Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Sain eilen erikoissakset ja ne on ihanat! :heart: Pystyn taas leikkaamaan! Sain myös spontaanisen halauksen eräältä tunnetulta henkilöltä, ilman mitään syytä. Lienenkö sitten ollut piilokamerassa, mutta oli todella kiva ylläri ilman, että puhuttiin mitään isompaa :knockout: En edes tunne henkilökohtaisesti ihmistä, mutta kivannäköinen mies oli :grin:
 
Kävin tänään työterveystarkastuksessa, ja mitä huonoja puolia työnantajassani onkin, niin ainakin ihan hyvän työterveyssopparin se on meille hommannut. Fyysinen ja henkinen hyvinvointi kartoitettiin niin kattavasti kuin 40 minuutissa vain suinkin ehtii sekä keskustellen että tutkien, ja sain jäykkäkouristusrokotteen tehosteen, influenssarokotteen, lähetteen labraan kolesterolin ja verensokerin rutiinitarkastukseen sekä ennen kaikkea lähetteen kolmelle työnantajan kustantamalle fysioterapiakäynnille, jotta joku ammattilainen (siis muu kuin terveyskeskuslääkäri, joka reuman mahdollisuuden pois suljettuaan oli sitä mieltä, ettei syytä huoleen ole ja jätti asian silleen) vihdoin tsekkaa rutisevan ja kipuilevan ristiselkäni ja kertoo, miten sitä kannattaisi jumpata toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Tämä viimeksi mainittu on iso ilonaihe, koska olen miettinyt, miten saisin piskuisesta palkastani säästettyä kylliksi muutamaan käyntiin yksityisellä fyssarilla. Nytpä ei tarvitse enää miettiä, kun työnantaja kustantaa.
 
Last edited:
Sellainen vapaapäivä, jolloin ei tarvitse lähteä ulos asunnosta tekemään töitä, tai treenaamaan bändin/kuoron/lauluyhtyeen kanssa, tai menemään bändin/kuoron/lauluyhtyeen keikalle, on ollut ollut viimeksi 20. marraskuuta. Tänään lähden kotiin jouluksi. Isä kertoi puhelimessa että Keski-Suomessa on 30cm lunta. Saan olla kotona peräti neljä päivää, eikä tarvitse tehdä mitään, jos ei huvita. Tosin luulen, että menen metsään kuuntelemaan Aitoa Hiljaisuutta, ilman Kehä I:den tms. kohinoita. Hyvää ja levollista joulua Konnun väelle. <3
 
Isilmírë sanoi:
Kävin tänään työterveystarkastuksessa, ja mitä huonoja puolia työnantajassani onkin, niin ainakin ihan hyvän työterveyssopparin se on meille hommannut. Fyysinen ja henkinen hyvinvointi kartoitettiin niin kattavasti kuin 40 minuutissa vain suinkin ehtii sekä keskustellen että tutkien, ja sain jäykkäkouristusrokotteen tehosteen, influenssarokotteen, lähetteen labraan kolesterolin ja verensokerin rutiinitarkastukseen sekä ennen kaikkea lähetteen kolmelle työnantajan kustantamalle fysioterapiakäynnille, jotta joku ammattilainen (siis muu kuin terveyskeskuslääkäri, joka reuman mahdollisuuden pois suljettuaan oli sitä mieltä, ettei syytä huoleen ole ja jätti asian silleen) vihdoin tsekkaa rutisevan ja kipuilevan ristiselkäni ja kertoo, miten sitä kannattaisi jumpata toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Tämä viimeksi mainittu on iso ilonaihe, koska olen miettinyt, miten saisin piskuisesta palkastani säästettyä kylliksi muutamaan käyntiin yksityisellä fyssarilla. Nytpä ei tarvitse enää miettiä, kun työnantaja kustantaa.
Click to expand...

Tuohon on helppo samaistua muistaen, kun oma oireisto sai edelliskerran (tasan vuosi sitten) vierailemaan lääkärissä. Yksityispuolen kahdella käyntikerralla rahat menivät käytännössä hukkaan ja koetulosten tietoonsaanti oli niinsanotusti "talon tavoille opettelua"; vaan terveyskeskukseen siirryttyäni osuikin moukan tuurilla kohdalle sitten ihailtavasti työstään innostunut ja siihen paneutuva systemaattinen kaveri. Vaikka selittävää syykohtaa ei tosin löytynytkään, pääsin silti mm. myös itse asianmukaisena pitämääni keskivaiheen ihmisskannailuun, mikä poissulki tiettyjä aiheuttajia.
 
