Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Nyt vain Taru Sormusten Herrasta - Kaksi tornia pyörimään Areenasta. On varsin mukava olo, ulkona sataa ja minä alan katsoa elokuvaa herkkujen piirittämänä, jotka ostin juuri tätä hetkeä varten. :D
 
Jokin aika sitten päädyin voivottelemaan, miten ärsyttävää on, kun kaikki käsityöasiani on kämpässä levällään ainakin viidessä eri paikassa ja haaveilin siitä, että olisi jokin yksi säilytyshuonekalu niitä varten. Samaan aikaan voivottelin sitä, miten epäsiistiltä näyttää yksi huoneeni nurkka, jossa on kaksi pahvilaatikollista käsityöasioita sekaisin.
Eilen päätin spontaanisti tehdä asialle jotain ja vietin aikaa Tori.fi:ssä etsimässä riittävän kapeita hyllyköitä, joka mahtuisi tuohon kyseiseen nurkkaan parvekkeen oven taakse. Lopputulos oli, että tänään kävin hakemassa vitosella DVD-hyllyn, josta tuli käsityöasioiden ja nättien asioiden hylly. Kaikki käsityöasiat siihen eivät todellakaan mahdu (esim. ompelukone ei ole useimpiin hyllykköihin sopiva asia joten se sai jäädä vaatekaapin alahyllyn perille), mutta pääsin niistä pahvilaatikoista eroon ja sain parille uudelle huonekasville hyvän, näkyvämmän paikan. Sain käsityöasioita pois kirjahyllyistä ja nyt kaikki kirjat mahtuvat taas kirjahyllyyn nättiin riviin. Arvonnasta voitettu Käärmeiden kaupunki joutui olemaan vain vuorokauden muiden kirjojen päällä.
Henkistä puhdistusta tapahtui myös, kun kävin kaikki langat ja kankaat läpi ja heitin pois turhia minijämiä.
 
Tarkoitus oli lähteä hakemaan kahta geokätköä ja poimia siinä samalla kipollinen mustikoita. Reissusta tuli vähän muuta mitä oli alunperin tarkoitus. Geokätköt eivät löytyneet. Kaksi laitetta mukana ja molemmat näytti aivan eri paikkoja (aloittelijan tyhmyyttä luullakseni). Sen sijaan kintuissa oli koko ajan läjittäin tatteja, jotka oli pakko ottaa talteen. En ole ikinä ennen ollut ns. virallisesti sienimetsässä poimimassa sieniä, mutta asia on nyt korjattu. Ja pitihän se kipollinen mustikoitakin sitte poimia. Löytämättömät geokätköt jäivät kyllä hampaankoloon. Pitänee etsiä jatkossakin noita kaupunkikätköjä, joissa ei tunnut olevan ongelmaa.

Tänään on sitten syöty sienimunakasta ja nyt kuivuri on täynnä tatteja tulevien päivien varalle. Kyllä nyt on hobittifiilis.
 
No niin - täällä taas pitkästä aikaa. Ja hengissä. Viime vuoden syksypuoli oli työtaakan osalta aika raskas ja kuvittelin, että kuluvan vuoden kevätpuolella helpottaa. Mitä vielä: sama meno jatkui koko kevään ja alkukesän. Kesäloma meni työstä toipumiseen Rahin torpan työleirillä, ja nyt loman jälkeen on työmäärä helpottunut, kun meille on palkattu pari työntekijää lisää. Tuossa ensimmäinen ilon aihe. Toinen ilonaihe on, että olen vihdoinkin oppinut sanomaan (kohteliaasti), että valitettavasti nyt en voi tehdä tuota tai tätä, mutta jos asialla ei ole kiire, niin kahden viikon päästä ehkä onnistuu...
 
