Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Huomenna tulee Ropelive klo 18 alkaen Yle Areenasta!

Gradu etenee, eilinen seminaariesitys (seminaarit 1 ja 2) meni erittäin hyvin ja yllätyin, että mitään kritiiikkiä ei tullut gradua tai itse esitystä kohtaan, vaikka omassa päässäni olin taas jännittänyt hirveästi seminaaria etukäteen ja lähestulkoon hävetti esitellä mitä sitä on saanut aikaiseksi.

Lisäksi kivaa pitkästä aikaa kyläillä Keski-Maassa, kun ajattelin ensi viikolla osallistua Viikin kirjastossa järjestettävään Tolkien-iltaan.

Tuota noin. Vaikka työ on kuinka hyvä, niin aina siitä pitäisi kyetä esittämään edes jotain kritiikkiä. Eihän seminaarissa alustamisesta muuten mitään ideaa ole, jos ei saa palautetta ja uutta pohdittavaa kuinka edelleen kehittää työtä eteenpäin.

Tuo on itseasissa aivan totta. Meillä seminaariesitykset pidetään etänä zoomin välityksellä ja olen itse kuunnellut kymmenkunta seminaariesitystä ja juuri kukaan oppilaista ei koskaan kommentoi kenenkään esityksiä mitenkään. Itse olen pari kertaa pyrkinyt antamaan jotain pohdinnan aihetta esittämällä kysymyksiä, mutta taannuin asian suhteen sivusta seuraajaksi, kun ei ketään kiinnosta. Ainoastaan seminaariesitysten vetäjät ja gradujen ohjaajat pitävät yllä keskustelua.

Siinä mielessä se, että kritiikkiä ei tullut ei oikeastaan ollutkaan yllättävää, kun asiaa tästä perspektiivistä ajattelee. Olin silti esityksen jälkeen helpottunut, että ne analyysimenetelmät joita graduuni valitsin, saivat positiivisen vastaanoton. Etenkin yhden menetelmän suhteen olin epävarma, sillä menetelmää ei ole juuri sovellettu omalla tieteenalallani. Onneksi mulla on erittäin mukava ohjaaja ja yhteyshenkilöt, joilta olen tarvittaessa saanut apua työhöni ja rakentavaa palautetta, jos sitä olen pyytänyt.

Kun lähden johonkin kisaan niin lähden tosissani ja tavoitteena ei ole voitto, vaan murskavoitto.
Työpaikalla oli työsuojeluvaalit ja ilahduttava voittohan sieltä tuli murskaavalla äänten enemmistöllä (useiden kymmenien äänien ero).
Olen nykyinen valtuutettu ja hain jatkokautta. Kiva, että on henkilökunnan vahva mandaatti jatkaa seuraavat kaksi vuotta ja ilmeisesti väki on tyytyväinen työn jälkeen.

Martti Puumalainen on judon euroopanmestari sarjassa yli 100 kg!

Edellisen kerran suomalainen judoka on kivunnut EM-kisoissa korkeimmalle pallille 34 vuotta sitten kotikisoissa Helsingissä. Silloin mestaruuksia tulikin sitten kerralla peräti kolme, ja keltavöinen minä oli Helsingin jäähallissa todistamassa noita hetkiä livenä. Sen jälkeen menestys onkin pitkälti kiertänyt Suomen judon kaukaa, viimeisin suomalaisen saavuttama em-mitali on vuodelta 1993. Puumalainen on syntynyt 1997.

Kyllähän tää nyt vanhan judokan sydäntä lämmittää

Tilasin vanhan, mutta hyväkuntoisen Xboxin. Siihen messiin vielä Lord Of The Rings: The Third age - pelin. Kuluvan viikon aikana olisi määrä nostalgisoida ja pelailla.

Ai että vanha kunnon Third Age! Morwen ja taistelubikinit!

Just katoin tuossa videota, missä Morwenin statseja esitellään. Morwen... Tuo Rohanin "Tomb Raider" suoraan Penmarkista.

Suoralla bussiyhteydellä kotini ja työpaikan välillä bussiyhtiö käyttää usein pitkän matkan busseja, kulkeehan vuoro suurimmaksi osaksi moottoritietä pitkin. Sellaisessa bussissa ainoa mukava istumapaikka minulle sijaitsee takarivissä keskellä. Tänään käytössä oli bussi, jonka takaosassa oli WC ja kolme istuinta sen vieressä. Keskimmäisellä niistä istui jo muuan noin parikymppinen naisihminen, mutta pyynnöstäni hän siirtyi ikkunapaikalle, jolloin minä sain käytäväpaikan, eikä meidän tarvinnut istua vieri vieressä.

