Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Kevätpuolella näytti jo siltä, että vuoden vaihteessa työpaikallani on tulossa seuraava YT-neuvottelukierros, jonka yhteydessä 4.8.1980 alkanut urani puhtausalalla tulee mahdollisesti päättymään työnantajan aloitteesta irtisanomiseen tuotannollisesta tai taloudellisesta syystä. Alkusyksystä työtilanne parani selkeästi, ja toissaviikolla saimme tiedon, että töitä riittää jatkossakin. Iso ilonaihe siis kyseessä.
 
Olen ollut koko syksyn tosi väsynyt (just nyt meinaa olla hieman liikaa ohjelmaa), mutta eilen puoliväkisin sain väännettyä itseni konserttiin. Tulipahan taas semmoinen energialataus siitä (ja kivojen tuttujen tyyppien näkemisestä) että ajattelin taas kerran, että pitäisi käydä keikoilla useammin (ja muutenkin olla sosiaalisempi). Toteutus on sitten vähän hankalampi, kun töiden ja iltakoulun jälkeen on ihan potslojo eikä jaksa tehdä mitään ylimääräistä. Mutta onneksi sain itseni eilen liikkeelle! Oli hirmu hauska ilta!
 
Smial Morel juhlii tänään synttäreitään mässäilyn merkeissä, mutta päivä on muutenkin juhlava:

Remember, remember!
The fifth of November,
The Gunpowder treason and plot;
I know of no reason
Why the Gunpowder treason
Should ever be forgot!
fawkeskoala.jpg
 
Meillä juhlitaan tänään Luigin 8-vuotissynttäriä. Joka vuosi jaksaa huvittaa, että lapsi on syntynyt Guy Fawkesin päivänä. Jos asuttaisiin Englannissa, hän saisi hienot ilotulitukset synttärinään ;)
 
Vaillinnaisen kuulon viikko takana. Luulin tulehduksen jylläävän vasemmassa korvassani, kun korvakäytävä oli ollut kipeä ja lopulta kuulin huonosti. Vaikkuhan se siellä käytävän perällä esti ääniaaltoja, oikein kunnon barrikadi. Remo-Waxia piti öiden lisäksi käyttää myös päivisin ja pumpulituppoa korvakäytävän suulla ja viikon lopulla työterveyshoitaja huuhtoi pehmenneet vaikut korvasta ulos. Samalla hän tarkasti vasemman korvan ja havaitsi siellä samantapaisen tilanteen, eli vaikkubarrikadi oli sulkemassa reitin tärykalvolle. Viikonloppu meni sitä pehmitellessä ja nyt olen virallisesti vaikkuvapaa. Vain toisella korvalla kuuleminen oli kiusallista, vaikka siihen ehti jonkin verran tottuakin. Nyt on edessä itsehoitolääkkeiden ostaminen, jotta jatkossa välttyisin korvahuuhteluilta.
 
Sauron ja nazgulit kuolemattomina alumiinifoliossa

DOI8rTaVQAAwG_r.jpg


ex libris
 
Ajattelin ennen lukioon menoa, että en osaa enää tutustua ihmisiin, enkä varmaankaan saa paljoa kavereita. No, tässä on jotenkin tapahtunut niin, että minne ikinä menenkin, törmään tuttuihin ja nyt uuden jakson alkaessa huomaan taas, kuinka nopeasti tutustuminen oikeasti tapahtuu. Eihän siinä ole oikein vaihtoehtoja. On aika vaikea tehdä vaikkapa psykologian ryhmätyötä, elokuvaa tai improvisaatiota, jos vain istuu nurkassa hiljaa. Ja olen taas saanut viimeisen kolmen päivän aikana ainakin 8 uutta kaveria.

Tänään menin improvisaatiokurssin ekalle tunnille vähän epäröiden, koska melkein kaikki muut olivat kakkosia ja minuun iski yläaste-ajattelu. "Noi kaikki kattoo mua jotenkin oudosti..." Sitten piti tietysti heti tehdä jotenkin nimiin liittyvä impronäytelmä randomien ihmisten kanssa ja... no oikeasti kaikki meni tosi hyvin ja ihmiset oli ihan parhaita. En voi toitottaa tarpeeksi, kuinka paljon rakastan kouluani. Maanantaina kun tulin kouluun, etuovesta ei päässyt sisään, jos ei ollut syntynyt 90-luvulla ja kakkoskerroksessa oli pomppulinna. Muita ärsytti takaovesta toiseen rakennukseen kulkeminen, mutta minä hymyilin eteisaulan valoköynnöksille, serpentiineille ja värivaloille ja kiitin onneani, että olin juuri siellä kun olin. Tiistaina olin katsomassa näyttämötyön kurssilaisten oikeasti tosi hyviä näytelmiä teatterinäytönpaikoissa, eilen olin katsomassa musanäytönpaikassa käytännössä ammattilaismuusikkoja ja ensi viikolla minun kuvaamani elokuva näytetään elokuvanäytönpaikassa. Miten muut ihmiset selviävät normaalista lukiosta, missä ei ole ilmaisutaitokursseja, keventämismahdollisuuksia, aivan mieletöntä yhteishenkeä, Suomen parasta psykologian opettajaa tai pomppulinnoja?

