Henane
Raccoon (Little, but evil)
Eilen lähdin tapaamaan uutta ystävääni yli 2h matkan päähän. Sain ajaa sellaisia maisemia ja paikkoja pitkin, mikä voimaannutti todella. Oli kyllä hyvä reissu. Välillä pysähtelin katsomaan vanhoja hylättyjä taloja, kesämökkejä, nuorisoseuran taloja, maisemia, jokia ja välillä vaan kävelemään muuten vain. Keskusteltiin ihan hirveästi paikan päällä, juotiin kahvia ja syötiin pikkuisen. Siinä humahti yli 4h. Olin ihan hämilläni, kun lähdin takaisin kotiinpäin. Sain vain nollata itseäni autossa. Kuuntelin musiikkia ja mietin kaikkea elämässäni tapahtunutta.
Mummo saatiin kunniallisesti hautaan, mikä oli minulle tärkeää. Näin myös unta menehtyneistä sukulaisistani ja minulle jäi niin syvä rauha, mutta kuitenkin sellainen hyvä olo. Alitajunta onneksi tekee paljon, kun nukahdamme. Olen viime aikoina pystynyt jo nukkumaan yli 2h yöunia, käsi on rauhoittunut edes vähän ja muutama palanenkin on loksahtanut kohdilleen anoppijutuissa. Olen varma, että minulta löytyy voimaa vastoinkäymisiä vastaan enemmän kuin laki sallii ja siksi voinkin sanoa, että minulla on tunne tulevaisuuden kääntymisestä parempaa suuntaan. Vielä menen pienin askelin, enkä iloitse isoista asioista. Edes se pieni asia, että saan syötyä päivän aikana edes kerran on jo iso asia. Saan nukuttua vähän enemmän, on iso asia. Se, että näen auringonpaisteen, on iso asia. Oli pakko kirjoittaa teille tänne, että miten minulla menee. On ollut meinaan aikamoiset 1,5vuotta takana, jonka aikana on ollut 2leikkausta, 9ihmistä kuollut, vastoinkäymisiä töiden sekä kuntoutumisen osalta, mutta silti päivä kerrallaan eteenpäin.
Mummo saatiin kunniallisesti hautaan, mikä oli minulle tärkeää. Näin myös unta menehtyneistä sukulaisistani ja minulle jäi niin syvä rauha, mutta kuitenkin sellainen hyvä olo. Alitajunta onneksi tekee paljon, kun nukahdamme. Olen viime aikoina pystynyt jo nukkumaan yli 2h yöunia, käsi on rauhoittunut edes vähän ja muutama palanenkin on loksahtanut kohdilleen anoppijutuissa. Olen varma, että minulta löytyy voimaa vastoinkäymisiä vastaan enemmän kuin laki sallii ja siksi voinkin sanoa, että minulla on tunne tulevaisuuden kääntymisestä parempaa suuntaan. Vielä menen pienin askelin, enkä iloitse isoista asioista. Edes se pieni asia, että saan syötyä päivän aikana edes kerran on jo iso asia. Saan nukuttua vähän enemmän, on iso asia. Se, että näen auringonpaisteen, on iso asia. Oli pakko kirjoittaa teille tänne, että miten minulla menee. On ollut meinaan aikamoiset 1,5vuotta takana, jonka aikana on ollut 2leikkausta, 9ihmistä kuollut, vastoinkäymisiä töiden sekä kuntoutumisen osalta, mutta silti päivä kerrallaan eteenpäin.