Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Kuorollamme oli tänään ensimmäiset keikat Etelä-Savon sydämessä vanhainkodeissa, sekä vanhalla juna-asemalla, jolle pysähtyi hetkeksi lättähattujuna. Sopraanona olen vielä aivan ruosteessa eikä ääni ole auki. Vire ei ole yhtä hyvä kuin sen olisi pitänyt olla ja vielä vähemmän sitä, mitä olisin sen halunnut olevan. Mutta.
Rakastan näitä ihmisiä. Rakastan sitä kun oma ääni saa vuosien kuorotauon jälkeen sulautua toisiin, laulaa korkealta, ja saan hioa omaa tekniikkaa kuntoon. Iltapäivällä meillä oli kolmen tunnin joululauluharjoitukset, ja kuoronjohtajamme laittoi meidät klusterih****ttiin laulamaan puolisävel- ja kokosävelaskelia pitkiä aikoja, kvinttejä kuorohengityksellä kymmeniä tahteja, virittämään itsemme pois pianon kahlitsevasta tasavireestä kauniiseen luonnonvireeseen, ja jammailemaan prima vistana swing-joululaulua. Nautin joka hetkestä. Edessä on vielä savusauna ja yhteinen illanvietto. Ilmoittauduin päivää ennen lähtöä mukaan, enkä ole katunut hetkeäkään.

...a, kvinttejä kuorohengityksellä kymmeniä tahteja, virittämään itsemme pois pianon kahlitsevasta tasavireestä kauniiseen luonnonvireeseen, ja jammailemaan prima vistana swing-joululaulua. Nautin joka hetkestä. Edessä on vielä savusauna ja yhteinen illanvietto. Ilmoittauduin päivää ennen lähtöä mukaan, enkä ole katunut hetkeäkään.

Click to expand...

Oo... Kvinteillä luonnonvireeseen. Prima Vista jammailua. Hämmästyttävää kun se onnistuu

Viikonlopun partioretki kuopuksen kanssa oli hyvin onnistunut sateisesta säästä huolimatta (tai jos läträämisestä tykkäävältä muksulta kysytään, ehkä jopa osittain sateisen sään takia). Itselleni ihan parasta oli se elämys, kun pääsi vuosien tauon jälkeen nukkumaan puolijoukkueteltassa ja istumaan yöllä kipinässä. Lapsi puolestaan pääsi toteamaan, että vaikka pelkääkin pimeää, pimeys lokakuisessa korpimetsässä ei ole mikään ylitsepääsemätön juttu, kun alueella pyörii kymmeniä muitakin ihmisiä ja otsalamput tuikkivat sieltä täältä pimeyden keskeltä. Muutenkin mukelo oli oikein esimerkillisen reipas pieni sudenpentu melkein koko retken ajan.

Alkemist Kivi -wikisitaatit! (Tarpeeks' likell'!) (#lifegoals)

https://fi.wikiquote.org/wiki/Aleksis_Kivi

Mozartin Requiem. Lauridsenin Lux Aeterna. Ison kuoron muhkea sointi. Lopultakin täyteen vauhtiin päässyt kiireinen kuorosyksy.

Luin, että kuolonsyöksy.

Julli II on kehkeillä. Lintutarhalle on tuotu pieni korppi, jonka toinen siipi on vielä pahemmin poikki kuin Jullilla aikoinaan. Se on vielä ollut sisätiloissa ja katsellut ikkunasta ulos, mutta jos se viedään ulkohäkkiin, niin minä voin saada siitä uuden juttukaverin. Herkkupalojen sijaan aion voittaa sen kaverikseni silkalla uskollisuudella, niin kuin tein Jullinkin kanssa. Alkuaikoina saatoin kurvata Jullin häkin luokse pyörälläni ja vain olla tovin puhumatta niin kuin korppikin. Pikkuhiljaa se oppi tunnistamaan minut ja tuli lähelle juttelemaan, paitsi jos oli varhaista ja sateista ja sitä ketutti.