Kanssamatkustajani poistui bussista ennen minua. Näin, kuinka hän painoi nappia, joten tiesin varautua väistämään häntä. Sen sijaan, että olisin vain vääntänyt pitkiä koipiani WC-kopin seinää vasten, jotta hän olisi päässyt hankalasti taipuen ja takalistoaan esittäen ohitseni, heitinkin reppuni edessämme olevalle istuinparille ja menin itse perässä. Kun hän oli aikeissa laskeutua portaita alas bussista, käänsi hän päätään minua kohti ja vaihdoimme kevyen nyökkäyksen. Yhteisen matkamme aluksi hän oli ystävällisesti antanut tilaa minulle ja sen lopuksi minä annoin tilaa hänelle. Siitä jäi minulle hyvä mieli.

Palantír sanoi:

Morwen... Tuo Rohanin "Tomb Raider" suoraan Penmarkista.

Click to expand...

Pitäisi hommata emulaattori ja pelata koko peli uudestaan. Pelasin sen ekaa kertaa niin nuorena, etten ymmärtänyt
miten AP toimii.

Olen nykyään kauhean iloinen, kun saan tehtyä jämäruokaa. Minulla oli kreikkalaista jugurttia
menossa vanhaksi. Tein siitä kasan naanleipää (bread bread).

Eilen kävin ekaa kertaa täällä kampaajalla ja sain asioitua kassalla suurimmaksi osaksi tanskaksi.
Hiussanastoa en vielä osaa, joten kampaajan kanssa puhuttiin englantia. Oli todella mukava tyyppi
ja leikkauksen lopputulos oli tosi kiva. Nyt on mukavan kevyet hiukset, jotka kehystävät kasvoja kauniisti.

Oli kiva Tolkien-ilta Viikin kirjastossa. Paljon väkeä, hyvä haastattelu, mielenkiintoinen esitelmä ja paljon hyviä yleisökysymyksiä ja pohdintaa. Erityisesti jäi mieleen Juvan painotus, ettei Tolkien oikeasti tuntenut luontoa ollenkaan tai tiennyt, mitä se oikeastaan on. Hänelle "luonto" tarkoitti Englannin maaseutua - Juvan havainnollistuksen mukaan "niitä istutettuja pensasaitoja ne siellä esittelee, että nämä pitää suojella, koska näissä asuu lintuja ja mönkii matoja".

Lisäys: Tulipa samalla kokeiltua uutta ja ihmeellistä pikaraitiovaunuakin, ja olihan se sangen nopea ja kätevä.

Joo, Tolkien diggas ilmeisesti puista ja puutarhakasveista sekä järjestyksestä, mutta metsäthän oli hänelle poikkeuksetta pelottavia tai kauhun lähde. Kuvitteli olevansa enttien puolella, mutta oli näkemyksiltään kuin entvaimo.

Vohobitti sanoi:

mutta metsäthän oli hänelle poikkeuksetta pelottavia tai kauhun lähde

Click to expand...

Tolkienilla on kuitenkin useita kohtia joissa hänen henkilönsä eivät pidä joitain tiettyjä metsiä pelottavina, tai joissa he eivät kohtaa näissä metsissä kauhuja.

Kun Frodo, Sam ja Pippin lähtevät Hobittilasta, niin he kulkevat mielihyvikseen useiden täysin luonnontilaisten Konnun metsien halki ennenkuin Mustat ratsastajat sitten alkavat seurata heitä (mutta niiden pelottavuus ja vaarallisuushan ei mitenkään rajoittunut metsiin).
Kultainen metsä herättää etukäteen pelkoa Gimlissä ja Boromirissa, mutta osoittautuu varsin upeaksi paikaksi. Pippin ja Merri pitävät Fangornin metsää varsin viihtyisänä, vaikka saavat kuulla että siellä on myös vaarallisia paikkoja. Mutta kieltämättä näiden metsien ulkopuoliset ihmiset pelkäsivät niitä, niinkuin ilmeisesti muunkinlaisia itselleen tuntemattomia alueita.
Silmarillionissa Doriathin metsät ovat asukkailleen varsin viihtyisä ja turvallinen paikka niin kauan kuin maaginen suojaus niiden ympärillä kestää. Myös Halethin kansan ihmisille Brethilin metsät olivat nimenomaan turvapaikka. Ja toisen ajan numenorilaiset eivät ilmeisesti koskaan pitäneet oman saarimantereensa metsiä pelottavina tai vaarallisina. Jotkin metsät olivat Tolkienin kuvailemassa maailmassa lumottuja, mutta metsäthän eivät olleet ainoita lumottuja paikkoja.

