Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Olin tyytyväinen lumettomuudesta lenkkelilymahdollisuuden takia, mutta nyt olen onnellinen lumesta :) Ihana herätä ja katsoa lumisadetta ulkona! Toinen ilonaihe on, ettei lumisateen keskelle tarvitse lähteä ajamaan!
Ja aamun ilonaiheet vain jatkuivat lehteä lukiessa. Hain eilen uudet lukulasit, kevyet ja tarpeeksi isot, että näen lukea Hesarin päätä nykimättä! Entiset kun olivat painavat ja kapeaa mallia...

Kyllä tämä aamu todella hemmottelee meikäläistä :heart:
 
Silmäilin (erään toisen henkilön käytössä olevaa), Thomas Hobbesin "Leviathania" käsittelevää artikkelikokoelmaa, "La Sovranità Scomposta" (Mimesis Edizioni -kustantamo, Milano, 2010).
Ehkä juuri sen vuoksi koska en osaa italiaa, tuntuvat Leviatania ja Behemotia kuvailevat ilmaukset erityisen hykerryttäviltä.

Com' è noto, Leviatano e Behemoth sono due animali biblici. Il primo è una creatura marina che l'iconografia medievale ha rappresentato alternativamente come un gigantesco coccodrillo o uno smisurato serpente, come un drago o una balena; il secondo è una creatura terrestre che è stata ritratta come un enorme toro o un colossale ippopotamo.
 
Muutin viikonloppuna omaan kaksioon. Iloitsen joka päivä siitä, että ikkunastani näkyy puita, että minulla on kivat verhot, että minulla on säilytystilaa, että minulla on pakastin ja tiskikone (jota osaan käyttää!), että työmatkani työmatkani lyheni niin paljon... Ja että sain niin paljon muuttoapua, jopa yhden seinänaapurin ex tempore.
 
Vesisade ja sulava lumi. Kyllä siinäkin voi nähdä iloa aiheuttavan puolen jopa tähän aikaan vuodesta. Nimittäin kuivan kesän ja syksyn jälkeen pelkään että talven mittaan meiltä pian kuivuu kaivo. Naapurin kaivossa on vesi 20cm alempana kuin normaalisti. Meidän kaivoon ei olla nyt kurkattu, mutta luulisi olevan samanlaisella tasolla, koska on samantyyppisessä paikassa mäen juuressa. Siksi iloitse jopa pienistäkin vesimääristä joita maaperään pääsee. Toivottavasti tästä siis vielä menee osa edes maaperään eikä kaikki jää kellumaan pinnalle ja muutu jääkerrokseksi. Eihän tuolainen pieni sade paljon tee, mutta yritän olla positiivinen.
 
Myös puutarhurit ja metsänhoitajat iloitsevat joka pisarasta, koska maa on edelleen hirmuisen kuivaa kesän jäljiltä ja varsinkin puut kärsivät. Henkilökohtaisesti kyllä iloitsen enemmän siitä, että viikonloppuna pitäisi olla tulossa lisää lunta.
 
Uutiset Raseenan kaksiosta ilahduttavat minuakin. On hienoa, että voi mennä toiseen huoneeseen pysyen koko ajan kotonaan! Asuessani joulusta 2008 alkuvuoteen 2015 sen ajan mittapuulla keskikokoisessa yksiössä, alkoivat seinät ahdistaa kummasti viimeistään siinä vaiheessa, kun olisin tarvinnut toisen kirjahyllyn, mutta missään seinän vieressä ei ollut tilaa enkä halunnut peittää ikkunaakaan.

Oma iloni olkoon eilinen tiskaus-, siivous- ja järjestelyinto. Asuntoni koki monta parannusta viihtyvyyden suhteen.
 
