Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Eurokangas oli täynnä kaikkea ihanaa turkoosista huovutetusta villakankaasta kivoihin verhokankaisiin ja upeisiin haltiakuninkaiden takkikankaisiin Hipelöin kaikkea kallista tietäen, ettei mihinkään olisi oikein varaa, mutta löysin lopulta alepaloista siedettävään hintaan myöskin melkoisia ihanuuksia. Toisaalta suunnitelmat menivät nyt vähän uusiksi, toisaalta taidan nyt oikeasti "joutua" tehtailemaan jotain joulukuuta varten.

Yksi vanhoista pikkuponeistani lähti eilen uuteen kotiin, ylihuomenna lähtee vielä toinen. Samalle keräilijälle molemmat, eli "hyvään kotiin". Niistä saamallani summalla saan katettua oman bon hankinnan ja myös suurimman osan bon kuljettelussa varsin välttämättömän suojapussin hinnasta =)

Muutin tänään omaan asuntoon. Tai en ihan pysyvästi muuttanut, vaan opiskelupaikan perässä reilut sata kilometriä kotoa Joensuuhun. Pitänee viionloppuisin käydä kotona hommissa, joten ei tämä aivan pysyvä asuinpaikka ole.

Vaikka kesä on ollut kovin sateinen ja monin paikoin huono ja viljat myöhässä, meillä kotona on saatu kesällä heinät tehtyä ja puinnitkin saatiin loppetettua toissapäivänä, mistä sopii toki olla kiitollinen.

PS. Keitin itsellenin teetä uudella vedenkeittimellä ja ihmettelin erikoista makua. Korjatessani pannua pois havaitsin mistä outo maku johtui. Kannussa oli vedessä kiehunut lappunen, jossa kerrottiin kiehuvan veden vaaroista monella kielellä. Mutta en suosittele kokeilemaan ainakaan tuollaista uutta asomia teehen, se ei ole terveellistä, eikä maistukkaan kaksiselta.

Doctor Whon uudet jaksot

Steelsheen sanoi:

Doctor Whon uudet jaksot

Click to expand...

Ne juuri!

Lisäksi työkaverit, hyvät kirjat, kirjoittaminen, oma huone, syksy, yliopisto, pian tuleva palkkapäivä, mainiot elokuvat, scifi ja kaikki muukin. Elämä on niin kivaa!

Sain tänään järjesteltyä huoneen kaikesta lojuvasta rojusta, imuroitua asunnon ja siivottua kylppärinkin. Olisin tehnyt kaiken joka tapauksessa, mutta erityisen mukavaa oli puuhastella rauhassa, kun kämppis eilen ulos lähtiessään totesi palaavansa vasta tänään. Kokkailuunkaan ei kulunut aikaa, kun tuli jo eilen tehtyä erinomaisen hyvää ruokaa muutaman päivän tarpeisiin. Teinpä silti iltapalaksi vähän lisää luumukiisseliä

Twitterini kertoman mukaan Lontoo sai kuin saikin järjestettäväkseen vuoden 2014 Worldconin. Kerrankin saumat päästä! Jos huomisaamun työhaastattelu tuottaa tulosta, lupaan pistää rahaa säästöön heti ensimmäisestä palkasta.

Repesin täysin viimeisimmällä laulutunnilla. Nauroimme open kanssa oikeastaan koko ajan. Tämä johtui upeista lauluista, joita katsoimme laulukirjoista uutta ohjelmistoa varten. Sillä tunnilla sitten lauloin mm. M.A. Nummisen kuuluisan "Kuinka saisin rikki kookospähkinän?" ja Maija Poppasen musikaalista aivan hurmaavan "Supercalifragilisticexpialidocius:in". Nauroimme sanoille, ja täytyy myöntää, että tuo Supercalifragilisticexpialidocius on hauskuutensa lisäksi erinomaista artikulaation harjoitusta.

Ihanaa, kun on syksy. Saa nököttää kotona ja litkiä litrakaupalla teetä ja datata ja lukea. Tai tehdä ylipäätään ihan mitä huvittaa ilman että koko ajan julistetaan ympärillä että pitäisi nauttia elämästään ja juoksennella ympäriinsä ja häslätä ja pitää hauskaa. : D

Ihanaa, kun minulla on suklaata.

Ihanaa, kun pian on palkkapäivä. Ihanaa tietää, että tilille kolahtaa varmasti se summa kuin pitääkin ja juuri sinä päivänä kuin pitääkin, ilman että asiaan liittyy neljän viikon tappelua sossun ja Kelan ja ties minkä viraston kanssa.

Ja sitten sellaista vielä, että mukavaa kun pitkästä aikaa luin oikein vaikuttavan kirjan. Kyseisen opuksen nimi oli Tuhat loistavaa aurinkoa.

