Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Aurinko paistaa, tänään luvassa hengailua ja hyvää ruokaa kivojen naapureiden kanssa. Sain tällä viikolla paljon aikaan (vaikka en sitten salille ehtinytkään).

Saan lukea kiinnostavia juttuja työajalla ja aina välillä koen itseni hyödylliseksi tai että oikeasti ymmärrän asioita uudella tavalla.
 
Reilun vuorokauden kestänyt Spotify-tilini kaappaamiseen liittynyt draama on päättynyt. En kyllä olisi ikinä uskonut miten riippuvainen olen ko. sovelluksesta, mutta nytpä sekin nähtiin...
 
En voi uskoa että neljän vuorokauden ikäisen lapsen kanssa saa oikeasti nukkua klo 23-8.30 kolmella herätyksellä. Spyro on kuin ihmisen ajatus. Olen todella kiitollinen että tilanne on nyt tämä enkä kanna huolta huomisesta.
Mushu vähän meinaa hetkittäin kiipeillä seinille kun en samalla intensiteetillä pääse ulkoilemaan eikä Nova ole ihan yhtä ulkoiluorientoitunut kuin minä niin päivät menee vähän liikaa neljän seinän sisällä. Ja varmaan päiväkotikavereitakin alkaa olla vähän ikävä. Mutta keskiviikkona pääsee niitäkin taas moikkaamaan.
 
Sain vihdoinkin tilattua uuden Hobitin. Kun vielä sain hyvitykseksi viiden auron lahjakortin valitettuani kahden edellisen Hobitti-tilaukseni peruuttamisesta verkkomyyntijärjestelmän sekoilun takia, raatsin tilata samaan syssyyn myös uusimman A Bride's Storyn, joka oli sekin juuri tullut myyntiin. Lisää kirjoja =)
 
Sain töitä opintojen ohelle! Tunteja tulee olemaan aika minimaalisesti eikä rahaakaan tule kuin muutama satanen kuussa lisää, mutta kyllä tämä silti saa minut tuntemaan itseni edes vähäsen Vastuullisemmaksi ja Aikuisemmaksi.
 
Nukuin aamulla pommiin, totesin, etten ehtisi enää liikuntatunnille ja menin takaisin nukkumaan. Sitten heräsin ja myöhästyin bussista ja myös elokuvatyön tunnilta. En myöskään ehtinyt syömään eikä ollut muutenkaan ihan paras mahdollinen alku päivälle. Sitten saavuin luovan ilmaisun tunnille ja se pelasti päiväni. Sain tosi kivan parin, jonka kanssa en juurikaan ole koskaan puhunut. Riitelyimprossa pääsi purkamaan surkean päivän ja jäljelle jäi vain uusi kaveri, tuleva harrastusiltapäivä ja onnistumisen tunne, kun saimme kaikki nauramaan parisuhderiita-improvisaatiollamme aiheesta "mihin laitamme tämän uuden kaapin". "Tässä talossa mä määrään kaapin paikan"! Plus luovan ilmaisun opettajani on ihan paras! Luova ilmaisu on päivän paras 70min.
 
Tein äsken valmiiksi itselleni uuden pipon, jonka tekemisen myötä opin kaventamaan helmineuletta niin, että kavennus ei erotu mallineuleesta pahasti. Pipo on keltainen!

Järjestynyt miittikyyti ilahduttaa - kyydisäädöt alkoivat jo häilyä alitajunnan reunamilla uhkaavasti, mutta oh, nyt ne järjestyivät ilman erityisempää säätöä. :)

Sadonkorjuu ilahduttaa, ehkäpä erittelen purkkien ja purnukoiden sisältöjä erilliseen topikkiin myöhemmin paremmalla ajalla.

Pihavalot syyspimeässä jaksavat ilahduttaa niin sisältä kuin ulkoa katsottuna.

Asuntonäytöissä on hauska käydä, esitän sujuvasti aikuista kiinteistövälittäjille. :D
 
Last edited:
Aloitin iltaopiskelun pari kuukautta sitten. Koska tähän samaan saumaan on osunut paljon työkeikkoja, ja yrittäjä toki painaa töitä silloin kun niitä on, niin lukeminen ensimmäiseen sähkötekniikan kokeeseen jäi aika minimaaliseksi, kun ei vaan ehtinyt eikä etenkään jaksanut. Iloni olikin suuri, kun tuskasteltuani kokeen jälkeen etten ehkä pääse edes läpi, sainkin arvosanaksi H2. Olen kyllä aina ollut enemmän kuuntelemalla kuin lukemalla oppija, se ehkä selittää osittain.
 
Selvitellessäni jälleen monimerkityshelvetti englantiin pohjaavista sanakirjamerkinnöistä "mahdollisesti jollain ilveellä arkhimedeiltavaa" käännöstä yhteen suomen selkeään käsiterajaukseen, törmäsin viimein persian kielessä myös sieltä onneksi löytyvään fonesteettiseen globaalilevinnäismuotoon ghash !
 
