Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Joutsenet ovat tulleet takaisin! Kaksi kappaletta noita hehkeitä tööttääjiä oli ilmestynyt tuuttaamaan järvenpohjukkaan. Niitä ihastellessani yli lensi toinen joutsenpari, ja jo aikaisemmin paikalla olleet ryhtyivät vimmaisesti viuhtomaan siivillä ja kurottelivat kaulojaan kohti yli lentäviä ja toitottivat vimmaisesti. Se taisi olla ette ole tervetulleita ja menkää pois joutseneksi :grin:
 
Ehdotin veljelleni tutustumista kotimaiseen koko perheen pöytäroolipeli Astraterraan, eikä hän tyrmännyt ehdotustani täysin! Ehkä saan vielä manipuloitua veljentytöistäni roolipelaajia... Ja kuka tietää, vaikka satutäti Satu-kälyni innostuisi myös tästä kulttuurimuodosta, onhan hän sentään lastenkirjailija. :)

Tuon Astraterran taisin ostaa marraskuussa 2018 vanhemmalle veljentytölleni 8-vuotislahjaksi, mutta tähän asti se on asustellut kirjahyllyssä.
 
Suomalaisittain "sallitun" sivutulojen hankintatavan voittoputkeni jatkuu varsin mukavalla mallilla (omannäköistään arvoa tuovat universumin jatkotarjoilutkin toki ennakoiden) jo toista viikkoa. ?
 
Esikoislapsi kotiutui tänään USA:sta. Hänen karanteeninsa päättyy juuri sopivasti pääsiäisaamuna, jotta hän pääsee mukaan pääsiäismunien etsintään. Siihen asti pelihuoneemme on hänen linnansa, josta hän saa poistua vain vessaan, pesulle ja ulos yksinäiselle kävelylle.
 
Pieniä ilonaiheita tässä poikkeustilanteessa ovat kaikki valmistuvat käsityöt. Yksi villatakki tuli jo valmiiksi ja toinen on hyvällä alulla. Käsitöitä tehdessä kuuntelen samalla äänikirjoja, jotka olen "löytänyt" ihan hiljattain (tai siis olen oppinut kuuntelemaan niitä). Siinäpä toinenkin ilon aihe.
 
Sain tänään järjestettyä kaunokirjallisuudelle omistetut kirjahyllyni. Reilut 140 romaania siisteissä riveissä... tai no, suhteellisen siisteissä, tilanpuute pakotti muutamiin kompromisseihin. Mikä tärkeintä, vaatimattomat mutta tasaisen varmasti kasvavat Keski-maa- ja Potter-kokoelmani ovat nyt kauniisti kunniapaikalla, ja heti niiden vieressä, niinikään parhaalla paikalla, hobitinsydäntäni lämmittävä vanhojen, olemukseltaan arvokkaiden kirjojen kokoelmani siistissä rivissä. (Kultaukset kansissa ja kauniisti kellastuneet sivut saavat sydämeni väräjämään ihastuksesta)
 
Tuplapostaus, mutta ilonaiheita on useampi:

1) Saan Kelalta harkinnanvaraista tukea psykoterapian lopetukseen 27 kerraksi. Täysin en ilman omia kustannuksia selviä, mutta lähemmäs kahta tonnia on kuitenkin yhteenlasketun tuen suuruus.
2) Vuosia ja taas vuosia odotettu Mount & Blade II: Bannerlord ilmestyi eilen esiversiona, jota pääsin pelaamaan tänään latauksen viimein päättyessä. Kaiken kukkuraksi peli toimii minun PC:lläni, joka ei mitään uusinta uutta ole.
3) Wigrenin herkkulenkki oli tarjouksessa euron paketti, joten tein pitkästä aikaa uunissa makkaraa ja viipaloituja perunoita, porkkanoita ja parsakaalia. Kun ei pääse enää grillille vetämään sinappeja rinnukselle, täytyy tehdä se kotona!
 
Kessutaimet! Tai siis kuulemma meillä on jo Krikkolossa eli siirtolapuutarhamökillämme tarpeeksi kessuja edellisten vuosien siemennysten ansiosta, mutta kait sitten sissikylvän näitä hobittikasveja pitkin ja poikin Tamperetta, ainakin oman talonyhtiöni pihaan. Konnun tamperelaiset hobitit voivat antaa vinkkejä minne keskusta-alueelle näitä vois laittaa. Pitäisi olla sellainen paikka, missä näkyvillä, mutta ei leikattaisi heti.

IMG_0267.jpg
 
Kiirastorstaina hain koiranpennun kotiini. :) Nimeksi tuli Sysi. Pentu kotiutui yllättävän hyvin. Se on niin suloinen ja pehmoinen että sydäntä särkee! Ja osaa jo kulkea rappukäytävän portaita ylös ja alas! Toki odotan aikaa, kun se ei enää halua purra kaikkea ja kaikkia eikä sitä tarvitse käyttää tunnin välein ulkona ja se osaa edes jokusen käskyn... Mutta pitkän haaveilun jälkeen minulla on koira! Joka on ihana!
 
Julkisivu- ja parvekeremontti siirtyi vuodella eli pääsen kylvämään juttuja parvekkeelle täksi kesäksi :) Perunat onkin jo idullaan (unohdin mokomat) ja erilaisia siemeniäkin on,kun löysin lapsuudestani kaappiin jääneitä toisaalla siivotessa männävuonna. Luulen, että niitä pitää kylvää hiukan tiheämpään, kun itävyydestä ei ole takeita. Nyt pitää vaan odottaa, että yöpakkaset menis ohi (en puhu niistä 50-luvun tapahtumista).
 
Yli kuuden viikon kauhun jälkeen alan vihdoinkin sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen ja nähdä nykyisessä elämässä jotain positiivistakin, kuten kevään ja kandin edistymisen. Viikon päästä on joka tapauksessa vappu, vaikka tietysti pystyykin vain istumaan pihalla haalareissa ja hattu päässä ja kälättää kavereille puhelimessa. Aivotkin jaksavat toimia kandin eteen kun ei ole koko ajan pelkäämässä. c:
 
Ylös