Jo kaksi hyvin nukuttua yötä takana. Kumpanakin yönä olen saanut kaksi vähintään kolmen tunnin pätkää (muistaakseni) katkeamatonta unta. Olo on pirteähkö. Nyt olisi hyvä hetki tyhjätä tiskikone ja hoitaa vähän pyykkijuttuja kun lapsi kerrankin nukkuu muualla kuin sylissä, mutta tässä istun. Taidan silti mennä hoitamaan ainakin osan noista hommista pois alta.

Iloitsen myös siitä että sain eilen vietettyä uhmakkaan esikoisen kanssa yli tunnin pihalla ilman yhtään riitoja tai vänkäämistä ja meillä oli oikeasti mukavaa yhdessä kun nautittiin toistemme seurasta. Spyro nukkui vaunuissa koko tuon ajan. Myös sisään lähteminen tapahtui sulassa sovussa ja yhteisymmärryksessä.

En vielä 24 tuntia sitten ollut sitä mieltä, että aikoisin tanssia vanhojen tanssit tänä vuonna. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutosta, kun rupesin illalla miettimään, että miksi en niitä tanssisi? Mitä kaikkea kivaa menettäisinkään, jos jättäisin ne tanssimatta? Kyseessä on kuitenkin erittäin ainutkertainen tilaisuus olla päivä prinsessana, ja oppisinhan myös tanssimaan, sillä tanssitaitoni ovat olleet aina aika kehnonpuoleiset. Niinpä marssin rohkeana ottamaan vanhojentanssien kurssin, ja tässä sitä ollaan! Sopiva parikin löytyi tänään ihan vain ohimennen kysäisemällä! Mikään ei voisi olla nyt paremmin. Paitsi että mekko pitää vielä löytää.

Paljastui, että suvussani on myös lajia nimeltä drop bear.

"The entry classifies the Drop Bear as Thylarctos plummetus (the genus, Thylarctos, is a combination of thylacine and phascolarctos) and describes them as "a large, arboreal, predatory marsupial related to the koala", the size of a leopard, having coarse orange fur with dark mottling, with powerful forearms for climbing and attacking prey, and a bite made using broad powerful premolars rather than canines. Specifically it states that they weigh 120 kilograms (260 lb) and have a length of 130 centimetres (51 in)"

https://en.wikipedia.org/wiki/Drop_bear

Kointähti sanoi:

"a large, arboreal, predatory marsupial related to the koala"

Click to expand...

Kieltämättä todellinen huippusaalistaja, joka olisi sopinut vaikkapa Synkmetsään.
Jos pitäydytään tiedeyhteisön hyväksymissä (vaikkakin sukupuuttoon kuolleissa) sukulaislajeissa, niin kelpaisiko virtahevon kokoinen vompatti?
https://en.wikipedia.org/wiki/Diprotodon

Elokuvatyössä valittiin lopputöiden ryhmiä ja jotenkin hetkellisesti minut valtasi yläasteen liikuntatunneilta tuttu "ei kukaan mua kuitenkaan halua, oon vaan täällä näkymättömänä"-tunne, joka kuitenkin haihtui nopeasti, kun harjoituselokuvaryhmäni yksi jäsen ehdotti, että tehdään samalla ryhmällä lopputyökin. Olemme ystävystyneet nopeasti sen viikon aikana, minkä teimme harjoituselokuvia, työnjakomme toimii ja meillä on kivaa. Harjoitusleffamme sai myös paljon kehuja, varsinkin kuvauksesta (kukakohan kuvasi, muhhahhahhaa), joten laatua on tulossa. Ihanaa saada tämmöinen positiivinen "valitkaa ryhmät"-kokemus ja vielä päästä tekemään projektia siihen sitoutuneiden ihmisten kanssa. Enkä tiennyt, että minulla on silmää kuvaamiselle, saatikka että tykkäisin siitä.

Teemme luovassa ilmaisussa flash mobin Abban Dancing queenista . Eikä mitään laimeaa vaan ihan kunnon shown. Kannattaa törmäillä Koskikeskukseen 26.10 .

