Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Viikko takana uudessa duunissa. Pää meinaa pamahtaa kaikesta uudesta (jota todellakin riittää, kun vaihdoin työpaikan myötä myös alalle josta en tiedä yhtään mitään) ja olen ollut iltaisin ihan poikki. Mutta ilahduttaa se miten minut on otettu uudessa paikassa vastaan: työkaverit ovat mukavia ja iso osa työvälineistä oli jo valmiina työpisteessä kun tulin. Tunsin itseni tervetulleeksi. Opettelemista riittää, mutta senhän tiesin jo etukäteen. Tykkään uuden oppimisesta ja uskon oppivani, vaikka ekan viikon jälkeen pää onkin kuin Haminan kaupunki... Ihmiset näitä hommia on ennenkin tehneet. En olisi edes halunnut sellaista uutta työtä, jossa ei olisi ollut haastetta.
 
Tein vuoden ensimmäisen sieniretken, eikä tarvinnut edes palata ihan tyhjin käsin kotiin: yhdestä notkelmasta löysin yllättäen kolme pientä herkkutattia, ja vaikka moni tuttu keltavahveropaikka olikin vielä täysin autio, kolmesta niistä löytyi yhteensä 27 pientä sientä.
 
Iloitsenpa sitten samasta aiheesta, vaikka olenkin vähän pettynyt: kävin jo vuoden toisella sieniretkellä - ensimmäisellä en löytänyt mitään, paitsi mustikoita - ja löysin noin puolet tuosta määrästä keltavahveroita. Kai nekin riittävät siihen, että muistaa miltä keskikesä maistuu...
 
Nyt alkaa vasta tajuamaan ja iloitsempa siis siitä, että vaikka sanotaan ettei kotoa soiteta ketään töihin, niin nyt vuoden sisällä näin on sattunut kahdesti. Vuosi sitten muutin vanhalle kotipaikkakunnalle ja kaveri soitti ja tarjos töitä (vaikkakin alalta mitä en aiemmin ollut tehnyt). No nyt loppukevään lomautettuna oltuani kesäkuun puolessa soittivat sitten toisesta paikasta ja tarjosivat töitä alalta jota olen aiemmin useamman vuoden toisella paikkakunnalla tehnyt ja johon olen halunnut palata. Ja nyt vasta tämän kaiken tajuaa ja voi vain olla äärimmäisen iloinen :D
 
Torpan kesäloma-aktiviteeteista on vihdoinkin polttopuiden (noin 4,3 m3) kärrääminen kuivauspaikalla pikkupuuvajaan suoritettu! Operaatiota edelsi em. puuvajassa olleiden ylivuotisten klapien (n. 4,5 m3) siirtäminen isoon puuvajaan odottelemaan tulevaa käyttöä.
 
Ilahduttaa kuulla Centaureasta pitkään aikaan! Oma ilonaihekin on vastaava eli sain puut siirrettyä ennen sateita liiteriin. Tyhjensin myös toisen kompostin jo talvea silmälläpitäen. Sekä maalasin ravistuneet, mutta muuten maailman parhaat ja tukevimmat tuolit. Tällainen tekeminen tuottaa syvää tyydytystä.
 
Siunattu sadekeli!? Aamuvarhain (n. klo 9.00) sateen ropistessa ikkunaan selvisi saman tien, että ei ole mitään tarvetta nousta ylös ennen puolta päivää. Edelleen jatkuva sade ja viileä ilma oli hyvä syy virittää tuli tuvan hellaan. Sitten piiitkä aamiainen ja toisen aamiaisen jälkeen olikin vuorossa päiväkahvi. Kaikkein parasta tässä on nyt se, että ei tarvitse edes suunnitella ja ryhtyvänsä mihinkään ulkopuuhasteluun.Tätä mitään järkevää tekemättömyyttä piisaa näillä näkymin ehtoopuolelle asti.
 
Eilen sain itseäni niskasta kiinni ja siivosin olohuoneessa jo 3vuotta vallinneen kaaoksen! Toki järjestelemistä on vielä jäljellä, mutta nyt sain nojatuolini takaisin ja saan leikatun polven kunnolla koholle.