^ Olen samaa mieltä Aleks-in kanssa, Tuhat loistavaa aurinkoa on mahtava! (Luen sitä juuri itsekin äikän projektin takia.)

Minäkin pidin Tuhannesta loistavasta auringosta aikoinaan sen lukiessani. Vähän vain jäi häiritsemään hahmokaartin melkoinen mustavalkoisuus ja se jenkkileffoillekin (kirjailijahan on asunut USA:ssa 15-vuotiaasta) niin valitettavan tyypillinen kuvio, että
Minun tämänhetkisistä ilonaiheistani päällimmäiset ovat nämä: minulla on nyt oma bo ja sille kuljetuspussi, ja lasteni isä lupasi koittaa järjestää niin, että voi huolehtia lapsista ensi Ropeconin aikaan ja minä pääsen pitkästä aikaa coniin töihin =)

Aloitan tänään venäjän opiskelun. Jännittävää, milloinkohan sitä olisi viimeksi aloittanut itselleen tuntemattoman kielen opiskelun? Kuulemani mukaan myös kurssin opettaja on mukava, joten mikäs sen parempaa.

Sain tohtorilta pari lääkekuuria ja tämän viikon saikkua, joten josko tämä kunto taas tästä kohenisi.

Toinen, paljon suurempi ilonaihe on äsken sattuman kautta löytämäni mielenkiintoinen sukututkimus-sivu. Selasin esitettyjä kysymyksiä ja huomasin haku-kentän. Mielenkiinnosta klikkasin siihen äidin isän meiltä pimennossa olevan suvun nimen, ja kas vain, mitä tuloksia! Nimi on peritty sotilasnimi, joten ilmankos nykyisiäkin kantajia on vain parisenkymmentä. Nimi on käsittääkseni annettu 1700-luvun lopulla ja ilmeisesti siitä sukulinjasta lähtenyt. Muutoin en uskaltaisi ihan luottaa siihen, olisivatko nämä ihmiset oikeasti esivanhempiani, mutta rippikirjojen digiotoksia katsellessani selvisi vielä mielenkiintoisempi juttu: alkuperäisen sukunimen kantajan vanhemmat ovat naapurikunnasta lähtöisin, mutta tämä ensimmäinen nimikkoesi-isä näyttäisi vaikuttaneen täsmälleen samalla kyläalueella kuin minä (vielä suurempi :O)! Asun siis kuntamme keskustassa, mutta keskustallakinhan on oma kylännimensä, eikä tästä lähitienoilta muita samannimisiä kyliä löydy. Kaavoituksissahan tuo nimi ainakin on käytössä myös. Enemmän kuin hämmentävää!

Eilen solukämppikseksi muuttanut ihminen vaikuttaa yllättävän mukavalta. Ei ihminen, johon ystävystyisin muutoin vapaaehtoisesti, mutta hän lienee silti ihminen, jonka kanssa on ihan kiva jakaa kämppä. Nyt vielä olen yrittänyt panostaa ensivaikutelmaan ja kämppissuhteen alkuun erityisen runsaalla ystävällisyydellä ja avuliaisuudella, jotta yhteiselo voisi jatkua huolettomana ja suhteellisen onnellisena. Vaikka tämäkin tapaus tulee varmaankin joskus koettelemaan hermojani esimerkiksi bileillä, sanoisin silti, että oli todennäköistä saada paljon rasittavampi kämppis, mutta hyvin epätodennäköistä saada vielä mukavampi. Pelkäsin kovasti joutuvani Estelwenin kanssa valittamaan hirveästä kämppiksestä!

Omatkin kämppisasiani ovat parempaan päin, positiivisia puolia alkaa olla siinä määrin enemmän (ja yhteiselämään vaikuttavampia) kuin negatiivisia, että nykyiset ärsytyksenaiheet ovat jo sangen harmittomia, usein jo pikemminkin huvittavia tai pelkästään hämmentäviä.

Uuden ryhmäliikuntakalenterin alettua "oman" kahvakuulaohjaajani tunnit siirtyivät päällekkäin toisen, vain kerran viikossa pidettävän suosikkituntini kanssa. Olenkin nyt vähän hädissäni tyypannut muita ohjaajia, joista pari osoittautui edelleen yhtä tympeiksi kuin ennenkin. Tänään testattu, kesällä kuulatunteja vetämään alkanut ohjaaja osoittautui kuitenkin ihan nappivalinnaksi, eli hätäilyn voi lopettaa tähän. Lisäksi tunti on kerrankin sen verran aikaisin, että olen jo tässä vaiheessa iltaa kotiin päästyäni saanut syötyä ja suihkuiltua ja voin kaivautua vaikka loppuillaksi sohvalle lukemaan Aurinkojen huonetta.

