Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

On mukavaa että on ihminen jolle voi puhua kaikenlaisesta.

(Pahoittelut ajattelemattomuudestani. Tämä oli huonosti ajoitettu.)

Ennen juhannusta sangen kipeäksi äitynyt olkapääni on vähitellen parantumaan päin, ja tänään vihdoin tapaamani fysioterapeuttikin sanoi paranemisen olleen tehokasta ilman kuntoutustakin. Toki kiertäjäkalvosimen ongelmat on nyt tarkoitus saada mahdollisimman perusteellisesti kokonaan pois päiväjärjestyksestä ja lisäksi vahvistaa sitä aluetta tulevia vammoja vastaan, joten nyt minulla on näppärä jumppaohjelma. Sitten kun vielä saisin aikaiseksi noudattaa sitä säännöllisesti

Lisäksi osaan ulkoa jo kaksi kolmasosaa Ukrainan kansallislaulusta, joskin ääntämys todennäköisesti jättää paljonkin toivomisen varaa.

Menin vähän itsellenikin yllätyksenä näin sunnuntai-iltana Citymarkettiin ja huomasin että vielä tänään Arvid Nordqvist Selection -kahvit olivat tarjouksessa, kaksi pakettia 9,50 € kun ne ovat normaalisti liki seitsemän euron kappalehinnoissa. Ostinkin runsaasti mainostamaani Amigasia.

Toinenkin ilonaiheeni liittyy saman kauppareissun tarjouksiin: viisi levyä Fazerin suklaalevyjä kympillä! Ilokseni en ostanut niitä houkutuksesta huolimatta.

Voin paremmin! Vähän, mutta kriittinen piste siihen, että olenko lähdössä kotiin vai en, on kai nyt ylitetty Norjan hyväksi. Luennot alkavat huomenna ja heti on amerikkalaisen modernismin ja Faulknerin tutkimusta ja sitten kirjallisuudentutkimuksen ja kulttuurintutkimuksen yhdistymisjatkokurssin luento, näistä ensimmäinen ei hirveästi kiinnosta, mutta toisaalta ehkä on hyvä, että paikkaan 20-40 -lukujen kirjallisuutta koskevan aukkoni, koska en erityisemmin ole pitänyt sen ajan kirjoista. Periaatteessahan se on yksinkertaistettua venäläistä realismia, on päähenkilö, yleensä mies, joka tuskailee muuttuvan yhteiskunnan keskellä, joutuu tekemään vaikeaa juttua ja mahdollisesti luovuttamaan ja toteamaan, että ei ole enää kaiken mitta. Mutta eiköhän tuosta rämmi läpi. Ainakin minulla on paljon kriittistä sanottavaa.

Ainoa kurssi jonne olen oikeasti menossa päästä kasvavat kiinnostusantennit uteliaasti etunojassa on Pohjois-Amerikkojen alkuperäiskansojen kirjallisuus ja taide, ja se on torstaina. Varmaan sitä tukee, jos ramppaan saamelaistaiteen museossa tutkimassa heidänkin taideperinnettään. Ei nyt periaatteessa samaa aihetta, mutta ihan kiva suunnitella jotain normaalia tekemistä pelkäämisen sijaan. Vielä pitäisi metsästää kurssikirjoja, joudun ehkä oikeasti ostamaan yhden, ja sitten lueskella niitä ja kehitellä jotain alustavia kiperiä kysymyksiä varsinkin sinne Faulkner-luennolle.

Ilonaihe on kyllä sekin, että täällä on viielämpää. Eilen oli 18 astetta ja se taisi olla korkein lukema hetkeen. En ainakaan voi huonosti helteen takia.

On Ukrainan lippu, on resepti ja ainekset ukrainalaisiin syrnikeihin ja osaan Ukrainan kansallislaulun kutakuinkin sujuvasti. Kaikki on siis valmiina, että voimme huomenna juhlia perhepiirissä sitä, että Ukraina on edelleen itsenäinen ja ollut sitä jo 31 vuotta.

Nyt kun olisi vielä joku keino tukea Suomessa olevien ukrainalaisten kansallispäivän juhlintaa, niin tilanne olisi täydellinen. Heidän päivänsähän huominen on ja heidän pitäisi ensi sijassa sitä saada juhlia. En kuitenkaan löytänyt Suomen ukrainalaisjärjestöjen sivuilta mitään mainintaa asiasta, joten niillä lienee homma hanskassa ilman juuri tähän tarkoitukseen korvamerkattuja lahjoituksiakin.

USA:ssa asuva veljeni vaimoineen on Suomessa käymässä, ja tänään kokoonnutaan yhteen häntä tapaamaan. Äitini mietti, että meidän viisihenkinen sisarusjoukkomme on viimeksi ollut kokonaisuudessaan koolla ehkä niinkin kauan aikaa sitten kuin isäni siunaustilaisuudessa. Siitä on jo kymmenen vuotta.