Jonkinlainen kevään ja kesän kestänyt horros alkaa pikkuhiljaa väistyä. Tein aamupäivällä parin kilometrin kävelyn koiran kanssa, mitä en ole tehnyt aikoihin. Kaikki liikkuminen on ollut pakolla revittyjä kotitöitä, vesien kantoa, puiden pilkkomista tms. jotka on tehty hampaat irvessä ja sitten kärsitty seuraamuksista. Henkinen huonovointisuus on heijastunut niin vahvasti fyysiseen olemiseen että en ole edes muistanut ajatella että voisin aamuisin lapsen hoidossa ollessa muuta kuin kotitöitä tai sohvalla makaamista.
Ilmassa oli jo syksyä. Horsmat ja pihasauniot tuoksuivat tienvierellä makeilta. Mädät sienet taas itseltään. Ei tuullut juurikaan, oli täydellisen hiljaista ja jokainen askel ja ötökän pörinä kuului selvästi. Sumu peikki pellontakaisia puita ja oli hyvä hengittää ja katsoa mennyttä kevättä ja kesää nyt vähän etäämmältä. Ei ollut järin mukava näky. Täynnä sumua, masennusta ja etenkin yksinäisyyttä. Ehkä minun on mielenmterveyteni (ja myös fyysisen terveyden) kannalta otettava aamuiset kävelylenkit päivittäiseksi ohjelmaksi. Jos vaikka saisin itseni jotenkin takaisin jaloilleen ennen lapsen syntymää.

Kun hain lapsen hoidosta niin jaksoin vielä pysähtyä leikkipuistoonkin enkä edes ahdistunut vaikka siellä oli vieraita ihmisiä. Tosin vähän surumielisesti hymyilin (ainakin sisäisesti) kun eräs mumma oli lastenlastensa kanssa siellä ja sanoi lapsille että hänellä on heistä niin iso vastuu että hän ei uskalla päästää heitä silmistään ja hetken päästä hän istui penkillä katse hyvin tiukasti puhelimessa ja lapset menivät omia menojaan. Tästä huolimatta puistokäynti oli enemmän ilonaihe. Mushu pääsee aika harvoin leikkipuistoihin kun meillä on ihan oma piha missä temmeltää.
 
Työpaikan vaihdoksen myötä ilmestynyt loma (tai siis, noin kuukauden työttömyys pätkäsopimusten välissä) on kyllä ollut aivan ihanaa. Ensin sai olla mökillä rauhassa, sitten elää fandom-elämää lähes täyden viikon Worldconissa (näin Robin Hobbin ensimmäistä kertaa! Ja pari kertaa siihen päälle :D ). Nyt avomussulla on jo alkanut työ, mutta kotiloma Tampereellakin on mukavaa. Nautin, kun on aikaa tehdä asioita, joita keväällä tai aiemmin viimeisimmän vuoden aikana ei ole ehtinyt: käytin matot pesulassa, raivaan rojuja, neulon keskeneräisiä käsitöitä valmiiksi; katson, kuuntelen, luen kiinnostavia teoksia. Ehkäpä metsistä löytyisi vielä vähän lisää marjoja.
Eikä se työn aloituskaan möröltä tunnu, pikemminkin seikkailulta: pääni ei aivan vieläkään käsitä, että menen töihin yliopistolle.

Kiinnostavia asioita vireillä niin työnhakuun (pian alkava pätkä on vain vuoden loppuun, sitten pitäisi taas hypätä jonnekin muualle) kuin kodinetsintään liittyen (herramunjee, pankit oikeasti antaisivat meille lainaa - enimmäkseen kiitos vakityöllistetyn avomussun).
 
Jos tykkää aukoa päätään muille, niin nyt sitä varten on oma pipo. Kaikkea ne vaatesuunnittelijat keksivät!
 
Materialistinen ilonaihe tänään. Vähän väriä elämään ja vähän liikaa keventynyt lompakko, mutta samalla rahat menivät suomalaisille käsityöläisille ja paikalliselle pienelle yritykselle. Hame on tehty vanhoista verhoista, joten vieläpä kierrätys kunniaan.
DSCN7869pieni.jpg
 
Kontulaisbongailu on erinomaisen viihdyttävää. Nytkin foorumilla liihottelee @Lentävä lumi , äärimmäisen harvinainen laji, jota en olekaan vuosiin nähnyt. Nyt vaan odottelemaan nauhurin kanssa, kuulemmeko viserrystä.


