Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Lähes tuplapostaus, mutta menköön.
Kävin tänään Helsingin Taiteiden yössä katsomassa kuoronjohtajani laulukollektiivin keikan. Kyseinen kollektiivi laulaa teoksia, jotka kuoronjohtajani on säveltänyt Kantelettaren teksteihin.
Keikka iski suoraan sydämeeni, ja muutti minua laulajana ja naisena. Sävellykset olivat todella taidokkaita, ja tekstit usein suorastaan loitsivia. Pelkästään naisista koostuvaa laulukollektiivia katsellessani ajattelin, miten kauniita, herkkiä, ja suorastaan mystisiä he olivat. Silti heissä ei ollut tippaakaan heikkoutta. He olivat esiintyessään hyvin voimakkaita, vaikkeivät kaataneetkaan yhtään korstoa maahan. :D Mutta se voima tulikin juuri edellä mainitsemistani asioista: naisellisesta lempeydestä ja jostakin sellaisesta kuulijan sydäntä hallitsevasta mystisestä voimasta, mitä en osaa sanoin kuvailla. Esityksen aikana ajattelin, että itsestään epävarmoille nuorille tekisi todella hyvää nähdä kollektiivin esitys edes kerran elämässä. Esitys muutti myös käsitystäni kansanmusiikki-/ laulelmatyylistä. Minulle opetettiin konservatoriolla epäsuorasti, että olen alempiarvoinen kuin monimutkaisia melismoja laulavat R'n'B-ystävät, koska suora ääneni sopii paremmin laulelmiin. He kaikki olivat väärässä siinä mielessä siksi, että tuollainen laulelmallinen musiikki voi paikoitellen mennä paljon nopeammin, paljon syvemmälle, kuin nykyajan pop.
Huomenna on Mahler, enkä tiedä miten kestän tällaista musiikillista ilotulitusta. Kuulemani musiikki hajotti minut, ja korjasi uudelleen eheämmäksi ihmiseksi. Tämä on tuskallista mutta niin upeaa. <3 <3 <3
 
Olen tällä hetkellä todella onnellinen, sillä työkuvioni ovat järjestyneet paremmin kuin olisin ikinä osannut kuvitella (niin, kannattaako tosiaan murehtia ja vatvoa joka asiaa niin paljon etukäteen?) Minulla on nyt kaksi osa-aikaista työtä, joissa varsinkin toisessa pääsen käyttämään ammattitaitoani varsin mielekkäällä tavalla. Lisäksi molemmissa töissä on joustava aikataulu ja siis mahdollisuus vaikuttaa työaikoihin, mikä helpottaa perheemme eloa ihan hirveästi. Meillä kun on usein lasten asioihin liittyviä tapaamisia sun muuta keskellä päivää.
 
Luovuin keväällä huoneestani soluasunnossa ja hain syksyksi asuntoa osakunnalta ja sainkin sellaisen. Olen tullut siihen tulokseen, että asunto on aivan liian iso minulle, mutta ehkä se on ns. positiivinen ongelma. Soluasuntoon verrattuna vuokra nousee yli 50 %, joten sikäli pienempikin asunto olisi riittänyt. Kuitenkin, jos neliövuokra on Helsingissä alle 10 euroa, voi asuntoa kaiketi pitää hyvänä valintana.
 
Tällä viikolla alkaa opiskelut vähitellen. Kivaa päästä vihdoinkin taas tekemään jotakin, vaikka huimaava neljän kuukauden hermokesäloma tulikin tarpeeseen. Tänään aamulla olin metsässä kuljeksimassa, sain päivärytmiäkin toivottavasti vähän käännettyä. Olen siis koko kesän herännyt noin puolenpäivän aikaan tai myöhemin, joten tämänaamuinen kasilta herääminen tuntui jopa piristävän. Jännää muuten, kun uudet fuksit tulevat. Ohoh, sitä on asuttu jo vuosi yksin ja saman verran oltu yliopistossa, jopas jotakin. :D
 