Myös puutarhurit ja metsänhoitajat iloitsevat joka pisarasta, koska maa on edelleen hirmuisen kuivaa kesän jäljiltä ja varsinkin puut kärsivät.
Minä kannoin vielä pari viikkoa sitten vettä joillekin pensaille ja puille.
Henkilökohtaisesti kyllä iloitsen enemmän siitä, että viikonloppuna pitäisi olla tulossa lisää lunta.
Iloitsen tästäkin. Musta maa on inhottava. Mutta tänä vuonna lumen odotusta ja siitä ilopitsemista varjostaa pahasti tuo kuivuus.
Toisaalta kun pohjavesi on alhaalla eikä lämmitä maaperää niin routa saattaa mennä tosi syvälle maahan. Siksi olisi hyvä että tulisi aikaisin kunnon lumikerros suojaamaan. Niin ja jos saataisiin oikein tosi luminen talvi niin sulava lumi ehkä elvyttäisi keväällä maan ja kasvit. Toivottavasti. Ainakin ne jotka eivät kärvähdä kevätauringossa kun ovat niin kuivia.
 
Keittiö-kamari kombossani on nyt sitten keittiöstä rajattuna n.1,5m² eteiseksi. Ruma se on vaikka itte tein (no tarvitsi apuja parissa paikassa). Kengät saa kaikki samaan paikkaan, talvivarusteet ja osan työkaluista järkevästi, eikä tarvitse kompastua keskellä keittiötä oleviin saappaisiin. Hyvä.
 
Meiltä oli muutoissa kadonnut koirankestävän jumppapallon (dobo-pallo siis) korkki. Kyselin palloja myyvältä verkkokaupalta myisivätkö korkin. Pyysivät osoitetta mihin lähettävät ihan ilmaiseksi. :) Mukavaa miten pienet, mutta mielenpohjalle ärsyttämään kasautuvat asiat joskus hoituvat näin helposti.

12 työpäivää ennen viikon joululomaa!
 
Ja niin kaikki asiat vain järjestyvät! <3
Eilen aamulla olin poikki, ja tänäänkin väsyttää, mutta mieli on onnellinen ja harras. Onnea, rakkain Suomi, syntymäpäivän johdosta!
Eilen opettelin Porilaisten marssin, ja soittelin Finlandiaa rumpusetillä puolivillaisesti ihan setin fyysisten rajoitteiden takia. Marssi sujui, mutta tuskailin että joudun pilaamaan rakkaan kansallishymnini, koska minun pitää soittaa kahden ihmiset stemmat yksin ja epävireisillä rummuilla. Illalla kaverini lähetti minulle viestin, että hän on saanut viritettyä kunnollisen kuuloiset patarummut rumpupadille. Hän opetteli Finlandian tänä aamuna kenraaliharjoituksissa ja minun kuiskausvihjeillä aloitti ja lopetti asioita oikeaan aikaan. Sen lisäksi johtajamme oli unohtanut triangelinsa kotiin, joten Sibeliuksen yltiöharras teos sai ainakin rytmisektiossa pientä komiikkaa, kun yhdessä vaiheessa pientä rumpupadia soitti kolme kapulaa samaan aikaan: kaksi patarumpuja ja yksi triangelia. Asiat menivät iskuilleen, ja keikan jälkeen meitä kehuttiin taiteellisen ja teknisen tason kohoamisesta! Vire säilyi ja musiikissa oli eri tunnetiloja ja sävyjä. <3
Sen lisäksi eilen pidin vapaaillan, puin vanhojentanssipuvun päälle ja osallistuin viiden minuutin varoajalla koulun itsenäisyyspäivän gaalaan. Olin ajatellut treenaavani koko illan tämän päivän keikkasettiä, mutta uskaltauduinkin rentoutumaan ja tanssimaan. Ja nyt ajatellen se oli varmasti fiksumpi veto, kuin pakonomainen ja stressintäyteinen treenaaminen.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! <3
 
Kun asuu siellä, missä terveysasemia riittää, saa näemmä ajan vapaaehtoiseksi ihmiskoekaniiniksi jo tämän vuoden puolella. Edellisestä kemikaalien pumppauskerrasta lihakseen onkin päässyt vierähtämään jo melkoisesti.