Yläasteen ja lukion ero näkyy siinä, että jos yläasteella olin kaksi minuuttia myöhässä, opettaja piti koko luokalle saarnan. Viime viikolla olin englannin tunnilta 20 minuuttia myöhässä ja kun lopulta saavuin selittelemään, että bussi ei tullut, opettaja totesi, että "Ei se mitään. Kiva kun tulit!".

Minua pelottaa sanoa tämä, koska nyt kun sanon sen, tapahtuu varmasti jotain kamalaa, ja en pääsekään lähtemään, mutta arvatkaa kuka lähtee elokuussa Bostoniin for a musical theatre intensive :wtf:
 
Uskallan jo tässä vaiheessa sanoa selvinneeni voittajana klonkkumaista aarteenhimoa vastaan. Tässä tapauksessa aarre oli Kickstarter-joukkorahoituksessa oleva lautapeli, jonka sisältö pursusi keskiaikafantasiahenkisiä figuureja kuin runsaudensarvesta. Varhain aamulla olin jopa sortumassa noin puolen tuhannen euron pakettiin, joka olisi sisältänyt pelin kaikilla herkuilla. Mutta nyt olen päätökseni tehnyt, ja reilusti ennen puolta yötä kampanja päättyy antaen minulle rauhan. Tai no, voihan olla, että peli nousee valtavaksi arvostelumenestykseksi, ja kickstarter only -figuurien arvo katukaupassa nousee huomattavaksi. Mutta minkäs teet.

Päivitys klo 22.00: Nyt se on virallisesti ohi! :)
 
Last edited:
Ihana tuntuiseen Tolkienin Tolkienin haltiakirjaimilla ja kauniilla kuvioilla koristeltuun rengasliinaan sujahti ensikertaa oikeasti sujuvasti pieni lohikäärmeenpoikanen joka rauhoittui siihen ja saan pitää ipanaa lähellä samalla kun kirjoitan tätä viestiä kahdella (!) kädellä. Ollaan siis käytetty liinaa todella monta kertaa, mutta aina on ollu vähän säätämistä. Joskus liina väärässä kohtaa, joskus unohdan suoristaa liinan selästä, joskus sitä ja joskus tätä, mutta nyt kaikki tapahtui ihanan luontevasti <3

Meillä on uusi jääkaappi. Toinen kaappia toimittaneista miehistä kehui että valittiin hyvin ja tuon pitäisi kestää seuraavat 20 vuotta. Kehui myös hyvän merkkistä tiskikonetta.
On jotenkin ihan kutkuttavan mukavaa avata tuo uusi jääkaappi joka on tahrattoman puhdas ja jonka valo on niin kirkas. Tekisi mieli vaan avata se ja tuijottaa, mutta sepä on niin fiksu että alkaa piipittää jos ovea pitää auki liian pitkään.
 
Last edited:
Lunta! Jopa täällä etelärannikolla - nyt illalla ei ole ollenkaan niin pimeää.

Sen kunniaksi lainaus Samilta, tosin ei ihan niin positiivinen:
Sam sanoi:
Lumessa ei ole mitään vikaa kauniina aamuna, mutta minä olen kyllä mieluummin sängyssä kun lunta sataa. Saisi tämäkin pyryttää Hobittilaan! Voisivat vaikka riemastua siellä.
Tietokilpailukysymys: milloin Sam sanoi tämän?
Saattueen kiivetessä Caradhrasille
 
Kolmen vuoden vatvomisen jälkeen ostettiin vihdoin uusi sänky. Tästä riittää kyllä ilonaihetta pidemmäksikin aikaa... Vanhan runkopatjasängyn toinen puolisko oli lähes 20 vuotta vanha ja sänky nitisi ja kirskui kun vähän käänsi kylkeä. Ja olihan se jo "vähän" kuopalla. Uuden sängyn myötä poissaolollaan loistavat aamuinen selän jäykkyys ja niskasäryt! Paras ostos pitkään aikaan.
 
