Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Tuon teidän kenkäkaupan olemassaolo on minulle ilonaihe. Helpottaa huomattavasti kun on kauppa josta saa useampien valmistajien kenkiä sekä vielä hyviä neuvoja kenkien valintaan.
Minua ilahduttaa kohta alkava (työttömyys) kesäloma, marianneraitaiset kukat jotka valitsin kunnan varhaiskasvatuksen työntekijöille lahjoittamien kukkaamppelien joukosta.

Ilahduttavaa on myös että nyt kun luetaan lapsille Hobittia niin Mushu on ollut hurjan kiinnostunut ja yksi päivä hän kysyi iltapalapöydässä mitä kaikkea meillä on siitä tarinasta kotona. No... Alettiin kiertää taloa katsellen kirjoja, tauluja, koruja ja seiällä roikkuvaa piikkiä. Tänään aamukävelyllä (joille ehtiminen on myös ilonaihe) sitten kerroin miten sormukselle ja klonkulle lopulta käy ja pohdittiin sitä millaista elämää Klonkku olisi saanut elää jos ei olisi kuollut sormuksen tuhoutumisen yhteydessä. Vai olisiko kuollut pian kun sormuksen voima ei enää anna pitkää ikää. Ihanaa kun lapsi on niin iso että hänen kanssaan voi jo jutella tällaisia juttuja :) Eikä hobittikaan ole ollut liian pelottava kun ollaan aina luvun alussa kerrottu mitä tulee tapahtumaan. Eilen luettiinTynnyrikyydillä tyrmistä -luku.

Ja oikeasti minua keljuttaa tänään valtavasti turha mattopyykki, väsymys ja vähän koko oleminen, mutta tekee hyvää kaivaa ilonaiheita päivästä :)
 

Dracaena

Raseena
Tänään aamukävelyllä (joille ehtiminen on myös ilonaihe) sitten kerroin miten sormukselle ja klonkulle lopulta käy
... Siis spoilasit? :shock:

En ollut varsinaisesti tulossa kertomaan mitään erityistä, mutta ehkä mainitsen, että bestikseni ehti käydä lyhyen yövierailun luonani, tapaamassa koiranpentua ensimmäistä kertaa. Pentu oli kovin reipas vierasta kohtaan! Uskalsi jopa nousta jalkaa vasten kerjäämään ja leikkisästi purra sormia. Paijata sai vain herkkuharhautuksella, mutta parempi sekin kuin ei mitään.

Minulla on hyvä kirja kesken.
 

Círdan

Kontulainen
Vastuuhenkilö
Suomen Tolkien-seura
Kaikki kevään kurssit vihdoin suoritettu loppuun! Niihin liittyviä hommia riitti melkein uupumiseen asti, mutta kaikesta selvittiin - eikä mikään jäänyt kesken, mikä oli vielä muutama vuosi sitten minulle yleinen ja opintoja jarruttava ongelma. Gaaahh!

(Menin kyllä sitten ottamaan aika paljon kesäopintoja eli ei tässä mikään kesäloma ole alkamassa, mutta ainakin kurssit ovat tuoreita eivätkä kuukausia arjessa mukana roikkuneita ja siksi raskaiksi käyneitä.)
 

Luvailin

Kontulainen
Pisaroivat pajujen oksat    ja puro solisee,
jo loppui sade.    Linnut heräävät:
konsertti kuuluu    keväiseen metsään.
Mutta illan hämärtyessä    hiljenee aukio,
jonka laidalla lepää    lähelle päästäen
valkohäntäkauris.    Vihertävät puut
ja rentukat kukkivat    keltaisena rannalla.
Mutta pimeän jo tultua    pajusta kuuluu
satakielen arka laulu.    Siitäkö alkaa kesä?

Ilonaihe on siis alkava kesä, ja runo kertoo iltakävelystäni noin viikko sitten, jolloin kuulin satakielen tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Gondolinin tuhossa olevan runon innoittamana halusin kokeilla tätä vanhaa englantilaista alkusointuista runomittaa. Pitää myöntää, että tämä tuntui enemmän palapelin tai sanaristikon ratkomiselta kuin runoilemiselta :) mutta oli hauska kokeilla. Yritin noudattaa alkusointusääntöjä, mutta luulen, että jotain muuta runomitasta jäi pois, koska se ei minusta kuulosta ihan oikealta.
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
Haagan alppiruusupuisto. Ihan käsittämätöntä, että aivan Helsingin keskustan tuntumassa on tällainen kaikille avoin paikka. Kävin tänään rodopuistossa aikaisella aamukävelyllä ennen kuin alkoi sataa. Kukinnan huippu on alppiruusujen osalta vielä edessä, mutta atsaleat ja suopursut ovat täydessä kukassa ja niiden tuoksu saa tajuntani pimeään, kuten eräs 80-luvun suosikkiorkesteri olisi tässä kohtaa sanansa asetellut. Koska olin tosiaan liikkeellä jo puoli seiskan aikaan, sain haahuilla puistossa ihan omassa rauhassani. Sain myös hyvät naurut, kun oravat ajoivat toisiaan takaa ja muutenkin esittivät erilaisia akrobaattisia taidonnäytteitä.

IMG_20200606_063021.jpg
 

Dracaena

Raseena
Haagan alppiruusupuisto. Ihan käsittämätöntä, että aivan Helsingin keskustan tuntumassa on tällainen kaikille avoin paikka
Se on kyllä ihana. Asuin yhden kesän siinä aivan lähellä, joten tuli monesti käytyä. :) Ihana vastapaino virtsan ja kaljan hajulle, joka kämpän ympäristössä muuten vallitsi, kun satuin asumaan aivan juna-aseman vieressä.
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Huskyn viesti innosti minut koukkaamaan Vantaan Kivimäen piskuisen alppiruusupuiston kautta, jotta näkisin sen kerrankin kukassa. Olen kyllä monet kerrat kulkenut sitä kautta käydessäni kävelyllä kuopuksen Kivimäessä pidettävien partiokokouksien aikana, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, mun muistin hankkiutua paikalle kukinta-aikaan. Oli kyllä hienon näköistä, ja varsinkin Pohjolan tytär, Mikkeli ja Helsingin yliopisto tekivät vaikutuksen kauniilla kukinnoillaan.
 

Kointähti

Parannuksen tehnyt trolli
Kasvishässäkkä Boltsi-vegepyöryköillä ja ruokakermalla onnistui poikkeuksellisen hyvin tällä kertaa, vaikka aina kasvishässäkän eri variaatiot tuntuvat maistuvan. :1420: Kaikki riisi meni niinkuin suunnittelin, ja itse hässäkkää jäi reilusti ylimääräistä. Taidan syödä loput huomenna, ehkä keitän kaveriksi makaronia sillä kertaa. Vaan eipä minullakaan olisi varaa tämmöiseen herkutteluun, jos tupakkaa menisi aski tai enemmän päivässä. Monilla pienituloisilla nikotiini onkin täydentävä osa ruokavaliota. :|
 

eowynofmay

Kontulainen
Tietokilpailutopikissa Pagba ehti kirjoittaa hulvattoman Itikka-viestin ennen vastaustani Olorinille. Niinpä tätä kieli poskessa -viestiä seuraava lause on "Hyväksyn vastauksen". Ehkä Pagbakin ehti hämmästyä ennen loppuun saakka lukemista :grin: Tai ehkä olen vain vähän väsynyt...
 

Pagba

Hyvienkin vitsien kertoja
Kieltämättä leukani vähän loksahtivat, mutta reality check viestisi lopussa toimi. Vastausta oli ilo kirjoittaa; se vei minut henkisesti takaisin peruskouluun, jossa tykkäsin kaikkein eniten ainekirjoituksesta. Siellä moista vapaata fantasiointia suvaittiin ja jopa rohkaistiin. Vasta lukio tappoi luovuuteni. Aineet piti kirjoittaa asiallisesti ja perustellen. Se ei ollut läheskään yhtä hauskaa kuin tajunnanvirran varassa kirjoittaminen.
 

Lindëalda

Hobiittinen
Nyt elämä rullaa. Sain kahdesta eri firmasta osa-aikatöitä ja keikkatöitä. Minulla on neljä tai viisi eri perhettä, joiden lapsia käyn kaitsemassa satunnaisesti seuraavat kaksi kuukautta, ja sen lisäksi on vielä kaksi työhakemusta vetämässä.
Töiden lisäksi sain opiskelupaikan yhdeltä musiikkiteatteriluokalta, joka on taiteellisesti erittäin korkeatasoinen, ja se kestää neljä vuotta. Pääsen tanssimaan, laulamaan ja harjoittelemaan näyttelemistä. Ja joka vuosi on yksi tai useampi produktio, jossa esiinnymme. Seuraavista vuosista tulee takuulla rankkoja, kun tuo koulu tulee Siban lisäksi elämään, mutta voi pojat kun on paljon mieluisaa tekemistä. Minua hämmästyttää että pääsin sinne. Pääsykokeeni tapahtui etänä, ja oli kokonaisuudessaan aika jännä. Koulu oli jostain syystä jättänyt lähettämättä kaiken pääsykoeinfon, jonka se jakoi kyllä muille oppilaille sähköpostilla, muttei kuitenkaan minulle. Ilmeisesti inhimillinen erehdys, mutta olihan se aika hurjaa kun sai kymmenen minuuttia ennen koetta tietää mitä tuleman pitää, ja senkin vain siksi että soitti toimistoon ja tiedusteli asiaa. Pääsykokeeseen oli ennakkotehtävänä laulaa joku kappale, ja sitten pääsykokeessa siitä kappaleesta piti tehdä monologi. Minun tapauksessani siitä tosin tuli erittäin Klonkku-Smeagolmainen dialogi, koska esitin kappaleesta duettoversion. Koko hommaan meni vain kahdeksan minuuttia ja siitä jäi todella epävarma olo. Minulle ehti iskeä myös sellainen välinpitämättömyys tuloksia odottaessa ("ei sillä oo väliä, ei se oo iso juttu jos en pääse") mutta kyllä siinä lopulta tuli itku kun sain hyväksymiskirjeen sähköpostiin.
Tänään olikin ihana palautumispäivä eilisestä, ja pyöräilin parhaan ystäväni kanssa 28 kilometriä, kun kävimme pyöräseikkailulla.
Nämä kaikki ilonaiheet ovat tapahtuneet niin yhtäkkiä, että olen ihan puulla päähän lyöty. Ei voi kuin ihmetellä sitä, miten asioilla on aina tapana järjestyä.
 

Hanna Kullanväärtti

Kontulainen
Suomen Tolkien-seura
Nyt olen iloinen ja innoissani siitä, että ollaan ehkä hankkimassa sellanen sähköavusteinen laatikkopyörä korvaamaan auto tietyissä tilanteissa. Käytiin tänään koeajolla. Ajatus tuli siitä, että vaikka työpaikka on aivan lähellä, niin sinne on käytännössä pakko mennä aina autolla, koska joudumme kuljettamaan päivittäin paketteja postiin ja muuta tavaraa. Tavaraa on juuri sen verran paljon, ettei sitä mitenkään saa kuljetettua tavallisella pyörällä. Varsinkin näin kesällä muutaman kilometrin ajelu autolla tympii todella paljon. Mietimme joko peräkärryä tai laatikkopyörää. Jälkimmäinen sähköavusteisena olisi kyllä aika luksus, ja varmasti tulisi käytettyäkin auton sijasta kun tavaroiden kuskaaminen sillä on niin kevyttä :)
 
Ylös