Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Nuorin lapsi sai sittekin opiskelupaikan. Pääsykokeen jälkeinen tieto oli, että hän oli varalla 18 sijalla, joten opiskelupaikka ollut kovin todennäköinen. MOT: Pienten ihmeiden aika ei ole ohi.

OIi ihan mahtava teatterikesä ja sieltä sain paljon uusia ystäviä sekä kavereita. Mietin tässä paljon myös sitä, että mikä saa minut iloiseksi juuri nyt, on hieman erilainen mitä on minun suustani totuttu kuulemaan. Sitä on jo kritisoitukin ja minut on luokiteltu tyhmäksi muutaman ihmisen toimesta, mikä oli oikeastaan odotettavissa, mutta erittäin loukkaavaa, koska se on täysin minun asiani päättää, onko se tyhmää vai ei. Jos asioista on apua, niin se helpottaa. Ilonaiheita riittää, mutta niistä ei mikään ole ollut minulle sellainen helpottava ilo vaan enemmänkin sellainen odottava, että milloin tulee se kunnon ilo.

Minä olin tänään magneettikuvauksessa kasvaimen takia, ja ilonaiheeni on koko Naistenklinikan väki, joka on vähä vähältä auttanut minua selättämään järjetöntä sairaalakammoani! Kaikki kohtaamani henkilöt vastaanottovirkailijasta asti olivat tänäänkin ammattitaitoisia, rentoja ja ystävällisiä, ja saivat muutettua hermostuneisuuteni rentoudeksi. Hermostuneisuus johtui osittain siitä, että jännitin hieman miespuolisen hoitajan mahdollisuutta, mutta kaikki hoitajani olivatkin naisia! (En epäile miespuolisten hoitajien ammattitaitoa, nuorena naisena JA sairaalakammoisena se vain ajatuksena tuntuu liian jännältä kombolta.)
Paras hetki oli sen jälkeen, kun olin viettänyt magneettikoneen tuubissa vartin:

Nuori naispuolinen hoitaja: Valmista tuli!

Minä: Jeij! Pakko sanoa että magneettikuvaus on kyllä varmaan hienoin kuvantamismenetelmä. Tää masiina on niin elegantin näköinen ja kuitenkin tosi vaarallinen jos sitä tai magnetismia ei ymmärrä.

Hoitaja: Jep! Ja maksaa muuten puolitoista miljoonaa!

Minä: Oho, sullahan on lelu!

Hoitaja: (leveästi virnistäen) A-ha, eikös olekin?

Ai että minä pidin siitä ihmisestä. Tuskin minua paljoa vanhempi, ja sisällä villi sydän. <3

Toinen ilonaihe on se, että olen uskaltanut tehdä päätöksen siitä, etten työskentele tämänhetkiselle työnantajalle säännöllisesti syksyllä. Musiikki ja Sibelius-Akatemiaan pyrkiminen ovat ykkösjuttuja, joista en tingi. Ilmoittaudunkin 7. elokuuta parille Avoimen Siban kurssille, jotka hassusti sattuvat käsittelemään juuri niitä aiheita, jotka tyrin pääsykokeissa. No, enpäs tyri enää ensi vuonna! <3

Magneettikuvantaminen on todella ihmeellistä. Ei voi käsittää mitä kaikkea ihminen on keksinyt! Kuulin kerran väitteen, että magneettikuvauslaitteessa on niin voimakas magneetti, ettei huoneessa voi olla esim. metallisia tuoleja Voikohan se pitää paikkaansa, kuulostaa hieman urbaanilegendalta. Potilaallahan ei saa olla mitään "ferromagneettista" vaatteissa tai kehossa.

Minä olen tänään ollut erityisen iloinen, sillä sain uuden työpaikan. Kyseessä on tosin osa-aikatyö eikä palkkakaan päätä huimaa, mutta tehtävä on mielenkiintoinen ja avaa ehkä uusia ovia jossain vaiheessa

Juu ei se mikään urbaani legenda ole. Magneettiin on singahdellut happisäiliöitäkin, saati sitten tuoleja. Oma henkilökunta osaa varoa ja ohjeistaa potilaita, mutta vaarana ovat potilaiden saattajat. Sairaanhoitajatkin saattavat kuvitella, että se magneettikenttä on olemassa vasta kun kuvia otetaan samaan tapaan kuin TT-huoneessa on säteilyä vain kun kuvaaminen on päällä. Todellisuudessa voimakas magneettikenttä on laitteen ympärillä aina. Jos sen lähelle menee määräysten vastaisesti sakset rintataskussa, voi tapahtua jotain hyvin ikävää.

Kyllä kesäpyöräily on mukavaa! Saa ajaa muillakin kuin vain ykkösvaihteella ja kurvit voi ottaa kallistuen. Vielä kun olisi alla kalifornialainen viisi tonnia maksava Dirtysixer...