Ilonaiheeni on jouluksi hoitooni uskottu pieni karvainen joulutonttu, joka nuuskii tarkasti kaikki paikat, pötköttelee lampaantaljalla tuhisemassa ja ottaa mut vastaan roskistenvientireissulta kuin olisin ollut kauankin poissa. Ihana otus <3

Edit. Ja en muuten ole tehnyt mitään joulusiivousta tai muutakaan, kunhan imuroin isoimmat roskat pois. Tuota vieraanani olevaa koiraa tuskin kiinnostaa laskutasoilla olevat ylimääräiset tavarat ja kun ne eivät mua itseänikään just nyt häiritse niin en kyllä tee mitään mitä ei ole pakko. Ihan mahtavaa että voi toimia näin!
 
Last edited:
DSPWn0gX0AIzBfh.jpg
 
  • Like
Reaktiot: Tik
Kaksikon Ilari Aalto & Elina Helkala kirja Matkaopas keskiajan Suomeen on osoittautunut varsin valloittavaksi arjen historian popularisoinniksi. Vaikka minulla olikin jotain aikaisempaa irtotietoa aiheeseen liittyen, on tässä koottu todella mainiosti yhteen monia mielenkiintoisia seikkoja siitä, millaista elämä vuoden 1400 Suomessa oli. Annankin kirjalle täydet viisi koalaa!

Huomattavaa on myös kirjan löytyminen Adlibriksen alennuskampanjasta.
 
Hyvä ystäväni lupautui tuottajakseni. Pelottaa hirveästi, koska tähän saakka olen mennyt pitkälti omalla tekemisellä. Samalla pelottaa että joku ryövää musiikkini, mutta tässä tilanteessa en jaksa tuottaa itseäni, vaikka siihen pystyisinkin.
Mutta voi hyvänen aika kun tämä on jännittävää. En ymmärrä, miksen tajunnut kysyä häneltä aiemmin. Mikään asia kuukausiin, oikeastaan pariin vuoteen, ei ole sytyttänyt minua näin paljon. Toivottavasti tästä tulee jotain.. Ei, kun toivottavasti tämä saa tuulta alleen ja leviää ympäri maailman. Minä tiedän että musiikkini on hyvää. En malta odottaa että pääsen levittämään sillä iloa ihmisille.
 
Pääsin eilen lukemaan vähän matkaa Linnunradan käsikirja liftareille -kirjaa pojalleni iltasaduksi. Alunperin luin hänelle pätkän Maailmanlopun ravintolasta, koska R2-D2:n ja muiden droidien edesottamukset huvittavat häntä ja tuumin, että häntä kiinnostaisi kuunnella, kuinka täysin aseistamaton Marvin selviytyisi tappajatankista. Sarjan toisen osan lukeminen pidemmälle tuntui hoopolta, joten aloitin alusta. Pääsin Ford Prefectin ulkonäön kuvailemiseen asti ennen kuin poika simahti.
 
Ennen ton kissan hommaamista naureskelin vaan, kun tutut varoitteli kuinka elämä alkaa pyörii katin ympärillä ja kissamummoudun alta aikayksikön. En voi enää väittää, etteikö kissahulluus olis iskenyt muhunkin kynsiään, kun päivän kohokohta oli kissan pyllykarvojen leikkaaminen onnistuneesti. Onnistuneella ei tässä tapauksessa tarkoiteta ulkoisesti kaunista lopputulosta vaan sitä, ettei leikkuu päättynyt reissuun eläin- tai ihmislääkärillä. Naapurit saattoivat vähän säikkyy kissan mourutessa henkensä edestä ja mun huutaessa vielä kovempaa yrittäessäni pitää kissan takamuksen paikallaan ja tassut kaukana mun silmistä.
Tehtävä kuitenkin suoritettu vaikka kissan takamus näyttää siltä kuin trimmaaja ois sokee ja saanut kesken kaiken epilepsiakohtauksen, mut olen tyytyväinen. Kissakin ehkä sit kun oon tarpeeksi anonut anteeksiantoa herkuilla :)
 
Löysin käsikirjoituksen, joka innoitti minua aikoinani ehdottamaan Kulmikasta Pöytää Käärmeen vähemmän vakavamielistä keskustelua sisältävän huoneen nimeksi. The Young Ones -tv-sarjan jaksosta Time:

  • [The Knight walks in. He's young, wearing a suit of armor, and has long wavy brown hair.]
KNIGHT: Oh, roadie, doadie, doo-dah-day.

MIKE: That's all well and groovy, but why the fancy dress? And who are you?

KNIGHT: I'm a knight of the Square Table.

MIKE: Square Table?

KNIGHT: Well, you see, King Arthur didn't consider me cool and hip enough to be on the Round Table on account of some of my suits of armor have still got flares.

MIKE: Ah! Well, you can't get squarer than that.

NEIL: Shut up, Mike! [goes to Knight] Nothing wrong with flares.

KNIGHT: And also, I'm not really into war at all. Look!

