Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Pieniä ilonaiheita tarjosi viime yökin vaikka nukuin vain 1-2 tunnin pätkissä. Spyro nukkui yhden kaksituntisen tutti suussa tissin sijasta ja taisi olla ensimmäinen yö kohta neljään viikkoon kun en hikoillut kuin pieni sika.

Muita ilonaiheita oli eilinen sauna kolmeen tyttöön (ja lopussa kahteen kun pienin osallistuja ei oikein kestä löylyttelyä) ja se että tänä aamuna vedin jalkaani reisitaskuhousut. Taitaa olla ensimmäinen kerta tänä vuonna kun minulla on sellaiset jalassa ja tuli jotenkin melkein salonkikelpoinen olo kun ei olekaan polvesta pussittavat kollarit jalassa.
 
Löysin eilen hukkaamani pyörän satulan ja satunnaisten ulkopenkkien kuivaamiseen käyttämäni pyyhkeen likimain sieltä minne arvelinkin sen pudonneen. Joku ystävällinen sielu oli laittanut sen aidan pienoille roikkumaan mukulakivikadun risteykseen :)
 
Minulla on vapaata kaksi seuraavaa päivää, ja kun lapsetkin ovat syyslomalla, ei tarvitse nousta aikaisin. Edessä on siis kokonaista neljä aamua, jolloin saa vetää sikeitä kunnes Luigi tulee ilmoittamaan tarvitsevansa aamupalaa.

Lisäksi koska Vantaan tanssiopisto seuraa koulujen loma-aikoja, Luigilla ei ole tänään tanssituntiakaan, joten ehdin poikkeuksellisesti dojolle myös keskiviikkotreeneihin =)
 
Last edited:
Ilonaiheita:

* Indonesiassa on kaunista. Täällä on myös naurettavan lämmintä, lannevaatekin tuntuu olevan liikaa.

* Majapaikka on kauniilla paikalla kukkulan laella, vehmaiden riisipeltojen keskellä. Ja netti toimii.

* Olen nähnyt tämän päivän aikana 7 itselleni uutta perhoslajia.

* Lämpimästi hyväilevä yhteenkuuluvuuden tunne maailmankaikkeuden kanssa kun makaan sohvalla, katselen hämärtyvään iltaan ja kuuntelen rohkealla voimakkuudella 1. Baahubali-elokuvan ääniraitaa.

* Trooppisesta sairaudesta toipuvan kehon haperoivat onnentunnot sen viimein hieman rentoutuessa.

* Kontulaisten ilonaiheiden lukeminen tuo paljon hyvää mieltä. Vaikka aikaisemmin harmitti etten päässyt viime miittiin enkä ole muutenkaan ehtinyt nähdä kontulaisia, on syytä iloita että kontulaiset voivat iloita ja olla iloisia yhdessä ynnä erikseen vaikka en olisi heidän ilojaan havaitsemassa. Esse non est percipi.

* Iloa tuottaa myös sen muistaminen, että epäonnistuminen, toistuvakin, on ihan ok. Täydellisyyden vaatiminen hic et nunc itseltään on tuulten tavoittelua. Tuhannet sukupolvet ovat eläneet epäonnistumisensa sietäen. Eikä ole mitään uutta auringon alla.

* Kaikkein ilostuttavin havainto on kuitenkin se, että vaikka olenkin nauttinut matkastani eteläiselle pallonpuoliskolle suuresti, kaipaan jo toista viikkoa kotiin.
 
Saatan alkaa kotiutua Valkoiseen Laatikkoon eli Koas-huoneeseeni. Kävin myös sukuloimassa ja tutustuin kahteen 80kg painavaan koiraan, aika jänniä otuksia. Mutta niin söpöjä ja pörröisiä, äää. :heart:
Nyt olen taas matkalla takaisin Laatikkooni ja ensimmäistä kertaa koti-ikävä ei pure kamalasti junamatkalla. Ensilumi ihastutti eilen vaikka se sulikin melko pian pois. Silti, tule hyvä talvi, tule hyvä talvi!:)
 
Yksittäinen vapaapäivä ja sen mahdollistamat päiväunet, loppusyksyisen keskipäivän auringonpaisteen ihailu ja rento kotihommailu.

Tajuntaan hiljalleen uppoava ymmärrys siitä, että minulla oikeasti on vakituisia töitä ensi tammikuusta alkaen, vaikka tarkka aloituspäivä selviääkin vasta myöhemmin - marraskuun loppuun mennessä, lupailivat.

Viikonloppuhumpsuttelu Helsingissä ja pääkaupungin monet kauniit talot. Kaupunginmuseosta ostetut raitiovaunupostikortit. Ilmaiset museot, pääsymaksullisetkin.
 