Olen tutustunut kämppiksiini ja näköjään olen saanut nyt kaksi kaveria lisää, ja kaveristuminen on hyvää vauhtia etenemässä myös kahden tyypin kanssa luennoilta. Menee paremmin, aivot ovat jälleen normaalitilassa ja ajattelin pitää tänään opiskelupäivän. Tänä syksynä ajattelin kerrankin aloittaa ajoissa tekemään esimerkiksi esseiden valmisteluja, niin ei tule sitten semmoisia viimeisten öiden paniikkiopiskeluja. Sää on täällä ollut hyvin kesäinen, mutta tänään ilmeisesti käännös syksyyn on tapahtunut, sataa joko ripotellen tai saavista kaataen, ja ensi viikolla voi ehkä olla jo yöpakkasia, jolloin ruskakin lähenee. Ensi yönä voi näkyä revontulia, ehkä täällä on jo tarpeeksi pimeää niille ja ehkä myös on tarpeeksi pilvetön taivas.

Eka siivouspäiväkirppis myyjän roolissa on takana, ja olipa kivaa! Vaikka suurin osa ihmisistä ei ostanutkaan mitään, moni pysähtyi tutkimaan kimonoita ja kimonoasusteita, kirjoja ja bokkenia ja ennen kaikkea juttelemaan Japanista, matkailusta, historiasta, mangasta ja milloin mistäkin. Varsinkin yksi ehkä kymmenvuotias tyttöoletettu oli kivaa seuraa: hän teki muualta ostamistaan kirpparivaatteista itselleen istumatyynyn, asettui mukavasti myyntipisteeni ääreen, ja juttelimme mangasta, japanilaisesta kulttuurista, siitä miten Japanissa on omanlaisensa kauneuskäsitykset, siitä miten ei kannata ostaa geta-sandaaleja jos ne eivät tunnu hyvältä jalassa vaikka ne olisivat kuinka ihanat, kaksikielisyydestä, hunneista ja siitä, mitä kaikkea kimonon obin pukemiseen oikeasti tarvitaan. Ihana oli myös ihminen, joka sanoi tulleensa koko kirppikselle minun myyntipisteeni takia, koska halusi ostaa oman kimonon voidakseen palauttaa ystävältään aikoinaan saamansa tämän tyttären käytettäväksi, samoin judoa harrastava perheenäiti, joka osti (useampia ohi kulkeneita poikia ja miehiä kovasti kiehtoneen) bokkenini sekä kimonon ja obin käyttääkseen niitä palkintojenjakoseremonioissa.

Vielä jäi kolme kimonoa, kolme yukatan obia sekä erinäistä pienempää kimonosälää. Ehkä koitan onneani niiden kanssa seuraavana Siivouspäivänä.

Äääähhhhhhh.... Kuulostaa siltä että @Isilmírë minun olisi pitänyt osua samaan siivouspäivään. Olisipa ollut upeaa nähdä sinua ja hypistellä aarteitasi!

Ilo tai onni eivät ole tällä hetkellä ehkä päällimmäisiä tai ainakaan kovin voimakkaita tunteita, mutta onneksi tänne voi kirjoittaa pieniäkin ilonaiheita.

Minua pyydettiin viikko sitten vaihtamaan nykymusiikillisessa kuoroteoksessa ykkössopraanosta kakkossopraanoon, jonka stemma kulkee keskimäärin terssin alempaa. Treeneissä on ollut hurjan vaikeaa kun on harhautunut kuuntelemaan vanhaa stemmaansa. Ja kun olen pesunkestävä ykkönen, niin on vaikeaa kun ei ole korkein ääni. Mutta tänään alkoi lutviutua. Olen tyytyväinen.

Muuttopakkaaminen on edennyt suorastaan sotilaallisen hyvässä kurissa ja järjestyksessä, vaikka toki huonekalujen liikuttelu on nostanut paljon pölyä, roskaa ja muuta hähmää lattioille huoneiden nurkista. Vielä tänä iltana jos saa työhuoneen lattian siistiksi, niin ensi viikon lopulla onkin enää vain koneissa olevien vaatteiden ja astioiden pakkaus.

Asenteenmuutos "rakastaakohan kukaan enää koskaan minua" varovaiseen "rakastunkohan vielä joskus johonkuhun" on pieni ja silti aivan valtava askel kohti uusia tuulia.

Isilmírë sanoi:

USA:ssa asuva veljeni vaimoineen on Suomessa käymässä, ja tänään kokoonnutaan yhteen häntä tapaamaan.

Click to expand...

No, miten meni?