Tuli myös viskeltyä muutama tunti sitten tuossa yksityissaunan puolella melkoisen huugit löylyt ja vaikuttaa kovasti siltä, että saatoin sattumahkosti yhyttää ainakin omalle elimistötyypilleni ihanteellisen saunanjälkeisjomotuksen parannuskeinon. Kyseinen ihmelääke ovat hektisen hombren (uskoisko tuota?) juotavat ajansäästäjät, eli Friggsin 330 millilitran Naturdietit.
 
Last edited:
Jatkoa jännittääkö-topikissa kertomaani tulevaan laulukeikkaan, joka oli viime torstaina.

Sehän meni siis, noin kauniisti sanottuna, metsään. Tästä mokasta ylipääsy vei monta päivää ja mielenterveyteni. En ole kovin hyvä epäonnistuja, (sitä ei varmasti kukaaaaaaaan teistä tiennyt :joy:). En anna itselleni anteeksi kovin nopeasti. Osaan olla äärettömän julma itseäni kohtaan. En nyt jaksa muistella tässä sen keikan jälkimaininkejani, mutta tänään minulla oli vuoden viimeinen laulutunti ja arvatkaa ahdistiko mennä sinne tunnille. Opettajani ei suurinpiirtein katsonut minuun päinkään siellä keikalla, josta tietysti vedin omat johtopäätökseni. Sitten menin tunnille, ja olin melkein itkuun purskahtamassa, kun piti kertoa keikkatunnelmia. Minulla on yksi parhaimmista pokerinaamoista, jotka tiedän, mutta nyt meinasi pettää. Kuten topikista saattaa päätellä, tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu. En itkenyt, laulunopettajani ei vihannut minua, meillä oli erittäin hyvä keskustelu, jonka jälkeen minulla oli paljon parempi olo. Myönsin jopa sen, että n.99% tapauksista kun kierin itseinhossa jonkun esiintymisen jälkeen, mokani on ollut jotain sellaista, mitä 99% katsojista ei huomannut. Olisi nyt ihan oikeasti aika oppia armahtamaan itsensä, koska perfektionismissa ei ole mitään hyvää tai hienoa, eikä siinä voi voittaa. Perfektionismini tulee siitä jatkuvasta underdog-asemasta, mistä löydän itseni näissä tilanteissa, mutta jos vain omistaisin itsetunnon, näitä ongelmia ei olisi.

Siinä elämänoppituntini. Lisää ilonaiheita tuo ...itse asiassa erittäin onnistuneet tanssinäytökset. En pysty elämään ilman tanssia seuraavaa kolmea viikkoa. Ilonaiheena on myös musiikin teoria. Minut ylennettiin syyskuussa rytmimusan 3/3-ryhmään, mutta olen saanut todeta olevani liian hyvä musiikin teoriassa. Liian hyvällä tarkoitan sitä, ettei minun todellakaan pitäisi olla niin hyvä. En ole opiskellut teoriaa melkein seitsemään vuoteen ja silloinkin kävin jonkun klassisen 1/3. Joissain jutuissa olen toki heikompi, mutta esimerkiksi sointukuunteluissa (joita en ole siis koskaan ennen tehnyt) olen kirjaimellisesti aina oikeassa. Vaikka kuunneltaisiin vain sointuasteita tai laatuja, tiedän usein myös mikä sointu tarkalleen on kyseessä. Tiedän sen väreistä. Musiikkisynestesiasta on elämässä arvaamatonta hyötyä. Olen kuitenkin yllättänyt itseni (ja myös muut) tällä saralla.
 