Kiitos Novan, sain nukkua viime yönä viisi tuntia putkeen. Olen ollut oma itseni pitkästä aikaa.
Lunta tuli oikein reilusti ja pääsin Mushun kanssa pulkkamäkeen:heart:
Tilasin särmän paksummat polvipituiset merinovillasukat. Peräti kahdet sellaiset ja ne tulivat seuraavana päivänä ja tuntuvat kyllä hypisteltynä ihan tosi lämpöisiltä ja ihanilta. Olen jo muutaman vuoden ollut sukkahifistelijä joka käyttää ainoastaan villaisia ja merinovillaisia sukkia ympäri vuoden. Onni on kuivat ja hajuttomat jalat ja sukat joita ei tarvitse pestä joka päivä kun tuuletus riittää aika pitkälle.
Spyro on jo yli nelikiloinen (vertailuna Mushu oli nelikiloinen vasta tuplasti tuon ikäisenä). Toki harminaiheena sikäli että moni kiva vaate jää kohta jo pieneksi, mutta on ilo tietää että minun kroppani pystyy tuottamaan niin paljon ja niin hyvää ravintoa että sen voimalla lapsi kasvaa noin hienosti.
Tulee hyvä mieli kun voi käyttää Varustelekan tilauksissa Repack pakkausta. Eli tilaus pakataan pussiin joka palautetaan postin kautta ja siitä saa hyvityksen seuraavaan tilaukseen. Ei tule pakkausjätettä.
Samaan maapallon pelastamisteemaan liitetään että onnistuin vahingossa tekemään tänään todella hyvää kasvisruokaa. Kikhernepihvejä, kotitekoisia uuniranskalaisia, hunajaporkkanoita ja kermaviilikastiketta.
 
Taloyhtiössä, johon muutamme, on yhteinen puusauna, jossa viikottain kahtena päivänä lenkkisaunat, omien vuorojen käytännöt vielä epäselviä mutta eiköhän sieltä yksi vuoro aina järjesty. Taloyhtiön pihalla on yhteisiä marjapensaita ja omenapuita, yhteinen kasvimaa ja mahdollisuus omaan palstaan. Olenko muuttamassa Hobittilaan? :D
 
Saan koirahoidokin yökylään. Tässä elämäntilanteessa oman piskin ottaminen on ihan mahdoton ajatus, mutta onneksi kaveri lainaa välillä omaansa. Onnea on rauhallinen ilta kirjan, teen ja viinin kanssa ja pieni koira tuhisemassa taljalla huoneen nurkassa <3
 
^ Eikö luumupuita, joiden alla voisi makoilla luumunkivistä tehty valloittajan kallopino vierellään? :(

Asuntojen pihoilla on myös "omia" hedelmäpuita - en ole loppusyksyn havaintojen perusteella aivan varma minkä lajin satoa meidän etupihalla kasvaa, ehkä kirsikkaa? Jännitettävää keväälle. :)
 
Viiden kuukauden erittäin tympeässä asunnossa asumisen jälkeen pääsin yllättäen muuttamaan hyvän ystävän kanssa samaan (paljon miellyttävämpään) asuntoon kivalle alueelle. Sain tietää tästä tilaisuudesta kuukausi sitten ja päätöskin piti tehdä parin päivän miettimisajalla, joten kokonaisuudessaan koko tämä homma tuntui kummallisen spontaanilta. Mutta nyt kelpaa asua!

Muuttopuuhissa parasta apua ovat tietysti kuski @Steelsheen (+ Steelinmies) sekä kantaja ja portinavaaja @Otak :heart:
 
Sain kutsun työhaastatteluun, vaikka olin jo menettänyt toivoni, kun aikaa oli hakemusten jättämisestä pariin avoimeen paikkaan kulunut jo muutama viikko. Harmi, että haastatteluun on vielä kaksi viikkoa. Pitäisi päättää, kuinka aktiivisesti haen tässä välissä piilotyöpaikkoja. Tuosta sentään tietää, että ne tarvitsevat työntekijöitä, vaikken tulisikaan valituksi. Piilotyöpaikoista taas ei tiedä, onko tarvetta ollenkaan.
 
Olen pitkästä aikaa oma itseni :heart: Olen saanut kaapit järjesteltyä, purattua koiran palkinnon, otettua vähän aikalisää ja unohtanut kaikki ikävät ihmiset :) Fiilis on ihan kiva ja para-aikaa järjestelen teatterin juttuja, että saadaan asiat tehtyä ennen deadlinea. Sain tänään syliini Ragdollin, jonka veli tiiraili ikkunasta pihalle. Taisin saada tulevaisuutta varten hoitokissoja kaksi kappaletta :D Siellä tosin on 9kissaa yhteensä, mutta nämä kaksi ovat rotukissoja.

Vielä, kun saan peukalon korvausasiat kuntoon, niin voin sanoa, että elämä hymyilisi vähän kirkkaammin ja olisi helpompi hengittää.

Ja paras uutinen! Yksi paikka, mihin olen jo pitkään halunnut töihin palkkaa vakituisia työntekijöitä ja se olisi täällä samalla paikkakunnalla, liittyen ensimmäiseen opiskelemaani ammattiin! :heart: Ja työ alkaisi vasta tammikuussa! Eli saan sairaslomat olla ihan rauhassa ja sitten keskittyä täysillä työelämään, jos minut sinne valitaan! Innostun ehkä liikaa, mutta minulla on siellä jalka oven välissä, koulutukset kunnossa ja se on lähellä. Olisi ihanaa, jos saisin sen työpaikan. Eli hakemusta tekemään! (Pitää varmaan pyytää joltain apua, että saan tehtyä kunnollisen hakemuksen :D )
 
Ylös