Se kun on vähän spoilaantunut & ehtii (sittenkin!) muilta puuhiltaan lueskelemaan uudelleen detaljimaestro Mark Frostin Twin Peaksin salattua historiaa & pääsee sivulle 89 ja neljänteen riviin.
 
Välillä iskee hurja shoppailuinto ja on pakko saada uutta (onneksi vain muutaman kerran vuodessa). Tänään tilasin elämäni ensimmäistä kertaa kengät siksi että ne näyttivät kauniilta. No on ne varmasti ihan super käytännölliset myös kun ovat ainakin mainospuheiden mukaan lämpimät ja täysin vedenpitävät (mainoskuvassa ihminen seisoo kengät jalassa nilkkojaan myöten sohjolätäkössä). Epäkäytännöllisiä en olisi tilannut pelkän ulkonäön perusteella, mutta nyt halusin uudet kengät ensisijaisesti siksi että olivat kauniit ja vasta toissijaisesti siksi että ne helpottavat kenkävalintoja näissä nykyajan kuratalvissa. Olen kyllästynyt kulkemaan Kuomilla tai kumisaappailla joka paikkaan (huolimatta siitä että saappaani ovat ihanan oranssit <3). Lisäksi käytiin Laurinmäen joulumarkkinoilla mistä ostettiin Spyrolle joulukalenteri (pyykkinarulla pussukoita), lapsille kukkarot ja muuta mukavaa. Jotta rahaa ei varmasti jäisi yli ja saisin itkeä onnettoman köyhänä taas kun siirryn pelkän kodinhoidontuen ja lapsilisän varaan niin ollaan päätetty pistää olohuone kokonaan uusiksi. Uudet tapetit ja kalusteet. Joskus rahalla saatavat asiat vaan tuottavat suurta iloa.
 
Päätin tänään shoppailla. Olen monesti nähnyt erään mekon ja moni tietää, etten ole mekkoihmisiä, mutta yhtäkkiä havahduin, että tuota olisi ihana pitää päällä. Päätin ostaa kyseisen mekon ja lopulta päädyin huppariinkin, missä luki "We're all mad here" ja kuvana irvikissan hampaat. Olen jotenkin myös hämmentynyt, että pappani leikki joulupukkia sillä seuraamuksella, että olkkarini täällä pikku kämpässä menee kokonaan uusiksi, mistä laitan kohta viestiä arjen nyrjäyttämiseen, mutta sain uuden tv-tason ja vanha iso musta kirjahylly lähtee myyntiin. En tiedä, ostaako kukaan näitä enää tähän aikaan vuodesta, mutta pitää yrittää saada tuo myytyä :D
 
Meillä on kanssa olohuone menossa uusiksi ja olen tänään saanut huonotuulisesta lohikäärmeenpoikasesta huolimatta tyhjennettyä sohvapöydän ja melkein yhden kirjahyllyn ja nurkkatason. Toinen lohikäärmeenpoikanen auttoi.

Niin ja sen jälkeen kun on kolme tunttia istunut hikisenä ja maitopuklulta haisevana itkevän lapsen alla ja tämä lopulta nukahtaa niin ei jaksa enää olla kovin asiallinen vanhempi. Huvitimme Mushun kanssa itseämme ja toisiamme piereskelemällä vuorotellen ruokapöydässä (vaikka olen aina puhunut että ruokapöydässä ei saa piereskellä).
 
Oltiin tänään esiintymässä itsenäisyyspäiväkonsertissa kuoron kanssa ja nyt olen vain niin onnellinen! Meitä jännitti, yleisöä oli yli 500, salissa oli umpisurkea akustiikka ja harjoituksetkaan eivät menneet ihan putkeen, mutta meillä meni ihan todella hyvin! Olen vain niin ylpeä meistä kaikista ja niin iloinen, että olen ollut jo 8 vuotta yhdessä Suomen parhaista lapsikuoroista! Onko mitään parempaa, kun se yhteinen tunne, mikä siitä tulee, kun kaikki tietää, että nyt onnistuttiin. Odotimme kylmässä pihalla jotakuta avaamaan ovea ja yhtäkkiä joku alkoi laulamaan Finlandiaa, kaikki yhtyivät mukaan ja yhtäkkiä väliajalla pihalla olleet ihmiset kääntyivät katsomaan, kun 40 lasta lauloi Finlandiaa pihalla neliäänisesti. Sen jälkeen menimme laulamaan sen konsertin lopuksi orkesterin kanssa. En voi kuvailla sitä tunnetta. Finlandia on varmasti yksi kaikkien aikojen upeimpia kappaleita. Ja koko yleisö nousi seisomaan ja taputtamaan :heart:

Plus ensi viikolla lähdemme Saksaan esiintymismatkalle...
 
Last edited:
Ylös