Nyt kuusi viikkoa harjoittelussa pallasjärven maisemissa viettäneenä elän mukavinta kesää pitkään aikaan. Töitä on tullut tehtyä hurjasti, mutta ensi viikolla saankin viettää lomaa ja nauttia Lapin luonnosta. Pari päivää ajattelin oleilla näillä nurkilla ja käydä lakkaa keräilemässä, sitten viideksi päiväksi Utsjoelle. Harjoittelu on puolessa välissä ja vaikka syksyllä on varmasti mukavaa palata kaupungin melskeeseen, niin Lappi on jo nyt valloittanut palan sydämestäni.

Torpalla ei ollut enää tänään iltapäivällä tappavan kuuma, kun tuuli navakasti ja aurinko meni pilveen. Päätin polttopuiden puuvajaan siirtourakan alkajaisiksi kärrätä muutaman kottikärryllisen klapeja "kuivauskatoksesta" puuvajaan. Kyseessä on keväällä klapitettu puuerä. (n. 3 kuutiota), joka on kuivunut tosi hyvin, kun ei ole satanut.

Työ sujui systeemillä: klapit ladotaan kuivauspaikalla kottikärryihin (aika pienet), kärrätään puuvajan edustalle ja heitellään klapit sisälle. Työ tuntui sujuvan sutjakkaasti ja kuskasin lopulta koko puukasan puuvajaan. Aikaa meni noin viisi tuntia, vasen ranne kipeytyi ja selkä on jäykkänä, mutta valmista tuli.

Ihan mukavaa, että voi välillä nukkua myös peiton alla, ilman että sulaa lammikoksi.

Epäilyttävä patti rinnassa olikin vain vaaraton nestekysta, ei syöpää. Parin viikon kärvistelyn jälkeen tuntuu kuin olisi saanut elämän takaisin.

Sain tänään tehtyä pitkästä aikaa kunnolla ruokaa kotona ja sain oikeasti luettua kirjaa runsaat puoli tuntia. Myös eräs ihminen minulle tänään sanoi, että kiitos, kun olet olemassa. Se oli minulle erittäin iso asia, kun olen tuntenut olevani hyödytön.

Avocadokasvi jonka kasvatin siemenestä ei ollutkaan kuollut sillä aikaa kun olin poissa omasta kämpästä. Jeij.

Seuraava kuvaus sähköpostimainoksessa sai minut hymyilemään ja hieromaan käpäliäni:

A Magical Society: Silk Road is a 160 page supplement detailing great overland trade routes. Borrowing extensively from the caravans of Central Asia, A Magical Society: Silk Road covers a variety of topics: what factors engender great overland trade routes, what elements accompany the existence of silk roads, and how do caravans function on the road (with consideration to terrain). Due to general unfamiliarity with Central Asia, an entire chapter is dedicated to the historic Silk Road with maps detailing the major trade destinations. And last but not least, there is a trade system with over 1,000 trade goods, giving ultimate tools for economic simulation.

Loggauduin sisään tarkoituksenani ostaa kyseinen pdf-tiedosto 8 dollarin hintaan, mutta kauppapaikkapa ilmoitti, että omistan sen jo! Säästin 8 dollaria ja löysin mielenkiintoisen tiedoston koneeltani!

Jonkinlainen tyytyväisyys siihen, että on satanut edes ihan vähän. Ei ole enää niin järjettömän pölyistä, mikä helpottaa oloa aika lailla. Näin tänään myös paljon söpöjä koiria ja olin eilen teellä hyvän kaverin luona.

Näin neljäntenä työaamuna loman jälkeen alan olla taas sopeutunut arkirytmiin, eikä aamukuudelta kellon soidessa tunnu enää ihan siltä kuin kuolisin siihen paikkaan. Toki tämä viikko on vasta alkusoittoa, ensi viikolla kun alkavat kuopuksen vakioharrastusvuorot, ja sitten illatkin ovat varsin tiukasti aikataulutettuja. Mutta eiköhän tämä tästä.

Otin tatuoinnin. Nyt olkapäässäni on pieni puu. Kuvia tulee someen sitten kun se on täysin parantunut. Puu ohoi joi ohooi!

Ystäväni Oulusta tuli kylään kolmeksi yöksi, tutustuimme tänä aikana Tampereen kulttuurikohteisiin ja Hämeenlinnan keskiaikafestivaaleihin. Edellisen kerran hän kävi Tampereella keväällä 2014, joten harvinaisesta tapauksesta oli kyse. Kertoi olleensa tyytyväinen reissuun, ja kyllä itsekin koin tämän mukavana etupainotettuna viikonloppuna.