Ja kolmas kerta toden sanoo (kirjoitin äsken ärsytys- ja surunaihe-ketjuihin). On niin paljon erilaisia asioita elämässä tällä hetkellä. Surut liittyvät vahvasti muiden elämään (tai sen päättymiseen). Ikioma elämäni sen sijaan on parempi kuin koskaan. Opiskelen edelleen unelmiani, eli kirjallisuutta ja kulttuurintutkimusta. Kävin vaihdossa Koreassa (hih). Ja nyt kesällä uskalsin viimein toteuttaa pitkään pyörittelemäni idean, luovien alojen tilitoimiston. Jännitti (ja jännittää vieläkin) ihan kauhiasti, mutta koen vahvasti että tämä oli paras päätös minulle. Miniyrittäjyys mahdollistaa opintojen jatkamisen, ja pääsen toteuttamaan paljon sellaisia juttuja joita olen ideoinut. Bueno! :)

Introverttius ja yrittäjyys on aika kuumottava yhdistelmä... Mutta hyvin olen ainakin päässyt alkuun.
 
Слава рабочим!

Tuntuu, että olen onnistunut edistämään venäjän opiskeluani suorastaan hullun lailla viimeaikaisen kylpyhuoneremontin varjolla. :1420:

Tietystikään se ei olisi ollut mahdollista ilman kaikkia näitä mainioita kirjoja tässä ympärillä. . . joista ainakin Kuusinen&Ollikainen taisi olla vieläpä aivan ilmainen saalis. Täytyykin mennä saman tien kaivamaan esiin vielä eräs musta kansio, jossa on huiman gangstarikollisia kopioita tietystä Finn Lecturan loppuunmyydystä napakymppitoimitteesta..
 
Last edited:
Oli ihana nähdä ohimennen kontulaisia :heart: Olo on pitkästä aikaa vähän rennompi, kun pääsi kokonaan pois näistä omista ympyröistä ja ihan vaan juttelemaan sekä olemaan. Sain siitä sen verran voimaa, että sain hoidettua valituskirjelmän pois alta, lastentapahtuman sponsorointikirjelmän ja nyt aloitan peukalon valituksen tekemisen. Sain sen jopa lähtemään! Wuhuu!

Äsken tuli eräästä firmasta lastentapahtumaan mielestäni arvokas lahjoitus ja voin kertoa, että tippa tuli linssiin ihan vain sen takia, että olen jossain onnistunut pitkästä aikaa.
 
Kaksi koulupäivää takana, ja vaikka en vielä mene julistamaan itseäni sibalaiseksi, niin huomaan selkeästi että asiat menevät oikein:
-Kuuntelen ihmisähkytuntemuksiani ja otan itselleni sen tilan minkä tarvitsen
-Lepään jo ennen kuin olen rikkipoikkipuhki-tilassa!
-Treenaaminen on ihanaa ja nautin siitä täysin rinnoin
Nautin myös toisten ihmisten seurasta ja puhumisesta. :)

Heräsin aamulla puoli seitsemältä ja kiersin läheisen lammen. Liikunnasta tuli hyvä olo.
Pääsin Sibelius-Akatemian Jazz-improvisoinnin ja -teorian peruskurssille!
 
Tulipa tehtyä oman puun päärynöistä hilloa. Tänä vuonna myös tuo toinen puu on täynnä päärynöitä, kun se on kovasti nirsoillut ja toinen puu on nähhnyt kaiken hedelmäntuottamisen vaivan. Tuo toinen puu taitaa olla vähän lämpimämmän vyöhykkeen puu ja tämä kesä on huijannut sen luulemaan, että se on jossain etelämpänä mitä onkaan. Mutta onhan se mukavaa, kun molemmat puut ovat kerrankin ihan täynnä. :)
 
Vaikka edellinen viesti onkin jo tiistailta, niin siitä ei pääse yli eikä ympäri, että Marlin Juissien läpimaistelusuunnitelmassanikin oli tänään juuri päärynä. :D

Ravistin myös tetran asiaankuuluvasti kuten pääkaupunkilainen ainakin, ts. en turkulaisittain.
 