Joskus mietin, kuinka kamalaa olisi olla tavallisessa lukiossa. Nyt jo meinaa kriisi iskeä, kun en saanut ensi jaksoon yhtään ilmaisutaito-ainetta, vaikka kaikissa muissa jaksoissa onkin vähintään kaksi. Mutta jos olisin missään muussa lukiossa täällä päin, ei tällaisesta olisi tietoakaan. Lucky me.

Jaaaaaa äsken kokeilin täysin huvikseni laulaa Once upon a Decemberin (elokuvasta/musikaalista Anastasia, joku on varmasti nähnyt sen) aina järkyttävän korkeana pitämääni sopraanoääntä, (joka vetää melodiaa oktaavia korkeammalta, C5-C6 tai siis Suomen musiikin teoriassa C2-C3) ja todellakin yllätin itseni! En ole mikään sopraano, vaan enemmänkin mezzo, joskin alttokin menee, joten todellakin yllätyin siitä, kuinka helpon tuntuista ja silti hyvän kuuloista tuo vinkuminen oli. Sehän kuulostaa alkuperäisessä todella hienolta ja jotenkin tuli niin hyvä fiilis, kun pystyin siihen itsekin. Ja ihan täysin hallinnassa. Anteeksi tämä musiikkiteoreettisten termien kertauskurssi, mutta tulin vain niin iloiseksi .

Eikä sekään haittaa, että lähden sunnuntaina Maltalle ...

Vehkan viesti Ärsyttää-topikissa. Ei itse viestin sisältö, vaan se, että Vehka kirjoittaa täällä ekaa kertaa melkein puoleen vuoteen.

Arwen Undomiel Iltatähti sanoi:

Jaaaaaa äsken kokeilin täysin huvikseni laulaa Once upon a Decemberin (elokuvasta/musikaalista Anastasia, joku on varmasti nähnyt sen)

Click to expand...

Rakastan tuota kappaletta <3

Ilonaiheeni on sama kuin Pagballa eli elonmerkki Vehkan suunnalta =)

Lisäksi kuorossa lauletaan Still Alive -biisiä Portal-pelistä. Se on niin kertakaikkisen hieno ja humoristinen yhdistelmä suloisuutta ja tunteetonta julmuutta, että opettelin omaksi huvikseni melodian ja sanatkin, vaikka me ykkösaltot laulamme kuorosovituksessa vain komppia. Olen veivannut biisiä kotona niin paljon, että Luigikin laulelee jo "This was a triumph!" =D

Suuret kurpitsat, jotka rahtasin kasvimaalta kotiin. Tiedossa on talvella monta lämmintä tulista kurpitsakeittoa (aion keittää nuo soseeksi ja pakastaa sopivina annoksina). Ja tietysti paahdettuja kurpitsansiemeniä!

Enää kolme viikkoa jäljellä siivoustyössä!

Isilmírë sanoi:

Lisäksi kuorossa lauletaan Still Alive -biisiä Portal-pelistä.

Click to expand...

Minä en pahemmin pelimusiikeista piittaa Mystejä lukuunottamatta, mutta tämä kappale on kyllä nerokas. En ole tuota pelia pelannut, mutta olen seurannut sivusta ja minulle on kerrottu pelin idea ja laulun taustatarina.

Tuo Once upon a December on soinut päässä nyt kohta vuorokauden. Kiitos vaan @Arwen Undomiel Iltatähti Nyt joudun katsomaan Anastasian. Ei ole muuta vaihtoehtoa.

