Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Olin jo terästäytynyt jaksamaan vielä yhden päivän oppivuorolaisen kanssa (itse opivuorolaisessa ei ole mitään vikaa, päin vastoin, minä vain väsyn pahan kerran pakkososiaalisuuteen istuessani kahdestaan jonkun kanssa iltapäivähiljaisessa aulassa), mutta hänet olikin ilmeisesti siirretty johonkin toiseen kohteeseen. Heti on paljon rennompi olla :)
 
Viikkoni on ollut kuin suoraan Murphyn lain oppikirjasta, ja siksi tämänpäiväinen rokotetutkimuskäynti oli todella hyvä juttu. Olin muistanut ajan tuntia myöhemmäksi, ja pianotunti venähti, ja myöhästyin ties kuinka monennesta asiasta tällä viikolla. Tutkijat ovat kuitenkin huippuväkeä. Heitä ei haitannut, että myöhästyin. He kuuntelivat mitä kertoilin ja tutkiessaan heittelivät taas hauskoja lääketieteellisiä knoppitietoja. Lopuksi toivottivat vielä tsempit hektisiin viikkoihin. Vihdoin aurinko paistaa myös minun risukasaani.
Eilen otin puheeksi yhden minulle pelottavan jutun mielitettyni kanssa. Takeltelin sanoissani, mutta minun ei olisi edes tarvinnut, sillä hän kertoi tietävänsä aiheesta ja lukeneensa siitä aikoinaan. Enkä päässyt kertomisissani edes loppuun asti! Hän suhtautui asiaan rauhallisesti ja hyvin, ja se huojensi ja kevensi mieltä paljon. <3
 
Mulla on tänä lomavuonna kuusi viikkoa vuosilomaa. Loman ideointi ja suunnittelu on vähintään puolet ilosta.

Päätökseni olla lentämättä lomamatkoilla ei tunnu ahdistavalta rajoitteelta, vaan valintoja helpottavalta tekijältä. Että jos on vain viikko aikaa, niin sitten ei oikein kannata mennä Lontooseen (matkat kaksi päivää per suunta) vaan tehdä vaikkapa kaksoiskaupunkimatka Tukholmaan ja Kööpenhaminaan.

Eilistä pannukakkua riitti tällekin aamupalalle.
 
Kansainvälisyys. On hauska kuunnella aksenttisekamelskaa, kun suomalainen, ruotsalainen ja intialainen keskustelevat englanniksi :)
 
Löysin paljon odotettua helpommalla uudet silmälasit. Hintaa niille tuli aika paljon mutta mukaan tulee myös tosi tyylikkäät aurinkolasit.

Olen myös iloinen uudesta keskustakirjastostamme, jossa olen viettänyt paljon aikaa usein vain lukemassa. Tänään hyödynsin muitakin palveluita, söin aamiaiseksi jättikorvapuustin ja tulostin vinyylileikkurilla tarroja huonekalun tuunaamista varten.
 
Voi vitsi. Elämäni ensimmäinen jazz-keikkakokemus on hankittu. Kävin kuuntelemassa kavereiden opettajista koostuvaa, Suomen ehkä kovinta jazz-yhtyettä. Huhhuh. Ihan loistava lavameininki ja huomasi että heillä oli siellä todella hauskaa. Genreen kuuluu, että kesken kappaleen puhutaan toisille, huudetaan ääneen rakenneohjeita tai viittilöidään oman soolon loppumisesta. Tuollaista dialogia oli todella virkistävää katsoa! Kahden ja puolen tunnin keikkaan mahtui yhteensä yhdeksän kappaletta ja paljon upeita sooloja. En ihmettele enää yhtään, miksi bändin rumpalilla on lisänimi "rytmidiktaattori." (huom. Diktaatti on kuullusta musiikista kirjoitettu nuotti -> diktaattori rytminuotinnosharjoitusten ultimaattinen osaaja ;D )
Lauluopettajani puhui minulle rakkaudellisesti tänään koko laulutunnin ajan, ja kielsi minulta kaiken musiikkiin liittyvän seuraavaan laulutuntiin asti. Sen musiikkiin liittyvän tekemisen hän minulle salli, josta tulen iloiseksi. Olo on aikamoisen vapautunut ja hyvä tällä hetkellä. Olen todellakin tehnyt vain sellaisia musiikkiin liittyviä asioita, joista tulen todella iloiseksi.

