Tämä ilonaihe alkaa tragedialla. 25.6.20 oli nelijäseninen korppipesue Sysmässä aterioimassa gourmet-ruokaa eli raatoa tiellä kun auto ajoi niiden ylitse tappaen kolme korpinpoikasta. Neljäs loukkaantui jalasta ja siivestä ja se toimitettiin Heinolan lintutarhoille, kuten niin moni muukin maassamme loukkaantunut lintu. Eilen kuulin kummaa kurnutusta petolintuhäkkien suunnalta kun olin ihailemassa upouutta vesilintutarharakennusta ja menin katsomaan. Edesmenneen Julli-korpin häkissä oli Kaapo, jonka jalka oli jo parantunut, mutta siivenkärjessä oli vielä kuntoutumisen varaa. Puhua se ei osaa, koska kukaan ei ole sille opettanut sanoja ruokapalkalla, mutta utelias ja seurallinen lintu se on. Hypähtää heti orrelle samalle korkeudelle ja työntää nokkaansa verkon läpi. Tänä aamuna luulin, että se meni lattialle syömään, mutta se kävi vain hakemassa hiukopalaa ja palasi orrelle syömään sitä seurustelun lomassa.
Lintutarhat sijaitsevat työmatkareittini varrella, joten voin usein käydä moikkaamassa Kaapoa. Toki toivon, että se tervehtyisi täysin ja pääsisi pian takaisin luontoon, mutta siihen asti arvostan sen seuraa.