Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Sidhiel

Rajatapaus
Yksi pitkään stressannut ryhmätyö on palautettu ja homma pois päiväjärjestyksestä. Nyt voi rauhassa keskittyä sitten niihin muihin tärkeisiin kesäopintoihin. :)
 

Kointähti

Parannuksen tehnyt trolli
Tarkastin aamulla tilieni hyvinvointia, ja nyt tilanne näytti taas vähän paremmalta. Pian saapuvan tuoreimman luottokorttilaskunkaan ei pitäisi olla erityisen suuri, vaikka käytin visaa keskikokoiseen lahjaostokseen taannoin. Pahimmilta kiusauksiltakin olen välttynyt hetken, ja esimerkiksi eilen sain torjuttua roolipelien ostohoukutuksen päivittämällä jo omistamieni ropemateriaalien listaa. Kun vain aina muistaisi kaikki tavarat, jotka odottavat yhä hyllyssä tutustumista!

Rahakirstuni pohja ei näy vielä pitkään aikaan, mutta olisi vapauttavaa kyetä ostamaan vain kaikkein tärkeimmät hyödykkeet ja jättämään himoshoppailun väliin.
 

Pagba

Hyvienkin vitsien kertoja
Kiertelin paikallisen kirpparin hyllyjen välissä todeten, että voin hyvin uskoa ihmisten raaskivan luopua kaikesta siitä turhasta roinasta. Sitten löysin jotakin pysäyttävää (joskaan ei kukkaronnyörejä aukaisevaa): Tekniikan Maailma 5/82. Sen rinkkatestissä kehuttiin Savotta 906 -mallia. Ammoin sitä lukiessani testi oli tehnyt minuun suuren vaikutuksen semminkin kun siinä todettiin, että säätövarasta huolimatta rinkka on tehty isolle miehelle. Niinpä tuskin olin lukenut sitä 14-vuotiaana, vaan paria vuotta myöhemmin vuosikertakokoelmana. Siihen aikaan tekniikka vanheni hitaammin kuin nykyään. Haaveilin mallista vuosikymmenien ajan, kunnes minulle tuli todellista tarvetta rinkalle. Vuonna 2014 olin mukana vetämässä ensimmäistä protuleiriäni ja olin hajota kantamuksiini. Iso reppu ja pari isoa laukkua eivät vain toimineet reissussa. Kotiin päästyäni marssin eräliikkeeseen ja sain ysinollakutosen Kärkkäisen hintaan joutumatta välillisesti tukemaan natseja. Sittemmin olen roudannut sillä tavaroitani kaikkiin protujuttuihin ja ollut onnellinen harppoessani Helsingin ydinkeskustassa iso rinkka selässäni ja viidakkohattu päässäni. Vanha lehti kömpelösti taitettuine artikkeleineen toi minulle tämän kauan aikaa toteutumattoman haaveen mieleen.
 

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Tämä lähtee kohta ajelemaan maalle :) Vaikka nyt on stressi ja ärsyttää ja kurjaa TAAS pakata niinperillälaskeutuu rauha.
Turha netin kautta siis tavoitella. Laittakaa Whatsapissa tai muuten puhelimella jos on jotain asiaa.
 

Lindëalda

Hobiittinen
Olen viisi pitkää vuotta etsinyt tahoa, joka osaisi tehdä puukon muinaispukuuni. Tänään paras ystäväni soitti ja kysyi, josko osallistuisimme kansallispukukurssille työväenopistolla ensi syksynä. Pienen mutkan kautta päädyimme pohtimaan, mistä uuden puukon saisi kadonneen tilalle.
Isotätini, jolta puvun olen saanut ja jonka luona oleskelen, kertoi, että puukossa oli komea hevosenpää ja hieno tuppi. Puhuin ensin ystäväni kanssa puhelimessa, ja sitten jatkoimme pohdintaa isotädin kanssa. Kesken pohdinnan ystäväni pistää minulle linkin Iisakki Järvenpään puukkoyrityksestä, joka valmistaa perinnepuukkoja. Isotätini tunnisti asuun kuuluvan puukon sillä sekunnilla kun sivustoa hänelle näytin. Voi, onpa ihanaa saada muinaispuku täydelliseksi niin monen vuoden etsinnän jälkeen!!
 

Pagba

Hyvienkin vitsien kertoja
Sen luulisi kuuluvan ainakin kauhavalaiseen kansallispukuun. Hevospäisiä puukkoja on ollut vasta sadan vuoden ajan.
 

Pagba

Hyvienkin vitsien kertoja
Eilen ärsyttelin, kun joku oli käräyttänyt minut Fesessä epävirallisesta etunimestäni. Fese vaati todisteita ja nappasin ruutukaappauksen erään yhdistyksen nettisivujen kirjautumissivulta. Pienensin otosta näyttämään vain yhdistyksen nimen ja siellä käyttämäni nimen. Totesin, että yhdistyksen 3000 jäsentä tuntevat minut sillä nimellä ja moni heistä on FB-kaverini. Selitys tyydytti Supportia ja saan vastedeskin käyttää nimeä Fesessä. Virallisesti en sitä nimekseni vaihda ainakaan ennen kuin passini on vanhentumassa. Saisin siitä uniikin etunimen.
 
Eilisen yksinäisyyspostaukseni jälkeen minulle tapahtui sarjassa hyviä asioita. Ihana Linde soitti, ystäväni pyysi minua 18-vuotisjuhlansa kunniaksi baariin ja saan varmaankin juhannukseksi jotain actionia. Työkuviot Provinssissa selkenivät, eikä ensi kuuta tarvitse rahallisesti kituuttaa samalla tavalla. Tänään poistuin asunnostani heti aamulla, ja lähdin kauppaan ja huomenna pääsen tekemään tortilloja, eikä tarvitse enää toista viikkoa putkeen syödä spagettia ja tonnikalaa. Iloa on jääkaappi, jossa on jotain. Sitten jaksoin tehdä kunnon workoutin ja harjoitella piruetteja ja hyppyjä sekä venytellä. Kesän loppuun mennessä firebird on hallussa. Pääsin ensi kaudeksi showtanssin intensiivi-ryhmään, enkä malta odottaa.

In conclusion, tänään oli hauskaa olla minä.

Matkalla sinne baariin alkoi sataa kaatamalla ja tyypilliseen tapaani en jaksanut hakeutua minnekään suojaan vaan jatkoin kävelyä tässä ilmaisessa suihkussa. Aloin automaattisesti hyräilemään singing in the rainia ja nauramaan sille. Sade on ihanaa.

En jaksa enää tässä vaiheessa elämääni olla vihainen itselleni siitä, että mielialani ovat kuin vuoristorata. Voi olla että se olisi diagnosoitavissa. Ei sillä mahda olla suurta väliä. Se on ollut näin jo vuosia ja vuosia, enkä oikeastaan voi itse asialle mitään. Voin vain päättää miten reagoin omiin mielialanvaihteluihini. Ei siinä kukaan voita, jos aina suutun itselleni. Olkoon näin, iloitsen silloin enemmän kun olen iloinen ja olen ahdistunut silloin kuin olen. Tai miten vain.

Juuri tänään oli hyvä päivä.
 
Ylös