Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Henane

Raccoon (Little, but evil)
Eilen lähdin tapaamaan uutta ystävääni yli 2h matkan päähän. Sain ajaa sellaisia maisemia ja paikkoja pitkin, mikä voimaannutti todella. Oli kyllä hyvä reissu. Välillä pysähtelin katsomaan vanhoja hylättyjä taloja, kesämökkejä, nuorisoseuran taloja, maisemia, jokia ja välillä vaan kävelemään muuten vain. Keskusteltiin ihan hirveästi paikan päällä, juotiin kahvia ja syötiin pikkuisen. Siinä humahti yli 4h. Olin ihan hämilläni, kun lähdin takaisin kotiinpäin. Sain vain nollata itseäni autossa. Kuuntelin musiikkia ja mietin kaikkea elämässäni tapahtunutta.

Mummo saatiin kunniallisesti hautaan, mikä oli minulle tärkeää. Näin myös unta menehtyneistä sukulaisistani ja minulle jäi niin syvä rauha, mutta kuitenkin sellainen hyvä olo. Alitajunta onneksi tekee paljon, kun nukahdamme. Olen viime aikoina pystynyt jo nukkumaan yli 2h yöunia, käsi on rauhoittunut edes vähän ja muutama palanenkin on loksahtanut kohdilleen anoppijutuissa. Olen varma, että minulta löytyy voimaa vastoinkäymisiä vastaan enemmän kuin laki sallii ja siksi voinkin sanoa, että minulla on tunne tulevaisuuden kääntymisestä parempaa suuntaan. Vielä menen pienin askelin, enkä iloitse isoista asioista. Edes se pieni asia, että saan syötyä päivän aikana edes kerran on jo iso asia. Saan nukuttua vähän enemmän, on iso asia. Se, että näen auringonpaisteen, on iso asia. Oli pakko kirjoittaa teille tänne, että miten minulla menee. On ollut meinaan aikamoiset 1,5vuotta takana, jonka aikana on ollut 2leikkausta, 9ihmistä kuollut, vastoinkäymisiä töiden sekä kuntoutumisen osalta, mutta silti päivä kerrallaan eteenpäin.
 
Löysin eräästä nettidivarista aivan sattumalta (etsin ihan muuta kirjaa) "Keskeneräisten tarujen kirjan", ja vieläpä edullisesti. Kyseisestä kirjasta taitaa olla painos lopussa, koska olen etsinyt sitä jo pitkään enkä yrityksistäni huolimatta ole löytänyt. En tykkää lukea englanniksi, joten kirjan tarinat ovat minulle aivan uusia (tai kirjastosta olen sen ehkä lainannut joskus 20v sitten). En malta odottaa, että pääsen siihen käsiksi!
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Toden totta, Keskeneräisten tarujen kirjaa ei enää ole kustantajalla (WSOY), ja sen viimeisin painos näyttää Fennican mukaan olevan vuodelta 2007, eli ei mikään ihme, että sitä joutuu metsästämään divareista. Saapa nähdä, tehdäänkö siitäkin vielä uudistettu laitos. HarperCollins ei liene tehnyt siitä mitään kuvitettua laitosta tms., joka voisi toimia pontimena uudelle painokselle suomennoksestakin. Ettei vain ole niin, että KTK on tuomittu hiljaiseen haipumiseen (kuten näyttää käyneen Húrinin lasten tarinallekin paljon nopeammin).
 

Kointähti

Parannuksen tehnyt trolli
Hakemukseni Kelan terapiatukeen hyväksyttiin jo kolmatta kertaa peräkkäin, tämä on ollut tuottoisaa puuhaa! 90 terapiakertaa vuoden ajalle maksetaan siis kokonaan. Melkoisia rahasummia, täytyy yrittää kirjoittaa kansainvälinen bestseller, jotta valtio saisi omansa takaisin! :p Samassa postissa tuli myös nippu WWF:n norppa-arpoja, ja arvelin niihin tarttuneen hyvää onnea, minkä vuoksi lunastin ne. Voitinkin - hylätyistä kalaverkoista kudotut sukat! :D Jätän ne kuitenkin lunastamatta, muutama killinki lisää norpille.
 

Brithil

Kääpiön kokoinen, hobitin oloinen
Ihanaa kun voi hetken ajan vaan istua tietokoneen ääressä, katsella youtube-videoita kaiken maailman mielenkiintoisista asioista ja juoda teetä. (Forsmanin lakritsi-musta tee, suosittelen! Maistuu kyllä enemmän salmiakilta omasta mielestäni, mutta nooh) Tätä onnea ei kyllä liian kauan kestä, koska täytyy tehdä vielä joitain hommia ennen kuin velipoika ja äiti tulee kotiin, mutta kyllä tässä ehtii[22]Heh, miten niin olen viivyttelyyn taipuvainen? Ja miten suuhuni eksyi kaakao-appelsiini raakapatukka, enhän minä mikään sokerihiiri ole:grin:*sarkasmi*
 

Lindëalda

Hobiittinen
Musikaalin työstö on osaltani nyt valmis. :1420:Kaksi isoa teosta kuorolle ja orkesterille on soitettu nyt kavereille, ja reaktiot ovat pääosin olleet positiivisia. Hirvittävä työmäärä nuottien puljauksen kanssa on takana, opetustyö ja musikaalikappaleiden johtaminen ovat vielä edessä. Onpa jännittävää! Pääsen kapellimestarin paikalle johtamaan itse orkestroituja teoksia! Hurjan pelottavaa. Tosin, olen ainakin siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että tunnen musiikin kuin omat taskuni. :grin: Ja se on hyvä lähtökohta kaikessa orkesterityöskentelyssä.
 