No täältähän pesee. Ilonaiheeni on se, että tallaamani polut veivät pitkästä aikaa Vihreään lohikäärmeeseen. Olo on kuin olisi siihen vanhaan hyvään kantapöytään istunut ja saanut maistaa sitä kotoisasti kuohuvaa maltaista ja huomannut saaneensa jotain, mitä ei edes tajunnut kaivanneensa. Näin runolliseksi heittäytyen
 
Kesäteatterin ensimmäinen yönäytös! Kyllä on pimeää ja kylmää, mutta ei sitä voita mikään! Lavalla on aina lämmin. Muiden ihmisten innostuksesta ja ilosta saa itselleenkin lisää haippia. Ei ole kyllä hetkeen ollut näin kiva vetää! (Eikä olla hetkeen vedettykään.) Mieletön energia ja ihan paras yleisö. Eläytyminen ihan uutta tasoa. Minulla on kohtaus, jossa tappelen äitini kanssa ja äitini sanoo, että hänen elämänsä loppui siihen paikkaan kuin minun hahmoni syntyi. Olin aivan kyyneleet silmissä näyttämöllä ja tätä ei ole tapahtunut sitten Päällystakin.

Tajusin tänään ehkä ensimmäistä kertaa, että minulla oikeastaan on jo se kyky saada ihmisiä kokemaan ja oikeasti tuntemaan asioita teatterin ja musiikin kautta, minkä olen aina halunnut. Olen nähnyt niin paljon upeita esiintyjiä ja esityksiä, jotka ovat muuttaneet elämäni vallan kirjaimellisesti ja inspiroineet minua suunnattomasti. Jos koskaan kykenisin antamaan jollekkin edes pienen osan siitä, mitä olen itse saanut näistä rakastamistani asioista, tai saada jonkun elämään edes yhden puhtaan ja aidon hetken, joka oikeasti koskettaa, niin enkö sitten ole jo jotenkin onnistunut?
 
Olen Jyväskylässä. Olen ollut jo vuorokauden.

Lisää outouksia: olin Hansapihalla ja kuuntelemassa Greenrose Fairen keikkaa. Juttelin laulaja-Sallan kanssa varmaan 10 minuuttia, ohoi! Unelmat käyvät toteen ja niin edelleen.
Olo on vielä (aika) koditon ja hieman hätääntynyt, mutta enköhän minä tästä rauhoitu kunhan ymmärrän että elo täällä sujuu ihan hyvin.
 
aaaaaaaa.jpg
Ahhh <3 (no okei, jouduin ostamaan lootbokseja, mutta eipähän tarvitse grindata enää. :p)

Sain myös tänään aikaiseksi tosi paljon kotitöitä ja kävin jopa pihalla! Ensi viikko on töiden suhteen myös kevyempi, kiitokset siitä ihanalle työkaverille joka ehdotti vuorojen vaihtamista.
Viileä mutta aurinkoinen syksyisä sää on tuntunut myös miellyttävältä niinä harvoina hetkinä jolloin aurinko on viitsinyt näkyä.
 
Olen Jyväskylässä. Olen ollut jo vuorokauden.

Lisää outouksia: olin Hansapihalla ja kuuntelemassa Greenrose Fairen keikkaa. Juttelin laulaja-Sallan kanssa varmaan 10 minuuttia, ohoi! Unelmat käyvät toteen ja niin edelleen.
Olo on vielä (aika) koditon ja hieman hätääntynyt, mutta enköhän minä tästä rauhoitu kunhan ymmärrän että elo täällä sujuu ihan hyvin.

Alku oli ainakin mahdollisimman positiivinen. Näin kesällä Greenrose Fairen livenä ensimmäistä kertaa (ja toisenkin kerran) ja kyllähän tuo laulajan positiivisuus on valloittavaa ja hymyn nostattavaa, vaikka yleensä hieman melankolisemman musiikin ystävä olenkin.
 
Ylös