Myös se ilahduttaa, että kotipaikkakunnallani sai viikko sitten "avajaisensa" rempattu ja uusittu leffateatteri, kiitos Suomen Elokuvasäätiön, paikallisen kulttuurisäätiön, kunnan reippaan rahoituksen ja tilat omistavan urheiluseuran oman panostuksen. Omaan elokuvakasvatukseen suuresti vaikuttanut paikka oli jo muinoin melkoinen harvinaisuus 5000 asukkaan paikkakunnalla ja kävinkin katsomassa kaiken vähänkään kiinnostavan. Leffat pyörivät kesäaikaa lukuunottamatta aina viikonloppuisin ja vaikka teatterissa oli todennäköisesti maailman mukavimmat, vanhat penkit, oli kuvan- ja äänenlaatu jo minun aktiiviaikanani (eli toistakymmentä vuotta sitten) melko kauhea. Luonnollisesti myös elokuvakopiot saatiin paikkakunnalle vähän milloin sattui - jos ylipäänsä saatiin. Nyt siellä on kuitenkin reilu 100-paikkainen, nousevalla katsomolla varustettu teatteri digitaaliprojektoreineen ja surround-äänineen. Projektia pyörittävät 20-30 -vuotiaat pojat ovat väsänneet myös hyvätt nettisivut, joilta kohta aloitetaan myös lippujen ennakkomyynti. Näytännöt aloittanut Madagascar 3 (3D:nä, tottakai) myi kaikki viikonlopun näytökset loppuun ja sai täten lisänäytöksen vielä tulevalle viikonlopullekin - tuolloin teatteri näyttää myös historiallisen ensimmäisen maailmanensi-iltansa Puhdistuksen lähtiessä pyörimään Karstulassa samaan aikaan kuin kaikkialla muuallakin. Kyllähän se vähän pistää hymyilyttämään, kun yhtäkkiä Suojan teatterin sivuillakin komeilee tuleva Hobitin ensi-ilta joulukuun 12. päivän kohdalla


Niin vielä! Sekin ilostuttaa, kun Kutonen (entinen Voice) teki kulttuuriteon ottamalla ohjelmistoonsa Star Trek TNG:n. (Mitä niistä lapsuusvuosien pop-kulttuurikasvattajista tuli mainittua...) Niille meistä, jotka eivät päässeet ensimmäistä osaa tänään katsomaan, on vielä tarjolla sen uusinta klo 00.25. Suosittelen etenkin niille, jotka eivät ymmärrä mistä on kyse. Muut tajuavat suosittelemattakin miten siistii!

Keskisuuri ilonaiheeni: Pääsin asumisharjoitteluun!

Olen nyt ehkä tosi puusilmä, mutta mitä tarkoittaa asumisharjoittelu?

Oma pieni ilonaiheeni on kännykkään napsahtanut ilmoitus, että uusi-vanha (=käytetty) bokkenini on noudettavissa asiamiespostista =)

Cosplayasu valmis! Ja sauvakin onnistui hienosti, omista epäilyksistä huolimatta.
Kävin tänään jo aamulla töissä, niin voin nyt tehdä mitä huvittaa loppuillan. Varmaan katson
Monsterit Oy:n, ja pelaan New Vegasia.

Jeij kohta Tracon ja Nenni! :3

Vampire, kuvia!!!

Cossaajien olemassaolo on yksi kestoilonaihe =)

(Kuvia tulossa Traconin jälkeen! )

Kovin kaunis päivä. Hassua, että säätila voi nostaa esiin muistoja samalla lailla kuin maut tai hajut, mutta tänään oli aivan samanlainen sää kuin monena iltapäivänä ala-asteen liikuntatunneilla. Sellainen sää, että omaa pituushyppy- tms. -vuoroa oli mukavaa odotella kun aurinko paistoi ja kevyt tuulenvire puhalteli. Myös tämän päivän lenkki oli mukava.

Yliopisto on pyörähtänyt käyntiin. Aika monta kivaa kurssia. Uskon oikeasti saavani kandin paperit ennen joulua, kirjoitelman valmiiksi ennen syyslomaa. Huomenna narikointia avajaisissa - jee rahaa! Ansaitut rahat on tosin käytetty jo etukäteen ja vähän enemmänkin, kun tilasin netistä uuden kullankeltaisen syystakin.

Olen jo kahtena aamuna kävelyllä löytänyt maasta - aidan ulkopuolelta - täydellisen hyvän omenan. Nyt kun vaan rohkaistuisi menemään kysymään, että kenellä olisi liikaa omenoita. Mansikat on pakkasesta jo melkein syöty, joten omenasosetta mahtuisi kyllä sinne.