Ehkä oman treeninkin ja musiikkielämän voi konmarittaa? :p Säästää sen mikä antaa iloa, ja antaa piutpaut turhalle pinkoudelle!
 
Flunssa/influenssa (en ole varma kummasta tässä oli kyse) alkaa pikku hiljaa helpottaa, tänään on ollut jo ihan siedettävä olo. Edelliset kolme päivää ovat olleet aika raskaita ja pitkälti sängyn pohjalla kuumeen kourissa vietettyjä. Yskäkään ei vaivaa enää aivan yhtä pahasti kuin eilen. Kunhan nyt parantuisin kokonaan perjantaihin mennessä, silloin pitäisi jaksaa muuttaa uuteen asuntoon...
 
Nostin tänään kuntosalilla maasta irti noin oman ruumiinpainoni verran metallia (okei, levyt on päällystetty muovilla), ja vieläpä monta kertaa! Mukava symbolinen merkkipaalu. Isommat voimanostajat toki maastavetävät 2-3 kertaa oman ruumiinpainonsa, eli tästä on hyvä jatkaa. :)

Huomenna alkaa helmikuu ja sen myötä puolison opintovapaa! Myös loppuhelmikuulle varattu Tallinnan matka ilahduttaa jo nyt.
 
Tänään oli yksinkertaisesti hyvä päivä. Sain ensimmäistä kertaa viikkoon nukuttua kunnolla, ja hampaita pestessä sai ihanan aamurutistuksen.
Terapiassa pääsin pitkästä aikaa ajattelemaan kunnolla, ja löysin taas isomman aihealueen jota työstää eteenpäin.
Iltapäivällä lähdimme lähes koko luokan voimin oopperan kenraaliharjoituksiin Tampereelle. Sitä ennen sain mahdollisuuden nähdä rakkainta pikkusiskoani, ja puhelimme 45 minuuttia Tampere-talon aulassa kaikesta mahdollisesta. Olipa ihanaa nähdä häntä! <3
Ooppera oli upea. Alussa kahden päähenkilön välille syttyy rakkaus, joka on aika heppoista. Mies jättää naisensa, koska pelkää että nainen kuolee. Lopussa naisen kuollessa mies kuitenkin löytyy hänen viereltään. Miten upeasti alun rakastumisen huuma kääntyy oikeaksi rakkaudeksi ja sitoutumiseksi loppua kohden.
Kaiken kukkuraksi törmäsin Shetaihin kun kävelimme takaisin autolle. Yllätystörmäys halin kanssa ilostuttaa aina!
 
Löysin itsestäni tiistaina kummia voimia hölkkäillä menemään ympäri lumikinosten valloittamaa Helsingin keskustaa + kirjadivareita uupumatta juurikaan — tai siltä se ainakin tuntui. Moxificeshunz-uskontoni tähden on "välttämätöntä" kysyä ihan julkisestikin, tuntuukohan kovista toimistokahvittelijoista tai metamfetamiinin yms. huumeiden käyttäjistä huippuhetkinään jollain lailla samalta? (Vai syntyykö voimamiesilluusio jälkikäteen siksi, että kunto on oikeasti tehostunut sokeriravinnon minimoimisen jälkeen, ja reissulla sekä ilma sekä short sprinting -tyyli auttoivat virrakkaan Suomen urheilunuorukaisen larppaamiseen?)

Omannäköiseni kolmoisvitamiinipommin, kalsiumia sekä sitä paremman lähimarketin keltaista Tolosen ihmepilleriä tulin toisaalta kyllä nauttineeksi ennen kierrosta, ja vieläpä omenasoseen seassa. Melkomoisen hurjaa porttirouskuttelua.
 
Last edited:
Sain callbackin sellaiseen lyhytelokuvan päärooliin, minkä koekuvauksissa olin viime viikolla. En yleensä saa callbackeja, tämä on mukavaa vaihtelua. Callback-vaiheessa on yleensä enää pari vaihtoehtoa rooliin, joten vaikka en saisikaan tätä, niin silti olen päässyt jo pitkälle.