[takes out a bouquet of flowers, puts it on his lance]

Flowers on the end of my lance.

NEIL: Ahhhhh.

KNIGHT: And if I ever have to fight a dragon, I'll try to look at it from the dragon's point of view.

NEIL: Oh, that's beautiful. Hippie knight.

KNIGHT: [takes out a club, hits Neil with it] Sorry, man. That's my job.
 
Vuosi lähti nihkeästi käyntiin, kyse oli kenties lievän masennuksen tyyppisistä oireista, mutta tänään olo on parantunut nopeasti suihkussa ja kaupassa käynnin jälkeen. Vähän kuin olisi ollut pitkään sateista ja harmaata, mutta viimein aurinko pilkahtaisi näkyviin! Positiivinen odotus kuvastaa hyvin fiilistä, mitä kivaa tässä keksisikään?
 
Vain kaksi herätystä puolenyön ja aamuseitsemän välillä! Tuntuu melkein siltä kuin olisin nukkunut!
Pyykki on koneessa pyörimässä (ilahduttavaa ettei se ole enää lattialla) eikä tänään tarvitse kastella kukkia kun sekin on tehty. Myöskään kokata ei tarvitse kun on eilen tehtyä ruokaa joka riittää hyvin vielä huomennakin.
Olen myös iloinen että lomien jälkeen normaali arki on taas pyörähtänyt käyntiin. Liika työnteko ja liian pitkät arkipätkät ilman pientä lisälepoa eivät voi olla hyyväksi, mutta ei kyllä liika lomailukaan.
 
Lisään listaan vielä ilonaiheiksi sen että jaksoin lähteä Spyron ja Pippinin kanssa parin kilometrin lenkille ja sen jälkeen imuroida olkkarin, viikata Spyron pyykit kaappiin, pedata meidän makkarin sängyt ja shoppailla lapsille alennuksesta vähän merinovillaa. Jaksoin myös putsata naamani (muutenkin kuin suihkun yhteydessä pari kertaa viikossa) ja tunnen itseni ihan inhimilliseksi olennoksi! En haise pahalta ja ole ällöttävän hikinen, näen maailman kirkkaana enkä sumuisten väsylasien läpi ja voisin jopa sanoa olevani aika onnellinen ja tyytyväinen elämääni.
Joulukuusikin on edelleen niin hyvässä kunnossa ettei sitä raaski heittää ulos. Valoja ja muutamaa käpyä lukuunottamatta koristeet on kyllä jo riisuttu.
Lisäksi Spyro nukkuu. Siitä on aikaa kun on nukkunut näin hyviä päikkäreitä. En iloitse pelkästään siksi että saan kädet vapaaksi noihin yllä mainittuihin puuhiin vaan siksi että yleensä paremmat unet päivällä tietävät parempia unia yöllä ja ehkä rytmin asettumista taas järkeviin uomiin.
 
Täytyy tunnustaa, että tuon spekulatiivis-fiktiivisen sitaatin "Rotan mielestä..." alku hämmensi minua hetkisen mutta linkin päästä löytyi vastaus. Huomasin myös tämän: Rotan on Rotan tarinaa täydentäminen. Saaga käsikirjoitusten myymisestä, luovuttamisesta (ja verottamisesta) katkesi 18. tammikuuta. Nyt se jatkuu toukokuun 5:nteen saakka mutta ei ole vielä läheskään lopussa. Koko jutusta voisi kyllä kirjoittaa esseen, esitelmän tai kuivakkaa huumoria sisältävän näytelmän (1. kohtaus: Tolkien möyrii autotallissaan; 2. kohtaus: Rota ja Ready keskustelevat Tolkienista; 3. kohtaus: Tolkien esittelee käsikirjoituksiaan Rotalle; 4. kohtaus [jos Aristoteles sallii antikliimaksin]: Christopher Tolkien autotallissa Guy Kayn kanssa -- maskeerattuina muistuttamaan Sarumania ja Grímaa. (Paitsi että nyt mennään satujen maailmaan, sillä Tolkienit muuttivat Sandfield Roadilta jo vuonna 1968.)
 
Eilen oli pieni ilonhetki kun ajelin töistä kotiin. Ei ollut enää ihan niin pimeää ja synkkää, mitä tässä on ollut. Vaikka lunta ei ollut satanut, oli eilen niin kostea ja sumuinen keli että iltapäivällä puut olivat aivan valkoisen kuorrutteen peittämiä. Oli se nättiä. Tai niinkuin Qohelet sanoisi - silmäkarkkia.
 
Luulin, että uusina 124 € maksavien Klaani-maihareideni vetoketju on rikkoutunut, mutta se olikin helposti korjattavissa. Pitää vain jatkossa availla nauhoja vetoketjuja säästääkseen.
 
Last edited:
You must log in or register to reply here.
Ylös