Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Minun jäärä, omapäinen ja rakastava hobittimies on tänään ostanut minulle mansikoita maksavan uuden Macin, jolla voin tehdä koulu- ja musahommat toivottavasti seuraavan vuosikymmenen ajan.
Olin lievästi sanottuna järkyttynyt, vaikka tottakai olen myös todella kiitollinen.
Mutta kyllä siinä linde.exe lakkasi hetkeksi toimimasta ja joutui reboottaamaan itsensä että se alkoi tuon järkytyksen jälkeen taas toimia.

Edit: eikä hän kysynyt siihen MITÄÄN lupaa!! Toisaalta en olisi kyllä antanutkaan.
 
Last edited:
Tänään lähden heti töiden jälkeen loppuviikoksi mökille. Saan olla siellä lauantaiseen saakka yksin, mikä tekee varmasti hyvää tässä kohtaa. Sää pysyy pakksen puolella eikä ole luvattu edes tolkutonta märkää, jota on ollut aivan tarpeeksi monta viikkoa tästä taaksepäin. Saa nähdä tuleeko sitä tehtyä pitempikin kävely metsään ja siellä olevalle laavulle, mutta ulos pitäisi mennä.
Siellä ovat talviteloilla olevat kajakit odottamassa uutta kesää. Ne ovat jo kaksi kesää olleet aika vähässä käytössä, mutta jospa tulevana kesänä innostuisi uudelleen vähän enemmän. Olen muutenkin saamassa energiaani takaisin parin vuoden jälkeen ja asiat tuntuvat enemmän kiinnostavista, eikä pelkästään harmaalta mössöltä. :)
 
Anteeksi kauhea spämmi tähän topikkiin, mutta tämä on taas näitä viikkoja.
Minä ihan oikeasti keksin tänään hyvän tutkielma-aiheen. Meidän pitää koulussa kirjoittaa harjoitustyö, joka auttaa meitä ymmärtämään miten kirjoitetaan kandi ja gradu.
Tutkielman aihe on niin hyvä ja osuu niin musiikkimaailman kipupisteeseen, että opettaja sanoi että "tuota aihetta voisi laajentaa loputtomiin ja siitä saisi vaikka gradun. Toivon, että myös aineryhmillä olisi rohkeutta kysyä näitä asioita itseltään."
Aihe on itselleni tärkeä, koska muusikkoidentiteettini on suurelta osin siitä lähtöisin. Olen yrittänyt reflektoida, mikä minua pännii musiikin koulutuksessa, ja se että osaan sanallistaa sen, on iso asia. Puhumattakaan siitä, että tutkimusaiheena siihen ei ole moni uskaltanut tarttua! Hahaa, minä uskallan. Se tarvitsee puhua ääneen. Musiikinkoulutus on sen jälkeen taas vähän parempaa kaikille.
 
Pidän lähijunien täyttymisen ennustettavuudesta isoimpien ruuhka-aikojen ulkopuolella. Jos menee kärkiyksikön jälkeisen yksikön kärkipäähän, niin väkeä on suhteellisen vähän. Suurin osa ihmisistä tuntuu joko jäävän junan peräpäähän tai sitten kipittävän kärkeen. Saapahan olla enimmälti omissa oloissaan, ainakin lähtiessä.

Tein tänään töissä tynkäpäivän, joka on myös jee. Tiedä sitten mitä tässä keksii loppupäivän puuhata...
 
Tänään tehtiin jännittävä lenkki pimeässä metsässä otsalamppujen kanssa. Piti tietenkin lähteä jo valoisaan aikaan kun aurinko kerrankin paistoi, mutta tiedättehän te hobitit: on päiväkahviaika ja päiväunet ja muuta tärkeää. Mutta siis pimeässä olikin hurjan jännää! Erityisen iloinen olen myös siitä, että iso osa matkasta taittui juosten - en ole moneen kuukauteen jaksanut juosta, ja se tuntui pitkästä aikaa oikein hyvältä.
 
Kuoromme täyttää tänään kuusi vuotta, ja eilen tätä seikkaa juhlittiin maanmainioiden lastenkutsujen merkeissä. En edes muista, milloin olen edellisen kerran leikkinyt tuolileikkiä tai Twisteriä - saati pukenut päälleni herttaisen vaaleanpunaiset sukkahousut.
 
Olen aivan ällikällä lyöty vastaanotosta PoliisiAMK:illa. Kova esiintymisjännitys toi pintaan usein terveimpänäkin defenssimekanismina pidetyn huumorin, ja yleisö oli mielissään. Heillä oli kuitenkin pitkä psykologiapäivä takanaan, joten pieni loppukevennys oli ehkä paikallaan. Ja kenties tietoakin välittyi siinä samalla. Jospa he tuntisivat seuraavan kerran vähän enemmän empatiaa psykoja etälamauttaessaan!
 
Olen nyt varmaan viiden viestin putken valittanut tänne pitkin eri ketjuja, joten laitan jotain kivaakin vaihteeksi. Oli pari viikkoa sitten ihanaa sukuloinnista väsähtäneenä nukkua päikkärit siten, että kyljessä kiinni makaa Kiti eli joka somessa meuhkaamani pikku 12v terrierineiti. Otus haukahteli ja nuuski unissaan, hassun näköistä kun nenä ja tassut vipattaa ja eläin on silti umpiunessa. :D
 
Olen ollut aivan järkyttävän, ylitsepursuavan ahdistunut viimeisen (noin) viikon aikana - kaikki tietävät kyllä miksi - ja olen vasta nyt alkanut hahmottaa uuden arkeni rutiineja ja toimintatapoja.

Etäopiskelun tarjoamat mahdollisuudet ovat alkaneet vaikuttaa melko lupaavilta. Tuntuu siltä, että erilaisten verkkoalustojen kautta tehdyt tehtävät antavat kaltaiselleni luentoahdistujalle mahdollisuuden paneutua asioihin uudenlaisella tarmolla. Opettajien nauhoittamia luentoja voi kuunnella uudestaan, jos keskittyminen herpaantuu (mitä tapahtuu minulle usein). Varsinkin pienimuotoiset opetusryhmät ovat aktivoituneet hienosti: opiskelijat kommunikoivat keskenään ja keksivät mielenkiintoisia tapoja oppimiseen ja tehtävien suorittamiseen.

Maailma on synkkä paikka tällä hetkellä ja kaikille ei sovi etätyö tai -opiskelu; puhumattakaan siitä, että se ei todella monille ole edes mahdollista. Mutta silti tällainen pieni ilo uusista opiskelumuodoista - vai sanoisinko jopa innostuminen - tekee hyvää syöksykierteessä olevalle pääkopalleni.
 
Myrkurin uusi levy Folkesange noudattaa muusikoiden työurille ominaista kehitystä: mihin muuhunkaan kokeellisesta black metalista päästään kuin konservatiiseen kansanmusiikkiin?
 
Uusi kierros peliä Laiva on lastattu Tolkienilla on nostanut mielialaa yllättävän paljon. Ei tule vatvottua koronaepidemiaan liittyviä ongelmia ja pelkoja ollenkaan niin paljon, kun pyörittelee päässä kaikkia mahdollisia muistamiaan F-kirjaimella alkavia keskimaalaisia asioita. Kiitos pelin järjestämisestä @Luvailin
En ymmärrä mistä te keksitte niitä sanoja niin paljon ?
 
Ylös