Olen kuluttanut päivääni lukemalla läpi vuosien 2013-2016 käärme-viestejäni. Kaksi ensimmäistä huomiotani: olin tosi hauska. Ja tosi masentunut. Ja siis yllättävän fiksu, kuvittelin joutuvani myötähäpeilemään paljon enemmän. Kiinnostavaa miten olen dokumentoinut tänne elämäni tärkeitä ja vähemmän tärkeitä hetkiä ja voin niitä täältä lueskella. Tottakai olen laittanut tänne typeriä juttuja vuosien saatossa, mutta en nyt oikeastaan kadu mitään. Ja te kontulaiset olette aina olleet aivan ihania minua kohtaan. Aina. Kiitos siitä kaikille.
Tärkein huomioni tästä matkasta menneisyyteen on kuitenkin se kuinka valtavan pitkän tien olen kulkenut itseni kanssa. Minähän inhosin itseäni tuolloin ja nyt olen varmaan parasta seuraa itselleni, mitä tiedän
. Olen ollut kaksi päivää yksin asunnossani ja ollut tosi tyytyväinen. Viime aikoina olen ylipäänsä ollut vaan todella onnellinen ja seikkaillut ja tehnyt itselleni mielekkäitä asioita. Kun miettii sitä näitten vanhojen viestieni kautta missä haluan kuolla niin onhan se nyt aika huikeaa. Tietysti ei voi koskaan tietää kauanko se kestää, mutta haluan nyt hetken olla ylpeä itsestäni. Olen ylittänyt odotukset.
Päädyin viikonloppuna yhtäkkiä ruissiin. Eräänä aamuna henkilöstökoordinaattorimme provinssista soitti minulle, kehui ja kysyi haluanko ilmaisen kolmen päivän lipun Ruisrockiin. Tottakai. Halusin. Ja sitten lähdin. Olin yksin ruississa lauantain, yksin, meikittä ja selvin päin. Ja minulla oli tosi hauskaa. Varjopuolena olivat humalaiset ja epämiellyttävästi käyttäytyvät ihmiset, mutta minä olin sinut itseni kanssa ja onnellinen musiikista. Näin Vesalan ja Ellipsin uudelleen, melkein eturivistä ja se oli vaan aivan ihanaa. En pysty selittämään, mitä musiikki minulle tekee. Täytyn siitä, ja en jotenkin saa henkeä, kun musiikki täyttää kaiken ilman ympärilläni ja sitten hengitän vahingossa musiikkia ja se on ainoa huume, mitä tulen koskaan tarvitsemaan. En edes liioittele, se on jotain ihan käsittämätöntä. Pääsin siis uudelle häämatkalle musiikin kanssa, vihkivalat on uusittu ja me ollaan rakastuneempia kuin koskaan. Ja olin vain niin onnellinen noilla keikoilla. Ja olen vain niin villin iloinen musiikista ja hengissä oleminen on tosi ihanaa.
Kiitollisuus.
Nyt minulla on suunnitelma päästä Tammerfesteille katusoittamalla rahat sinne
. Tästä kesästä piti tulla tylsä ja pelkäsin tyhjyyttä, mutta lopulta päädyn seuraamaan Vesalan keikkoja ympäri Suomen. Minulle käy ihan omituisia juttuja nyt tänä kesänä. Siskoni päätti vielä kysyä minulta olenko ihan "vesalan pauloissa" ja tajuttuani tämän sain naurukohtauksen ja toivottavasti tekin saatte
päivän paras juttu.