Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Pyöräilin ulkoilumajalle, jonka pihalla pidimme viimeisen suunnittelutuokion ennen ensiviikon retkeilykurssin ensimmäistä iltaa. Tänään on ruohikkopalovaroitus voimassa, mutta joskos ensiviikon sade veisi sen pois ja pääsisimme tekemään kurssilla nuotiota. Jos ei, niin tyydymme tekemään viime vuoden tapaan vain sytykkeitä. Myös minä kuulin peipon laulua ja näin valtavan ison korpin. Päivällä näin bussista käsin kevään ensimmäiset perhoset ja sinivuokot.

Nyt neljä päivää lomaa ja aion pyöräillä tai kävellä joka päivä ainakin pienen lenkin. Kevät, kevät, kevät.

Onneksi on kevätmiitti tulossa viikonloppuna. Töissä on ollut jo muutaman viikon hyvin kiireistä ja viikonloppuna on käyttöönotto. En onneksi itse joudu päivystämään, vaikka joudunkin varmaan ottamaan työläppärin viikonloppuna mukaan. Joka tapauksessa miitin tuoma todellisuuspako arjesta on todella tervetullut.

Kävin tässä graduani läpi kirjoitusvirheiden ja muiden epäloogisuuksien osalta ja kävi ilmi, että olen väittänyt todellisen, historiallisen Draculan syntyneen välillä 1428/31 ja kuolleen vuonna 1976 (oikeasti kuoli 1476 noin viisikymppisenä). Naurukohtaushan siitä tuli.

Puoli vuosituhatta on epäkuolleelle ihan tyypillinen aika vaeltaa ihmiskunnan vitsauksena. En tosiaan tiennytkään, että vuonna 1976 julkaistu Pure, vampyyri, pure! perustui tositapahtumiin, vaikka siinä Draculaa esittikin Christopher Lee.

Minulla on outo tunne siitä, että sain graduni juuri valmiiksi. Toki otan vielä viimeiset kommentit professorilta, mutta silti. En keksi enää mitään lisättävää.

Sain torkahdettua päikäreille tänään. Vaikka vaan alle tunniksi, mutta se teki silti ihmeitä. En ole moneen viikkoon pystyny nukkumaan päivällä ja kun en nyt taas oikein pysty nukkumaan yölläkään, enkä kyllä illallakaan niin siihen ei jää kun aamun tunnit oikeastaan nukkumisaikaa. Aika vähillä unilla porskuteltu pari vuorokautta taas, mutta nuo päikkärit teki hyvää.

Mulla oli työpaikalla ensin lomat laskettu väärin jonkin tietojärjestelmäkatkoksen vuoksi. Ne oli nyt uudessa ajossa korjautuneet oikeiksi. Luulin, että 15vuotta työkokemusta tulisi täyteen vasta vuoden päästä, mutta näemmä se tulikin jo nyt. 15vuotta työkokemusta nimittäin nostaa lomapäivät 38 päivään. Maanantaista perjantaihin kun vain lasketaan, niin se tarkoittaa sellaista 7,5viikkoa vuosilomaa. Lisäksi minulla on viime vuoden lomiakin pitämättä, lopputuloksena lomaa olisi nyt toukokuu-huhtikuu välille pidettävänä yli 8 viikkoa. Ihan järjetön määrä, ei kai kukaan nyt kerkeä lomailla noin montaa viikkoa.

Jännittääkö-topikissa mainitsemani vaihtoinfossa puhuminen sujui hyvin, vaikka jouduimmekin pitämään infomme ilman kenenkään ohjausta. Jännää aina mennä professorin pöydän taakse. Vappu tulee ja jotain suunnitelmia on jo tehty, mutta varmasti päädyn jossain kohtaa joko Harjulle tai Kirkkopuistoon istumaan. Tänä vappuna aion jättää viinakset vähemmälle, jotta voin ihailla vanhoja autoja ja fiftarityylisesti pukeutuneita naisia maanantaina.

