Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Näin syntymäpäivääni edeltäneenä yönä unessa hetkisen ajan edesmenneen äitini muinaiseurooppalaisia legendoja "myötäilevän" ja varsin tärkeältä vaikuttaneen työtehtävän parissa.
 
Hei hei, muistinpa että Käärmekin on olemassa, alkujaan piti tulla johonkin märisemään jostain, mutta jos oikein mietin, niin ei minua huvitakaan enää riidellä mistään. :D
Jääkoon tekemättä ja kohta voisin aitohobittimaisesti syödä jotain sen sijaan.
 
Last edited:
Olen tyytyväinen Finnconin antiin ja siihen, että olin varsin energisessä ja vastaanottavaisessa tilassa koko tapahtuman ajan. Tietysti jotkut asiat jäivät vähän harmittamaan, mutta eipä niitä paljon ollut. Tämä oli suurisuuntaisin osallistumiseni mihinkään coniin!
 
No niin - hengis olla ja kaik o hyvi! Selvisin viimeisistä työviikoista juhannuksen jälkeen lomalle kutakuinkin täysipäisenä.

Loma-ajan pakkotöistä olen saanut tehtyä ensimmäisellä viikolla kotitontin pensasaitojen leikkuun ja klapittanut Torpalla miehen (vihdoinkin!) pätkimän ikiaikaisen ja rutikuivan rankapinon. Raijasin viime viikolla uuteen puuvajaan em. klapien lisäksi alkukeväällä tehdyt pilkkeet, koska nekin olivat ehtineet kuiviua aika hyvin. Pakkotöistä on enää jäljellä ikkunoiden pesut kotona ja Torpalla.
 
Last edited:
Olen kuluttanut päivääni lukemalla läpi vuosien 2013-2016 käärme-viestejäni. Kaksi ensimmäistä huomiotani: olin tosi hauska. Ja tosi masentunut. Ja siis yllättävän fiksu, kuvittelin joutuvani myötähäpeilemään paljon enemmän. Kiinnostavaa miten olen dokumentoinut tänne elämäni tärkeitä ja vähemmän tärkeitä hetkiä ja voin niitä täältä lueskella. Tottakai olen laittanut tänne typeriä juttuja vuosien saatossa, mutta en nyt oikeastaan kadu mitään. Ja te kontulaiset olette aina olleet aivan ihania minua kohtaan. Aina. Kiitos siitä kaikille.

Tärkein huomioni tästä matkasta menneisyyteen on kuitenkin se kuinka valtavan pitkän tien olen kulkenut itseni kanssa. Minähän inhosin itseäni tuolloin ja nyt olen varmaan parasta seuraa itselleni, mitä tiedän :grin:. Olen ollut kaksi päivää yksin asunnossani ja ollut tosi tyytyväinen. Viime aikoina olen ylipäänsä ollut vaan todella onnellinen ja seikkaillut ja tehnyt itselleni mielekkäitä asioita. Kun miettii sitä näitten vanhojen viestieni kautta missä haluan kuolla niin onhan se nyt aika huikeaa. Tietysti ei voi koskaan tietää kauanko se kestää, mutta haluan nyt hetken olla ylpeä itsestäni. Olen ylittänyt odotukset.

Päädyin viikonloppuna yhtäkkiä ruissiin. Eräänä aamuna henkilöstökoordinaattorimme provinssista soitti minulle, kehui ja kysyi haluanko ilmaisen kolmen päivän lipun Ruisrockiin. Tottakai. Halusin. Ja sitten lähdin. Olin yksin ruississa lauantain, yksin, meikittä ja selvin päin. Ja minulla oli tosi hauskaa. Varjopuolena olivat humalaiset ja epämiellyttävästi käyttäytyvät ihmiset, mutta minä olin sinut itseni kanssa ja onnellinen musiikista. Näin Vesalan ja Ellipsin uudelleen, melkein eturivistä ja se oli vaan aivan ihanaa. En pysty selittämään, mitä musiikki minulle tekee. Täytyn siitä, ja en jotenkin saa henkeä, kun musiikki täyttää kaiken ilman ympärilläni ja sitten hengitän vahingossa musiikkia ja se on ainoa huume, mitä tulen koskaan tarvitsemaan. En edes liioittele, se on jotain ihan käsittämätöntä. Pääsin siis uudelle häämatkalle musiikin kanssa, vihkivalat on uusittu ja me ollaan rakastuneempia kuin koskaan. Ja olin vain niin onnellinen noilla keikoilla. Ja olen vain niin villin iloinen musiikista ja hengissä oleminen on tosi ihanaa.

