Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Selvisin huhtikuusta sen verran vähällä tuhlauksella, että päätin juhlistaa asiaa nostamalla SPR:n kuukausilahjoitustani 50%. Saman maksan Unicefille ja Kirkon ulkomaanavulle kuukausittain, ja lisäksi maksan Rapport-joukkorahoituksen (linkin takana ilmaiseksi luettavia juttuja) kautta Jani Kaarolle 5 euroa kuussa. WWF:lle olen vuosilahjoittaja summalla, joka on samaa tasoa kunkin ison kuukausilahjoituskohteen vuosikertymän kanssa. Ehkä raha saa paremman käyttötarkoituksen näin kuin että ostaisin vielä muutaman kulttuurituotteen enemmän nykyisen runsaudenpulan lisäämiseksi.
 
Auto on pesty ja sen alle saatiin viimein kesärenkaat. (Täällä ei sada räntää). Öljytkin on vaihdettu. Nyt vain odotan kesäkuuta, vien sen katsastukseen ja toivon parasta.
Sain myös ulkovarastoa siivottua, mutta se on vasta aloitus sille että sieltä pitäisi oikeasti heittää kamaa roskiin oikein isolla kouralla ja säälimättömällä mielellä.
Taas tuli käytyä kaupassa hakemassa taas se noin 6 päivän keko syötävää. Ja vappu antoi mainion tekosyyn ostaa taas kaikkea ylimääräistä siihen kekoon mukaan.
 
Osallistuin viikonloppuna Varustelekan Etäsotilasmarssiin, vaikken sotilas olekaan tai edes inttiä käynyt. Painelin kuuteen tuntiin (taukoineen) pääosin asvaltilla kävellen 25 km. Jalat on nyt olleet pari päivää hieman hellänä, mutta aika tyytyväinen olo kyllä kun tempasin tuon aika lailla ex tempore ja sen kummemmin harjoittelematta.
 
Erään mustilla vesillä seilanneen vuosikertalaivan henkiin herättäminen on viimeisin ehdottoman estämättömissä oleva aikeeni ja tässä vaiheessa myös jo oikein miellyttävästi voiton puolella. . . . Neljää kanuunanluukkua myöten, jotka tulivat kuin tulivatkin luovan älyn ratkaisulla välttämättömän elonpunaiseen kuntoon alkuperäisosien tilapäisestä puutteesta huolimatta.

Ratkaiseva hetki oli epäilemättä eilisyönä, juuri ennen kello kahta, kun toinen musta mastonkanta löytyi, ja tapahtuman vanavedessä mieleen nousivat asiaankuuluvasti lähinnä Tampereen-Timon roolihahmon kuolemattomat sanat: "Voi jumalauta."

(Ja kenties löytösalin lipastoon oli jostain syystä "hautautunut" muutakin — pientä treasARRRia ( [22] ), ts. käytännöllisiä ja tulevan kesän luovuusjatkon tuplavarmistavia neliöitä kuusin kappalein? Sehän on toki hyvin mahdollista, vaikka ilman kuvia tietenkin lähinnä yleisesti ärsyttävä esitys — ja sellaisten kanssa vieläpä tuplamäärin. ? )

No, seuraavaksi on kuitenkin aika kaivaa tutut urut esiin, koska hyvin pian viestin päälämmönlevittäjän kanssa ollaan purskauttamassa pintaan, kyselemään Pahoja!
 
Tänään oli mitä loistavin metsäretkisää, ja tein pitkän lenkin auringosta, tuulesta ja puiden havinasta nauttien. Tein myös erikseen retken paikkaan, jossa kasvavia korvasieniä olen pitänyt silmällä jo hyvän aikaa siinä toivossa, että kasvaisivat pian poimittavan kokoisiksi, ja siinä pelossa, että joku muu ehtii poimia ne ensin. Ja kasvoivathan ne, eikä kukaan muu poiminut, joten tänään sain riemukkaasti kantaa äidilleni vappuaterian pääraaka-aineen.

Selkäkin on jo melkein toipunut parin viikon takaisesta pienestä venähdyksestä, enkä edes joutunut ottamaan saikkua vaan selvisin särkylääkkeillä. Kohtapuoleen täytynee aloittaa säännöllinen jumppa ristiselän tienoon vahvistamiseksi.
 