Meitsi oli käymäs n. 6 vuotta sitten kumppanini ystäväperheen luona Kaliforniassa ja olihan se ihan jees, mutta ei mitään niin hauskaa kuin Sampon juontamissa hauskoissa kotivideoissa tapahtunut. Oliko teillä ameriikkalaisempi meno?

Aloitin tiistai-iltana lääkevähennyksen, jossa yhdestä lääkkeestä leikattiin kahdeksasosa. Sen jälkeen ei ole tullut negatiivisia vaikutuksia, pikemminkin elämässä on enemmän mielihyvää ja merkityksellisyyttä unta myöten, ja lisäksi olen saanut puuhailtua jo useampana päivänä peräkkäin pelipöytäkirjojen parissa, mikä on ollut usein vaikeaa. Sosiaalista puuhaakin on ollut: lautapeli-iltoja (keskivikkona Illuminatia ja torstaina Set a Watchia), etäroolipelailua perjantaina ja lauantaina mökkireissu Kangasalle melko kontumaisella strategialla (lautapelailua, grillailua, saunomista, uintia). Vedessä oli oikein mukava uiskennella pitkään jopa ennen saunaa! Nähtäväksi jää, kääntyvätkö fiilikset jyrkästi ensi viikolla, kun sovittuja sosiaalisia menoja on selvästi vähemmän. Joka tapauksessa tähän mennessä lääkemuutos vaikuttaa olleen oikean suuntainen ja aikainen.

Vohobitti sanoi:

No, miten meni?

Click to expand...

Meillä oli ihan suomalainen meno. Kuten mukana ollut tätini totesi, ihan kuin oltaisiin vasta äsken tavattu viimeksi. Istuttiin ja juteltiin kaikesta mahdollisesta ja syötiin pizzaa ja yhden siskon tekemää ihanaa täytekakkua. Oli tosi kivaa nähdä piiiitkästä aikaa molemmat siskot ja molemmat veljet samalla kertaa

Lindëalda sanoi:

Muuttopakkaaminen on edennyt suorastaan sotilaallisen hyvässä kurissa ja järjestyksessä, vaikka toki huonekalujen liikuttelu on nostanut paljon pölyä, roskaa ja muuta hähmää lattioille huoneiden nurkista. Vielä tänä iltana jos saa työhuoneen lattian siistiksi, niin ensi viikon lopulla onkin enää vain koneissa olevien vaatteiden ja astioiden pakkaus.

Click to expand...

Huhujen mukaan muutossa taakse jäävä kohde on lähellä nykyistä Raseenalaa, joten tervetuloa vielä viimeisten naapuruushetkien aikana käymään vaikka teellä! Ties vaikka pehmoinen koira antaisi silittää itseään ja kerryttää hyvän mielen pisteitä.

310-metrinen ilonaihe, eli Oxfordin-matkan välietapilla odottava käynti Lontoon The Shard-pilvenpiirtäjässä. Kyseinen rakennelma tunnetaan ulkomuotonsa vuoksi myös lempinimellä Isenshard.

Kesällä usein tuntuu, että on nykyään liian kuuma lähteä koiran kanssa pitkälle lenkille, talvella sää tuo joskus haasteita. Sohjo on ehkä pahimpia kun kun nilkat muljahtelee tai peilijää. Mutta heti kun ilmassa tuntuu syksy minulle iskee kävelyinto. Pakottava tärva päästä ulos ja päästä kävelemään eteenpäin. Viettämään aikaa luonnossa. Hyvää vauhtia pihan ja metsän rajalle valmistuva laavu varmasti tarjoaa helpoimmat mahdolliset puitteet ulkoyöpymiselle ja ulkoruokailulle, mutta kaipaan myös sitä omin jaloin etenemistä.

Tein äsken koira kanssa parin tunnin kävelylenkin ja samalla suunnittelin, että kun huomenna kuitenkin on jalat kipeät ja lihasjäykkyyshän lähtee sillä millä se on tullutkin niin lähtisin vapaapäiväläislapsen kanssa etsimään yhden laavun, jonka tiedän olevan olemassa, mutta tarkkaa sijaintia en tiedä ja laitettaisiin lounas siellä laavulla tai sitten vaan maastossa jos laavua ei löydy (retkikeittimellä).

Kyseinen lapsi ei ole mikään super hyvä kävelijä, mutta jos seikkailu syntyisi laavun etsimisestä, äidin kanssa kahdestaan liikkuminen toimisi motivaattorina ja lounas metsässä olisi hyvänä lisäkannustimena niin saisin hänetkin pitämään kävelystä. kesällä jo käytiin yhdellä oikealla märällä suolla tarpomassa ja hän jaksoi tosi hyvin ilman nitinöitä vaikka oli paarmoja ja hyttysiä, kengät märkänä ja vähän kuumakin.