Kiitollisuus.

Nyt minulla on suunnitelma päästä Tammerfesteille katusoittamalla rahat sinne :p. Tästä kesästä piti tulla tylsä ja pelkäsin tyhjyyttä, mutta lopulta päädyn seuraamaan Vesalan keikkoja ympäri Suomen. Minulle käy ihan omituisia juttuja nyt tänä kesänä. Siskoni päätti vielä kysyä minulta olenko ihan "vesalan pauloissa" ja tajuttuani tämän sain naurukohtauksen ja toivottavasti tekin saatte :D päivän paras juttu.
 
Ärsyttää-topikissa on moitittu paljon netikirppisten ongelmia ja ihmisiä jotka eivät hoida asioita.
No eilen bongasinettä joku kyseli kestovaippoja. Meillähän niitä riittää ja juuri äsken meiltä lähti iso kauppakassillinen vaippoja ja puolikassillista imuja. Raha ei vaihtanut omistajaa, tavara pääsi kiertoon tarvitsijalle (toivotaan että sieltä löytyy jotain sopivaa ja toimivaa) sen sijaan että makaisi meillä kaapissa pölyttymässä ja sekä kommunikointi että käytännön nouto sujuivat juuri niin mallikkaasti kuin voi vaan toivoa.
Tulee hyvä mieli kun voi ilahduttaa toista antamalla pois itselle turhaa toimivaa tavaraa ja samalla saa vielä kaappiinkin tilaa. Minä en esimerkiksi noista vaipoista enempää olisi tarvinnutkaan :) Vaikka kuinka alkuperäinen hinta on ollut useita kymppejäkappaleelta.
Tunnenpas itseni pyhimykseksi :D ;)
 
Olin laivan kassajonossa ja edelläoleva poika laittoi hihnalle pari suklaalevyä. Rahaa oli ilmeisesti sentilleen oikea määrä. Mutta voi! Yksi kolikko oli kadonnut! Katsottiin näkyykö lattialla. Eipä ollut. Kysyin paljonko puuttui ja maksoin puuttuvan määrän. Kylläpä tuli hyvä mieli! :)
 
Kuulkaa!
Tänään synttäripäivän syvissä vesissä kävin läpi mielessäni asioita, jotka on vaikuttaneet elämääni, itsetuntemukseeni ja -luottamukseeni positiivisesti, mikä on kehittänyt ja kasvattanut minua ihmisenä, mikä on tuonut elämääni pysyvää hyvää, uusia mielenkiintoisia juttuja ja ihmisiä ja opettanut oivalluksin.
Tottakai listalla on hyvin ylhäällä Tolkien ja Keski-maa. Ja kaikki tämän fanituksen ja hullutuksen mukanaan tuomat seikkailut ja asiat. Tolkien on ollut pelastamassa miun mielenterveyttä. Totisesti!
Mutta tajusin että tutustuminen Kontulaisiin keväällä ja tänä kesänä, siis ihan vasta äskettäin, on sysännyt miussa ison harppauksen eteenpäin itseni hyväksymisessä! Oikeasti. Miitissä tajusin sen taas, kuinka erilaisia ja silti niin samanlaisia myö ihmiset ollaan. Mie olen koko elämäni kamppaillut tän asian kanssa ja miettinyt että riitänkö mie, kelpaanko mie. Toki ikä ja kokemukset on pikkuhiljaa jeesinyt. Miitin jälkeen miulle tuli pitkäksi aikaa kunnon hurmos päälle. Mie oon just hyvä hobitti näin, en tarvii kenenkään hyväksyntää olemassa ololleni ja elämälleni. Miun elämään tulee ja jää ne ihmiset, jotka hyväksyy miut juuri tämmöisenä. Keskeneräisenä, vajaavaisena. Tämmöisenä vähän hupsuna höpöttinä.
Kiitos Tolkien, kiitos Kontu kaikkine persoonineen!
❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️
 
Ei voi olla totta. Näyttää siltä, että kaikesta sekavasta suunnittelustani huolimatta yksikään syksyn kursseistani ei mene päällekäin ja pystyn siis osallistumaan niille kaikille. Jos tässä ei nyt tule mitään takaiskuja (esim. liian täydet kurssit) niin luvassa on yliopistourani antoisin ja mielenkiintoisin syksy!
 