Tuntuu hyvältä, kun on vihdoin päässyt suurinpiirtein vaikeasta ajanjaksosta ja alkaa uskaltaa jutella ihmisten/olioiden kanssa enemmän. Tietenkin kaikki vanhat negatiiviset jututkin nousevat aina pintaan, kun näkee edes saman nimen jossain, mutta olen nyt päättänyt, että haluan vaan olla rauhassa oleva pesukarhu, ilman mitään paineita ja syytä saada ahdistuskohtausta vanhoista jutuista. Toivotaan, että tämä pitää. Muutama henkilö vihaa kuulemani mukaan minua sydänjuuriaan myöten, mutta jos en kerta kelpaa heille tällaisena pesukarhuna, niin pysykööt poissa elämästäni tai tulkoon toimeen kanssani. Tämä pesukarhu aikoo ottaa ahdistusvapaan vaihteen elämässä loppuvuodeksi. Malja sille! Jeij! :1420::grin::heart:
 
Koska Ropecon pidettiin etänä enkä niin ollen päässyt livenä conin myyntialueelle haahuilemaan ja rahaa tuhlaamaan, suoritin korvaavan ostotoimenpiteen verkossa. Tilatut tuoteet saapuivat eilen, ja nyt meillä on kolme uutta hienoa nörttiteemaista isoa keramiikkamukia (kahdesta vanhasta mukista on katkennut korva, joten uudet olivat oikeasti tarpeen). Jälkeläiset saivat tilattaessa kumpikin valita yhden mukin, ja kumpikin oli myös kyllin innoissaan asiasta tullakseen purkamaan omat valintansa paketista ja testaamaan ne saman tien laittamalla kaakaokupilliset. Varsinkin kuopus paneutui asiaan: "unboxingia" säesti Zelda-pelien aarrearkun avaamisen ääni ja testikaakaota laitettaessa kännykältä soi Origami King -pelin Sensor Lab -musiikki.
 
Festarikesä. Sen piti olla peruttu.

Huomenna kumminkin lähdetään festareille. Pakkausshow on täydessä käynnissä. Toki ollaan kaverin kanssa spekuloitu miten esim. sosiaalinen etäisyys meinataan siellä toteuttaa. No, perjantainahan tuo selviää.

Livemusiikki ❤️ pitkästä aikaa.
 
Reilu 70-vuotiaan foorumiaktiivin läppärin tuhosi hänen koiransa kaatamalla aamukahvit näppäimistölle (ja tietty emolevylle samalla). Pari ihmistä foorumilla tunsi brittieläkeläisen henkilökohtaisesti ja yhdessä yössä foorumin jäsenet olivat lahjoittaneet 1500 euroa uuteen läppäriin ja muuhun tietotekniseen. Aika huimaa.

(Joku kun foorumilla vielä muistutti varmuuskopioista niin piti tarkastaa kuinka vanhoja omat oli... Kolme vuotta! Uusi varmuuskopio tehty)
 
Last edited:
No nyt ollaan jännän äärellä, olen nimittäin nyt virallisesti työtön. Lopettelin tänään Verkkokauppa.comilla yli seitsemän vuoden jälkeen ja vaikka työpaikka olikin kaikin puolin hyvä, niin kyllä se mieli kaipaa lopulta jossain vaiheessa myös vaihtelua ja irtiottoa. Tai ainakin minulla on tarve uusiutua aina välillä ja nyt se on mahdollista mitä parhaimmiten kun edessä on pääosin avoimet kortit. Pysähdyin vasta nyt kunnolla ajattelemaan nykyistä tilannettani ja tajusin sellaisen seikan, että tämänhetkisten säästöjen avulla pystyn elämään ainakin vuoden ilman tuloja. Se jos mikä on aika hienoa! En toki ole laakereilleni jäämässä vaan ensi viikko alkaa työnhaun merkeissä parilla tiimitapaamisella.

On silti aikamoisen vapauttavaa olla pitkästä aikaa kokonaan irti työstä. Asiantuntijatyön isoimpia haittoja kun on se jatkuvuus joka vallitsee, tarve olla aina muistamassa ja tietämässä sellaisiakin asioita, jotka eivät suoraan ole omaa kiinnostusta, mutta silti välttämätön osa sitä kaikkea. Minulla on pitkästä aikaa vapaus unohtaa asioita. Mieli alkoi heti ajatella asioista hieman eri tavalla ja se on aiheuttanut asioita joita en ole aiemmin tehnyt. Olen esimerkiksi ostanut jo kaksi kirjaa. Ensimmäinen on jo luettu. Toisen ostin tänään. Ei mitään suunnitelmaa vaan ostaa vaan jonkin joka sattuu hetkeen sopimaan ja sitten lukee pois. Ja minähän en ole mikään kirjojen lukija oikeastaan ikinä ollut, se oli täysin hassu sattuma että Tolkienit luin teininä ja edes kirjavarastossa työskennellessä en hankkinut moniakaan kirjoja.