Telimektar

Fundamentalisti
. Ettei vain ole niin, että KTK on tuomittu hiljaiseen haipumiseen (kuten näyttää käyneen Húrinin lasten tarinallekin paljon nopeammin).
Onko Tolkienin eri teosten suomenkielisten painosten suuruudesta muuten jotain julkista tietoa?
 
Minä muutan.

Minä muutan pois.

Näillä näkymin ensi viikolla.

Tekee mieli tanssia ja laulaa, itkeä ja nauraa. Hirvittää hirvittävästi, mutta hyvin. Olen sekaisin, humaltuneena leikkiaikuisuudesta ja potentiaalisesti tyhmistä päätöksistä ja vapaudesta, joka voi päätyä mihin vain. Haluan elää ja haluan juosta kaikkien niiden elämän esteiden ylitse, hyppiä spagaattihypyin niinkuin tanssitunnilla, lentää. Haluan siteerata kaikkia niitä ihania lauluja, jotka tuntuvat kertovan tästä. Varsinkin sitä ensimmäistä laulua, jonka kuulin 18-vuotiaana.

Pimeys väistyy aivan pian.

Kaikki on epävarmempaa kuin koskaan ennen, mutta jotenkin juuri nyt on toivoa.
Pelottaa ja jännittää ja ahdistaa ja hymyilyttää. En minä ole aikuinen. Hyvä vitsi, maailma. Minulla ei ole varaa elää, jos en nyt saa töitä. Parasta saada. Pitäisi tehdä sopimuksia ja hakea tukia ja tanssia villisti. Ja tehdä sovinto ja tukea itse itseään. Naapureina kuulemma mummoja ja yksi pianisti. Ja ei, ei niitä haittaa jos soittaa. Kunhan nyt ei ihan koko aikaa. Ja ei, minua ei haittaa se, että seinissä on reikiä taulujen jäljiltä ja joku on maalannut keittiön kaapit vihreiksi. Ne vihreät kaapit on ihanat.

Ei enää kylmää eikä pimeää.
 

Constantine

Konstspråklejon
(Nimeä,) terveyttä & tilaani koskevat tiedonpalat saattoivat hyvällä tuurilla (tuurihan syntyy periksiantamattomasta vaivannäöstä kykyihin ja hereilläoloon yhdistettynä) loksahtaa tiistaina ja keskiviikkona vihdoin paikalleen.

Lisäksi luonnonlääkintä on (jälleen) parantanut oloani ja karkoitellut "mukatestittömän muhijan" / ravinneimeytymättömyyksien oireistoa; energia on palaamassa, vaikka tietty köydenvetotaistelu jatkuukin edelleen. Kyllä hunaja on vain mainio aine C- ja D-vitamiinisisältöisten herkkujen kanssa paritettuna. Kohta siitä epäilemättä luetaan kirjoistakin. Jonkun toimesta. Jossakin. Ties vaikka suihkussakin.

Näin viime yönä kovin kauniita puolivahingossa törmäillen -unia.
 
Last edited:

Constantine

Konstspråklejon
Suomilauantaina sopii kokeilla ensimmäistä kertaa juttuja kuten banaani-maapähkinävoi-kaneli-kombo, sekä rauta/C-vitamiini-purutabletti.

"Ämmästelipä" (< MS) selkäni hermopinneoirein edelleen tai ei, niin kummankaan noista suuhuni asettamista en voi hyvällä tahdollakaan väittää katuvani.

Jälkimmäisen suorastaan auraa avaavan tuntuiseen tehoon saattoivat tosin vaikuttaa samoihin aikoihin nautitut (oikea!) kivennäisvesi sekä tumma suklaa minttutäytteellä. Sekä tietenkin tiistainen ferritiiniarvoni 23.
 
Last edited:

Laichalaf

ben enyd
Helmikuun sohjo- ja jääkeleistä liki jumiin mennyt psoas-lonkkalihas ynnä sen kanssa yhteydessä oleva kipeytynyt hermo, plexuksen yksi haara, (mistä osoituksena pohkeen lihaksien ajoittaiset jumit) ovat suostuneet taas yhteistyöhön viimeiset pari viikkoa. Edelleenkin ryhti sopii paremmin kolaamiseen kuin kävelyyn mutta kai tuon tuosta ojennukseen saa kotikonsteinkin. Fillarin pesu alkaa olla ajankohtaista.
 

Kointähti

Parannuksen tehnyt trolli
Ehdin juuri ja juuri katkaista kolmen kuukauden tarjouksen lopulla Spotify-tilaukseni, vuorokauden vaihteessa olisi napsahtanut heti kymppi tililtä! Pitää säästää, jotta voi tuhlata.
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Mesoamerikka <3

Luin kuorokaverin suosituksesta vähän sensaatiohakuisen mutta sellaisenakin sangen mielenkiintoisen kirjan 1491 - Amerikka ennen Kolumbusta, ja sen innoittamana olen nyt haalinut luettavakseni myös asteekkirunoutta (se on kaunista), kaivanut vihdoin hyllystäni siellä useamman vuoden verran odottaneen massiivisen Aztec and Maya -teoksen ja liittynyt yhteen facebookin nahuatlin kielen opiskeluryhmistä.

Tämä ei toki ole mikään äkillinen ja salamana kirkkaalta taivaalta tullut innostus, koska Mesoamerikka on kiehtonut mieltäni siitä asti kun siitä ala-asteella kerrottiin, ja vuosien varrella on useampikin aihetta käsittelevä kirja ja näyttely tullut tutuksi. Kiehtovuus vain nousi taas vaihteeksi toiseen potenssiin, ja on hauskaa olla näin täpinöissään jostain - varsinkin, kun aiheesta on paljon tietoa saatavilla.
 
Last edited:
Ylös