Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

En nyt tiedä minkä otsikon alle tämä sepustus parhaiten sopii, mutta ehkäpä tämä sopii. En usko mihinkään luonnonjuttuihin tai voimaeläimiin, mutta silti huomaan (luettuani nyt Paula Havasteen kirjoja) että meissä suomalaisissa on aika monissa vahva suhde luontoon ja eläimiin tai johonkin tiettyyn eläimeen. Kun viime viikolla menin taas loman jälkeen töihin, niin kolmena ensimmäisenä aamuna orava tervehti minua puunoksalta, joko säksättämällä tai näyttäytymällä. Ja sehän jos joku on (hyvä enne koko päivälle) mieltä piristävää. :)
Mutta voi! Tänään maantiellä lepäsikin kuollut orava, niskathan sillä oli nurin mennyt kun oli varmaan juossut autoa päin. Se ei ollut hyvä enne tälle päivälle. Mieltäni liikuttaa jotenkin erityisen syvästi juuri näiden oravien kohdalla. (Tämä on kyllä on surunaihe, mutta menköön.)
 
Luontosuhde on aika iloinen asia. Minäkään en suoranaisesti usko voimaeläimiin tai henkioppaisiin tms. mutta minusta eräänlainen henkinen suhde tiettyyn eläimeen rikastuttaa minun omaa sisäistä maailmaani. Jotenkin sitä aina mieli hypähtää ilosta ja samalla tulee aika nöyrä olo luontoa kohtaan jos tämän eläimen pääsee näkemään. Minulla tämä on hirvi.
Oravatkin ovat piristäviä kohdattavia.
Jos minäkin tipautan tähän surunaiheen ihan väärään tyopikkiin niin tällä viikolla ajelin Vanhaa Helsingintietä kun keskellä tietä makasi kuolleena kettu. Sen pää oli ihan ehjä, mutta paljon muuta ei ollutkaan jäljellä. Jäin heti miettimään onko ketulla tähän aikaan vuodesta jo pennut omillaan ettei siltä vain jäänyt huollettavia. Jos tästä haluaa etsiä ilonaiheita niin minusta on hyvä huomata että ensimmäinen ajatus heti surun jälkeen oli huoli muista. Minusta se kertoo hyvää omasta empatiakyvystäni jota olen joskus jossain määrin jopa epäillyt sekä luontosuhteestani joka arjen kiireissä jää liian usein liian vähälle hoidolle.
 
Offia: mitä ihmettä, tämä Asagraum -uutinen oli ylläri, mutta positiivinen sellainen. Heti kuuntelemaan! Luulin levyn ilmestyvän vasta joskus marraskuussa, liene sitten mistä ihmeestä tämän käsityksen olin saanut.
 
Univelkoja lyhennetty tuntuvasti, kiitos korvatulppien ja tavallista hiljaisempaa aamua viettäneiden pikkusisarusten. Ruotsin kirjoitelma tehty ja lauluääni avattu. Siinäpä tämän päivän ilonaiheita
 
Moneen kertaan tälläkin foorumilla mainitsemani Asagraumin uutuuslevy on myyty loppuun Levykauppa Äx:stä kolmessa päivässä (tai voi olla lyhyemmässäkin ajassa, katson vasta nyt), ja se on siellä viikon myydyin BM-albumi. Oli siis hyvä idea varata se ja hakea heti ensimmäisenä päivänä.
 
vahva suhde luontoon ja eläimiin tai johonkin tiettyyn eläimeen

Epäilen, että minulla tämä erityisen samaistumisen tunteen herättävä eläin on varis (joita täällä kaupungissa näkee ja kuulee päivittäin). Variksen raakunta - jota kai ainakin menneisyydessä pidettiin usein rumana äänenä - on nimittäin minusta aidosti ilahduttavaa kuultavaa, rehdissä suoraviivaisuudessaan ja elämänhalussaan. Varisten tepastelua ja nokankäyttelyä on myöskin hauskaa seurata, samoin kuin sitä, miten ne sopivan kovassa tuulessa saattavat selvästi huvikseen räpytellä ilmassa tuulen riepoteltavana.
 
Elämän ensimmäiset ylioppilaskokeet takana. Hyvästi psykologia, ehkä ensi yönä en herää tunnin välein joku psykologinen käsite mielessäni. Pieniä teknisiä ongelmia ja lievää paniikkia lukuunottamatta koe meni mielestäni yllättävän hyvin. Vietin salissa kolme ja puoli tuntia ja sinäkin aikana hidastelin tahallani ja pidin pitkiä taukoja. Olen aina ollut nopea esseiden kirjoittaja.