Tänään saatiin niitty kylvettyä. Tosin en ole yhtään varma miten tasaisesti sain siemenet vaikka sekoitettiin hiekkaan että oli helpompi kylvää. Nyt sydän mykkyrällä odotan mitä sieltä nousee vai nouseeko. Tosin ilmeisesti monet kukat kukkivat ja ovat parhaimmillaan vasta vuoden päästä kesällä. Tulee pitkä odotus.
Muutenkin ihana kuljeskella pihalla ympäriinsä. Syksyllä istutetuista sipuleista on noussut jo tosi paljon pieniä sipulikasvien päitä. Lumikellot ja ihanat raidalliset oranssit krookukset ovat varovaisesti avanneet kukkaansa. Täysin auki en ole niitä vielä nähnyt.
Kasvimaassa on omasta kompostista uudet mullat ja kaivan vielä pihan ruukkuihin mullat sieltä.
Nova toi ruukkukukille multaa niin pääsen niitäkin pian laittamaan. Viime vuonna vaihdettiin aika moneen ruukkuun mullat niin nyt vaihdan vaan muutamaan akuuttiin ja muihin lisäilen uutta.
Pihan kimalaiskuningattaret ovat iso ilon aihe.
Ja se mikä oli ihanaa oli puhelu @Lindëalda lle <3 Aion ottaa tavaksi. Ihan varoituksena vaan ;)
 
Last edited:
Puhelimessa höpöttäminen rakkaan ihmisen (anteeksi, lohikäärmeen) kanssa pelasti kyllä viikkoni. Olen ollut vähän riekaleina, sillä kaksi kaveriani ovat sairastaneet koronaa, toinen 60 päivää ja toinen 54 päivää. Maanantaina toinen (yksinasuva) pääsi vanhempiensa luo sairastamaan, ja se oli meille hänen ystävilleen tietysti iso helpotus. Hänellä oli vakavia hengitysoireita ja jouduimme junailemaan hänelle ambulanssia useamman kerran. Sitten stressi purkautui, kun ei tarvinnut enää samalla tavalla jaksaa.
Mutta jottei mene aivan offiksi, niin juuri siksi @Jaamar in soitto oli tänään niin suuri ilonaihe. Pitkä puhelu täynnä iloa ja naurua oli todella paikallaan! Puhuimme niittykukista, ja tilasimmekin juuri Jaamarin vinkin avulla Hobittimiehen kanssa kasan niittykukkia sekä varjoisille että aurinkoisille paikoille. Sen lisäksi olemme kaivaneet niin suuren kasan kiviä maan seasta, että olemme pohtineet jonkin pienimuotoisen kivipuutarhan tekoa johonkin osaan puutarhaamme.
Kaikista isoin ilonaiheeni on kuitenkin, että Hobittimieheni antoi minulle luvan toteuttaa yhden suurimmista unelmistani koskaan, ja sen toteuttaminen alkaa maanantaina. Odotan innolla, mikä ihana tutkimusmatka siitä tuleekaan.
 
Sen lisäksi olemme kaivaneet niin suuren kasan kiviä maan seasta, että olemme pohtineet jonkin pienimuotoisen kivipuutarhan tekoa johonkin osaan puutarhaamme.
Jos jaksatte odottaa että ihmiset saavat taas liikkua niin minulta saattaisi saada vaaleanpunaista kissankäpälää ja jos on hyvä ajankohta niin myös mehitähtiä kivikkopuutarhaan (jos tällaisia sinne tahtoo). Mehitähtien kykyyn selviytyä postissa saattaisin luottaa, mutta kissankäpälästä en ole yhtään niin varma. Tietääkö joku selviytyisikö se?
 
Sen lisäksi olemme kaivaneet niin suuren kasan kiviä maan seasta, että olemme pohtineet jonkin pienimuotoisen kivipuutarhan tekoa johonkin osaan puutarhaamme.

Miten olisi yrttispiraali? Se vaikuttaa niin mielenkiintoiselta ja fiksulta rakennelmalta, että jos saisin jostain kätevästi kiviä, saattaisin innostua kokeilemaan itsekin.