Jatkan tähän vaikka kyse on ehkä enemmän pienestä ärsytyksen aiheesta, mutta keskustelun jatkuvuuden kannalta tämä on oikeampi topikki. Katsoin edellisessä viestissä mainitun leffan ja kiinnitin huomiota siihen että kesken leffan kun Anja vaihtoi vanhan takkinsa mekkoon hänen polkkatukkansa kasvoi yhtäkkiä pitkäksi poninhännäksi (kyllä se oli polkkamittainen vaikka osittain olikin kiinni) ja lisäksi lopussa kun taistelun tuoksinassa mekko repesi niin loppukohtauksessa repeytynyt mekko olikin täydellisen kaunis ja repeytynyt juuri oikeista kohdista toimiakseen kauniina, mutta hiukan vähemmän kuninkaallisena kuin alunperin.
Siitä on siis vuosia kun olen elokuvan viimeksi nähnyt ja silloin en ollut huomannut näitä seikkoja. Mutta upeita lauluja tuossa elokuvassa on muitakin. Alussa kun Pietarissa juoruillaan on laulu josta erityisesti tykkään. En vaan muista sen nimeä. Ja jopa Rasputinin laulu saa hienoja piirteitä kun ötökät lisäävät omat kuoro-osuutensa mukaan.

Nyt menee kyllä offiksi, mutta @Jaamar Pietarissa juoruilu-kappale on varmastikin (en osaa vaihtaa tuota nimeksi) eli Rumour in St. Petersburg. Joudun kertomaan, että musikaaliversiosta Rasputin on kylmästi diskattu ja tarinasta on muutenkin tehty realistisempi ja vähemmän lapsille suunnattu. Kyseessä on kyllä aivan äärimmäisen kaunis, niin visuaalisesti kuin äänikuvaltaan upea produktio, jossa jokainen näyttelijä sopii rooliinsa, kuin olisi siihen syntynyt. Olin hurjan etuoikeutettu, kun pääsin näkemään Anastasian alkuperäisellä castilla ja se oli kyllä elämäni paras päivä tähän mennessä .

Ilonaiheenani tänään voisi olla se, että Anastasian cast recording on vihdoin Spotifyssa ja suosittelen sitä kovasti kaikille, varsinkin niille, jotka rakastivat elokuvaa. Olen toki kuunnellut sitä monta päivää läpi.

Kaikki meni hyvin ja selvisin lennosta Maltalle hengissä. Ja sitten päätin, niinkuin kunnon idiootti, vetää jalkani päin sängyn kulmaa enkä mitenkään ihan hiljaa. Oikeastaan puolen minuutin päästä jalkapöytää oli jo mustana. Ja viiden minuutin päästä osa oli turvonnut kaksinkertaiseksi. Ja minä kirosin kyyneleet silmissä ja painon laittaminen jalalle sai minut huutamaan. Hotellin työntekijä katsoi jalkaa puoli sekuntia ja totesi, että sairaalaan. En kuitenkaan ole nyt maltalaisessa sairaalassa. Ja tämä viesti ei ole väärässä topikissa. Koska kun istuin tuskissani aulassa pitämässä jääpussia, ohitsemme käveli nainen, joka totesi poikansa olevan sairaanhoitaja. Ja tämä sairaanhoitaja osoittautui aivan ihanaksi ja pyytteettömäksi ihmiseksi. Hän myös kertoi, ettei jalassa todennäköisesti ole ainakaan kunnon murtumaa, mikä sai minut melkein itkemään onnesta. Ehdin jo monet kerrat kuvitella itseni istumassa tanssisalin nurkassa kipsi jalassa muiden kehittyessä. Hän haki jopa omat sidetarpeensa ja teki selvästi kaiken voitavansa. Tämä vieras ihminen oli ollut menossa perheensä kanssa syömään, mutta hän pysähtyi puoleksi tunniksi auttamaan random tyttöä, joka itki sohvalla. Arvostus . Halusin oikeasti melkein halata häntä lähtiessäni konkaten syömään ja believe me when I say, en ole ihminen, joka tykkää halailla vieraita.

Saattaa olla, etten sittenkään juokse tai kalliokiipeile tällä reissulla tai tanssi ensi viikolla, mutta ainakin uskoni ihmiskuntaan palautettiin.

Kiitos sinä sveitsiläinen sairaanhoitaja toivon sinulle elämäsi antoisinta lomamatkaa.