Syksy on ohi. Viimeisimpinä päivinä olen paukuttanut täysiä pisteitä erilaisista testeistä. Eilen esimerkiksi sain täydet pisteet 3/3-tasoisessa "laula nuoteista"- kokeessa. Sen lisäksi tein eilen kuuntelukokeen ja tein sinne peräti kahden virhepisteen verran mokia (48/50). Tänään uusinnassa tein todennäköisesti vähemmän. Teoriasta selviydyin kiitettävän hyvin, kun puolentoista tunnin aikaikkunassa 45 minuuttia meni kokeen tekemiseen ja toiset 45 minuuttia huolelliseen tarkistamiseen.
Sen lisäksi olen (en vain selviytynyt) vaan soittanut menestyksekkäästi ja tarkasti tänä syksynä kahdessa orkesterissa, laulanut kahdessa kuorossa ja myös opettanut ja johtanut toista niistä. Olen sovittanut jousistemmoja, vetänyt bändiharkkoja ja saanut esivalmisteluillani bändin tekemään tiukan EP:n. Olen edistynyt huimasti klassisissa piano-opinnoissa ja laulan entistäkin paremmin. Näiden päälle on ollut noin parikymmentä keikkaa, joilla olen soittanut kaikkea kuorosta pullonkorkkiin. Sen lisäksi olen johtanut kuoroa radiomessuissa.
Enää yksi Ylen suora lähetys Yle Areenassa, jossa höpötän Mahlerista ja matkastani klassisen musiikin maailmaan. Sitten on kokotauon paikka, mutta jo nyt osaa olla kiitollinen siitä, että on puskenut itseään epämukavuusalueille koko syksyn. Olen huomannut että minä kestän tämän, olkoonkin että koko syksynä minulla on ollut vain kuusi vapaapäivää. Ei ole tietenkään itsetarkoitus jatkaa ikuisesti tällä tahdilla, mutta eipähän enää ikinä tarvitse opiskella puolivillaisesti pääsykokeita varten, kun on tehnyt sen kerran kunnolla. Hyvä minä.
 
Tänään ollut todella lämmin ja hypähtelevä olo :p:heart:

Olen tänään käynyt juttelemassa sellaisen ihmisen kanssa, joka tuntuu siltä, että olisin tuntenut hänet aina. Sattumoisin olemme tavanneet vain kerran :22:

Sain hoidettua paljon asioita ja sain kuulla monelta ihmiseltä, että minulla on valoisa energia, joka piristää kummasti. Aina, kun vain satun jonkun heistä näköpiiriin. Toinen asia, mistä moni sanoi, että jää aina hyvä fiilis, kun olen käynyt. Noh.. kaipa sekin on jokin päivän hyvä työ -tehty, että ihmiset eivät sentään itke, kun lähden heidän luotaan :grin: Sain tänään myös Pesukarhu -kehuja, joten olen hyvilläni ja erittäin hyvillä mielin, koska pääsin saunaan ja rentouduin sekä sain juteltua monen ihmisen kanssa. On tosi kiva olo pitkästä aikaa :D Lähetän tätä energiaa kaikille teille, jotka sitä tarvitsevat ;):heart:
 
Tein suoran lähetyksen Yle Areenaan, ja se ei mennyt pieleen. Vanhemmat ja kummit ja kaverit katsoivat lähetystä, ja kaikki sanoivat, että se meni hyvin. Mikä parempaa, televisioalan ammattilaiset sanoivat, että se meni todella luontevasti, sujuvasti ja hyvin.
Tämä oli samalla viimeinen työpäiväni tänä syksynä. Luojan kiitos se on nyt ohi. Ensi keväältä aion karsia orkesterin ja toisen, Helsingissä olevan kuoron, ja pitää taukoa niistä kevätkauden ajan. Siten saan instrumenttiopintoni paremmalle tolalle ja nuotinlukutaitoa kehitettyä nimenomaan pianolla. Ja ennen kaikkea pudottamalla asioita hetkeksi aikaa pois voin varmistaa aikaa elämäni tärkeille ihmisille, liikunnalle, ja sille että voin tulevina vuosina soittaa ja laulaa kuorossa ja orkesterissa ilman pääsykokeista johtuvia taukoja.
Omissa nuoteissani on nyt vain kokotaukoa, ja sen vuoksi hiljenen pariksi viikoksi. Hyvää joulua Kontu.
 
Ylös