Suoritin perjantaina omasta mielestäni hyvällä menestyksellä suojelupäällikkökoulutuksen loppukokeen. Eilen puolestaan oli oppisopimuskoulutukseni arviointikeskustelu, ja sekin meni läpi. Sain lisäksi kiitosta siitä, että näyttöaineistoni oli oppilaitoksen edustajan mielestä paras ja kattavin ikinä. Jos arviointiasteikko ei olisi ollut vain hyväksytty/hylätty, hän olisi kuulemma antanut arvosanakseni kiitettävä+.

Olo on helpottunut, kun tuo varsin turhaksi ja melkoiseksi riesaksi kokemani koulutus on nyt vihdoin taakse jäänyttä elämää. Saan toki taas uuden tutkintotodistuksen kokoelmani jatkoksi (nyt on kaksi ammattitutkintoa ja kaksi alempaa korkeakoulututkintoa kasassa, mitähän sitä seuraavaksi suorittaisi...) ja voin taas hakea aikuiskoulutusstipendiä, mutta ne ovat pieniä asioita siihen verrattuna, ettei enää tarvitse miettiä ja sumplia tutkinnon suorittamista.

Lisäksi vaahterat kukkivat (pidän vaahterankukista todella paljon), omenapuu tekee lehteä, tiltaltit laulavat kilpaa metsässä kotitalomme takana ja viikonloppuna löysin seitsemän korvasienen alkua, jotka toivottavasti saavat rauhassa kasvaa isoiksi ja komeiksi sieniksi.

Kansallisteatterin muuttomyynnissä käynti kannatti. Viidellä eurolla muutama huivi ja säkillinen kaulakoruja The Miitin häälarppiin häävieraille. Lahjoitan nämä sitten halukkaille miitissä eteenpäin

Puhelin meinasi kadota/hajota, muttei sitten tehnyt kumpaakaan.

Aamulla kuuden jälkeen vein koirat ulos ja talon edustalla pelasin hetken mobiilipeliä. Juoksin tien yli, koska auto lähestyi enkä ollut suojatiellä. Muutaman sadan metrin päässä en löytänyt puhelintani mistään taskusta. Juoksujalkaa palasin jälkiäni pitkin takaisin ja löysin puhelimeni tieltä näyttö alassuin lompakkokuori auki. Useampi auto oli varmasti ajanut sen ylitse, mutta renkaat eivät olleet koskettaneet sitä. Puhelin oli kaikenpuolin ehjä, eikä edes suojakalvoton näyttö ollut naarmuinen. Luottokorttitaskussa oli tallella porukkaeurojackpot-kuitti, joka varmastikin on vielä miljoonien arvoinen. Hieman voisi ottaa nuppiin, jos työkaverini käärisivät sievoisia summia omilla kuiteillaan ja itse jäisin tyhjätaskuksi tämän takia.

Roolipelisessiossa tänään sain tunnustusta parista hyvästä ideastani.

Auringonpaisteinen ja lämmin päiväkäynti mökillä. Saunottiin, grillailtiin ja nautittiin auringosta.
Illalla tarkistin opintopolusta, että olin saanut nyt keväällä päättyneen erikoistumiskoulutuksen päättötyöstä arvosanaksi 5 (asteikolla 1-5). Opettajien suhtautuminen työhön on matkan varrella ollut vähintäänkin nihkeää, joten oletin saavani korkeintaan kolmosen. Vitonen oli siis todella positiivinen yllätys!

Ensimmäinen yritykseni kohti Suomen halutuinta opiskelupaikkaa on korkattu. Pääsin vastoin odotuksia iltapäivään, joka on itsessään jo ihan kelpo suoritus. Nyt pitää odottaa jatkuuko matka vai päättyykö tähän. Hyvää tässä on erityisesti se, että kävi miten kävi, minä pärjään ja minulla on hyviä juttuja elämässä. Kaikki vetoni olivat rohkeita, varmoja ja ammattitaitoisia, kokonaisuudessa olen ihan tyytyväinen. Ensimmäiseksi kerraksi kelpo. Pystyin keskittymään ja olemaan oma itseni ja tutustuin myös kivoihin ihmisiin. Parasta oli, että raati kysyi kuin kysyikin dialogini tilannetta, ja sain sanoa "no mä oon sodassa ampumassa alieneita mut en haluais kun pelottaa". Paras lisäohje oli "ne alienit ovatkin ystävällisiä ja pyytävät sua tanssimaan". olin Suomen halutuinta opiskelupaikkaa metsästämässä alieneiden kanssa tanssien.