Ironista kyllä, että tämä biseksuaali ateisti liberaali vetää koekuvauksissa niin hyvin homofoobista konservatiivista seurakuntanuorta :grin:. Koekuvauksissa yksi tehtävä oli improta tilanteesta, jossa olen nähnyt veljeni suutelemassa toista poikaa ja kerron hänelle miksi se on mielestäni väärin. Keksippä siinä sitten :p.
Tämän jälkeen teki mieli todeta tuotantoporukalle, että en oikeasti ole näin hirveä ja olisin onnellinen, jos näkisin veljeni suutelemassa ihan mitä tahansa sukupuolta.

Mutta ilmeisesti kuitenkin keksin syitä homouden kauhistukseen tarpeeksi hyvin. Raamattuun vetoaminen toimii aina :1420:.
 
Moxificeshunz-uskontoni tähden on "välttämätöntä" kysyä ihan julkisestikin, tuntuukohan kovista toimistokahvittelijoista tai metamfetamiinin yms. huumeiden käyttäjistä huippuhetkinään jollain lailla samalta?

Kahvia kulutan usein varsin suuria määriä päivän aikana, ja jatkan vielä illalla vahvalla teellä, mutta noin voimaantunutta tunnetta kofeiini ei ole koskaan minulle tuottanut. Se tuntuu menevän paremminkin välttämättömien elintoimintojen ylläpitämiseen.
 
Kävin omalla mittapuullani kohtuullisen reippaalla ja pitkällä kävelyllä komeassa auringonpaisteessa, Pyynikin näkötornille kiivettäessä tuli jopa pikkaisen hiki. Näkötornilla sitten munkkikahvit, jotka maistuivat oikein maukkailta ulkoilun jälkeen.

Parasta oli kuitenkin se, että vaikka pelkäsin keskustassa kävelyn olevan vain tekosyy ostaa samalla reissulla Runequestin ja Warhammer Fantasy RPG:n uusimmat versiot Fantasiapelien liikkeestä, palasin reppu tyhjänä kotiin. Vaikka olin tarkistanut kirjojen löytyvän varmasti hyllystä ja jopa tehnyt muistitikulta tilaa kirjojen mukana tuleville sähköisille tiedostoille!
 
Unen merkitys kaikkeen olemiseen on vaan ihan älyttömän iso. Toissayönä iski niin järkyttävä päänsärky että olisin itkenyt jos en olisi pelännyt sen vain pahentavan kipua. Lisäksi olen nuhainen ja vähän yskäinenkin. Torkahdin illalla ehkä tunniksi, muuten pyörin, hain särkylääkettä, pyörin. Lopulta päätin nousta. Novakin heräsi hieromaan. Joskus kahden maissa lopulta nukahdin ja seitsemän jälkeen kapusi taapero päälleni kun Novan piti lähteä töihin.
Eilinen päivä oli ihan kamala. Niistin koko päivän ja olo oli tosi kurja myös henkisesti. Fyysisesti kaikki voimat poissa. Rähisin lapsille ja kaikki olivat aika tolaltaan.
Eilen menin puolikymmeneltä sänkyyn ja nukahdin nopeasti. Kävin hereillä joskus puolenyön tienoilla. Kävin vessassa ja kuulin että Spyro heräsi, mutta nukahdin samantien uudestaan. Nyt heräsin vähän ennen seitsemää. Nenä ei ollut tukossa, vain vähän räkäinen. Kurkkua ja nenää kutittaa, mutta olo on huomattavasti parempi. Tietysti vähän pökkyräinen kun on nukkunut pitkästä aikaa erityisen hyvin.
Olen noin yleisestikin nukkunut huonosti jo useita viikkoja. Patjani on surkea (älkää ikinä sijoittako Unikulman sänkyihin. Patkat kun eivät pysy hyvänä kuin muutaman vuoden) ja se aiheuttaa sen että heräilen ja kroppa on jumissa. Petasin alkuviikosta itselleni lattiapaikan sohvan futonpatjasta, koska kuitenkin joudun lattiamajoitukseen huomenna kotiutuvan koiranpennun ensiöiksi ja tuota päänsärky-yötä lukuunottamatta olen ollut paljon parempivointinen. En taida luopua lattiapaikastani ennen kuin saadaan hommattua minulle uusi patja.
Se ilonaihe oli tässä nyt siis hyvin nukuttu yö, paremmalta tuntuva flunssa ja vähemmän juminen kroppa sekä toki vähän myös pentu :)
 
