Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Tänään kannoin ylpeänä äidilleni ei seitsemän, ei yhdeksän vaan kymmenen korvasientä. Löysin nimittäin vielä yhden lisää nyt kun vihdoin oli poimimisen aika. Äiti punnitsi saaliin, ja oli siinä sienten pienuudesta huolimatta ihan kunnioitettavat 400g syötävää.

Sain myös kerrankin äitienpäiväkortin valmiiksi jo illalla enkä vasta aamuyöllä ja keksin siinä sivussa myös (ainakin itselleni) uuden tavan tehdä hauska efekti tummaan vesiväripintaan. Kortin kannesta tuli sen seurauksena hienompi kuin sisäpuolesta, jossa varsinainen kuva on :D
 
Ai jai, mulla ei vielä, mutta ensi vuonna! Ja eikös olla vähän samaa ikäluokkaakin? Levottomat sielut, kun nyt vasta vakiinnutaan :D
Mullahan tää johtuu osittain siitä että olin välissä muutaman vuoden yrittäjänä ja kun sen lopetin niin korona- sun muista syistä työpaikka vaihtui kolmen vuoden sisään kolme kertaa. Pidä siinä nyt sit kesälomia. Nykyiseen paikkaan tullessani reilu vuosi sitten työnantaja oli reilu, mulle sovittiin viikko palkallista ja viikko palkatonta kesälomaa plus viikko palkatonta talvilomaa, vaikka aloitin huhtikuun alussa eikä mulle olisi kuulunut lomaa lainkaan. Palkattomiahan ei ole pakko käyttää mutta käytin ne tietysti kun oli taloudellisesti mahdollista.

Parvekkeen saaminen kesäkuntoon ilahduttaa! On kalusteet ja kukkatorni ja amppelit. Kohta uskaltaa myös istuttaa mikrotomaatit parvekelaatikoihin (yöt on vielä käyneet niin lähellä nollaa että on pitänyt pidätellä).

Ilahduttaa myös talomme ympäristössä pyörivät meriharakat! Niiden kimeä huuto ja hassun levoton olemus huvittaa.
 
Minäkin sain juuri siivottua parvekkeen siedettävään kuntoon. Toki se sotkeutuu uudestaan kun väännän kasvusäkin kastelualtaiden päälle, mutta se on vaan multaa, jonka voi lakaista pois.
Ylipäätään se, että nyt vähän lämpeni uudestaan on ilahduttavaa. Ja kun huomiset lapsen kaverisynttärit on vietetty niin voin ainakin viikoksi tai pariksi nauttimaan keväästä, vauvasta ja vapaapäivistä.
 
Tänään oli puolison suvun neljän pienimmän mukulan eli puolison siskon lastenlasten yhteiset synttärijuhlat. Ne pidettiin taas päivänsankareiden isoisän vanhempien kauniilla, tilavalla pihalla, jonne oli pystytetty isot viireillä ja ilmapalloilla koristellut puutarhakatokset, ja oli hirmu leppoisaa ja kivaa. Puolison suku on rentoa ja avointa väkeä, joka juttelee ja halailee luontevasti, ja heidän kanssaan on alusta asti ollut hyvä olla. Näissä pienten ihmisten kimppasynttäreissä on vielä jonkinlaista erityishohtoa, kun lahjoja kertyy kokonainen vuori ja siinä kohtaa kun ne avataan tunnelma on melkein kuin jouluna.
 
Last edited:
Mökillä oleilu. Tavallaan rauhoittavaa, kun joutuu näkemään esimerkiksi tiskaamiseen enemmän vaivaa, kun pitää ensin hakea vettä kaivosta, sitten keittää osa ja sitten vasta pääsee tiskaamaan. Vedettiin kolmelta suunnalta rantaan viettävä pöheikkö auki koko mökkiseurueen voimin, mukavan näköistä kun järven jopa näkee, mutta olipahan työmaa :p. Koira oli innoissaan kun löydettiin puskista muutama edellisten koirien vinkulelu. Soutamaan en kerennyt enkä kahveelle lähimmän kaupungin torille, mutta ensi kerralla sitten. Nukuin teltassa kaksi yötä ja yhden sisällä, mutta senkin niin, että ikkuna oli koko yön auki. Mökki on vanha ja homeessa ja pölyinen ja ties mitä muuta, joten saan keuhko-oireita, jos oleilen pitkään sisätiloissa.
Gradu on tarkastuksessa, ja on kiva, että on kaikkea pikku puuhaa koko ajan, niin ei kerkeä jännittää liikaa.
 