^ Vielä konepistooli ja peililasit niin olet valmiina vuoteen 2020! "Kuollu on kuollu. Osat on osia. Kuolleet jampat on osia!" ;)

(Cyberpunk 2020 -viittaus)
 
Viime viikkojen piristyksenä ovat olleet luolaretket. Tänään on kolmas retki jonnekin Nousiaisten puskiin, odotan mielenkiinnolla. Ja onneksi satoi eilen, eikä tänään ole ainakaan luvattu sadetta. Palasin viime viikonloppuna viikonlopunmittaiselle linturetkikurssille vanhaan kouluuni. Seurasimme lintujen syysmuuttoa Sastmalassa ja lauantaina Porissa yyterin lietteillä. Näin kolme sellaista lintujlajia, joita en ole ennen päässyt näkemään (jalohaikara, tundrakurmitsa ja sepelhanhi). Lisäksi sain lintulistaani lajeja, joita en ole vielä tänä vuonna päässyt aikaisemmin näkemään. Näitäkin tuli listaan 12 lajia. Piristyn kun menen ulos ja siellä on jotain tähdellistä tekemistäkin, eikä vain jonkun tylsän asvaltoidun pyörätien reunassa kävelyä.

Kotona olen parina viime viikkona sukeltanut Outlanderin (Matkantekijä) maailmaan katsomalla jakson pari joka päivä. En ole näitä aikaisemmin katsonut ja nyt on kova tahti katsoa vielä kakkostuotantokauden jaksot loppuun ennenkuin kolmannen kauden ensimmäinen jakso poistuu Areenasta. Skotlannin maisemat tosin lisäävät matkakuumetta ja seuraavien lomien odotusta. Lisäksi TSH:n lukemisessa olen edennyt Parannuksen Tarhaan saakka. Olisipa jo viikonloppu.
 
Last edited:
Kauppakadun appro eli pikkuvappu koettu. Kultaa, sanoisin. Täyttä kultaa. :grin: (Appro on siis tutkinto, joka suoritetaan juomalla tietty määrä yleensä alkoholipitoisia juomia, mutta alkoholiton vaihtoehto on myös mahdollinen.)
 
Joinain päivinä ihmettelen omaa onnellisuuttani. :D En ole tottunut tähän uuteen maailmaan, jossa asioihin voi vaikuttaa ja voi tehdä niin paljon itselleen mielekkäitä ja tärkeitä asioita. En ole tottunut siihen, kuinka hyvin tulen toimeen itseni kanssa. Oikeasti, yksi parhaita asioita, mitä voi itselleen tehdä, on itsensä kanssa samalle puolelle siirtyminen. Luovan ilmaisun opettajani sanoi meille kerran "Itselleen kannattaa puhua lempeästi, koska maailma ei varmasti sitä tee". Ei sillä, että olisin hirvittävän lempeä itseäni kohtaan, mutta olen mielestäni ihan hyvä ihminen, semmoisella tavallisella tavalla.

Mutta en ikinä haluakaan tottua tähän.

Olen lempikahvilassani juomassa kaakaota ja kirjoittamassa filosofian oppimispäiväkirjaa. Kahden tunnin päästä minulla on balettitunti. Katselen ikkunasta ihmisiä ja mietin, mihin niillä kaikilla on niin kova kiire. On ihan tavallinen perjantai. Ja minä olen aivan järkyttävän onnellinen.

Ja vielä kiireestä. Se loppuu silloin, kun oppii elämään hetkessä. Kun ei mieti, missä pitäisi olla seuraavaksi, vaan on vain tässä ja nyt. Ja minulla on joka päivä 8-15.30 koulua, viisi kodin ulkopuolista harrastusta, jokapäiväinen tanssi-ja venyttelyrutiini ja jatkuva soitto-ja lauluharjoittelu. Ei voi sanoa, että varsinaisesti lepäisin laakereillani. Päinvastoin, minusta tuntuu, että olen oppinut lentämään. Eilen, kun kävelin illalla kuorosta kotiin, mietin, että minun on oikeasti pakko rakastaa tätä. Teatteria, musiikkia ja tanssia. Koska en tee melkein mitään muuta. Ja nyt kun teen näitä juttuja enemmän, kuin koskaan aiemmin elämässäni, olen onnellisempi kuin koskaan aiemmin elämässäni. Taidan olla menossa oikeaan suuntaan. [22]

Viime vuonna kuvittelin olevani juuri täällä, tässä kahvilassa koulun jälkeen sitten kun pääsisin lukioon. Haaveilin juuri tästä tunteesta. Ja täällä minä nyt olen. Olen tullut niin pitkän matkan oman pääni sisällä.
 
Ylös