Ehkä pikkuhiljaa saisin tämänkin lapsen löytämään luontoretkien ilot. Kotimetsikössä hän kyllä tykkää leikkiä, mutta ei nauti siitä kävelyosuudesta.

Samooja sanoi:

Minun ideoima aihe ja minun kasaama sekä vetämä tiimi voitti työpaikan innovaatiopäivillä. Ykkössija heltisi melko ylivoimaisella 26,5% prosentin äänisaalilla.

Erityisesti mieltä lämmitti, kun muutama epäilijä väitti ettei minun vastuualueeni aiheella voi voittaa, koska se ei ole riittävän tunnettu, mediaseksikäs tms.
Viimeistään siinä vaiheessa päätin tehdä sellaisen esityksen, että oksat pois. Harjoittelin esitystä aamulla, treenattiin tiimin kanssa demoa ja hiottiin yksityiskohtia.
Kaikki meni mahtavasti ja oltiin aidosti ylpeitä aikaansaannoksistamme.

Jälkeenpäin epäilijät tulivat pyytämään anteeksi kun sanoivat ettei pystytä voittamaan. Ensi viikolla meidän aikaansaannokset esitellään asiakkaalle ja viedään sitten käytäntöön. Tuotantoonviennin kanssa ei haluttu aikailla koska kehityksestä on niin merkittävä hyöty asiakkaalle.

Click to expand...

Oli taas innopäivät töissä.
Viime kerrasta tulistuneena uhosin jo hyvissä ajoin etukäteen, että voitetaan taas. Jos jotain vihaan, niin sitä, kun väitetään että en mukamas onnistuisi jossain. Töihin liittyvissä asioissa olen myös aika kilpailuhenkinen.

Olin kahdessa ryhmässä.
Ryhmä A oli minun vetämäni ja aihe minun ideoima (samaa aihepiiriä kuin edellisillä päivillä, jolla ei siis kuulemma voi voittaa).
Ryhmään B osallistuin jäsenenä, koska aihe oli mielenkiintoinen.

Lopputuloksena dominoitiin koko homma sellaisella ylivoimalla, että jokohan nyt ne epäilijät tuli vaiennettua lopullisesti.

Kategoria 1: Voittaja ryhmä A, hopeaa ryhmä B
Kategoria 2: Voittaja ryhmä A, hopeaa ryhmä B (palkitaan ryhmä B).

Eli siis rykäistiin kultaa JA hopeaa kaikissa kategorioissa.
Iltapäivä toimistolla menikin sitten onnitteluja vastaanottaessa.

Viime viikot töissä on olleet todella raskaita ja on tehty paljon ylitöitä. Kiire jatkuu vielä ja tämä oli juuri se boostaus mitä tarvitsin, että jaksan taas painaa vähän aikaa.

Muuttokuorma on matkalla kohti määränpäätään. Loppupäivä menee varmaan tavaroita purkaessa, sisustusta miettiessä ja IKEA-reissua suunnitellessa. Automatkalla kerkeää tässä kuunnella vielä nopeat jazzit. Siskoni kertoi myös, että he tulevat heti hengaamaan tänään, mikä on oikein kivaa! Ei tarvitse onneksi olla yksin tässä muuttaessa

Oli tosi kivaa käydä reissuvauvan kanssa Tampereella ja nähdä ystävää ja ystävänystäviä.

Pelihuoneemme, samoin kuin lasten huone, ovat pitkästä aikaa siistejä. Periaatteessa kummankaan siivous ei kuulu minulle, koska en käytä kyseisiä huoneita. Ne ovat kuitenkin jo pidempään olleet kaatopaikkaistumassa, ja lopulta olin tilanteesta niin vihainen, että laitoin hihat heilumaan. Seuraavaksi pitää sitten varmaan alkaa suunnilleen piiska kädessä vahtia, että huoneet myös pysyvät siisteinä. Suuri haaveeni on myös, että puoliso ja esikoinen vihdoinkin kävisivät tavaravuorensa läpi ja karsisivat pois kaiken rikkinäisen ja tarpeettoman. Siisteyden ylläpito kun on huomattavasti helpompaa, jos tavaraa ei ole enemmän kuin tilaa sen säilyttämiseen.

Haimme poikaystävän kanssa asuntoja Tanskasta. Toivottavasti pian tärppää, 26-neliöinen yksiö
on hieman pieni kahdelle ihmiselle (ja kahdelle kissalle).

Mut aaaaaa hui jännää ja ihanaa.

Muutenkin tämä koko parisuhde on yksi suuri ilonaihe. En edes tajunnut kuin edellisen pitkäaikaissuhteen
päätyttyä, että miten paljon selittelin eksän käytöstä ja tavallaan "pienensin" itseäni, etten olisi
liikaa tai liian ärsyttävä tai liian kovaääninen.