Eilen oli oikea asioitten loksahtaminen paikoilleen - päivä. Kun usein sanotaan asioilla on tapana järjestyä niin eilen ne järjestyivät monelta osin parhain päin. Reilun vuoden matkalla ollut valitus Kelan päätöksestä (ja lähinnä työkkärin typerästä päätöksestä) sai viimeisen niitin. Valitushan ei ollut mennyt läpi josta seurasi melkein 900 euron liikamaksu. Nyt tuli päätös liikamaksun takaisinperinnästä ja siellä on joku nyt kivasti päättänyt että tuota summaa ei siis peritä takaisin. Mikä helpotuksen huokaus! :) Olin vääntänyt liikamaksun kuulemiseen selvityksen ja mukana oli liitteitä, jotka olivat näemmä painaneet päätöstä tehtäessä.

Myös kesän loma-asiat näyttävät järjestyvän aikataulullisesti ihan mukavasti. Minun toki piti siirtää tasan vuosi sitten varattu ulkomaanmatka elokuun lopulta toukokuun lopulle, mutta vaihto ei harmita yhtään - päinvastoin. Sitä paitsi ei tuohon toukokuuhun ole enää kovin pitkä aika. Uudet passit saa hakea ensiviikolla ja matkaraha on ollut kerättynä jo hyvän tovin. Kun vielä saisi peruskuntoa kohotettua vaikka edes ihan hitusen.
 
Selvisin vanhojenpäivästä! Ilman hirveitä katastrofeja. Meinasin kyllä myöhästyä, koska olin ruuhkassa jumissa, solmin tyynesti kengännauhat eturivissä 800 katsojan edessä kesken tanssien ja parini äidin päivän missiona oli minun naittamiseni hänen pojalleen, mutta selvisin! Enkä ole naimisissa! Vaikka itse tanssiminen oli hauskaa niin prinsessapäivästä sain tietää, etten halua olla prinsessa.

Olin eilen illalla ja tänä aamuna erittäin ahdistunut pääsykokeista erääseen kesätyöhön, mitkä olivat tänään. Aamulla olin hetken sitä mieltä, että en lähde, en kykene ja jään nukkumaan, mutta sitten totesin itselleni, ettei minulla ole vaihtoehtoja ja lähden kuitenkin. Sitten lähdin, paniikissa, mutta kuitenkin. Saapuessani paikalle, löysin heti tuttuja ja lopulta puolia kouluani oli näissäkin aukkareissa. Ilmoittautumisten vastaanottaja naureskeli meille, kun huutelimme jokaiselle tulijalle, että moi, säkin oot täällä. Tunnelma oli lopulta rento ja oli ihan hauskaa itse pääsykokeissakin, vaikka en todellakaan usko, että mitään haastattelukutsua tulee. Heikko esitys omasta puolestani ja sattui käymään huono tuuri kun arvottu parini oli todella pihalla ja unohti kaikki vuorosanat. Itse en kyllä unohtanut mitään mikä oli sinänsä win.
Tuskin töitä heruu, mutta taas yksi todiste siitä, että etukäteen stressaaminen on huono idea 125% ajasta.

Tämän jälkeen matkasimme sieltä Suomen korkeimpaan rakennukseen ja puhuimme upeissa aamuisissa maisemissa siitä, kuinka nuorten työhausta on tullut mahdotonta ja otimme hienoja kuvia. Se oli oikein mukavaa. Oli ihana auringonpaiste ja tämä viikko kaikkine kauhuineen alkaa olla ohi. Katsotaan kruunautuuko se vielä viikon kolmannella "valitettavasti tällä kertaa emme valinneet sinua"-viestillä, mutta en nyt jaksa miettiä sitä. Ainakin yritin.
 
Ylös