Tilattiin uusi keittiön lattia. Vinyyliä, mutta kun on aika monta vuotta katsellut repsottavaa ja huonokuntoista korkkilattiaa niin virkistävä kuviollinen ja vielä kuvien perusteella tosi kaunis vinyylilattia ilahduttaa jo vaikka sen tuloon voi mennä melkein kaksi viikkoa.
Lisäksi ollaan saatu vähän siivottua JA minun syksyn työkuvioni ovat selvinneet.
Teen siis sijaiskeikkoja välitysfirman kautta kunnan päiväkoteihin. Nyt minulle on luvattu että elokuun alusta lokakuun loppuun asti minulla olisi kolmena päivänä viikossa töitä kahdessa eri yksikössä ja lokakuusta eteenpäin toinen noista töistä jatkuu yhtenä päivänä viikossa toukokuulle asti.
Tämä on minulle ihanteellinen järjestely, koska haluan keikkailla myös muissa yksiköissä pitääkseni ovia auki. Eli vaikka en haluaisikaan tehdä aina täyttä viikkoa niin minulle jää silti niin halutessani neljä päivää viikossa jolloin voi ottaa keikkoja vastaan muualtakin. Ja silti säännölliset tulot (edes jonkunlaiset) on taattu koko toimintavuodeksi.
 
Viileämpi sää! Ihan totta, aloin kyllästyä siihen että missään ei kyennyt nukkumaan ja kaiken lisäksi estetiikka kärsi kun oli pakko kuoria mustia (ja tummanvihreitä) vaatekerroksia päältä pois ja viilettää menemään t paidassa ja hameessa kuten normaalit ihmiset. :D
 
Partioleiri on nyt osaltani takana. Monia hienoja ja syvällisiä keskusteluita mahtui matkan varrelle. Puhuttiin kipeistäkin aiheista ja rohkaistiin toisiamme.
Iltaohjelmat sujuivat loistavasti! Ensimmäisessä osassa ihmiset menivät pähkinöiksi Suomen kuuluisimpien tubettajien tullessa lavalle, keskimmäisessä suuressa yhteisohjelmassa PV:n bilebändi räjäytti soitollaan pankin täysin, ja viimeisen illan ohjelmassa oli henkilökohtaisesti hieno hetki kun sai laulaa 2,3 tuhannelle partiolaiselle toivosta ja yhteistyöstä. Tuohon laulusuoritukseen mahtui myös kiperämpi hetki: viimeisessä kertosäkeessä harhauduin pois taustanauhan sointukierrosta, ja minulla oli puoli sekuntia aikaa improvisoida. En edes muista mitä lauloin! Aivoni laskivat samaan aikaan tahteja, ja muistan keskittyneeni vain takaisin kiertoon pääsemiseen, mutta kaverit sanoivat että lauloin todella upeasti, eli ilmeisesti en ole laulanut mitään päätöntä! Mikä suuri huojennus! Sain täältä taas ainakin kymmenen uutta kaveria, ja läheisimmän kaverin kanssa ihmissuhde tiivistyi entisestään. Tiukoissa tilanteissa tuntui todellakin siltä, että toimi toisen aivojen jatkeena. Meidän yhteistyö oli saumatonta ja pystyimme reagoimaan nopeasti kummallisuuksiin lavalla ja musiikillisissa pulmatilanteissa. Olipa upeaa, että pääsin tälle leirille. <3
 
Liekö pelkkää sattumaa, että tänään nauttimassani maapähkinävoissa näytti hyvinkin olevan jonkinlaista ylimääräistä painokiloja kohottavaa voimaa..

? ?
 
Olen ihan suhteettoman ylpeä, kun esikoislapsi on menossa ekaa kertaa elämässään Assyille ja heti työvoiman puolelle. Siispä tiedoksi assyileville kontulaisille, että Scene Loungen toisena äänimiehenä toimivalle Krasukselle saa vapaasti kantaa karkkia ;)
 
Olen iloinen siitä että ymmärsin Isilmirën viestin, vaikka Skene Launssia jouduinkin kelaan kuin väistimen välystä fiilaava kisällipoika.
 
Ylös