Arwen Undomiel Iltatähti
Kontulainen
Sain toisen musikaalini valmiiksi viime yönä.
Ne teistä, jotka seuraavat minua jossain sosiaalisessa mediassa ovat varmaan korviin asti täynnä tätä hehkutusta , mutta olen sitä mieltä, että jos jotain saa hehkuttaa niin tätä!
Tänään kävin läpi koko homman, tekstit, musiikit ja molemmat päällekkäin ja se oli paljon parempi kuin mitä oletin. Tiedän, mitä teen, kun ohjaustyöni alkaa syksyllä, tästä tulee nimittäin teatteridiplomini. Jotenkin ihan käsittämätöntä luoda jotain tuollaista ihan alusta pitäen. Että minä pystyn tuollaiseen. Musescoressa on 157 sivua nuotteja, ja seuraava urakka on vääntää partituurista jokainen instrumentti erikseen ja lähetellä nuotit soittajille. Koska minulla on soittajat! Ja näyttelijät! Ja tekniikkavastaavat! Ihmiset halusivat tulla minun diplomiini! Mitä on tapahtunut? Mistä lähtien minua on arvostettu missään tuollaisessa yhteisössä? Minä olen onnistunut näyttämään jotain tämän vuoden aikana. Oman hullun intohimoni ja ehkä jopa taitoni. Oletin, että näinkin ison, melkein 20 hengen porukan saaminen kasaan tulee olemaan hullun vaikeaa minulle. Ja pari ilmoitusta ja viestiä myöhemmin ihmiset ovat aivan innoissaan mukana ja haluavat tulla tekemään yhdessä tätä juttua. Mitä.
Olen löytänyt itseni tänä vuonna. Olen löytänyt itseni asumasta yksin kaupungissa ja kokkaamassa nuudeleita joka toinen ilta. Olen löytänyt paikkani siinä yhteisössä, mihin eniten kuulun. Olen löytänyt sen, kuka haluan olla. Löytänyt sen, mitä voin olla ja mitä voin tehdä.
Minua pyydettiin yo-juhliin tanssimaan. Joku pyysi minut johonkin mukaan! Ja vielä tanssijaksi. Tanssinopettajani pyysi minua hakemaan intensiiviryhmään, johon pitää olla hyvä. Pääsin siihen musikaaliin, mistä aiemmin täällä puhuin. Siitä tulee mahtavaa. Mihin on kadonnut se underdog? Minun huono itsetuntoni ei nyt oikein tiedä, mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella.
Musikaalini nimi on Ketju. Sitten kun se helmikuun alussa esitetään niin olen käsikirjoittanut, sanoittanut, säveltänyt, sovittanut, ohjannut ja koreografioinut sen. Maaliskuussa esitetään tämä toinen musikaali jossa näyttelen, laulan ja tanssin. Voiko sitä elämältä muuta toivoa.
Ne teistä, jotka seuraavat minua jossain sosiaalisessa mediassa ovat varmaan korviin asti täynnä tätä hehkutusta , mutta olen sitä mieltä, että jos jotain saa hehkuttaa niin tätä!
Tänään kävin läpi koko homman, tekstit, musiikit ja molemmat päällekkäin ja se oli paljon parempi kuin mitä oletin. Tiedän, mitä teen, kun ohjaustyöni alkaa syksyllä, tästä tulee nimittäin teatteridiplomini. Jotenkin ihan käsittämätöntä luoda jotain tuollaista ihan alusta pitäen. Että minä pystyn tuollaiseen. Musescoressa on 157 sivua nuotteja, ja seuraava urakka on vääntää partituurista jokainen instrumentti erikseen ja lähetellä nuotit soittajille. Koska minulla on soittajat! Ja näyttelijät! Ja tekniikkavastaavat! Ihmiset halusivat tulla minun diplomiini! Mitä on tapahtunut? Mistä lähtien minua on arvostettu missään tuollaisessa yhteisössä? Minä olen onnistunut näyttämään jotain tämän vuoden aikana. Oman hullun intohimoni ja ehkä jopa taitoni. Oletin, että näinkin ison, melkein 20 hengen porukan saaminen kasaan tulee olemaan hullun vaikeaa minulle. Ja pari ilmoitusta ja viestiä myöhemmin ihmiset ovat aivan innoissaan mukana ja haluavat tulla tekemään yhdessä tätä juttua. Mitä.
Olen löytänyt itseni tänä vuonna. Olen löytänyt itseni asumasta yksin kaupungissa ja kokkaamassa nuudeleita joka toinen ilta. Olen löytänyt paikkani siinä yhteisössä, mihin eniten kuulun. Olen löytänyt sen, kuka haluan olla. Löytänyt sen, mitä voin olla ja mitä voin tehdä.
Minua pyydettiin yo-juhliin tanssimaan. Joku pyysi minut johonkin mukaan! Ja vielä tanssijaksi. Tanssinopettajani pyysi minua hakemaan intensiiviryhmään, johon pitää olla hyvä. Pääsin siihen musikaaliin, mistä aiemmin täällä puhuin. Siitä tulee mahtavaa. Mihin on kadonnut se underdog? Minun huono itsetuntoni ei nyt oikein tiedä, mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella.
Musikaalini nimi on Ketju. Sitten kun se helmikuun alussa esitetään niin olen käsikirjoittanut, sanoittanut, säveltänyt, sovittanut, ohjannut ja koreografioinut sen. Maaliskuussa esitetään tämä toinen musikaali jossa näyttelen, laulan ja tanssin. Voiko sitä elämältä muuta toivoa.