Tulen varmaan työstämään Verhoa nyt jonkin verran. Ehkä jatkan myös Mellonin uudelleentekoa jotta pysyy koodauspuoli terävänä. Työnhaku toki menee sekin työstä ihan itsessään, mutta eipä ole ollut samanmoista vapaata aikaa pitkään aikaan. Saa nähdä mitä syntyy. Ja se on hienoa :)

Sitten se mahdollista kuolauskateutta aiheuttava paljastus: entiset työkaverit lahjoittavat minulle erään Christopher Tolkienin The History of Middle-earthin täydellisenä. En vielä saanut sitä koska koronaiset toimitusajat ulkomailta, joten en myöskään vielä tiedä millainen laitos on kyseessä. Sitä onkin hankalampi sitten sanoa, että koska onnistun siihen edes paneutumaan, koska HoMe ei ole ihan helpoimpia luettavia.

Kuitenkin kaikkiaan hieno päivä, oli vielä varsin nätti ja ihan sopivan lämminkin.
 
Onko @Husky menossa Saarihelvettiin? ?
Ja sielläpä sitten palloiltiin Tampereella to-su. Oli kaikkea minkä korona tuntui välillä vieneen jollei iäksi niin ainakin määrittelemättömäksi ajaksi: livemusaa, pogoilua, naurua, leirielämää, skoolausta, keskusteluja, laulua, ystäviä, hevikansan yhteisöllisyyttä. Sääkään ei olisi parempi voinut olla ja festarin sijainti kauniissa Viikinsaaressa on aika ainutlaatuinen. Unet jäi tuttuun tapaan vähiin ja päätösklubilla lähti meno ihan lapasesta. Oon ihan pihalla ja aika onnellinen. Elämä on kuulkaa juhlaa, sittenkin.
 
Heräsin myös tänään niin aikaisin, että pääsin ovesta ulos 7.50 tekemään pitempää kävelylenkkiä vaelluskengät jalassa. Testasin, tuleeko niissä varpaat kipeiksi, eivätkä muuten tulleet. Taitavatkin olla ainoat kengät. Ne ovat kyllä liian järeät siihen, että niillä viisisi aina kävellä. Tekemäni lenkki oli melkein 10 kilsaa ja kahden tunnin kävelyn jälkeen pidin evästauon. (Jo tunnin jälkeen alkoi olla vähän nälkä - hobitin vatsa). Eväiden jälkeen vähän vaille tunti vielä kotiin. Takareisi vaatii edelleen venyttelyä. Taas se alkoi ilmoitella olemassaolostaan siinä 7 kilometrin jälkeen.

Eilen olin Suomen Ladun "Rakastu retkeilyyn" -ohjaajakoulutuksessa. Tarkoitus olisi vetää retkeilykurssi Raisio-Turku-Kaarina -yhteistyönä enskeväänä. Ja ensviikolla on Ladun toinen koulutus. Tuo oli muuten puoleen vuoteen jokinsortin tapaaminen jossa olen ollut.
 
Last edited:
Minä ostin pianon, minulla on piano!! :cry::heart:
Kyseinen kaunotar on 120 vuotta vanha Hellas, täyspitkä ja vielä kynttilänpidikkeillä. Peruskorjaus on tehtaalla tehty 20 vuotta sitten, eli puu on vanhentunut kauniisti mutta koneisto toimii hyvin. Soundi on lämmin, lempeä ja erittäin täyteläinen. Onnistuu legato ja staccato, pedaaleita on kaksi, sostenuto ja kaiku. Kosketus on erittäin herkkä, mikä asettaa minullekin vaatimuksen tarkkuudesta ja huolellisuudesta - ihanteellinen harjoituspiano siis. Demppausmattoa ei ole, mutta keksin kyllä siihenkin ratkaisun.
Myyjä on Sibelius-Akatemian alumni, joka näkee intoni, ja hän möi sen minulle erittäin sopuhintaan. Hän näki tärkeämmäksi, että piano pääsee hyvään kotiin enkä joudu vararikkoon.
Minulla on piano, ja se on hyvä ja laadukas ja sopii käyttööni monta vuotta. :heart::heart::heart:

Edit: sain juuri tiedon, että kuljetus pystytään hoitamaan matalilla kustannuksilla, ns. Omalla kalustolla ja pian. Tänään on ihana päivä!
 
Last edited:
Ylös