Ruotsin Akateemisesta kirjakaupasta löysin Harper Collinsin paperbackit Sigurdista ja Gudrunista, Tolkienin saduista, Hobitin "pocket editionin," ja Berenin ja Luthienin tarun.
Lisäksi, ja oikeastaan enemmän ilahdutti Ruotsinreissu itsessään: perheen kanssa haettiin isälle kajarit joita Suomesta ei saa, ja naurettiin silmät vedessä meidän pakkuuoperaatiolle joka tapahtui ruotsalaisen kerrostalon parkkipaikalla. Ihmiset katsoivat meitä ja olettivat meidän olevan maailman surkeimmat rosvot, kajarien myyjä ei nimittäin ollut paikalla kun epätoivon vimmalla justeerasimme niitä autoon. Haimme kajarit ovikoodilla ilmeisesti hänen asuintalonsa kellarista, ja kauhean käkätyksen saattelemana otimme ne pois pahvilaatikoista (eivät olisi mahtuneet peräkonttiin) ja ajattelimme tilanteen totaalista absurdiutta. Äiti kuvasi todistusainestoa, kun sisko yritti pitää sekä jo puretut pahvit JA hameensa helmat kurissa. Sinä päivänä tuuli navakasti, ja manuaalikin lennähti yhdessä vaiheessa pitkälle pihanperukoille. Minä sain sen kiinni valtavalla mahalaskusyöksyllä, jonka jälkeen paitani oli ruohosta vihreä. Tämä eeppinen tilanne tallentui kameralle!
Isän kanssa kävimme Guitars - The Museumissa. Se on paikka, mitä voin suositella ihan kaikille. Siellä on varmaankin maailman suurin julkinen kitarakokoelma (300+ kappaletta), jossa mm. Flying V, Pete Townshendin oma, museolle lahjoitettu keikkakitara ja Rickenbacker, joita tehtiin vain seitsemän kappaletta koko maailmassa. Henkilökunta oli aitoja kitarafaneja ja sen huomasi kaikesta mitä he puhuivat ja miten hienosti he esittelivät museota.
Reissun kruunasi ihana lauttamatka Wasalinella. Ja vaikka merisairaus meinasikin vaivata minua, sitkeällä horisontin tuijottelulla sain pahan olon pois ja nautin laivamatkasta.
Tämä oli reissu jolla ei riidelty, vaan jolla naurettiin silmät päästämme. Tällaisia voisi tulla lisää.

Olin viime viikon lomalla ja vietin kavereiden kanssa viisi päivää huonoa elämää saksalaisilla hevifestareilla. Olen nähnyt neljä eri lentokenttää, nukkunut aivan liian vähän, juonut ihan liikaa halpaa olutta, syönyt pelkkää grilli- ja roskaruokaa, laulanut, pogonnut, tanssinut, heiluttanut keikoilla nyrkkiä/sarvia ja karjunut kuorossa tuhansien muiden kanssa, mönkinyt aamukolmelta telttaan joka muuttuu auringon noustessa aamukahdeksalta saunaksi, kuljeskellut keskiaikaisen kaupungin kaduilla, ollut monta päivää käymättä suihkussa, ja ennen kaikkea nauranut (p...oille jutuille) niin että kylkiin ihan sananmukaisesti sattuu. Tulin viime yönä kotiin, tänään menin koomailemaan töihin ja korjaan unirytmiäni todennäköisesti koko loppuviikon. Mulla vaikuttaa olevan akuutti äänenmurros, keuhkoihin sattuu ja yskittää kun lämmintä oli n. +30 joka päivä ja alueella pölisi aivan mahdottomasti, jalat ovat palaneet auringossa, lenkkarit menivät muutamassa päivässä siihen kuntoon että heitin ne kotiinlähtiessä roskikseen ja keskittymiskyky ylipäätään yhtään mihinkään on ihan pakkasella. Ja arvatkaa mitä? Lähtisin takaisin vaikka heti. Musiikki on niin parasta livenä. Ja se kaikki oheishärväys. Ja kaverit. Ja ihan kaikki! En kyllästy tähän fiilikseen varmaan ikinä. Metal family <3

Kävin tänään Helsingin yliopiston palaavien opiskelijoiden työpajassa, ja opintoneuvoja totesi kutakuinkin, että "Sullahan on tässä tutkinto kasassa. Nyt vaan haet opinto-oikeutta, sovit miten suoritat ne pari puuttuvaa kurssia ja sitten me annetaan sulle tutkintotodistus".

Näillä näkymin minusta siis saattaa hyvällä tuurilla tulla HuK jo ensi vuonna =)

Asuntoon pääkallonpaikalle tuotettu uusi, 49-tuumainen Sonyn älytelevisio näkyy pelittävän kaikin puolin mainiosti. Olkoonkin että jonkinlaiseksi laatuihmisseuran korvikkeeksi siitä ei (härmäläishenkisestä kasvatuksestani tai sellaisen yrittelystä huolimatta) tietystikään ole. Eikä liioin veroilmoitusten täyttäjäksi.