 
Kiitos @Jaamar ja @Isilmírë molemmat ihanista ehdotuksista!
Kissankäpälää saisin lapsuudenkodistani, sillä sen nurmi on saanut villiintyä, ja kissankäpälä viihtyy siellä loistavasti. Sen voisin kuljettaa ihan itse, kun kotona voi taas käydä.
Yrttispiraalia katsoin tuossa muutama päivä sitten, mutta silloin sille pitäisi harkita ehkä alkuperäisestä poikkeavaa paikkaa. Puutarhassamme on nimittäin viisi kaivonkantta, ja alkuperäinen ajatus oli reunustaa yksi kaivonkansi kivillä (ja istuttaa niiden päälle ehkä kivikkolasveja) ja laittaa kannen päälle suurikokoinen kukkaruukku, johon voisi tehdä istutuksia. Silloin se kohta ei näyttäisi niin rumalta, mutta toisaalta sallisi myös huoltotoimenpiteet, kun ruukkua voi siirtää. Yläpuutarhaan on laitettu jo viisi lavakaulusta, ja sinne tulee kasvimaa.
 
Pelasimme viikonloppuna lasten kanssa Hero Questiä, mikä on jo itsessään ilonaihe. Esikoinen googletteli siinä sivussa yhden loitsukortin oikeaa alkuperäistekstiä netistä (suomennoksessa on virhe, jonka takia kahdessa kortissa on sama teksti, vaikka niiden pitäisi tehdä eri asioita), ja samalla selvisi, että peli on aikoinaan julkaistu vähän erilaisena USA:ssa ja Euroopassa. USA-versio on paljon taistelupainotteisempi ja lisäksi siinä on mukana nippu kaaosloitsuja, joita Eurooppa-versioon ei sisälly. Mutta katso! Netistä löytyvät pdf-muodossa kaikki ohjekirjat, hahmotiedot, kortit yms. tilpehööri eri peliversioihin! Voimme siis halutessamme printata ja askarrella peliimme täyden jenkkivarustelun ja alkaa pelata eurooppalaistyylisen seikkailupainotteisen pelin sijaan amerikkalaista "dungeon crawlia".
 
Last edited:
Jos tulevaisuus on jännittävää, niin olisi varmaan aika luonnollista jakaa jännityksensä vanhempiensa kanssa. Minulla se ei sattuneesta syystä mene ihan niin, vaan vanhemmat saavat suunnilleen viimeisinä tietää asioista.
Mutta voi jösses kun tänään uskalsin avautua äidille tulevaisuudensuunnitelmistani, ja se oikeasti tsemppasi ja rohkaisi puhelimen toisessa päässä, että tottakai sinä Linde osaat ja pystyt. Se oli hieno, hieno hetki, jota sulattelen edelleen kyyneleet silmissä. Olen tällä hetkellä niin kliseisellä tavalla nuori ja rahaton taiteilijanrenttu, että kyllä se jännittää, mitä varsinkin omat vanhemmat ajattelevat. Mutta äidistä on löytynyt varsinkin viime aikoina epävarmalla hetkellä sellainen järkkymätön peruskallio, joka rakastaa ja tukee ehdoitta, ja näkee sen prosessin, vaikkei lopputulos olisi vielä toivotunlainen. Voi vitsit. Tässä saa lapsuuden velat korkojen kera takaisin. :D <3 Äidit ovat ihan(ia,) ihmeellisiä otuksia! :D
 
Anteeksi tuplapostaus.
Rakkain ystäväni on valittu tänään kirsikankukkaprinsessaksi, eli henkilöksi joka edustaa Suomea ja suomalaisuutta Japanissa. Kirsikankukkaprinsessat ovat japanilainen perinne, ja niitä on Suomessakin valittu vuodesta 2017. Kirsikankukkakuninkaalliset (prinsessat ja kuningattaret) ovat siis eräänlaisia kulttuurilähettiläitä, joiden tarkoitus on tehdä maiden elämäntapoja toisilleen tutuiksi. Olen niin onnellinen, että hän sai pestin, koska hän todella, todella ansaitsee sen. <3 Otan ihan hitusen kunniasta itselleni, koska jos en olisi koskaan potkinut häntä persauksille ("hae jo, se on sun homma") ei häntä olisi varmaan tänään kruunattu.
Olen myöskin väsähtänyt, koska en saanut kyytejä mistään minnekään, ja pyöräilin tänään 46 kilometria, eli tekstini draaman kaari oli hyvin epäselvä.
 
Kesäleirit voidaan sittenkin pitää. Toki tulee rajoituksia tekemisiin, mutta pääsee telttailemaan ja näkemään ihmisiä :) Vähän pelkäsin, että tulee tauko kun olen käynyt eräällä leirisaarella joka kesä 18 vuoden ajan. Ja Enttinenkin saa suunnilleen ikäistään seuraa ettei tarvitse vain miun kanssa olla koko kesää.
 
Ylös