Olen yleensä ostanut uudet silmälasit 6 vuoden välein. Nyt ehti vierähtää 7 vuotta ja kevättalvella jo huomasi, että on aika uusia lasit. Ja tänään sain ne pienen viivästyksen jälkeen. Nyt on maailma taas terävä ja kirkas. Ei varsinaista monitehoa, mutta lasien alareunassa on vastaava ominaisuus eli lähelle katsottaessa hieman suurentaa/tarkentaa. Rahaa näihin nyt meni enemmän kuin ennen. On kuitenkin kiva olla uusilla. Ja vanhat ovat vielä vallan hyvässä kunnossa joten palvelevat hyvin varalaseina. 🙂

13 yötä kesäloman alkuun.
 
En ole ollut viime kuukausina kauhean suunnitelmallinen, en ainakaan mitä tulee kauppareissuihin. Toimistopäivinä saan töistä ruoan, mutta kotona välillä illalla vasta havahtuu siihen, että jääkaapissa ei ole mitään. Viimeinen omatekoinen hernekeittokin tuli pakkasesta syötyä. Jos aamulla oli vielä vähän säälittävä fiilis, että olenko nyt ilman kunnon ruokaa, niin asia korjaantui. Lähikaupan vierellä on muutamana päivänä viikosta kalakoju auki ja nyt ostin sieltä kalakeittoa ja olipa hyvää. Ehdin käydä lounastauolla lähikaupassa ja kalakojulla ja vielä syömään sen herkullisen keitonkin. Ei ole enää niin säälittävä olo. :D
 
Yritin löytää YouTubesta viime Ropeconin pukukisaa mutta sain hakutulokseksi kaikenlaista muuta, helmenä joukossa lauluyhtye Naukuhuulten esitykset vuosien 1996 ja 1997 Ropeconeista. Nostalgia-arvo oli valtava, ja lisäksi kuulin uudelleen laulun, joka silloin aikoinaan teki minuun suuren vaikutuksen mutta jonka olin jo ehtinyt unohtaa välissä kuluneiden vuosikymmenten mittaan. Nauhoitus oli kuitenkin sen verran heikkolaatuinen, etten saanut sanoista selvää, ja googlettaakin sain aika pitkään ennen kuin tärppäsi. Mutta se tärppi olikin melkoinen aarre itsessään: löysin saksalaisen sivuston, jolle on koottu kaikenlaisia "larppilauluja". Etsimäni oli siellä nimellä Sworddancer, vaikka Naukuhuulet esittivätkin sitä nimellä Vengeance, ja nyt kun minulla on sanat ja voin kuunnella melodiaa YouTubesta, voin vihdoinkin opetella laulamaan laulun itse. Ja ties mitä muuta hienoa sivustolta löytyykään, kunhan ehdin käydä sen ajan kanssa läpi! Summittaisesti selaamalla löysin jo ainakin sanat Discworld-lauluun A Wizard's Staff Has a Knob on the Head :D

Lisäksi ilahduttaa, että minua viime päivinä vaivannut kova flunssa on ehkä vihdoin vähän hellittämässä, että ulkona on taas ihana ilma, että sain viikonloppuna kivoja ja harkittuja synttärilahjoja ja että sain lisäksi viime yönä yskäisenä valvoessani tilattua uusia akvarellivärejä ihan pöyristyttävällä summalla, koska ammattitutkintostipendini tuli tililleni eilen.
 
Ihanaa ja räiskähteleväisen värikästä Pride-kuukautta kaikille! 🏳️‍🌈

Tänä vuonna olen päättänyt osallistua kesäkuun ajan kaikenlaisiin LGBTQ-aktiviteetteihin aikaisempia vuosia aktiivisemmin. Iloitsen näin kolmenkympin kynnyksellä omasta homoidentiteetistäni aivan erityisesti ja olen ylpeä siitä, miten sitä onkaan onnistunut rämpimään kaikista vastoinkäymisistä ja traumoista läpi vuosien varrella. Sydän on kyllä näitten asioiden tiimoilta yhä usein täynnä katkeruutta ja vihaakin välillä, mutta ainakaan se ei enää kohdistu omaan itseeni tai identiteettiini. Se on kyllä hieno tunne!
 