Sorruin katsomaan hyvän vastauksen piirteitä ja yllätyin positiivisesti. Yhdessä tehtävässä olin maininnut lähes kaikki siinä kerrotut asiat. Otin riskin ja tein monivalintatehtävän (jossa vääristä vastauksista saa miinuspisteitä), mutta jäin voitolle koska virheitä oli vain yksi. Saa nähdä mikä sieltä tulee, mutta kyllä läpi ainakin päästiin. Ja nyt se on ohi, ei tarvitse stressata ja voi keskittyä muuhun elämään. Jeee!

Ja taas selvisin.
 
Suosikkibändini Opeth julkaisi eilen vihdoin uuden levyn, tällä kertaa äidinkielellään eli ruotsiksi. Julkaisivat myös englanninkielisen version mutta koska sanat ruotsiksi ovat alkuperäiset, tuntuu ruotsinkielinen paljon aidommalta ja siltä kuin sanat tulisivat enemmän sydämestä. Opin paljon uutta sanastoa! Muutenkin erittäin jees levy. Sain myös ajateltavaa siitä, että pitäisi itsekin pitkästä aikaa kirjoittaa jotain "taiteellista" omalla rakkaalla äidinkielellä.

Eilen tuli tehtyä sellaistakin, että laitoin someen videon jossa laulan. Sain erittäin positiivisen vastaanoton.
 
Muistan karvalaukun eli karvarouskun lapsuuden mökkimatkoilta - sitä oli kiva kerätä, kun se on niin hauskan näköinen (ja helppo tunnistaa). Aikuisena olen tainnut kerätä niitä vain kerran tai kaksi, koska olen harvoin nähnyt tarpeeksi monta yhdessä, enkä ole kerännyt yksittäisiä varsinkin kun ne vaativat ryöppäystä (enkä ole tottunut keräämään kovin montaa muuta ryöpättävää sientä). Eilenkin taisin nähdä vain kaksi pientä karvarouskua...

Tämän päivän ilonaiheena smial Brandagamban synttärit, jossa oli monta brandagambalaista joita en ollut nähnyt ainakaan pariin kuukauteen. Kiva nähdä teitä :)
 
Karva- ja kangasrouskua ryöppäsivät sukulaisnaiset joskus ja kyllä tuota söi vallan hyvin varsinkin kun oli ollut itse mukana keräämässä. Ei kyllä suppista maussa voita mutta näähän nousee yleensä aiemmin kuin suppilovahverot.
 
Olin tänään sijaisena koulussa, ja voi vitsit miten hyvin se meni! Olen opiskellut vain kuukauden, ja oppitunneilta on selkeästi tarttunut jotain, koska pidin sijaistunnit johdonmukaisesti opettajan ohjeiden mukaan, enkä hermostunut vaikka oppilaat kokeilivatkin minua. Pystyimme musisoimaan ja juttelemaan myös tärkeistä aiheista! Tänään puhuttiin heikoista jäistä, ja oppilailta tuli hirveästi fiksuja vastauksia.
Sen lisäksi opettajat ottivat minut lämpimästi ja kannustaen vastaan. Ja kun kaikki videotykit ja äänentoistojärjestelmät yhden tunnin aikana pimenivät yllättäen, improvisoin tunnin loppuun pianon avulla - ja opettaja kiitti ja kehui jälkikäteen, kuinka oppilaat eivät ole pitkään aikaan jaksaneet olla niin rauhallisesti.
 
Uudet maiharit. Iloitsin edellisestä parista täällä reilut kuusi vuotta sitten ja toivon, että uudet kestävät yhtä hyvin päivittäistä käyttöä syksystä kevääseen vuosi toisensa jälkeen.

On muuten tosi mukavaa, kun toisen jalan sukka ei enää kostu jatkuvasti haljenneesta pohjasta läpi tihkuvan veden takia ;)
 
Huollossa käynyt läppärini, joka nyt ainakin toimii, vaikka onkin kenkkuileva (aiheutti huollollekin harmaita hiuksia). Toki tästä ilosta joutui pulittamaan, mutta ihan heti paikalla ei tarvitsekaan lähteä uusille konekaupoille, vaan voi rauhassa pohtia. Onneksi tällä nyt ei tarvi varsinaisia töitä tehdä, lähinnä tarvitsee selailuuun ja pankkiasioiden hoitoon yms. kevyempää käyttöä. Pitää vaan muistaa tallentaa myös tikulle, jos jotain tallennettavaa on tehnyt.
 
Merenlahdella uinut viiden joutsenen jono oli jotenkin liikuttava. Kaikki olivat suurin piirtein saman kokoisia, mutta valkea joutsen ui ensimmäisenä, pienen välimatkan jälkeen kolme ruskeaa, ja pienen välimatkan jälkeen viimeisenä toinen valkoinen. Eli vielä aikuisen kokoisiakin nuoria joutsenia paimennetaan huolekkaasti!
 
Ylös