Mutta onko Lorien tai Doriath metsiä vai puupeltoja? Tolkienin kuvituksesta (esim. kuva Lorienista) päätellen haltiat (tai entvaimot) ovat kuin istuttaneet puut säännöllisenepäsännöllisin riveihin. Luonnollinen epäjärjestys puuttuu.

Ainoat kivat metsät Frodon matkalla ovat siis Metsähovi, Aanimetsä ja Ithillien. Mutta ne ovatkin pieniä, sivistyneen maailman piirissä eivät erämaassa. Jopa Peikkokorpi on epäilyttävä.

Säännöllisten rivien lisäksi eilisessä Tolkien-illassa huomautettiin siitä, että Tolkienin kuvituksessa Lorienin puut näyttävät kaikki olevan samanikäisiä. Siis todellakin kuin istutettua puupeltoa luonnonmetsän sijaan.

Isilmírë sanoi:

Tolkienin kuvituksessa Lorienin puut näyttävät kaikki olevan samanikäisiä. Siis todellakin kuin istutettua puupeltoa luonnonmetsän sijaan.

Click to expand...

Tolkien on toki saattanut piirtää mitä on tullut mieleen. Kyseinen näkymä voisi olla myös jostain erityistarkoituksia, esim. ulkoilmajuhlia varten raivatusta tai istutetusta alueesta, eli kuva ei edustaisi koko Lorienin kasvillisuutta. Ainakin rajavyöhykkeellä luulisi olevan väijytyksiin sopivia pusikoita.

Toisaalta Kultainen metsä on saattanut olla aivan erikoislaatuinen tapaus. Aika tuntui kulkevan siellä eri tavalla kuin ulkomaailmassa, syksyn lehdet säilyivät puissa virheettömän kultaisina kevääseen asti jne. Jos täyteen mittaan kasvaneet puut eivät Valtiattaren (Sormuksella lisätyn) voiman ansiosta lainkaan kuolleet tai vanhentuneet, niin uusia taimia tai eri-ikäisiä nuoria puita ei tarvittu.

Samaa pohdintaa oli Tolkien-illassakin. Siis että Nenyan voima oli nimenomaan säilyttäminen ja yhdenikäiset puut ehkä vahvistivat kuvissa tätä ajattomuuden vaikutelmaa. Ei taimia, ei vanhoja puita, mikään ei kuihdu, mitään uutta ei synny. Tosin lähtöä tehdessä keskustelimme huoneen yhdellä sivulla siitä, mitä sitten tapahtui niille mallorninlehdille, jotka kuitenkin aina keväisin varisivat maahan kultaiseksi matoksi. Jos metsässä ei ollut lahoamista eikä siis hajottajaeliöitä, hajosivatko lehdet vain omia aikojaan jonkinlaiseksi tomuksi, joka sitten sateen sattuessa imeytyi maahan?

Minä ajattelisin, että mallornin lehdet kuitenkin hajoavat. Hajottajat vetävät ne maan alle ja siellä niiden energia siirtyy maahan ja sitä kautta takaisin puihin ja muihin kasveihin. Minä ajattelisin, että esteettinen virheettömyys luodaan nimenomaan sormuksen voimalla ja se ei silti täysin blokkaa normaalia energian kiertoa. Mutta lahopuun puuttuessa se pakostakin vaikuttaa luonnon monipuolisuuteen ja sen kannalta Lórien on varmasti melko köyhä paikka.
Tosi silmiä avaavaa pohdintaa!!

Tuota luonnon köyhyyttä Lórienissa myös sivuttiin yleisökysymyksissä. Siellähän kasvaa vain yhtä puulajia, kahta kukkaa ja ruohoa ja siinä on ilmeisesti kutakuinkin kaikki - plus tietysti ne pienet aukioille tehdyt pellot, joilla viljellään pyhää Amanista alkujaan tuotua viljaa lembasin leipomista varten. Mutta Lórien onkin lumottu metsä, se säilyy ja kukoistaa Nenyan voimalla, ei siksi, että sen biodiversiteetti olisi hyvä.