Olin tänään kaverin kanssa Amurin Helmessä kahvilla (erinomaista raparperipiirakkaa! 😋) kun vanhempi rouva toi meille Patmos-radiokanavan esitteen! Oli hyvin zine-henkinen mustavalkolehtinen ja jopa itse Juha Ahviosta oli pieni kuva.

Ennen hengellistä herättelyä kävimme Kustaa Hiekan taidemuseossa, se onkin tosi kiva paikka, suosittelen! ☺️
 
Ahvis on Vohobitinkin suosikkeja. Hänen ohjelmiaan kun kuuntelee Patmokselta, niin tietää mitkä ovat kuumimmat salaliittoteoriat just nyt Amerikan ihmemaan herätyskristillisisessä skenessä, Viime aikoina Ahvista on kiinnostaneet erityisesti ufohavainnot.

Kustaa Hiekan hahmo on traaginen ja hänen museonsa yksi hämärimpiä kohteita Tampereelle, kuin suoraan chtulhu-novellista tai siis aiheesta vois iskeä juttua.
 
Sain kotikonstein selätettyä tiehyttukoksen vuorokaudessa.

Saatiin kannettua painava ja vähän jo rämpsähtänyt pöytä pihasta laavulle. Jos se pihassa oli vähän huono pöytä jolle lähinnä kasaantui hiekkaa lasten leikeistä niin laavulla, missä ei ole ollut pöytää ollenkaan se onkin ihan luksusta. Suunniteltiin jo, että ensi viikonloppuna savustettaisiin laavulla kalaa ja keitettäisiin perunat nuotiolla ja syötäisiin lounas siellä. Olisi aika luksusta sekin 😋 Matalan kynnyksenluksusretkeilyä kun laavu näkyy olohuoneen ikkunasta.

Lisäksi meidän etupihan puutarhapuoli on jotenkin niin onnistunut, että aina kun katson sitä tuntuu jonkunlainen pieni onnen hyrinä sisuksissa. Sopivasti villi ja vähän rappiolla ja samalla kuitenkin hoidetun ja asutun näköinen. Täydellinen harmonia villin ja hallitun välillä.
 
Ystävään törmääminen ihan sattumalta Postitalon k-kaupassa. Molemmat olimme aivan sattumalta juuri tuolloin siellä. Ystäväni asunee edelleen Riihimäellä ja oli vain hakemassa evästä kiirehtiessään junaan ja itse olin hakemassa sieltä postista paketin (jostain onnekkaasta syystä toimitettu sinne) ja menin sen jälkeen kauppaan. Vaikka tapaaminen olikin erittäin lyhyt, mutta oli ilo nähdä vuosien jälkeen. Hihkuimme ja halasimme. :D Sovittiin sitten whatsappin kautta kunnollinen tapaaminen parin viikon päähän.
 
Olen lähdössä tänään työni puolesta keikkakiertueelle 15 nuoren kanssa ympäri Suomea. Pari viime päivää ajatus on tuntunut lähinnä väsyttävältä, mutta nyt kun noista teineistä kahdeksan on ollut täällä mun luona yötä ja niin innoissaan, se ilo on tarttunut minuunkin. :) Käydään Järvenpäässä, Joensuussa, Kiuruvedellä ja Orivedellä ennen kuin palataan Helsinkiin, ja mää hyppään kyydistä pois ja toinen työntekijä ottaa vastuun. Tällainen bussikesäroadtrip on asia, jonka nuorena olisin halunnut kokea, mutten kokenut, joten huippua päästä seuraamaan sivusta. ❤️
 
Leimu 🥰
Ja se, että vaikka meillä olisi pari huonompaa yötä tai itkuisempaa päivää niin yleensä niitä seuraa aina parempi ja silloin saa levättyä ja nautittua vauva-arjesta ihan täysillä.
Tänään on siis ollut taas hyvän yön jälkeinen hyvä päivä ja energiaa riittää niin vauvan itkuille kuin kaikkeen muuhunkin.
Nyt pitää lähteä pyörittämään hyppynarua Tähtimölle.
 
Ylös