Gradu palautettu. Mihinköhän sitä seuraavaksi aivoja käyttäisi??

Sidhiel sanoi:

Gradu palautettu. Mihinköhän sitä seuraavaksi aivoja käyttäisi??

Click to expand...

Lue TSH, tai kirjoita toinen gradu.

Neljän lyyran satsia ei ollut myynnissä. Ostin 3+1 Entisiä ei voinut enää käyttää, koska pesin edellisen kerran juhlamekon niitten lyyrien kanssa. They didn't survive.

Olen käyttänyt antihistamiinivalmisteita joka kevät noin kymmenenvuotiaasta, ja vasta nyt osaan arvostaa sitä, että ne eivät väsytä minua. En ollut tajunnut, miten yleistä niiden väsyttävyys on. Eipä koske minua!

Tuossahan taitaa olla selitys sille, miksi tunnen itseni poikkeuksellisen väsyneeksi aamusta alkaen ja puolenpäivän jälkeen olen aivan nukahtamaisillani. Tuplasin antihistamiinin vuorokausiannoksen viikonlopun jälkeen.

Elämän pieniä iloja: Koska minulla on nimipäivä, äiti sai päähänsä käydä kaupassa ostamassa pienen mansikkalaatikon ja tuoda sen minulle töihin kehotuksella syödä sen verran kuin jaksan ja tarjota sitten muillekin. Niinpä laatikko on nököttänyt aulatiskillä ja ilahduttanut sangen montaa aulan kautta kulkenutta ihmistä pienellä kesäisellä makuelämyksellä. Sattumalta mutta hyvin sopivasti siivoojien esihenkilökin kävi täällä juuri tänään ja toi kaikille yrityksen yhteyshenkilöille suklaalevyt, ja minut laskettiin myös tähän joukkoon. Minulla oli siis lounaalla jälkiruuaksi mansikoita ja suklaata. Lopuksi iltapäivällä eräs työhyvinvoinnin työntekijä kulki ohi mukanaan lautasellinen neljään osaan leikattuja ruokalasta yli jääneitä berliininmunkkeja ja tarjosi myös minulle. Nimipäiväni on siis ollut hyvin herkullinen.

Lisäksi löysin eilen vielä kaksi pientä korvasientä. Nyt vain toivon, että kaikki yhdeksän ovat jäljellä vielä sunnuntaiaamuna, jolloin ajattelin käydä poimimassa ne äidilleni äitienpäivälahjaksi.

Onneksi on viikonloppu. Tämä viikko oli töissä lievästi sanottuna raskas. Muutosneuvottelut päättyivät, kaksi työkaveria sai kenkää ja minulle napsahti todennäköinen lomautus elokuusta alkaen. Etenkin loppuviikosta kroppa ja mieli ovat tuntuneet samaan aikaan lamaantuneilta ja ylivirittyneiltä.

Nyt tuntuu ihanalta, että on perjantai ja että vietämme huomisen ja sunnuntain Nuuksiossa telttaillen. Vaikka vaelluspakkaaminen on tökkinyt (koska on esimerkiksi pitänyt tehdä päätöksiä ruoan suhteen ja sekä päätöksenteko- että kommunikointikykyni sakkaavat tällä hetkellä pahasti) niin tuntuu aivan ihanalta ajatella, että huomenna voi vain löntystää metsässä ja nuuhkia metsää ja paijailla koiraa. Veikkaisin, että sää on retkeilyyn mitä parhain – päivällä ei liian kuuma, yöllä ei liian kylmä, ei juuri itikoita vielä... Kanssaretkeilijöitä siellä tosin on, mutta tuskin kaikki jäävät yöksi.
Rakastan metsää ja rakastan retkeilyä rakastamani lauman kanssa (eli puoliso ja koira).