Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Tulevasta Star Trek: Picard -sarjasta on julkaistu vastatuore traileri lokakuuta lämmittämään — ja tällä kertaa sen tarkastaminen yhtä aikaa Lännen herrakansan kanssa ei ollut europekoilta Juuttarissa estettyä "tuhmuutta". ?
 
Suoritin tänään puolen vuoden vakuutusmaksun, ja noin viikon päästä erääntyvään luottokorttilaskuunkaan ei ole kertynyt maksettavaa kuin muutama kymppi. Käyttötilin rahojen luulisi riittävän kuukauden päähän, eli saisin pidettyä säästötiliä rauhassa. Loppuvuodesta tulisikin sitten sekä vanhemman veljentyttöni synttärit että tietenkin joulu, joten lisärahaa säästöön tuskin tämän vuoden puolella tulee. Kaiken kaikkiaan raha-asiat ovat hallinnassa, vaikka minun pitääkin vielä yrittää hillitä enemmän materian haalimista. Ja ehkä voisin pitää ruokavarastojani pikkaisen paremmin täytettyinä, turhan usein liiallinen nälän kertyminen saa nappaamaan pikaruokaa. Mutta joka tapauksessa puskurirahasto pitää minut vielä pitkään erossa todellisista taloushuolista, mikä on se varsinainen ilonaihe.
 
Googlen hakupalvelussa on nyt joillekin eläimille myös 3D AR-vaihtoehto. Meidän lattiallamme on käynyt pyörähtämässä tänään jo karhu, susi, siili ja pingviini, ja seuraavaksi ajattelin kutsua kylään leijonan ja tiikerin.
 
Mietin, pitääkö minun asentaa kännykkääni Oulun liikenteen reittiopas, jotta selviydyn siellä bussiasemalta Koskelaan, kunnes muistin Tampereen Nysse-mobiilisovelluksesta löytyvän muitakin Suomen kaupunkeja. Ja sieltähän sai oikein kätevästi kaiken mitä tarvitsin tutulla käyttölittymällä. Nysse - koko Suomi on Tamperetta!
 
Soitin äsken piiitkästä aikaa yhdessä äidin kanssa. Äitihän on 13 vuoden takaisen ratsastusonnettomuuden puoliksi kuurouttama, eikä "yksikorvaisena" pystynyt enää sopeutumaan pianon soittoon, joten möi lopulta rakkaan flyygelinsäkin pois tarpeettomana tilanviejänä. Mutta täyttäessään 70 hän päätti toteuttaa elämänmittaisen haaveensa ja opetella soittamaan harppua. Koska äiti tykkää jutella ihmisten kanssa kaikesta mahdollisesta, hän on mainostanut harppuopettajalleen myös huilua soittavaa tytärtään, ja opettajahan vastasi antamalla harjoiteltavaksi ensin yhden ja sitten toisenkin nuotin, joissa on huilustemma mukana. Tänään äiti vihdoin katsoi osaavansa oman stemmansa niin hyvin, että yhteisharjoittelu on mahdollista, ja voi että oli kivaa <3 Kappaleet sinänsä ovat todella pieniä ja yksinkertaisia, mutta eipä meistäkään kumpikaan mikään tähtisoittaja ole, joten ne sopivat meille mainiosti yhdessä soittamisesta iloitsemiseen.
 
Tapasin Paula Vesalan.

Ja osasin vielä sanoa jotain merkityksellistä. Hän sanoi saaneensa viime päivinä lähinnä tappouhkauksia, että kiitokset olivat mukavaa vaihtelua. Oletan tappouhkausten johtuneen perussuomalaisen kansanedustajan kritisoinnista. Hyvä Paula! Siinä on sellainen lapsuudensankari. Oli ihan huikeaa hänet tavata ja sain viellä jotain mukaankin. Ja konsertti oli ihan uskomattoman ihana. Miten herään eloon noissa. Ihan käsittämätöntä, kuinka onnellinen voi olla vaan musasta. Paula Vesalan ääni satoi päälleni ja musiikki nieli minut kokonaisena.
 
Onneksi nykyautot on suunniteltu hajoamaan oikealla tavalla että sisälläolijat olisivat mahdollisimman hyvässä turvassa
Niinpä. Turvatyynyt eivät tässä rytäkässä jostain syystä lauenneet, mutta tuulilasi ja katto rutistuivat kuitenkin niin tasaisesti ja hallitusti sisään eikä meillä tullut mitään äkkipysähdystä, joten se ei haitannut. Samoin olen kiitollinen siitä, miten autojen tuulilasit murenevat. Toisenlaisista lasinsiruista olisi voinut jäädä paljon pahempia jälkiä. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita, mutta autojen suunnittelun ja kehityksen vuoksi onneksi yhä useammat voivat olla.
 
Turvatyynyt eivät monestikkaan laukea hirvikolarissa, koska sensorit eivät havaitse törmäystä. Hirvi enemmänkin kaatuu auton sisään, jolloin sensorit eivät huomaa tätä.
 
Yhden hepun auton läpi kulki hirvi tai peura tuulilasista alkaen. Kuski halvaantui vyötäröstä alaspäin.

Ylihuomenna pääsen taas luovuttamaan verta.
 
Sade ropisee tasaisesti kattoon ja sisällä on lämmintä ja kotoisaa. Soitin tänään taas yhdessä äidin kanssa ja tein kullankeltaisilla lehtimatoilla ja mehevänvihreillä sammalmättäillä samoten parituntisen metsäretken, jolta tuomisina äiti sai kaksi litraa suppilovahveroita. Tämä oli mitä mainioin syyspäivä.
 
Aiemmin mainitussa kolarissa tulleet haavat kasvoissa ovat parantuneet aika hyvin. Jopa se, josta kaivoin pari päivää kolarin jälkeen vielä yllätyslasinsirun.

Vietin viikonlopun mukavalla orkesteriperodilla.

Aloitan huomenna yhdeksän kuukauden työttömyyden jälkeen uudessa työssä, joka tuntuu yllättävän sopivalta. Ei pelkästään siksi, että siellä on toisinaan toimistokoiria! (Ihanaa, toimistokoiria!!!)
 
Ylös