Minulla on nyt sähköpyörä. On se vaan lysti peli ja jo yhden viikonlopun ajelut ovat tehokkaasti poistaneet itämään päässeet ajatukset auton omistamisesta.

Taloyhtiömme pihassa kasvaa myös päärynöitä!
 
Poikani haluaa itse lukea Harry Pottereita! \o/

Onhan se ollut söpöä, että 12-vuotiaalle pojalle saa vielä lukea iltasatuja, mutta tuon ikäisten omaa lukuharrastusta pitäisi jo alkaa tukea. Nyt se onnistui niin, että Azkabanin vanki jäi jännään kohtaan ja poika halusi jatkaa lukemista ominpäin, semminkin kun hän seuraavana iltana oli menossa papan kanssa mökille ja olisi jäänyt kokonaan iltasatua vaille. Hän luki koko kirjan loppuun ja tänään käyn lainaamassa seuraavan osan. Music with rocks in!
 
Viikonlopun läpeensä lauloin samaa vanhaa virttä, nimittäin Queenin Bohemian Rhapsodya. Hauskaa oli ja tyhjä talo. Siinä sellaiset parikymmentä tuntia äänittelin ja editoin ja muuta kivaa ja sitten sain sen lopulta valmiiksi. Olen totaalisesti menettänyt itsesuojeluvaistoni, ja linkki kanavalleni tietääkseni löytyy jo jostain Käärmeen syövereistä, mutta kertaus on opintojen äiti, joten linkkaan tuon videon nyt kuitenkin tähän.

(Jonkun pitää joskus opettaa tälle oletetulle diginatiiville, miten linkit saa joksikin muuksi tekstiksi, kuin linkin URL:ksi).

Sen jälkeen kun sain tuon valmiiksi, olin erittäin tyytyväinen noin seitsemän ja puolen minuutin ajan.

Tämä linkkaus on tässä erityisesti niitä ihmisiä varten, jotka ovat joskus toissa vuonna kuulleet Bohemian Rhapsody versioni numero yksi. En voi olla psykologisesti häiriintymättä siitä faktasta, että jonkun elävän ihmisen ainoa kuulokuva minusta on tuo ystävällisesti sanottuna hirvittävä pyhäinhäväistys.

Todennäköisesti ajattelen parin vuoden päästä samoin tästä :1420:.

Tämän ei ollut tarkoitus olla puhdasta mainontaa. Olin oikeasti todella, todella tyytyväinen ne seitsemän ja puoli minuuttia ja voisin olla vieläkin tyytyväinen, jos tietäisin, että en tehnyt tuotakin videota aivan totaalisen turhaan[22].
 
Lähetin pari viestiä parille kapellimestarille. Kysymykseni koskivat sitä, miten k.o. ammattiin kuuluvia osa-alueita voi harjoittaa ja hioa.
Mietin pääni puhki, kenelle kehtaan lähettää suht epävirallisen viestin facebookin chatissa. Sähköpostilla en edes uskaltanut lähestyä, koska ne oli useimmiten osoitettu vain keikkatilauksiin ja muihin vastaaviin. Kirjoitin viestiin olevani pahoillani jo etukäteen siitä, että tämä vie vastaajien aikaa, mutta kerroin olevani kiitollinen, jos he jaksavat vastauksen antaa. Yhteydenotto ei minulle ole vaikeaa siksi, että he olisivat jotain elitistisiä myyttisiä olentoja, joilla ei ole halukkuutta auttaa keltanokkia (mutta se ei silti ole minulle itsestäänselvyys). Sen sijaan pelkään, että vien heidän kallista aikaansa.
Ensimmäinen heistä vastasi jo, kiitti viestistäni ja sanoi, että haluaa paneutua vastaukseen paremmalla ajalla. Viesti teki minut todella iloiseksi. Tuollainen on alan slangilla todella hyvää musicianshipia. Upeaa että hän haluaa auttaa.
 
Ylös