille, (jonka idea on veden kaataminen astiasta toiseen ja pysähtyminen sekä murhaavasti tuijottaminen jos joku päästää äännähdyksenkin) nauretiin aivan Melkoristi jo ensimmäisenä iltana, minulla oli lieviä vaikeuksia pokan kanssa ja lopulta naamioin naurunpurskahdukseni itkuksi ja juoksin pois lavalta.

Jos joku kuvittelee, että isosena toimiminen on jatkuvaa rukoilua ja ilmaistyötä, voin kertoa, että suurimman osan ajasta pelaamme roolipelejä, joissa yritetään murhata muita, hiivimme telakalle ostamaan ranskalaisia ja nauramme isosraamiksessa päättömän univelkaisina sille, kuinka typeriä opetuslapset ovat.

Kääk huomenna pidän iltahartauden... ei kiitos.
 
Kandi on vihdoin ja viimein täysin valmis! Ohjaajakin oli ihan tyytyväinen. Opintopisteet pamahtavat pian Oodiin ja arvosanaksi tuli kolmonen. Ihanan kepeä olo nyt, tämän homman kanssa on kuitenkin tullut painittua jo aika kauan.
 
Arwen Undomiel Iltatähti sanoi:
Jos joku kuvittelee, että isosena toimiminen on jatkuvaa rukoilua ja ilmaistyötä, voin kertoa, että suurimman osan ajasta pelaamme roolipelejä, joissa yritetään murhata muita, hiivimme telakalle ostamaan ranskalaisia ja nauramme isosraamiksessa päättömän univelkaisina sille, kuinka typeriä opetuslapset ovat.
Click to expand...
Jotain tällaista muistelen omiltakin isosajoilta. Jos leirillä oli hauskaa leiriläisenä niin voi kuvitella leirin ilman pakollisia oppitunteja ja se on aika pitkälti sitä. Ainut vika itselläni oli aikanaan oman vakaumukseni vastaisten asioiden opettaminen, mutta muistan että siinä iässä hauskanpito ja mukava kokemus sellaisessa yhteisössä joka hyväksyi minut meni kirkkaasti yli moisten pikkuseikkojen.
Olen iloinen puolestasi :)
 
Vanhempani kävivät Lapissa ja Norjassa (ja harmittelin katkerana, kun en päässyt itse mukaan – minä en ole koskaan käynyt Kajaania pohjoisempana), ja toivat tuliaisina pieniä kiviä Jäämeren rannalta. Ja myös nätit hopeakorvakorut jostain mutta minä olen aivan rakastunut noihin ankaran meriveden hiomiin kiviin!
Minä rakastan kiviä, pienistä hädin tuskin kolikonkokoisista aina kilometrien korkuisiin.
 
Muistan lukiossa erään luokkaverin todenneen, että isosena oleminen on helppo tapa tienata: ei tarvitse kuin pelata jalkapalloa leiriläisten kanssa koko viikko, ja siitä hyvästä saa rahaa ;)
 
Mä olin aikoinani järkyttynyt, että isosena olemisesta ylipäänsä vielä maksettiinkin :D toki kaikissa seurakunnissa ei makseta palkkaa.
 
Arwen Undomiel Iltatähti sanoi:
Olen nyt elämäni ensimmäistä kertaa isosena riparilla.
Click to expand...

Olen ymmälläni (ja tämä kaikessa positiivisessa hämmennyksessä). Voi olla, että jos olisit tullut Miittiin kyydissä ja olisimme tavanneet kasvokkain, en ehkä olisi niin hämmentynyt. Olet samana kesänä ollut sekä karonkassa että isosena :o Jotenkin yhdistän nuo tapahtumat elämänjanalla aika lailla eri kohtiin, toki vähän riippuen siitä kenen karonkassa olit.
-confused but in a good way-
 
Lähden muutaman päivän päästä protuleirin ohjukseksi. Se on kuin papin, nuorisotyöntekijän ja isosen hommia ilman palkkaa. Univajekin on taattua, koska joka ilta pitää palaveerata leiriläisten mentyä nukkumaan. Halimurhaleikki sentään jätetään väliin, joten säästyn vainoharhaisuudelta. Kesän kohokohtahan tuo on, vaikkei se vielä siltä tunnukaan omien ohjelmien ollessa aika keskeneräisiä.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös