Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Taisi joku toinenkin mitali tulla tänään, että ei valittamista tähän asti näin viimeisenä kisapäivänä.
 
Pieniä ilonaiheita. Ostin kaupasta pussillisen random juureksia, jossa on jotakin juuripersiljaa jota en ole ilmeisesti koskaan maistanut, ja olen tyytyväinen että voi ostaa kerralla kilon eri vihanneksia, eikä kilon jokaista laatua, koska muuten osa ehtisi nahistua ennen syömistä. Ostin myös samettikukan siemeniä ja laitoin ne purkkiin, vappu on 70 päivän päästä ja pussin mukaan juuri silloin niiden pitäisi alkaa kukkia. Ulkona oli se jännä hetki kun alkaa hämärtyä ja kaikki valkoinen alkaa hohtaa. Näin söpöjä koiria.
 
Sain tiedon, että olen päässyt kouluun! Kyseessä on työn ohessa suoritettava erikoistumiskoulutus sosiaali-ja terveysalan digitalisaation kehittämisestä. Koulu kestää hieman reilu vuoden ja siinä on lähiopetuspäiviä n.1-2/kk.
Raskastahan se toki tulee olemaan opiskella melko tiivistahtisesti työn ohessa, mutta rutistus kannattaa, koska se parantaa jatkossa työllistymismahdollisuuksia merkittävästi. Lisäksi aihealueet ovat mielenkiintoisia ja nykyistäkin työtä hyödyttäviä.
Nykyinen työnantajani suhtautuu lisäkoulutuksiin onneksi suopeasti ja koulupäiville ei ole mikään ongelma saada vapaata. Mukavaa vaihtelua päästä oppimaan uutta!
Kouluun ei myöskään ollut ihan helppo päästä, paikkoja oli vain 10kpl/koulu. Sama koulutus järjestetään useamman ammtikorkeakoulun toimesta, hain viiteen eri kouluun ja ensimmäinen vastasi jo myöntävästi. Jos pääsen kaikkiin viiteen, niin voin valita, minkä koulun kirjoille haluan.

Lopputuloksena oli, että 3/5 hakemistani kouluista halusi minut kirjoilleen. Onneksi yksi noista kolmesta oli myös ykkösvaihtoehtoni, joten valinta oli helppo. 🥳
 
Minulle ei tullutkaan tänään perehdytettävää. Olen jo pidemmän aikaa ollut aivan puhki, ja ajatus siitä, että pitäisi vielä oman työn lisäksi jaksaa taas perehdyttää joku toinenkin hommiin, tuntui aikalailla ylivoimaiselta. Onneksi niin ei käynyt, ja jos perehdytettävä tulee huomenna, jaksan ehkä tilanteen, kun pidän ajatukset viikonlopun läheisyydessä.
 
Meidän pimennysverhot tulivat ja ovat oikein sopivat ja luonnossakin samanoloiset (kauniit!) kuin Eurokankaan sivuilla.

Saan viikonlopun aikana myytyä vauvalle pieneksi jääneitä kestovaippoja pois ja ostettua lisää harsoja. Eläköön vertaiskauppa!
 
Sain vahingossa ja hyvällä tuurilla taltioitua videolle hetken, jossa koirani ensin katselee haikeana rannalta sulassa vedessä uivia sorsia, sitten tarkastelee edessään olevia jäälauttoja, ja lopulta tekee kohtalokkaan päätöksen hypätä jäälautalle. Lautta ei kestänyt, koira päätyi veteen ja jostain syystä unohti ne sorsat. :lol:
 
Kaveri toi ruokakassillisen ovelle ja siellä oli yllätysuklaata! Olen siis koronassa ja yskin samaan tyyliin kuin suomenpystykorva haukkuu. Huomenna tulee viides eristyspäivä täyteen, mutta en kyllä viitsi lähteä ulkomaailmaan seikkailemaan, ennen kun tämä hullu yskä ja niistäminen loppuu.
 
Vähensin somekuormaani ja poistuin LinkedInistä.

Menin LinkedIniin alunperin siksi että ryhdyin yrittäjäksi ja siellä "kuului" olla. Nyt en enää ole ollut yrittäjä kolmeen vuoteen. Enkä ole missään vaiheessa kokenut LinkedIniä millään lailla hyödylliseksi. Sen sijaan sieltä on tullut päivittäin sähköpostia, vaikka olen yrittänyt rajoittaa sitä. Myöskään sisällöllisesti palvelu ei ole ollut millään lailla kiinnostava ikinä.

Ilonaiheeni on siis yhdestä totaalisesta turhakkeesta luopuminen. Että heippa vaan LinkedIn, ei tuu ikävä.
 
Eilinen Tolkien-seminaari oli suuri ilonaihe. Ei vain siksi, että se oli hauska ja mielenkiintoinen ja että jatkoilla oli kivaa, vaan myös siksi, että kokonainen päivä ilman sen paremmin työyhteisöä kuin perhettäkään rakastamani asian ja muiden sitä rakastavien ihmisten parissa auttoi niin sanotusti löytämään itseni pitkästä aikaa. En ollut edes tajunnut olleeni hukassa, mutta niin se ilmeisesti kuitenkin oli, ja tuntui hyvältä olla päivän verran täysin omalla mukavuusalueellaan ja sinut itsensä ja muiden kanssa.
 
Ostin juuri lipun Midgårdsblotiin. Ei suurin metallifestari, mutta kaunein. Oslon hoodit kutsuvat tasan 20 viikon päästä. Pieni itku taisi tulla kun tajusin, että lippuja on edelleen jäljellä, ja että vaikka 2666 kruunua pelkästä lipusta on aika tälli, niin saan pian EU:lta vaihtotukea. Alan kohta poraamaan lisää, koska olen tahtonut näille festareille kuusi vuotta. Totesin, että menen joka tapauksessa yksin Norjanmaalle ja olen ollut aikaisemminkin yksin festareilla, joten mikä ettei? Vähän seikkailuja elämään. Ensi kesästä tulee kyllä ihan hemmetin eeppinen. Ensin festareita Suomessa, sitten festareita Norjassa, vähän vaellusta päälle..
 
Eilinen Tolkien-seminaari oli suuri ilonaihe.

Jep, kuuntelin nyt FB:stä Tolkien-seminaarin loppuun ja olihan se kiva ja hyvin järjestetty tapahtuma. Jokaisessa alustuksessa oli jotain mielenkiintoista, ei mitään radikaalia, mutta kuitenkin. Tolkienin runojen analysointi näyttää olevan kuuminta hottia tällä hetkellä tutkijapiireissä.

Mutta ennen kaikkea tapahtuman puheenvuorot saivat vohobitin pohtimaan omaa suhdetta Suomen Tolkien-seuraan.

1990-luvun puolessa välin ja lopulla olin ihan jäsenmaksua maksava jäsen ja miellä oli smial vohobitit. Seurasta sain tietää Fantasiapeleistä Keski-Maa-roolipelin sisältä löytyneestä esitteestä. Legolasin nimeä ihmettelin jo tuolloin, se siis viittasi Viherlehteen. Puupaimen olisi kyllä ollut parempi nimi. Mutta kaikista eniten diggasin Hobittilan Sanomista.

Samalla tavoin kuin yhdessä puheenvuorossa todettiin: en ole scifi- tai fantasiakirjallisuuden kuluttaja noin yleensä, vaan nimenomaan Tolkienin löysin jo 1980-luvun lopulla roolipelien kautta. Se ehkä myös selittää miksi en muutettuani Tampereella koskaan innostunut liittymään smial-moreliin.

Toisaalta jossain vaiheessa löysin Vihreän lohikäärmeen, vaikka tuohon aikaan (ja vieläkin), vohobitin makuun touhotetaan liikaa Peter Jacksonin leffoista.
 
1990-luvun puolessa välin ja lopulla olin ihan jäsenmaksua maksava jäsen ja miellä oli smial vohobitit.

Pitipä lopulta uteliaisuuttani tarkistaa, ja kyllä vain: minulla on tallella yksi Vohobittien raportti vuodelta 1998, eli olette jopa osallistuneet smialkisaan. Rapsa tosin on itse muistiin kirjoittamani, joten se on tullut joko suullisessa tai sähköisessä muodossa (siihen aikaan otin lyhyet spostiraportit vielä käsin kirjoittaen talteen) ja sisältää vain listan Jurin, Jirin ja Sannan 2.2. - 16.2. pelaamista METW-matseista.
 
Ylös